keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Haaste vastaanotettu - Nuoruuskuvahaaste.


Kyllähän sitä tuli otettua haaste vastaan. Somessa pyörivä nuoruuskuvahaaste ei ole ensimmäinen laatuaan, muistelisin että olen ottanut osaa aiemminkin sellaiseen. Täällä bloginkin puolella olen vilautellut lapsuuteni ja nuoruuteni kuvia.

Koska päivät täyttyvät tällä hetkellä tekemisen keksimisestä, päätin selata läpi valokuvalaatikkoni ja napsia muutamat otokset tänne blogsan puolelle. Joten nuoruuskuvahaaste astukoon tännekin. Tämä on sellaista kevyttä ajanvietettä mitä itse kaipaan, koska koko ajan en jaksa murehtia enkä lukea alati päivittyvää synkkää uutisvirtaa.

Tässä yllä olevassa kuvassa olen jotain 6 kk:n vanha ja ihmettelen vakavana maailman menoa. Poskien pyöreys on samaa luokkaa tänäkin päivänä.



Ylemmässä kuvassa olen noin vuoden, ehkä puolitoista vanha. Olen rakkaan ukkini sylissä. Ukkini oli muuten se kuka minua sanoi aina Nonnuksi. Siitä tulee blogini nimi. Ukille olin aina Nonnu, Nonna, Nonnukka, Kokkara. Kun perustin blogini 10 vuotta sitten, oli aivan selvää, että otan tämän lapsuuden lempinimen blogini nimeen mukaan. Ja niin syntyi Nonnula.

Alemmassa kuvassa olen 4-vuotias ja kuva on otettu Turussa Rajalan kuvaamossa. Minulta puuttuu kuvassa kaksi isoa etuhammasta, jotka menetin pienessä onnettomuudessa alle vuoden ikäisenä. Otin pikkuisena tavaksi pitää kieltä tyhjässä kolossa ja siksi tässäkin kuvassa näyttää siltä kuin näyttäisin kieltä. Olin etuhampaaton koko lapsuuteni ja pysyvät hampaat kasvoivat takaisin minulle 6-vuotiaana. Ne olivat tosin vaurioituneet onnettomuudessa ja olivat puoleen väliin asti rusehtavat. Vaurio korjattiin ollessani lukiossa ja sain etuhampaisiini kuoret.

Näen omassa tyttäressäni paljon samaa näköä kuin mitä minussa on ollut lapsena. Hän monesti sanookin minun lapsuuden kuvien kohdalla "olenko äiti tuossa minä vai sinä?"



Tässä olen 9-vuotiaana, vuonna 1985. Kävin koulua Kaarinassa, pikkuisessa kunnassa Turun vieressä. Muistan miten tykkäsin noista pitkistä hiuksistani, mutta ajan hengen mukaisesti äiti halusi leikata mulle lyhyet hiukset ja olin "poikatukkainen" seuraavien vuosien koulukuvissa. Siksi niistä ei ole tässä nyt kuvia, koska inhoan niitä edelleenkin.




Ylemmässä kuvassa olen 9.luokalla. Vuonna 1991 olkatoppaukset olivat vielä kovaa huutoa. Samoin kuin tuo päälläni oleva inkakuvioinen neule. Muistan, että äiti osti sen mulle Anttilasta ja se nyppyyntyi muutaman käyttökerran jälkeen.

Alemmassa kuvassa olen 17-vuotias ja lukion tokalla, vuosi on 1993. Kun katselin näitä vanhoja kuvia, huomasin, että mulla on jokaisessa lukion koulukuvassa liivi päällä. Tässä kuvassa liivi oli ruskeaa mokkaa ja käytin sitä paljon juurikin noiden farkkupaitojen kanssa, joita löytyi vaikka minkä värisinä. Ja hei punaiset farkut. Ja tylppäkärkiset mokkabootsit. Hiuksissa oli kilo lakkaa, että tuo hervoton Turkutöyhtö pysyi pystyssä. Voi ysäri!

Olin teini-iässä kamalan epävarma itsestäni ja pidin itseäni tosi rumana ja kauhean lihavana. Voi kunpa voisin mennä takaisin niihin vuosiin ja sanoa nuorelle itselleni, että voisin ottaa rennommin oman itseni suhteen. En edes viitsi ajatella mitä ulkonäköpaineeni olisivat olleet jos silloin olisi ollut käytössä jo somen kaltainen systeemi.

