sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kukkia, koruja ja jäätelökuljetus!


Kaunista sunnuntaita kaikille! Ajattelin taas vähän avata kuulumisia instakuvien takaa, leppoisasti näin viikon päätteeksi. Mulle on iskenyt kauhea viherkasvikuume. Sitä ei helpota yhtään muutamien sisustusblogien selailu, joissa viherkasvit ovat aseteltu kauniisti kotia raikastamaan. Aloitin kotimme vihertymisen hankkimalla uuden saniaisen. Tein viime vuonna ennätyksen, ja sain pidettyä silloin hankkimani saniaisen hengissä yli puoli vuotta! Mutta sitten tapahtui jotain mystistä, ja se sankku otti ja kuoli. Viherkasvien hoitaminen on välillä henkimaailman hommia. Vaikka niitä kuinka sääntöjen mukaan hoitaa, puhuu niille kauniisti ja muistaa antaa ravinteita, ne voivat silti kuolla kupsahtaa tuosta nuin vain.  Mutta nyt on uusi saniainen, joten katsotaan miten tän kanssa käy. Aion juottaa tätä runsaasti ja viedä suihkuun ainakin kerran viikossa. Josko hän sillä pysyis tyytyväisenä.



Jatketaanpa kukilla vielä hetki. Menneellä viikolla tapasin kahtakin rakasta ystävää, ja kumpikin toi mulle keväisiä kukkaloistoja. Maanantaina sain Nannelta (Elämää Koivurannassa -blogi) kimpun tulppaaneja. Ne olivatkin muuten tämän kevään ekat! Turistiin Nannen kanssa iltapäivän verran kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mitä enemmän vietämme aikaa yhdessä, sen varmemmiksi tulemme siitä, että olemme sukulaissieluja. Nanne on mulle kuin pikkusisko. Olen niin kiitollinen, että elämässäni on rakkaita ihmisiä kenelle voi kertoa suurinpiirtein mitä vain ja olla avoimesti jopa haavoittuvakin. Saa itkeä, nauraa, myötäelää, tukea, puhua. Olla vapaasti täysin oma itsensä. Toinen tällainen ystävä minulle on Villa Kuuselan emäntä, keneltä sain kauniin keltaisen krysanteemin. Hänen kanssaan keskusteluja voisi jatkaa vaikka aamusta iltaan ja illasta aamuun. Joskus mietin kun elämä tuntuu haastavalta, että onneksi minulla on perheeni lisäksi näitä vahvoja, upeita, rakkaita naisia, joille saan purkaa elämäni iloja ja suruja ja joille saan olla myös tuki sekä turva. Odotan alkavaa viikkoa, että päästään vihdoinkin näkemään erään kolmannen rakkaan ystäväni kanssa. Me emme ole nähneet aikoihin, koska on ollut pari muuttujaa (sairastumisia, aikataulun muutoksia etc.) Kauhea ikävä jo meidän kaffehetkiä, ja maailman parannusta. Sanalla sanoen rakastan ystäviäni, ilman heitä elämästä puuttuisi kauhean kokoinen palanen.



Meidän isi on tehnyt viime aikoina kamalasti töitä, ja perheen yhteinen aika on ollut kortilla. Otamme aina aikaa viikonloppuisin yhteisille tekemisille, emmekä plänää viikonlopuille kauheasti etukäteen suunniteltua ohjelmaa. Silloin voi extemporesti pelata vaikka Kimbleä. Tai mennä luistelemaan. Kumpaakin tehtiin viikko sitten. On kiva, että on kunnon talvi, mutta alkais nämä sieluttomat pakkaset ikään kuin riittämään. Ikkunasta ulos katsoessa keväinen aurinko houkuttelee, mutta ulos mentäessä verikin lakkaa kiertämästä tajuttomasta kylmyydestä. Toivotaan, että ne Siperian tuulet alkaisi olla menneitä pikkuhiljaa, ja päästäisiin nauttimaan normaalista talvikelistä.


