sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Tie Pohjoiseen.





No jos nyt pääsisin vihdoinkin blogin äärelle. Tänään vuorossa pienimuotoinen reissurapsa meidän perheen tyttöjen reissusta. Matkasimme kaksi viikkoa sitten vanhempieni luokse Pohjois-Suomeen. Isi-ihminen jätettiin kotiin, ja me tytöt lähdimme ekaa kertaa reissuun kaksisteen. Matkan pisin osuus taittui lentokoneella, ja se olikin meidän neidin ensimmäinen lentomatka. Hän on kyllä niin reipas pikkuihminen; matka jännitti varmasti kovin, mutta siitä huolimatta hän oli urhea. Ennen lähtöämme universumi päätti näyttää meille keskisormea, ja väkisinkin kävi mielessä päästäänkö ollenkaan lähtemään. Perjantai-iltana neidille nousi korkea kuume (~39 astetta) ja oksennuskin tuli pari kertaa. Istuin pe-iltana olkkarissa tuijottaen seinää ja miettien miksi tällainen tuuri voi käydä. Miten meidän kauan odotetun reissun nyt käy? Mieli oli aivan maitohapoilla. Kuulin sitten, että päiväkodissa oli ollut jotain oksutautia, mutta ei siitä oltu infottu sen isommin vanhempia. Arghh! Menin nukkumaan hieman stressaantuneena, mielessä pyöri vain miten lähden peruuttamaan lentolippuja.

Aamulla kuitenkin neidin kuume oli laskenut, ja ruokakin pysyi sisällä! Hah! Voi toki olla, että tämä kaikki johtui jännityksestä, tai sitten kyseessä oli joku pikayrjö. Hänen isänsä on kuulemma ollut lapsena jännityksestä oksentava ja kuumeileva, joten eikai se omppu kauas kasvualustaltaan lennä.

Päästiin kuin päästiinkin matkaan, ja neiti pääsi elämänsä ekan kerran lentokoneeseen. Itsellänikin oli viimeisimmästä lentomatkasta aikaa melkein 8 vuotta, joten pakko myöntää että niitä perhosia löytyi myös omasta mahastani. Lentomatka oli tosi lyhyt (~50 min), mutta kyllä siinä ilmailuun ehti saada vähän tuntumaa.








Perillä meitä odotti viikon seikkailut Lapin kauniissa maisemissa. Niillä leveyspiireillä oli hyytävän kylmä (-28 astetta), ja sitä valitettavasti jatkui lähes koko viikon. Ei ihan noin tiukoissa lukemissa, mutta sellaisissa kuitenkin, että ulkoilua pääsimme harrastamaan harmillisen vähän. Lunta olisi ollut yllinkyllin ulkona peuhuamiseen, mutta pakkanen + pohjoistuuli tekivät ulkona olemisesta ihan mahdottoman. Mutta parina päivänä sentään päästiin vähän uloskin. Neiti pääsi ekaa kertaa elämässään myös potkukelkan kyytiin. Kotinurkilla hänen tähän astisen elämänsä talvet ovat olleet niin vähälumisia, että ei ole tarvinnut paljon potkukelkkailla. Itsekin pääsin koklaamaan potkukelkkaa, edellinen kerta on tainnut olla lapsena. Se on kyllä hauskaa puuhaa!





Eräs suuri odotuksen aihe neidille (ja myös itselleni) oli päästä Ruotsin puolella käymään. Itse odotin eniten pääsyä ihan tavalliseen, ruotsalaiseen ruokakauppaan, ja neiti odotti pääsyä Haaparannalla sijaitsevaan Candy Worldiin. Kyseessä on suurehko karkkikauppa, jonka kyljessä on lasten seikkailumaailma (HopLopin sukulainen).

