maanantai 8. tammikuuta 2018

Wadaap 2018!


Hei vaan kaikki! Toivon mukaan teitä on vielä täällä. Nyt on joulut ja uudetvuodet juhlittu ja arkeakin on eletty jo tovi. Mulla venähti bloggailutauko ajateltua pidemmäksi eikä siihen sen suurempaa syytä edes ollut. Otin vain loman kannalta ja lepäilin. En pitänyt mitään kiirettä palata sorvin ääreen, koska halusin tehdä sen sitten kun alkaa ikävä iskeä kunnolla tätä kirjoitushommaa kohtaan. Ja kyllähän se ikävä sieltä sitten tuli. Mikke palasi uuden vuoden jälkeen töihin ja meillä alkoi sen myötä arki.

Hei blogissa on uus banneri, huomasitteko? Modasin vähän blogia taas uuden vuoden kunniaksi. Tyyli pysyy puritaanisen simppelinä kuten tähänkin asti. Ei mitään turhaa hässäkkää. 

Päätin etten tee mitään uuden vuoden lupauksia, sillä en velvoita itseäni mihinkään sellaiseen mitä en halua. Olen kuitenkin päättänyt, että tästä vuodesta saa tulla edellisiä parempi ja asiat saavat alkaa loksahtamaan paikalleen sutjakammin. Haluan myös alkaa pitämään itsestäni parempaa huolta ja stressaamaan entistä vähemmän. Olen siis tilannut vuoteen 2018 iloa, valoa ja myötätuulia.






Jouluaattona oltiin siis omassa kodissamme ekaa kertaa ikinä. Tähän asti olemme viettäneet aatot aina vanhempiemme luona emmekä mm. ole koskaan valmistaneet jouluruokia itse. Kaipa sitä näin nelikybäsenä olisi aika opetella sekin taito.

Aatto alkoi hyvällä aamupalalla ja vatsat täynnä riisipuuroa suuntasimme joulusaunaan. Omaa saunaa meillä ei ole, joten testasimme taloyhtiön saunatilat. Sekin muuten oli eka kerta. Olemme maaliskuussa asuneet tässä 10 vuotta ja nyt olimme ekaa kertaa taloyhtiömme saunassa. Joulusauna on aina joulusauna, mutta sanotaanko näin että ONNEKSI yhtiöömme on tulossa putkiremppa jossain vaiheessa. Saunaosasto oli meinaan pieni aikamatka menneisyyteen.

Saunasta päästyämme aloimme valmistelemaan jouluateriaa, joka ei ihan mennyt kuin kuuluisassa Strömsössä. Kinkun olimme paistaneet jo edellisenä päivänä ( ja iltana ). Nimittäin kinkunpaiston kanssa hommat perkelöityivät ihan vaan kunnolla. Olimme sulattaneet kinkkuamme neljä päivää ja tarkistaneet sisälämpötilan sopivaksi. Löimme kinkun aatonaattona aamulla klo 8.30 uuniin ja paistomittarin kinkun kylkeen kertomaan meille milloin ollaan perillä.

Noh, klo 16.30 mittari näytti samaa lämpötilaa kuin jo kolmea tuntia aiemmin. MITTARI OLI MENNYT RIKKI! Argh! Otimme kinkun uunista ja arvoimme mahtaakohan se olla kypsää. Raa'aksi jäänyt porsaanliha kun ei ole sitä kaikkein terveellisintä. Mä luin netistä kinkunpaistosta lähestulkoon kaiken ja Mikke käänteli ja väänteli kinkkua sillä välin. Päätimme lähteä käymään pienellä happihyppelyllä ja ottaa aikalisän kinkunpaistosta.

Reissullamme hain uuden paistomittarin pienestä K-marketista, koska satuimme ajamaan sellaisen ohi. On näistä kauppojen 24/7 aukioloajoista jotain hyötyä! Kotiin palattuamme löimme uuden paistomittarin kinkkuun kiinni ja laitoimme possun takaisin uuniin tirisemään. Siellä se olla möllötti vielä viisi lisätuntia joten kokonaispaistoaika venyi mukavaan 13 tuntiin. Mutta oli kuulkaa kypsää!

Aattona neiti suostui nukkumaan päikkärit, vaikka olimme varmoja ettei jännitykseltä ne varmaan onnistuisi. Mutta kyllä vain. Tuolla meidän pikkuihmeellä on sellaiset unenlahjat ollut vauvasta asti, että moni vois olla kateellinen. Olimme sopineet joulupukin saapumisajaksi klo 15 ja neiti heräilikin juuri sopivasti siihen. Pukki oli meidän ystävien ystävä, kuka on tytöllemme vieras ihminen. Näin varmistettiin se, ettei hän tunnista äänestä tai muustakaan keneksikään tutuksi.

Neiti jututti pukkia reippaasti, mutta syliin hän ei uskaltaunut mennä. Koko tuokio sujui tosi kivasti ja kun pukki jatkoi matkaansa, me jäimme availemaan lahjapaketteja. Niitä oli tullut taas sen verran runsaasti, että jätimme suosiolla osan joulupäivään sekä Tapaninpäivään. Tonttu sitten oli aina yöllä käynyt niitä jättämässä kuusen alle.


Vaikka kinkun kanssa olikin omat kommelluksensa, pääsimme kuin pääsimmekin joulupöytään nauttimaan monenmoisista herkuista. Kuten varmaan monilla muillakin, myös meillä ruokaa oli aivan liikaa. Päätimmekin, että kirjoitamme vähän ylös mitä kaikkea meni ja mitä oli selkeästi liikaa. Sitten tietää ensi jouluna mitoittaa ruokaostoksia vähän paremmin. Olimme niin ylpeitä meidän 4,5-vuotiaasta, kuka maisteli rohkeasti kaikkea ja söi hyvällä halulla mm. lanttulaatikkoa, joka on aika voimakkaan makuinen monen aikuisenkin suuhun. Meillä on hyvin tiukka kasvatus ruoan suhteen ja mistään ruoasta ei sanota hyi pahaa. Kaikkea tulee maistaa, mutta kaikesta ei tarvitse tykätä. Ruokapöydässä ei pelleillä ja ruokaa kunnioitetaan.

Maittavan aterian jälkeen lähdimme käymään hautausmaalla viemässä kynttilät isovanhemmilleni ja käväisimme kahvilla Mikken vanhempien luona. Ilta venyi vähän pitkäksi ja neidin nukkumaan menoa venytettiin normaalia pidemmälle, mutta kerrankos sitä. Hän alkaa olemaan sen verran iso tyttö jo, että tällaista voi tehdä. Tytön nukkumaan mentyä, me vaihdoimme Mikken kanssa toisillemme ostamamme lahjat. Mikke oli jälleen ylittänyt itsensä lahjojen suhteen ja hemmotteli mua aivan tärviölle. Kyllä mun kelpaa :)


Joulun jälkeinen aika meillä sujuikin pakkaillessa sillä marraskuussa sattunut vesivahinko teki sen, että keittiömme lattia piti uusia. Heti uuden vuoden jälkeen meillä alkoi remontti, jossa revittiin vanha, pilalle mennyt laminaatti pois ja tilalle tuli uusi lattia. Laminaatin alta paljastui kuitenkin palanen menneisyyttä. Vanha, retrokuvioinen muovimattolattia oli jätetty laminaatin alle ja sieltähän se tuli esiin. Kuvio oli todella symppis ja eikä ollenkaan niin järkyttävä kuin ehkä voisi luulla. Puhuimmekin remppamiehen kanssa, että mikäli vesi ei olisi vaurioittanut tätäkin, olisi ollut jotenkin hienoa jättää tämä näkyviin, mutta valitettavasti se ei ollut mahdollista.

Nyt meillä on jo uusi lattia keittiössä ja sen myötä tuli kauhea remppafiilis koko muuhunkin asuntoon. Olemme jo pitkään suunnitelleet eteisen maalausta sekä muutamien kalusteiden tuunausta. Ehkäpä tässä keväällä saamme ne projektit alkuun. Tuleeko teille muillekin kevään myötä uudistusfiiliksiä?


Arki on siis palannut ja pikkuhiljaa joulusta luopumisen suru hellittämässä. Me olemme niin jouluihmisiä, että joulunpyhien jälkeen tunnemme eräänlaista luopumisen tuskaa. Siivosin muutama päivä sitten kuusen pois ja laitoin tonttukoristeet taas laatikkoon odottamaan seuraavaa joulua. Mieli palaili monta kertaa taas joulukuun alkuun ja siihen joulufiilikseen kun joulu oli vasta edessä. Joulu on niin tärkeä juhla meidän perheelle ja se tulee joka vuosi niin lujasti sydämeen, että sen siitä taas vuodeksi luopuminen tuntuu haikealta. Tunteeko joku muukin näin?

Olimme muuten lauantaina pitkästä aikaa koko perheen voimin TuTon pelissä. Meidän neidistä on kasvanut oikea pikkulätkämimmi ja hyvin hän taas jaksoi koko pelin katsoa. Mehukattikissaakin päästiin halaamaan ja erätauolla syötiin nakkimukit. Mukavia muistoja taas muisteltavaksi.

Mitäs uusi vuosi sitten tuo tullessaan tänne blogin puolelle? Ainakin hirmuisesti meikki/kosmetiikkajuttuja tottakai, ne eivät muutu mihinkään. Leffa-arvosteluakin on tulossa. Ajattelin listata viime vuoden leffat taas postaukseksi, tai puolikkaan vuoden. Ensimmäisen puolikkaan viime vuodesta julkaisin jo muistaakseni viime kesänä. Postaustahti pysynee ainakin toistaiseksi samana eli ma-to plus su. Blogi muuten täyttää 8 vuotta noin reilun kuukauden päästä! Apua! On tätä hommaa tullut tehtyä jo pitkän aikaa! Jotain yli 1500 postausta joten on sitä siinä.

Mutta semmosia, eipä täällä mitään sen suurempia, jatketaan samaan malliin! :) Toivottavasti olette vielä messissä vaikka nyt pienen joulupaussin tässä pidinkin.

Mites teidän joulu sujui? Tuliko kivoja lahjoja?

12 kommenttia:

  1. Hep, täällä yksi joulunjälkeistä masennusta poteva! Mua alkaa ahdistaan jo kun aatto alkaa läheneen. Miksi ei voisi vaan elää sitä "odottavaa, jänskää tunnelmaa" vielä pikkasen pidempään...?!
    Pukki toi oikeinkin kivoja lahjoja. Ehkä kaikista kivoin lahja oli kylpylämatka Tallinnaan kera mun vanhempien ja veljen perheen. Samalla sakilla oltiin viime kesänä Tukholmassa ja kovin jo odotan milloin päästään "valloittamaan" Tallinnaa ♥

    Oikein paljon iloa, valoa ja terveyttä vuodelle 2018 ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me jouluihmiset varmaan podetaan tätä joulujälkeismasista <3 Ihanan reissulahjan ootte saaneet! <3 Oi että!

      Samoin sulle rakas Nanne <3

      Poista
  2. Jee! Hyvää uutta vuotta! Kivan näköinen ulkoasu. Ja ihana joulu. Perhejoulu on just paras. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sulle ihana Fanni <3 Ja kiitos! <3 Juu, perhejoulu is da best <3

      Poista
  3. Teillä on ollut ihanan näköinen joulupöytä ja kuulostaa hyvin tunnelmalliselta joulunvietolta. Hyvää uutta vuotta ja uusi banneri on kiva :)

    VastaaPoista
  4. Messissä ollaan edelleen. Vähän kangerrellen alkoi tänään työt. Lomailin pari viikkoa.
    Mukavaa viikkoa sinulle Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että oot edelleen messissä Outi :) <3
      Kaunista sunnuntaita sulle <3

      Poista
  5. Fiksut periaatteet opetatte lapsellenne ruuan suhteen.
    Äiti sanoi mulle aina kun olin huonosyömäinen kersa, että et sinä voi sanoa ettet jostain ruuasta tykkää, ennen kuin olet maistellutkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli :)
      Meillä on sama periaate, ennen kuin voi sanoa ruoasta mitään, sitä pitää maistaa kunnolla ensin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)