maanantai 9. huhtikuuta 2018

Hellou hellou.


Heippa kaikki! Tuntuu jotenkin, että en ole ollut blogissani pitkään aikaan, vaikka toki oikeasti olenkin. Parin viikon mittainen Avonmaraton on nyt ohi, ja arvon voittajat tässä alkuviikosta. Kivasti te olitte mukana! Ihania terkkuja ja postaustoiveita tuli tosi monelta! Otan postaustoiveet ehdottomasti huomioon tulevissa postaussuunnitteluissa. Mukavaa kun ootte nonnuloineet itsenne niin hienosti :) On aina mukavaa saada teiltä palautetta, ja olla vuorovaikutuksessa kanssanne. Kommentoikaa vaan rohkeasti enemmän postauksiinkin, kommentteja on aina kiva saada.

Tänään palaan mestoille kuulumis-postauksella, ja kuvituksena parin viime viikon instakuvia. Tämä kuva on otettu eilen Ruissalossa. Vielä on jäitä meressä yllin kyllin, mutta eiköhän tuo kevät nyt sieltä pikkuhiljaa tule. Toivottavasti ainakin. Vaikka säästä on tosi typerää valittaa, niin pakko silti sanoa, että en oikein enää jaksais pakkasia, lunta enkä jäätä. Tuntuu, että tämä talvi on kestänyt ikuisuuden. Haluan kaivaa jo tennarit esiin ja heittää farkkutakin päälle kun menen ulos. Haluan aurinkoa, valoa, lämpöä ja tuntea jo kesätuulet sekä kesäsateet.




Ollaan vihdoin päästy tosiaan vähän ulos. Mikke on ollut lomalla pari viimeisintä viikkoa, mutta meille osui heti hänen lomansa kärkeen todellinen jättipotti noroviruksen muodossa. Kaikkien lapsien vanhemmat tietävät sen puhelun, joka tulee päiväkodista ja se alkaa näin: "Teidän lapsi oksensi, voitteko tulla hakemaan?" Ne sanat kun kuulee, alkaa oma maha kiertää saman tien. Miona aloitti tosiaan oksentamisen päiväkodissa päivää ennen isi-ihmisen loman alkua. Saman illan aikana hän oksensi yli 20 kertaa. Onneksi hän on jo niin iso tyttö, että osaa kertoa milloin oksu tulee ja osuu ämpäriin. Mitään oksupyykkiä ei tarvinnut tällä erää pestä sen suuremmin.

Jotenkin me optimistisesti ajateltiin, että tuskin tämä meihin tarttuu....Ja aika väärässä oltiin. Siis todella väärässä. Heti seuraavana iltana nimittäin tunnustelin oloani nukkumaan mennessä, että onpas sellainen funky fiilis, mutta jos mä vaan ihan hiljaa paikallani makaan tässä sängyllä, ja koitan nukahtaa...Vaan eipä auttanut sellainen itsesuggestio. Siitä se sitten alkoi, ja kesti reippaat 17 tuntia putkeen. Oikein napakka kehonpuhdistuskuuri, eikös ne keväisin ole muotia? Nyt on tullut myös koettua sekin tunne kun istut pöntöllä, ämpäri sylissä, ja pyörryt siihen. Kyyyyllä. Se se oli kuulkaa sellainen fiilis, että luulin kuolevani siihen paikkaan. Ehdin ajatella, että onpas muuten noloa heittää veivit vessassa! Kylppärin kylmä kaakelilattia kuitenkin helpotti kummasti kuolemaoloa oksujen ja ripuloinnin välissä, kun asettelin itseni x-asentoon siihen. Siinä kohtaa mieleen hiipi ajatus, että ehkä mä en nyt heti kuolekaan. Itselläni on sappi poistettu melkein 20 vuotta sitten, joten kun vatsa oli tyhjentynyt täysin, tyhjää yökkääminen jatkui vielä muutaman tunnin ajan. Jos oksentaminen on kamalaa, ei se tyhjän yökkiminenkään mitään juhlaa ole. Päinvastoin! Seuraavien päivien aikana kipuilin aivan älyttömästi sisäisesti, sillä tuntui että mun kaikkia sisäelmiä ja ruokatorvea olisi käytetty jossain raastimessa tai silppurissa. Kropasta löytyi myös aivan uusia lihaksia.

