sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Lapsuuteni hyvät muistot.


En tiedä johtuuko tästä lähestyvästä keski-iästä vai mistä, mutta olen pari viimeisintä vuotta muistellut hirmuisesti omaa lapsuuttani. Saattaa toki olla, että oman lapsen saaminen vaikuttaa myös ajatuksiin. Sitä aika herkästi peilaa omia lapsuudenkokemuksiaan ja muistojaan oman lapsen elämään.

Koska tätä aihetta on tullut niin runsaasti mietittyä ja muisteltua, ajattelin kirjata tänne hieman parhaimipia lapsuusmuistojani. Sellaisia asioita, jotka eivät nyt ehkä näin kerrottuna kuulosta mitenkään ihmeellisiltä, mutta itselle niillä on merkitystä.  Postauksen kuvina on tottakai aikalaiskuvia lapsuudestani. Tässä ylläolevassa kuvassa olen jotain ehkä 3-vuotias ja leikin mammani kynsilakoilla ja muilla kosmetiikoilla. Kuten huomaatte, tämä innostus on kantanut läpi elämäni. Tyttäreni muuten rakastaa myös kaikilla kosmepulloilla ja -putiloilla leikkimistä, joten eiköhän hänessä kasva hyvää vauhtia äitinsä tytär tässä asiassa.


Ensimmäisiä lapsuusmuistoja minulla on tottakai Ruotsista, missä asuimme elämäni ensimmäiset vuodet. Muutimme vuoden -79 lopulla Suomeen äidin kanssa ja itse muutosta en muista mitään. Muistan sen, että menin Suomessa päiväkotiin, mutta en esimerkiksi muista laivamatkaamme muuttokuorman kanssa Suomen puolelle. Ruotsissa olosta sen sijaan muistan yllättävän paljonkin, vaikka olen ollut alle 4-vuotias. Muistan miltä kotimme näytti ja miltä minun enoni luona näytti. Samoin muistan mamman ja ukin kodin hyvin selkeästi. Muistan enoni mökin ja sen tuoksun, joka siellä mökissä oli. Muistan niiden irtonamujen maun, joita äiti minulle joskus osti. Ja kyllä, -minä olen saanut syödä karkkia hyvin pienenä lapsena jo. Eipä 70-luvun lopulla ollut ihan samanlaista sokerivalistusta kuin mitä tänä päivänä on. Maailma oli kovin erilainen siihen aikaan.

Muistan Ruotsista paljonkin asioita. Edelleenkin kun kuulen Abban Chiquititan tai Dancing Queenin, muistan lämpimät kesäpäivät enoni mökillä, jossa aina soi Abban musiikki. Tai ELO. Ja etenkin tämä biisi. Enoni mökki oli ihana, hyvin ruotsalainen kesämökki, missä syötiin paljon hyvää ruokaa ja ihanaa GB Glassin jäätelöä. Oma lempparini oli Päron Split, josta sai kivoja keräilykortteja mukana. Korteissa opetettiin liikennemerkkejä.


Suomessa asuimme isossa omakotitalossa mamman ja ukin kanssa ja vahvimmat lapsuuteni muistot Suomen puolelta liittyvät juurikin mammaan ja ukkiin. Asuimme kaksikerroksisessa talossa; me äidin kanssa yläkerrassa ja mamma & ukki alakerrassa. Muistan etenkin lapsuuteni kesäaamut hyvin. Ne ovat piirtyneet mieleeni niin elävästi. Huoneeseeni paistoi aamuaurinko ja satakielet lauloivat aina pihapuissa. Herättyäni menin aina mamman luo alas. Mammalla oli usein ovet auki ulos asti ja portaikossa leijaili kahvintuoksu, jossa oli reilusti kuohukermaa joukossa. Mamman asunnon lattia narisi vähän joka kohdasta ja mamman luona oli täysin oma tunnelmansa.

Omalla pihalla oli aina kesällä hurjan lämmin ja kuljin usein paljain jaloin. Elämässäni minua on kerran pistänyt ampiainen ja se tapahtui juurkin omalla pihalla kun astuin paljain jaloin pökerryksissä olleen, maassa makaavan ampiaisen päälle.