Meillä oli suuret odotukset karkkikaupan suhteen, ja olinkin jo valmentautunut lataamaan kärryt täyteen namia. Kävi kuitenkin niin, että emme ostaneet kaupasta yhtään mitään. Hintataso oli sen verran järkyttävä, että päätin olla ostamatta. Irtokarkkien kilohinta oli noin 3 euroa kalliimpi kuin täällä etelämmässä normaalihinta, joten en nähnyt järkeä alkaa ostamaan. Lapinlisä ei ole siis mikään urbaanilegenda. Myynnissä olisi ollut tuollaisia järjettömiä Toblerone -patukoita sekä Maraboun suklaaleyyjä. Kummankin hinta oli noin 30 €. Olispa ollut mahtavaa, jos Tobleronen sisällä olisi yksi valtavan kokoinen suklaapatukka, jota olisi saanut syödä kaksin käsin, ja pilkkoa olisi pitänyt moottorisahalla, mutta ei. Siellä sisällä on kuulemma paljon pieniä patukoita. Joten njääh. Mä olisin halunut sellaista kaksin käsin syötävää suklaata.

Alimmassa kuvassa meidän neidin ilme kertokoon kaiken karkkikaupan hinnoista 😂

Muutoin Ruotsissa jotkut tuotteet ovat paljonkin edullisempia kuin Suomessa. Ja meillä sattui hyvä tuuri kurssinkin suhteen, joten ostoksia kannatti tehdä. Miten sitä voikaan kotiäidille olla niin ihana päästä ruotsalaiseen ruokakauppaan hypistelemään erilaisia elintarvikkeita. Koska matkalaukkuni koko oli rajallinen toin kotiin VAIN teetä, mehua, karkkia ja gluteenitonta näkkäriä. Gluteeniton näkkäri on älyttömän paljon edullisempaa Ruotsissa kuin Suomessa. Samoin tiivistemehut. Kaiken uhalla roudasin pari litraa ruotsalaista BOB-mehua kotiin, koska ne ovat niin ihanan makuisia.

Mä tiedän, että teitä kiinnostaa myös ostinko kosmetiikkaa? No tietenkin! Mutta ne käsitellään omassa postauksessa 😉 kuten kaikki muutkin ostokseni.




Instastoryn puolelle laittelinkin jo videopätkiä meidän neidin temmellyksistä Candy Worldin lasten maailmassa. Pitää tunnustaa, että olemme olleet kamalia vanhempia näiden tämän tyyppisten paikkojen suhteen. Podemme pientä bakteerikammoa, ja koska päiväkodissa jyllää tämän tästä kaikki täi-, kihomato-, vatsatauti-, märkärupi-, vesirokko-, enterorokko-, mitkävaan-epidemiat, emme ole halunneet lähteä hakemaan niitä lisää mistään seikkailumaailmoista 🙈

Mutta nyt kun neiti pääsi tuonne menemään sielunsa kyllyydestä, aloin mielessäni taipua joskos joskus kuitenkin voitaisiin mennä hänen kanssaan vaikka HopLopiin. Hän oli niin tohkeissaan menossa trampoliinissa, pallomeressä, pomppulinnassa ja vaikka missä, että olihan sitä riemua ilo katsoa. Ehkä me nyt päästämme irti kammoistamme, ja viemme lapsemme näihin paikkoihin useammin.






Reissumme yksi ehdottomista kohokohdista oli vierailu Rovaniemellä sijaitsevaan Joulupukin pajakylään. Minulla asuu isän puoleisia sukulaisia Rovaniemellä, ja käväisimme samalla reissulla myös yhden tätini luona. Olen lapsena viettänyt kesäisin aikaa isäni sisarusten, serkkujeni ja mummon luona Rovaniemellä, mutta aikuisiällä olen käynyt siellä valitettavan vähän.