Kun minä aloin toipumaan lauantai-iltana (tai siis en enää oksentanut), aloitti Mikke vuorostansa. Hänellä meni aivan yhtä kauan kuin mullakin ja tauti tuli samanlaisena rajuna. Kiiteltiin siinä Luojaa, universumia ja säkää, että tauti tuli meille vähän lomittain, ettei täysin samanaikaisesti. Meistä edes toinen oli vuorollaan vähän tolpillaan, että jaksoi hoitaa lasta. Meillä kun ei kauheasti tukiverkkoa ole, joten aika yksinämme tällaiset tilanteet saadaan hanskata. Ja norohan on sellainen vieras, jota kukaan ei halua itsellensä. Pakko muuten sanoa, että ei ole koskaan varmaan mehukeitto maistunut niin taivaalliselta kun se maistui sillä hetkellä kun oksentaminen loppui. Jano oli aivan kauhea myös koko ajan, ja kun nukuin näin unta, että sukelsin jäähilejuomaan. Imeskelin jääpaloja, pidin kylmää, märkää pyyhettä kasvoilla ja koitin elpyä. Kun ruoka alkoi pysymään sisällä, tuntui että se olisi ollut melkein juhlan paikka. Heitettiin hirtehistä läppää Mikken kanssa, että haetaanko pizzat ja kebabit. Olis varmaan sisuskalut räjähtäneet jo pelkästä kebabin tuoksusta.

Tiistaina päästiinkin lähtemään jo vähän ihmisten ilmoille ja kauppaan, mutta se oli kyllä melkoinen koettelemus. Hiivittiin kaupan käytäviä kuin hidastetussa filmissä, ja pyyhittiin kilpaa kylmää hikeä otsalta. Mehut olivat täysin pois. Saatiin osaksemme hieman pitkiä katseita kun istahdimme välillä alas. Onneksi muuten kaupoissa on nykyään penkkejä! Kiitos Luojalle niistä! Ehkä ne ovat tarkoitettu senioriväestölle levähdyspaikoiksi, mutta voi kuulkaa, että norotoipilaatkin tarttee niitä! Meni melkein viikko ennen kuin vatsa asettui normaaliksi, ja ruokahalu palasi. Kun alkoi taudin jälkeen syömään normaalia ruokaa, syömisen jälkeen tuli tosi huono olo; pyörrytti ja päässä humisi. Vatsa oli ihan sekaisin monta päivää.

Mikken eka lomaviikko meni siis näin karseissa tunnelmissa. Noro on kyllä vaarattomista taudeista se hirvein ihan ehdottomasti. Mä oikeasti ajattelin silloin yöllä vessan lattialla makaessani, että en selviä tästä ikinä. Niin älyttömän lohduton ja paha olo oli. Mutta selvisin kuitenkin. Ja sitten kun norosta selvittiin, meille kummallekin iski kauhea flunssa! Tottakai, kai nyt vielä yks flunssa tulee rosvosektorina kaupan päälle! Mulla on vuotanut verta nenästä monta kertaa päivässä, ja poskiontelot ovat huutaneet SOS. Bonuksena vielä sellainen keuhkoja repivä yskä. Sanoin just Mikkelle, että mä en edes enää muista miltä tuntui olla terve. Karseita kulkutauteja, jotka vie voimat aivan täysin.

Eilen lähdettiin vähän ulos reippailemaan. Alkoi jo naurattaa kun ei oltu päästy metsässä kuin vasta pieni matka, mulla alkoi vuotamaan nenä verta ja hengitys vinkui kuin junanpilli. Mutta silti mentiin. Käytiin vähän bongailemassa muuttolintuja Ruissalossa ja haukattiin iso annos happea. Tai mun haukkaaminen oli sellaista yrittämistä kun hormit vinkuivat niin hemmetisti. Mulla on infektioastma, ja sehän on tämän flunssan myötä villiintynyt aivan täysin. Kevään siitepölyjä odotellessa.