Lapsuuteni lempparileikkejä olivat ehdottomasti hahmojen kanssa leikkiminen sekä Barbie-leikit. Rakastin hahmoilla leikkimistä todella paljon. Minulla oli paljon Disney-satujen hahmoja ja Smurffeja joiden kanssa saatoin leikkiä tuntikausia. Höpöttää yksinäni ja keksiä niille figuureille mitä ihmeellisempiä juttuja. Muistan ottaneeni aina äidiltä koboltinsinisen lasikulhon, johon laskin vettä ja se oli figuureideni uima-allas. Rehasin aina sen astian viereen jonkun äidin viherkasveista, jotta figuureille tulisi oikeinlainen uima-allas fiilis. Oli kuin allas olisi ollut palmun alla.

Barbie-leikit olivat minulle todella tärkeitä ja Barbini asustivat huoneeni kirjahyllyn alaosassa, jossa oli pari, kolme kaappia. Sinne rakensin Barbeille todella tyylikkään asunnon. Askartelin äidin kanssa Barbeille ajan henkeen sopivasti vesisängyn ja koko kalustus oli todella ihana ja kasarityylinen. Muistan ajatelleeni joskus koulussa välitunnilla, ettei kellään muulla ole varmasti niin kivoja Barbie-leikkejä kuin itselläni kotona oli. Rakastin sitä maailmaa ja sitä, että sain leikkiä koulun jälkeen aivan yksin. Kuuntelin samalla valkoisesta, Sonyn kasettimankasta Belinda Carlisea, Rick Astleytä, Mel & Kimiä, Fleetwood Macia, ja Top Gunin soundtrackia. Myös tämä biisi vie erittäin hyvin muistot Barbie-leikkeihin. Barbie-leikkeihin tuli juonikuvioita tv-sarjoista kuten Konnankoukkuja Kahdelle, Taistelupari ja Dynastia. Barbit kävivät aina laskettelemassa Ranskan Alpeilla, olivat kovia liikenaisia ja niiden nimet olivat aina jotain tyyliin Amanda, Christina, Meggie, Samantha...kunnon kasarijenkkinmiä.


Muistan lapsuudesta myös sen, että saunassa kävimme aina tiistaisin ja lauantaisin. Saunan pukkari oli kylmä, eristämätön tila, jossa talvella istuessa hengitys höyrysi ja limpsalasi kolisi kylmästä hampaita vasten. Kävin usein mamman kanssa saunassa ja mamma pesi hiukseni aina Kastehelmi -shampoolla. Tai Silkki Leenalla. Muistan miten mamman kanssa laulettiin usein saunassa. Pesuhuoneessa kaikui kivasti ja monesti lauleskeltiin yhdessä kaikkia lauluja. Löylyssä istuessa mamma kertoili tarinoita sota-ajasta ja siitä kun olivat olleet ukin kanssa nuoria.

Kun minulla oli synttärit, äiti leipoi aina kakun. Kakun päällä oli melkeinpä aina  sen ajan hittikoristeet säilykemandariinin siivut, anananasta ja raastettua suklaarouhetta. Jonain vuotena oli läpikuultavaa, vaaleanpunaista geeliä, jolla sai kirjoitettua minun nimeni kakun päälle. Kun kiiwit saapuivat kauppoihin joskus kasarin puolivälin paikkeilla, alkoi niitäkin siivuja näkymään synttärikakun koristuksina. Lapsuudessani ei kaverisynttäreillä kavereille ollut lahjapusseja vaan synttärisankari oli ainoa kuka niitä lahjoja sai. Lahjaksi tuli usein kirjepaperia (tuoksuvaa sellaista), posliinikoriste-esineitä, vihkoja, kyniä, tuoksu pyyhekumeja, tarroja jne. Kovin keräilysarja siihen aikaan oli ehdottomasti Sanrion Little Twin Stars. Vähän harmittaa, että ajan saatossa mulla on suurin osa niistä kamoista hävinnyt johonkin. Mulla oli vaikka mitä; tarroja, kukkaro, kyniä, vihkoja, -vaikka mitä.


Muistan lapsuudestani sen, että minusta välitettiin aina. Olin erityisesti mamman ja ukin tyttö. Ukkini kuoli keväällä 1984 minun ollessa ekaluokan viimoisilla viikoilla. Sen jälkeen me jäimme asumaan kolmistaan, minä, äiti ja mamma. Tässä kuvassa leivotaan mamman kanssa joulupiparkakkuja. Vuosi taitaa olla jotain 1979 tai -80? Mamma leipoi aina jouluisin hedelmäkakkuja, valkeita ja ruskeita piparkakkuja, lusikkaleipiä ja torttuja. Äiti teki kauralastuja ja suklaisia vinoneliöitä. Mammalla roikkui joulukuusessa lippunauha, missä oli Pohjoismaiden liput. Lapsuuteni jouluissa tuoksui aina kynttilät, maistui Twist -konvehdit ja itsetehdyt jouluruoat. Vuoden -81 jouluna muistan miten joulupukki joi pillillä glögiä mukista. Sinä jouluna sain itkevän vauvanuken, rattikelkan sekä oman leikki-imurin. Seuraavana jouluna paketista tuli mm. Krymppis-talo, josta olin haaveillut kauan.

Irtokarkkia ostettiin kioskeilta ja vähän matkan päässä olleesta pienestä kyläkaupasta. Siellä kaupan täti kassalla kumosi pussissa olleet karkit kertakäyttölautaselle, laski ne samoilla sormilla jolla oli jo koko päivän käsitellyt rahoja. Siihen aikaan kymmenellä markalla (~1,60 €) sai niin järjettömän säkin karkkia, että sitä syötiin monta päivää. 

Minulla oli kiva lapsuus ja joka kerran kun käyn Kaarinassa, pienessä Varsinais-Suomen kaupungissa, mieleni tulvii täyteen lämpöä. Haaveilen, että pääsisimme muuttamaan joskus perheen kanssa vanhoille kotiseuduilleni ja oma tyttöni saisi kulkea samoilla poluilla kuin minäkin lapsena kuljin.

Tämä postaus lukeutuu paljon toivottuihin Nostalgia-postauksiin ja tämän myötä haastan omaa lapsuuttaan muistelemaan Nannen, Jusun, Fannin ja Outin. Ja toki muutkin saa napata haasteesta kopin, jos näin haluaa :) Itse rakastan lukea muistoja lapsuudesta. Menneessä ajassa on aina jotain niin kiehtovaa.

Kaunista sunnutaita kaikille!

10 kommenttia:

  1. Ihania retrokuvia :) onneks meilläkin on tallessa näitä vanhoja lapsuuskuvia, niitä on hauska katsella kun käy porukoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on valokuvia, ne kertovat niin paljon muistoja <3 :)

      Poista
  2. Ihania muistoja. Mielelläni otan haasteen vastaan. Täytyy vaan käydä äitini luona nappaamassa muutama kuva mukaan.
    Ihanaa sunnuntaita sinulle Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa, jään odottelemaan sun postausta :) <3

      Kivaa alkanutta viikkoa Outi :)

      Poista
  3. Tiedätkö mäkin olen miettinyt näitä paljon, mä luulen, että omalta kohdaltani se varmaan johtuu osaksi siitä, että tän yhteiskunnan nykyinen tilanne jotenkin ahdistaa mua niin paljon, että haluan muistella "vanhoja hyviä aikoja". Se on mun pakoreitti tästä nykyisestä. Lapsena ei ollut huolta mistään ja kyllä fakta on se, että osa asioista verrattuna nykymenoon oli silloin paremmin, vaikka parannuksiakin on tullut. Mä olenkin sanonut, että siitä tiesin tulleeni vanhaksi, kun sanoin ekan kerran, että kyllä ennen kaikki oli paremmin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mäkin oon pohtinut. Niin moni asia on muuttunut, eikä aina voi sanoa että parempaan suuntaan.
      Lapsuuteni maailma oli huomattavasti turvallisempi kuin nykyinen. Se turvattomuuden tunne ahdistaa.

      Poista
  4. Voi miten ihania muistoja ^_^ Munkin parhaat lapsuusmuistot on sellaisia "arkisia", mutta luulen että varmaan se "tavallinen arki" parhaiten lapsille mieleen jääkin.

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus josta tuli tosi hyvä ja lämmin olo:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)