Joulupukin pajakylässä ei paljon muita lapsia näkynyt kuin tämä omamme. On jotenkin niin hassua, että ulkomaiset turistit ovat pääasiallisesti aikuisia ihmisiä, ja he ovat juuri niitä ketkä jonottavat katsomaan Joulupukkia ihan tohkeissaan. Me jonotimme Joulupukin kanssa kuvaan pääsyä noin 50 ihmisen kanssa, ja Mimpe oli ainoa lapsi koko jonossa. En tiedä uskovatko nämä kaikki muualta tulleet ihmiset oikeasti Joulupukin olemassaoloon, vai liittyykö siihen vain Lapin eksotiikkaa?

Hyviä hintoja ainakin osaavat ottaa aivan kaikesta, mutta sehän ei nyt sinänsä tullut yllätyksenä. Meistä otettiin kaksi valokuvaa plus pieni videopätkä Joulupukin kanssa tapaamisessa, ja hintalappu näille kolmelle asialle oli 40 €. Hinnan kuultuani nieleskelin muutaman kerran järkytystäni, mutta tottakai se sitten piti maksaa. Mietin tosin, että pitäiskö soittaa poliisit, kun tuntuu olevan julkinen ryöstö käynnissä, mutta kaipa turismi toimii näin. Kuvanottopaikasta reitti johdatti hurmaavaan matkamuistomyymälään, jossa tottakai hinnat jatkuivat ihan samanlaisina eli totaalisen poskettomina. Ymmärrän, että tämä on suuri matkailuvaltti pienelle Rovaniemelle, mutta pakko sanoa että hinnat voisivat toki olla ehkä hieman kohtuullisemmatkin. On sääli, että kotimaan matkailussa hinnat ovat ryöstäytyneet ihan lapasesta. Tätä tilitin jo pari vuotta sitten Muumimaailma-postauksessani.

Meillä oli kuitenkin aivan ihana päivä - hinnoista huolimatta - ja kotiin palattiin monta muistoa ja kokemusta rikkaampina. Joulupukin pajalla käyminen oli meidän neidille todella iso elämys, joten sitä ei voi rahassa mitata.





Viikon aikana Mimpe pääsi bondailemaan myös vanhempieni Väinö-kissan kanssa, kuka on kyllä mainio tapaus. Äitini otti kissan parisen vuotta sitten löytyeläinkodista. Väinö oli päätynyt huostaanotetuksi perheestä, joka oli kohdellut sitä aivan kamalalla tavalla. Siitä ajasta on Väinöllä muistona kyljessä ulkonevat, joskus aikoinaan murtuneet kylkiluut sekä lattialla syömisen pelko. Väinö syö vain keittiön työtasolla tai takan päällä, lattialla se ei suostu syömään. Syödessään korkeamalla tasolla, se vilkuilee silti ympärilleen pelokkaan oloisena. Kukaan ei tiedä mitä kaikkea tuo pieni kisu on joutunut kestämään joskus, mutta se on jättänyt siihen pysyvät jäljet. En pysty milloinkaan ikinäkään käsittämään ihmisiä, jotka kohtelevat mitä tahansa eläviä olentoja huonosti. Niin eläimiä kuin toisia ihmisiäkään. Sellainen ei minun järkeeni mahdu.

Kaikesta kaltoinkohtelusta huolimatta Väinö on todella kiltti ja rauhallinen kissa. Arka ja pelokas se on, mutta hirmuisen kiltti. Meni muutama päivä ennen kuin se tottui meidän neitiin, sillä Väinö on tottunut äitini kanssa hiljaisiin, rauhallisiin päiviin joihin ei normaalisti kuulu 4-vuotiaan tytön ilonkiljakhdukset ja innokas paikasta toiseen juoksentelu. Välillä Väinö katsoi ympärilleen sen näköisenä, että milloinkas se minun hiljaisuuden retriittini täällä taas jatkuikaan... 😂

Väinö kuitenkin tykkäsi tehdä tuttavuutta Mimpen kanssa, vaikka pieni ihminen häntä alussa ihmetyttkin. Nämä kaksi leikkivät yhdessä ja Mimpe syötti herkkupaloja Väinölle. Väinö tuli muutamana yönä kurisemaan minun sänkyni viereen, ja yhtenä alkuyönä se tepasteli ihan herrana kylkeni päällä. Ihana kissa, ei voi muuta sanoa :)


Reissusta tarttui mukaan yhtä ja toista, ja meidän neidin kiiltosilmäkokoelma kasvoi taas kolmella uudella kaverilla. Joulupukin pajalta piti ostaa kiiltosilmäporo, joka oli kyllä aika symppis kaveri. Vähän pelotti matkalaukkuja pakatessa, että paljonkohan saadaan ylipainosakkoa, mutta eipä sitä onneksi tullut, vaikka paino ylittyikin hieman.

Oli kyllä ihana viikko, paljon tehtiin, nähtiin, koettiin ja naurettiin. Teki ihan hyvää irtautua hetkeksi kotiympyröistä, ja nähdä muutakin maailmaa. Kotiin oli taas ihana palata takaisin.

Ostospostaus on tulossa vielä jossain vaiheessa, joten pysyhän kuulolla :)

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

8 kommenttia:

  1. Onpa ihana matkakertomus:) Harmi, että hintataso on tosiaankin aika posketon Lapissa. Olen itse todennut tuon saman asian, tosin en ole ollut siellä suunnalla koskaan parhaimpaan/pahimpaan sesonkiaikaan;) Toisaalta sen ymmärtää, koska turismi on niin tärkeä elinkeino, mutta tavalliselle kulkijalle hinnat ovat todella pöyristyttäviä.
    Teillä on todella suloinen tyttö<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiva kuulla <3

      No se on aivan sieluton! Tottakai elinkeinon ymmärtää, mutta jotenkin liika on liikaa, koska kotimaan matkailijat maksavat saman hinnan. Lappi on kallis paikka :D

      Ihana, kiitos <3 Hän on kyllä sellainen aurinko pieneksi tytöksi naamioituneena :)

      Poista
  2. Ei tarvi noista hinnoista ihmetellä, miksi monet suuntaa etelään eikä kotimaan matkailu oikein innosta... kaikki on älyttömän kallista. Itsehän en ole koskaan käynyt Lapissa, mutta haluaisin käydä, ehkäpä vielä joku kerta. Mutta aivan ihan reissulla M:lla ja tietenkin myös äidille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin just! Meillä maksoi lennot ~250 €, joten sillä hinnalla olis lentänyt eteläänkin tai johonkin Euroopan kaupunkiin.

      Meillä oli kyllä ihana reissu :) <3 Paljon muisteltavaa pitkäksi aikaa.

      Poista
  3. Ihanaa, että pääsitte reissuun ^_^ Ja on harmillista, jos/kun hinnat ovat täällä korkeat. Ymmärrän, että leipä se on yrittäjänkin ansaittava, mutta esim. joskus hinta on yksinkertaisesti este, ettei vaan kykene tekemään jotain/menemään johonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päästiin sentään :)

      Kotimaan matkailun hinnat ovat ihan sieluttomat. Ei tarvitse ihmetellä miksi ihmiset matkustavat mielummin pois Suomesta kuin Suomessa.

      Poista
  4. Ihana postaus ♥ Kiva kuulla että teillä oli onnistunut reissu!!
    Väinö on kyllä niiiiiin ihana!! ♥ Hän olisi kovin halunnut tehdä tuttavuutta Viskinkin kanssa, mutta harmillisesti Viski on tottunut vähän ronskeihin otteisiin omien kissojen kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos rakas Nanne <3

      Juu, meillä oli ihana reissu :) Väinö on niin herttainen herra <3 Äiti sanoikin, että Väinö ei ollut pelännyt Viskiä :D Tosi jännä, kun muuten on niin kovin arka kisu, ja Viski on aika suuri koira, joka jo koon puolesta luulisi pelottavan vähän :D

      Poista

Kiitos kommentistasi :)