Päästiin me sentään tekemään jotai kivaakin loman aikana. Miona on jo tovin pyytänyt, että käytäisiin taas Turun biologisessa museossa. Museo on tosi pieni, esim. verrattuna Helsingin vastaavaan, mutta se on niin symppis ja kiva paikka. Pääsymaksut ovat tosi inhimilliset, ja kyllä siellä saa kulutettua aikaa oikein kivasti. Kävimme viimeksi museossa parisen vuotta sitten ja nyt olikin kiva katsoa miten paljon Miona on oppinut sen jälkeen tunnistamaan eläimiä. Hän on tosi kiinnostunut etenkin linnuista, ja kiersimmekin museon kahteen kertaan läpi. Opeteltiin lintuja ja elämiä. Hänelle jäi todella hyvin muistiin eri eläinten nimet. Mahtaakohan neidistä tulla joskus biologi?



Kukas tunnistaa nämä paikat? Kyllä, Turun Brinkhallin kartano on toiminut Hovimäki-sarjan kuvauspaikkana, ja koska sarja on meidän perheen suosikki, päätimme lauantai-iltana suunnistaa kartanon maille kävelemään. Juteltiin paljon Hovimäen tapahtumista, ja bongattiin sarjasta tuttuja paikkoja. Vastaan tuli muutamia muitakin ihmisiä, joista ainakin pari kuului juttelevan samoja Hovimäki-juttuja kuin mekin. Paikka on taitaa olla suosittu fanien kohde, ja enkä ihmettele yhtään. Onhan se kartanon alue niin kaunis. Päätettiin, että kesällä sitten uudelleen kun on lehti puussa ja joka paikka on vihreänä.


Instasta varmaan joku jo tämän huomasikin. Simsalabimsala, mä olen taas punapää. Olen tuskaillut hiusteni kanssa tovin, koska tyveni on muuttunut harmaaksi. Molemmat vanhempani ovat harmaantuneet vähän päälle 40-vuotiaina, joten mulla on näemmä sama kohtalo. Isälläni on itse asiassa aivan helmenvalkeat hiukset sekä parta, joten hän voisi lomittaa joulupukkia koska tahansa. Mun harmaat ovat tosin kaikkea muuta kuin kauniit helmenvalkoiset. Jos olisinkin harmaantunut kuin isäni, en valittaisi tässä yhtään. Mutta kun en ole. Harmaani ovat mallia hiiri, myyrä, maantie ja vangin vaate. Ei jatkoon.

Kaunis balayage -värjäys oli vaan pakko nyt siirtää syrjään, sillä se toi esiin harmaat todella selkeästi. Ja vaikka harmaa on edelleen muotiväri, mä en vaan voi sille mitään etten halua olla harmaapää. Mun on jo tovin tehnyt mieli palata oranssiin, ja päätin tehdä sen nyt. Oranssi ainakin peittää harmaat ja onhan tää nyt ihana väri kesää vasten. Mulle sopii punaisen oranssi hyvin, joten uskalsin vaihtaa väriä sen isompia miettimättä. Katsotaan pysynkö tässä vai hujautanko vielä kirkkaamman punaiseksi. Tiedän, että tulen kohta kiroamaan värjääntyneitä tyynyliinoja ja jatkuvaa suoraväreillä lutraamista, mutta c'est la vie. Hiusväriähän se vaan on.

Semmoista kaikkea tänne! Mitäs teille kuuluu? Ootteko säästyneet kulkutaudeilta? Joko kevään odotus on kova?


14 kommenttia:

  1. Kiva kuulla kuulumisia, vaikka en nyt toki iloitse teidän detoxailusta. Tämä alkuvuosi on kyllä ollut karsea, kun jengiä lakoaa joka puolelta. Kaikki on kipeinä, joko jäätävässä influenssassa tai norossa. Itse olen säästynyt jälkimmäiseltä (ristinmerkki!) mutta onhan tässä vielä aikaa. :D :D

    Ihanaa, että Mimpe tykkää linnuista. Mun lempikirjoja lapsena oli lintukirja, ja rakkaus niitä kohtaan on säilynyt. Enää en osaa nimetä kuin pulun ja mustarastaan, mutta linnut inspiroivat mua vaikkapa biisintekijänä tosi paljon. Suosittelen vahvasti sellaista lintukirjaa, jossa on äänet. Luulen, että neiti biologi nauttisi sellaisesta!:) <3

    Ps. Tein vihdoinkin sen biisihaasteen! Siellä on viesti sullekin, joten käy kurkkaamassa! https://mennentullen.blogspot.fi/2018/03/elamani-musiikkina.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kahta on nyt ollut liikkeellä vissiin oikein kunnolla :/ Toivottavasti sä säästyt norpolta! Se on niin saatanallinen tauti, että oksat pois ja puolet varrestakin. Hyi!

