tiistai 14. marraskuuta 2017

Isinpäivä.



Sunnuntaina juhlittiin isänpäivää. Meidän perheessä juhlapäivät ovat aina pienimuotoisia tapahtumia, joihin satsataan yleensä vain täysillä. Niin myös tänä vuonna, mutta siitä kohta lisää. Isänpäivänä haluan ehdottomasti hemmotella vähän extrasti meidän isiä. Olen vasta lapsemme syntymän myötä ymmärtänyt sen miten tärkeä isä on lapselle. Oma isäsuhteeni on ollut aina hyvin etäinen ja elämästäni on puuttunut tietty pala isän muodossa. Minulla on toki isäpuoli, joka on ajanut isän roolia oman biologisen isän puutteessa, mutta jotenkaan se ei ole koskaan ollut ihan sama asia kuin oma faija. Siksipä en pysty jakamaan somessa isänpäivänä isästä ja minusta valokuvia ja kiittämään siitä miten hyvin kaikki on ollut ja on oleman. Se tuntuisi vähän falskilta ja teatteriltakin. Tällä hetkellä me isäni kanssa rakennellaan suhdettamme pala palalta ehyemmäksi, mutta ei 40 vuotta tuosta noin vain kurota umpeen. Toivon ja uskon, että hänkin toivoo asioiden vielä paranevan, mutta vielä ei olla siellä asti, että osaisin ylistää sitä miten läheisiä olemme. Aika näyttää tuleeko vielä sellainen isänpäivä, että niin voin tehdä.

Olen ollut koko ikäni siinä uskossa, etteivät isät halua tehdä lastensa kanssa mitään. Ettei niitä niin kiinnosta. Vasta oman tyttären syntymän myötä, olen ymmärtänyt sen, että kyllä isät tekevät. Ne huolehtivat ja ovat läsnä kuten äiditkin. Tai niin ainakin meillä. En voi liikaa ylistää sitä miten hyvä isä Mikke on meidän tytöllemme. Joidenkin mielestä se voi kuulostaa ällösiirappiselta kun sanon hänen olevan paras isä maailmassa, mutta se on meidän vinkkelistä katsottuna totta. Mimpellä on äärimmäisen hyvä isi. Olen ylpeä siitä ja haluan sanoa sen ääneen, koska miksi tällaisia asioita pitäisi piilottaa. Kiitosta ja arvostusta harvoin saa liikaa.



No mutta. Kuten tuossa alussa sanoin, meillä saattaa lähteä nämä merkkipäivien vietot aina silleen vähän lapasesta. Tai no, ei meidän mielestä. Kun lähdetään järkkäämään, niin järkätään kunnolla. Mikke on jo tovin puhunut, että voi kun pääsisi taas johonkin hotelliin missä saisi kunnon hotellibrekun. Sain tästä idean, että isänpäivänä järkkään Mimpen kanssa hänelle sellaisen! Käytiin lauantaina kaupassa ja ostettiin monenmoista herkkua. Sitten su-aamuna isi sai köllötellä rauhassa sängyssä kun me tytöt reerattiin kaikki kuntoon. Mimpe on niin ihana apuri! Hän on kattanut tämän kuvassa näkyvän pöydän. Minä puuhasin keittiössä ja pikkuneiti kantoi aamupalatarvikkeita olkkarin ruokapöydälle. Ja kaikki on niin hienosti järjestetty! Tyyppi on vasta 4-vuotias. Välillä mietin mitä kaikkea tuosta pikkuihmeestä tuleekaan vielä.

Pöytä notkui herkkuja ja me nautiskelimme porukalla oikein pitkän kaavan mukaan. Syötiin itse asiassa niin hyvin, että lounasaikaankaan kellään meistä ei ollut vielä yhtään nälkä :D Päätimme samalla, että vähintään kerran kuukaudessa toteutamme tällaisen hotellibrekun porukalla. Koska miksipä ei. Onhan tällainen nyt tosi ihanaa.



Meillä leivotaan aina tosi mielellään ja nyt päätin leipoa isänpäiväksi Mikkelle Da Capo -kakun. Ollaan kummatkin tosi kovia Da Capo -faneja, joten tämähän sopi meille! Kakku oli tosi helppo tehdä ja siitä tuli todella hyvää. Pohja on perinteinen bananabread -tyyppinen, johon mukaan sujautetaan Da Capo -nameja ja kuorrutus tehdään samoilla linjoilla.

Instassa tähän pyydettiinkin jo reseptiä ja jaoin sen siellä, mutta koska kaikki lukijani tuskin Instassa ovat, täältä pääset nappaamaan reseptin myös itsellesi.


Loppuun vielä todellinen arkistojen helmi. Tässä me ollaan Mikken kanssa uutena vuotena 2006. Meillä oli lauantaina 11.11. 11-vuotispäivä. Olemme alkaneet seurustelemaan 11.11.2006 ja nyt siitä tuli kuluneeksi jo 11 vuotta. Huh, kun aika rientää kun on mukavaa!

Mutta semmoista tänne! Mites teidän isänpäivä meni?


12 kommenttia:

  1. Tiedätkö, tulin tosi hyvälle mielellä tästä postauksesta. Ei ollenkaan ällösiirappista, vaan ihanaa toisen ihmisen arvostamista! Kurjaa kuulla, että oma isäsuhteesi on ollut noin huono, mutta toisaalta, ehkäpä siksi arvostat niin paljon Mikken tapaa olla isä, koska tiedät, ettei se ole itsestäänselvää? Joka tapauksessa, ihania kuvia ja ihania tunnelmia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana, miten kiva kuulla! Tällaisia kommentteja on aina niin mukava saada ja lukea, kiitos!

      Juu, mulla on ollut vähän problemaattinen isäsuhde ja olen siitä tänne blogiinkin joskus kirjoittanut (lokakuu 2016 arkistoista löytyy, jos haluat lukea). Olen siis hyvin onnellinen, että omalla lapsellani on sellainen isä, jollaista minulla ei koskaan ollut <3

      Poista
  2. Kuolasin tota Da capo-kakkua jo instassakin, voi slurps! :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei se on niiiiin hyvää! Koppaa ohje mukaan ja tee sä kans! Varmaan tykkäät :)

      Poista
  3. Kiva postaus :) Ootte jollain tavalla tosi samannäkösiä, naimanaamat?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kuulla! :)

      Hahaa, etpä oo ensimmäinen ketä niin sanoo :D Meiltä on myös kysytty joskus olemmeko sisaruksia :D Onneksi ei sentään olla. Ois aika weird :D :D

      Poista
  4. Mun on ihan pakko sanoa, että oon jostain syystä aina fanittanut sun miestäsi kaikin puolin. Olet onnistunut välittämään kuvan kaikin puolin loistotyypistä jo ennen Mimpeä, mutta varsinkin tytön syntymän jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, tämäpä mukava kuulla :) Välitän terkut hänelle! Hän on kyllä tosi ihana tyyppi ja varsin helposti rakastettava miesihminen :) Mimpellä on kyllä ihan paras iskä!

      Poista
  5. Sanoinkuvaamattoman upea ja tärkeä asia, että tyttärellänne on rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, koska eihän se mikään itsestäänselvyys todellakaan ole.
    Miehesi on niin lupsakan ja kiltin näköinen, että tulee hyvälle tuulelle hänen kuvia katsellessaan, itse kun sitä on enemmänkin semmoinen kärsimätön kärttynaama :)
    Muistelen instasta joskus nähneeni että minulla ja hänellä olisi sama syntymäpäivä, 29.12? Jotenkin tulee käsitys että ei taida olla ihan tyypillinen kauris :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten kauniisti ja ihanasti sanottu, kiitos Heli <3

      Juu, hän on myös syntynyt 29.12 :) Ja kyyyyyllä hän osaa ihan kauriskin olla :D :'D Kuten minä myös osaan olla leijona :D

      Poista
  6. Kunnon brunssi sillon tällön pitää mielen virkeänä! Se on totta, että joskus niitä hotelliaamiaisia kaipaa aika kovin... :)
    Meillä ei Isänpäivää (normaaliin tapaan) juhlittu oman isän kanssa ollenkaan. Iskällä on synttärit just kohta ja ne menee kaikki juhlapäivät vähän niinkun sitten siinä samalla. Tänä vuonna on vielä aihetta suurempaan juhlaan, kun tulee 60vee täyteen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on aivan totta! :D

      Oi teillä on juhlat tiedossa <3 <3 Hei koska me muru nähdään? Tuuks ens viikolla käymään?

      Poista

Kiitos kommentistasi :)