Pakko näyttää tämä teille. Meillä on ollut neidin kanssa iltalukemisena oman lapsuuteni klassikko, Lea Pennasen Piilomaan Pikku Aasi. Muistaako joku lukijoistani tätä? Tarinaa luettiin myös Pikku Kakkosessa aikoinaan. Muistin omasta lapsuudestani, että rakastin tätä tarinaa, mutta vuosien varrella olin unohtanut juonen. Tarina on kirjoitettu ihanalla tavalla, siinä on hauskoja hahmojen sekä paikkojen nimiä, ja se on vähän jännittäväkin. Meidän neiti jaksaa hyvin kuunnella minun lukiessa hänelle, monesti hän pyytää äiti, luetaan vielä yksi luku. Tämän kun saamme loppuun, ajattelimme aloittaa Jaakko Jyrinäparta lapsenvahtina -kirjan. Sekin tuttu teos lapsuudestani. Haluan lukea omalle lapselleni samoja tarinoita, joista itse pidin lapsena. Olen kuumeisesti yrittänyt metsästää meille Eva Ibbotsonin Pelastakaa Kummitukset -kirjaa, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sitä mistään. Sen haluan ehdottomasti tytölleni. Jos jollain lukijoistani on se, eikä sillä mitään tee, olisin halukas ostamaan sen järkevällä hintaa.


Tässäpä uusi innostukseni aihe. Olen täysin hurahtanut askartelemaan rannekoruja! Ajatuksenani oli ensin, että teen vain muutaman itselleni sekä tytölleni. Noh, kuten arvata saattaa, enhän mä tätä tuotantoa pystynyt niin suppeana pitämään. Homma olikin sen verran miellyttävää ja zen, että näitä on nyt syntynyt lähestulkoon kaikille naispuoleisille läheisilleni. Tehdas käy sen verran kuumana, että tilasin jo hieman lisääkin matskuja. Näiden valmistukseen on tullut aivan kauhea himo. Toiset värittävät itselleen mielenrauhaa, mä väkerrän rannekoruja. Kuvassa olevan tein itselleni ja nappasin värit yksisarvisten maailmasta, koska pitäähän nyt vähän hattaraa elämässä olla. Nyt kun olen päässyt tässä vauhtiin, voin luvata, että lähipiirini naiset eivät hetkeen kärsi ainakaan rannekorujen puutteesta.



Keskiviikkona sain kotiovelle kuljetettuna maistiaisia Kolme Kaverin Jäätelö -uutuuksista. Harvoinpa sitä jätskiä saa ihan kotiin asti kannettuna :) Pidämme jossain vaihessa jätskikestit perheen kanssa, joten todnäk palaan näihin jädeihin omassa postauksessaan.


Semmosia sekalaisia kuulumisia viikon ajalta tänne! Mitä teille kuuluu?

5 kommenttia:

  1. Mistä sä olet noita rannekorutarvikkeita tilannut? Itse innostuin tulevalle pikkuiselle väkertämään itse tuttinauhoja, puruleluja ja imetyskoruja - siinä sivussa sitten tuli mieleen, että se on niin kivaa touhua, että voisi laajentaa vähän muihinkin koruihin xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wish.comista :) Siellä on ihanan paljon kaikenmoisia erilaisia helmiä ja tarvikkeita :) Kannattaa katsoa sieltä ehdottomasti jos sullakin on DIY-jutut mielessä :)

      Poista
  2. Ystäviä on ihana tavata vaikka harvoinkin. Itsekin viime viikolla kahvittelin pitkäaikaisen ystäväni kanssa. Leppoisaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävät ovat kultaa :) ihanaa viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Voi että! Heti, kun näin tuon kirjan muistan, että se oli minullakin! Piilomaan pikku aasi. <3 Valitettavasti äiti siivosi liiankin terhakkaasti kaikki pois ja antoi muille. Ei ole lapsuudesta jäljellä mitään leluja, saati sitten kirjoja. :/

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)