      No hän on sellainen ornitologi :D ♥ Me ollaan mietitty, että jos synttärilahjaksi hänelle lintukirja. Varmasti sen jälkeen ei enää muuta luettaisikaan :D

      Hei joo! Mä tuun kuuntelemaan kunhan tässä pääsen normaaliin rytmiin ♥ ihana kun teit sen, se oli kiva haaste!

      Poista
  2. Mä allekirjoitan sun tuskailut talvisäistä ihan täysin, alkaa jo riittää - täällä kaiken lisäksi lunta on niin mielettömät kinokset, että taitaa juhannuksenakin melkoisesti vielä olla jäljellä o.O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tämän vuotinen lumimäärä on ollut aivan kauhea! Kivat tulvat ovat tiedossa varmasti :O

      Poista
  3. Nuhakuume ollu jo viikon verran.nyt alkaa helpottaa. Keväinen vesisade täällä ollut koko päivän.kiva postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että olet paranemaan päin :) Kiva kuulla, kiitos! ♥

      Poista
  4. Meillä oli pari räkistä kuumeella niin pienellä välillä, että mehut lähti siinä. Pojalla epäiltiin RS-virusta ja hän oli meistä kyllä kaikista eniten sairaana, reppana pikkuinen (okei toi kuulosti hauskalta, koska hän on 181cm pitkä).
    Onneksi olette kunnossa, noro on ihan karsea tauti :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että tämä on ollut oikea tautien talvi :/
      No onneksi joo jo nyt, mutta kyllä hetkellisesti tuntui, että paraneekohan tästä ikinä :/

      Poista
  5. Voi itku tuota teidän noroilua :( Ei tosiaan ole kiva tauti. Pari kertaa kyseisen taudin olen sairastanut ja se tosiaan on aivan kamalaa.
    Ihania kuvia 😊 Mukavaa viikkoa teille ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kauhein vaarattomista taudeista :/
      Voi kiitos ♥ ja ihanaa viikkoa myös sulle ♥

      Poista
  6. Joo, on niin tuttu tuo norovirus. Vielä, kun molemmista päistä Tulee, niin menee tosi heikoksi. Sairastin yhden kerran ihmeen pitkään sitä, nimittäin melkein viikon. Alkutalvesta en meinannu päästä siitä B-viruksesta millään eroon, meni noin puolitoista kuukautta. Tuntui jo olo melko toivottomalta. Vielä, kun olisi edessä iso leikkaus tään kuun lopussa, niin pitäis pysyy terveenä. Onneksi te olette jo tervehtyneet. Tsemppiä sinne! 😍👍😍terv. Anneli Kaikkonen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noro voi kestää tosiaan viikonkin, niin meilläkin meni vaikka pahin tyhjentyminen loppui vuorokaudessa, maha oli viikon ajan aivan kummallinen.
      Tsemppiä sulle myös ♥ ja ihanaa loppuviikkoa :)

      Poista
  7. Ai kauheeta millaisen koettelemuksen olette käyneet läpi. Itse inhoan ja pelkään oksentamista, enkä olekaan ollut oksutaudissa varmaan 25 vuoteen. Kyllä, joskus rukouksiin vastataan:D Kirjoitat niin hauskasti ja mukaansa tempaavasti että jopa tätä tautikertomusta oli viihdyttävää lukea. Joo, todellinen detox-kuuri:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä onnellinen! Mä olen sairastanut noron 10 vuoden sisään kaksi kertaa ja sen lisäksi kaksi lievempää vatsatautia. Mutta se on kun on pienen lapsen vanhempi, niin tuolta päiväkodista tulee nämä kaikki "herkut" :D

      Ai miten kiva kuulla, kiitos kivasta palautteesta :) ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi :)