keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Meitä oli kaksi.


 Kirja saatu arvostelukappaalena kustantajalta.

Tämä kirja oli yksi tämän kevään uutuuksista, joita odotin todella paljon. Piritta Porthanin Meitä oli kaksi -romaani ilmestyi maaliskuussa ja sain oman kappaleeni kustantajalta lukuarvosteluun. Piritta Porthan on aiemmin julkaissut runokirjan, lastenkirjan sekä -levyn ja joogakirjan. Meitä oli kaksi on hänen ensimmäinen romaaninsa.

Odotin tätä kirjaa siksikin, että olen käynyt koulua samaan aikaan kirjailijan kanssa. Emme pyörineet ihan samoissa kaveriporukoissa, mutta olimme rinnakkaisluokilla lukiossa ja voin sanoa tietäväni hänet kuitenkin niin hyvin, että ilman muuta hänen esikoisromaaninsa kiinnosti lukea. Muistan Pirittan liikunallisena, luovana ja ulospäinsuuntauneena, joten se, että hänestä tuli kirjailija, ei yllättänyt minua. Kun kuulin, että häneltä tulee romaani, odotin todella innolla, että pääsen lukemaan sen.


Spoilaamatta juonenkäänteitä mitekään kerron kirjasta oman kokemukseni. Tarina kertoo kaksosista, Hertasta ja Iiriksestä, joista toinen (Hertta) katoaa mystisesti eräänä kesänä Ruisrockissa. Jäljelle jäänyt kaksonen Iiris rakentaa elämäänsä ja kehittää omalaatuisen ja monimutkaisenkin tavan selvitä surusta, menetyksestä ja kaikista ilmaan roikkumaan jääneistä kysymyksistä.

Kirjan tarina on todella mukaansatempaava ja luin koko kirjan päivässä. Kirjaa ei vain voinut laskea käsistään, koska oli pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Porthan käsittelee mielenterveyttä uskomattoman hienolla, mutta realistisella tavalla. Mitä ihmismielelle tapahtuu kun se kohtaa menetyksen. Päähenkilö Iiris on hengästyttävä hahmo, jonka valinnat välillä kauhistuttavat. Iiris on myös ennen kaikkea huikea tyyppi, jonka sisälle pääsyyn itseltäni meni hetki. Kirjan alussa mietin mikä on tämä homman nimi, mutta sain kiinni nopeasti punaisesta langasta.

Kirjan tarina on siis hyvä, se on nokkela ja juonenkäänteet loksahtaa paikoilleen upeasti. Kokonaisuus on ehjä. Tarina ei ole dekkari, mutta se on kuitenkin jännittävä, hyytäväkin osittain. Suurimmat pelot lukija kohtaa siinä mitä ihmismieli on valmis tekemään sen eteen, että selviytyy. Mitä kaipuu ja ikävä aiheuttaa kun palanen itsestä on kadonnut.

Tarinan loppu saa itkemään, minut ainakin. Se on liikuttava ja erittäin onnistunut. Tarina päättyy sille kuuluvalla tavalla oikein.

Pidin tästä kirjasta erittäin paljon ja suosittelen sitä kaikille lukutoukille hyvin lämpimästi. Porthan kirjoittaa hyvin sujuvaa, rikasta kieltä, jota on ilo lukea. Tarina etenee hienosti koko ajan eikä junnaa paikoillaan. Tämän tyyppisiä tarinoita voisin lukea useamminkin, olen vain jotenkin tosi jämähtänyt dekkareihin ja kauhuun :D Tuntui hyvin raikkaalta ja virkistävältä lukea välillä jotain aivan muuta.

Piritta Porthanin Meitä oli kaksi -kirjan voit tilata itsellesi Minerva kustantamon omasta verkkokaupasta. Kirjan hinta on siellä 26 €. Toivon, että tästä tulisi myös äänikirja (jos ei ole jo tullut), voisin kuunnella tämän tarinan uudelleen ja uppoutua sen maailmaan vielä toisenkin kerran.

Minkä kirjan sinä olet lukenut viimeksi?
Kivaa keskiviikkopäivää!

2 kommenttia:

  1. Pitää kyllä laittaa tämä kirjastosta varaukseen, hyvältä kuulostaa! Mä luin just Tess Gerritsenin uusimman, nyt on joku Anna Jansson kesken. Lainasin niin paljon kerralla että kiire lukea ne pois ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita ihmeessä! Mä ainakin tykkäsin tästä tosi paljon :) Kiva kun kirjastot ovat taas auki niin, että lainaaminen onnistuu :) Mä olen hurahtanut äänikirjoihin ja niitä on tänä keväänä tullut kuunneltua tosi paljon. Kannattaa kokeilla, jos et ole vielä kokeillut :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)