Ulkonäköpaineeni korostuivat sillä eniten, että olin ainaisella laihiksella. Laihdutin kaiken maailman naistenlehtien pikadieeteillä, jossa saatettiin viikon ajan syödä päivässä muutama säilykepurkki ananasta ja juoda lisäksi litroittain vettä. Muistan miten lukion terveydenhoitaja sanoi minulle, että voisin tiputtaa 2 kiloa painostani jotta olisin ihannepainossa pituuteeni nähden. Painoin muistaakseni silloin 67 kg ja olen 165 cm pitkä. Se osui minuun niin isosti se kahden kilon pudotus, että muistan hyppänneeni vaa'alla monesti päivässä ja kytänneeni painoani. Olen jälkeenpäin miettinyt, että mitä ihmeen väliä oli jollain kahdella kilolla? Ei mitään. Sen verran ihmisen paino voi heittää vuorokaudessa pelkästä nesteen kertymisestä tai poistumisesta. Sanat kuitenkin syöpyivät sen verran syvälle, että näin 28 vuotta myöhemmin ne muistaa edelleen. Tämän vuoksi paasaan kasvurauhasta, koska tämän tyyppinen kommentointi ja käyrien sokea tuijottaminen ei tee hyvää yhdellekään kasvalle lapselle tai nuorelle.


Sitten hypätäänkin ajassa vähän eteenpäin, vuoteen 1998. Mulla on tosi vähän teiniajalta kuvia. Silloin ei ollut puhelimia joissa olisi ollut kameroita. Ainoa kamera oli filmikamera, ja se oli vanhempien. Oman kameran ostin kun muutin pois kotoa ja tämä on siltä ajalta. Olen tässä ollut jo vuoden (!) naimisissa ensimmäisen aviomieheni kanssa ja olen tosiaan 22-vuotias. Päätin luopua pitkistä hiuksistani ja leikkautin tuollaisen lyhyen pallotukan, joka ei sopinut mulle yhtään. Tämän jälkeen en ole ollut kertaakaan lyhythiuksinen. Hiuksissa on ollut pituutta aina sen verran, että ne on saanut kiinni.








Näissä kaikissa kuvissa olen 26-vuotias eli vuosi on 2002. Rakastin tuota pitkää, punaista tukkaani! Näistäkin kuvista näkee miten paljon aika on muuttunut; nuo hopeanväriset tekokynnet ovat nyt katsottuna aika järkyttävät, mutta muistan miten ihanat ne silloin oli. Samoin kuin nuo ohuet luirut silmien yläpuolella, joita ehkä voisi juuri ja juuri kutsua kulmakarvoiksi. Minulla on aina ollut tosi pyöreät kasvot vaikka olisin ollut hoikka. Tai ainakin paljon hoikempi kuin nykyään. Katselin näitä kuvia ja mietin miten pullukkana pidin itseäni vielä tähänkin aikaan. Ja enkä ole edes ollut sitä!

Tupakkaakin poltin vielä tuohon aikaan enkä edes harkinnut lopettavani. Aloin polttamaan vakituisesti 16-vuotiaana ja silloin tupakassa oli 16 vuoden ikäraja, miettikää oikeasti! Poltin siihen asti kun sain tietää olevani raskaana eli vuoteen 2012. Kohta tulee täyteen 8 vuotta savutonta elämää eikä harmita yhtään, että tuli lopetettua. Kamala ja kallis tapa, hyi yök.



Nuoruuskuvat päättyköön tällä erää nyt näihin mun 30-vuotiskuviin vuodelta 2006. On sitä tästäkin tullut muututtua. Muistan miten tykkäsin noista nuudelikiharoista! Ja hei huomatkaa muodikas alta tumma, päältä vaalea -hiusväri. Ai kamala! Mulla oli tosi pitkään toi väritys hiuksissa. Mutta se oli silloin kuuminta hottia :D


Huh, kylläpäs oli melkoinen aikamatka!
Kivaa keskiviikkoa!

1 kommentti:

  1. Eikä miten ihania kuvia. Nuoruusajan kuvissa nuo hiustyylit, tuli kyllä omat hiustyylit elävästi mieleen :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)