sunnuntai 13. elokuuta 2017

Tuurissa.



Olimme noin kuukausi sitten lomareissulla Tuurissa ja Ähtärissä. Postailin instaan reissumme aikana kuvia ja siitä asti minulle on tullut toiveita Tuuri -postauksesta. Koska asiaa tuntui kertyvän reissusta niin hurjasti, päätin tehdä erikseen tänään tulevan reissupostauksen ja huomenna tulee sitten ostokset. Näistä postauksista tulee siltkin varmaan kilometrien mittaiset, vaikka kahdessa osassa tulevatkin.


Meillä oli viime vuonna välivuosi Tuurista, joten tänä vuonna sinne oli jo päästävä. Olemme käyneet Mikken kanssa Tuurissa vuodesta 2007 asti ja olemme menneet siellä sinä vuonna kihloihinkin. Tänä vuonna päätimme, että nyt on aika ottaa neitikin mukaan sillä hän alkaa olemaan jo niin iso tyttö, että reissaaminen hänen kanssaan ei ole millään muotoa hankalaa.

Kuvassa muikistelee iloinen 4-vuotias, joka on ensi kertaa elämässään hotelissa yötä. Mikken loma varmistettiin kovin myöhään joten siinä vaiheessa huoneen saaminen Tuurin Onnentähdestä oli mahdotonta. Päädyimme majoittumaan Hotelli Alavus 66 -nimiseen paikkaan, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Alavudella. Matkaa Tuuriin on vain muutama kilometri. Hotelli oli tosi siisti ja huoneen hinta oli about sama kuin Tuurissakin. Aamiainen oli ehkä vähän suppeahko ja huoneiden kylppärit olivat pieni aikamatka 80-luvulle, mutta muuten ei mitään narisemista. Todella ystävällinen henkilökunta ja kohtuu rauhallinen sijainti, vaikka keskustassa onkin. Suositellaan tosi lämpimästi jos siellä päin liikkuu ja haluaa majoittua hyvällä perusmeiningillä.





Matkamme eteni niin, että lähdimme kotoa liikkeelle aamuvarhaisella ja perille päästyämme tsekkasimme ekana kaupan. Syömisen kautta tosin. Vesan hoodit olivat muuttuneet kovastikin parin vuoden takaisesta viime visiitistämme ja pällistelimme hetken ihan turisteina, että minnes täällä nyt kuuluu mennä. Mikään kun ei ollut enää siellä missä ennen.

Uusi sisääntuloaula vetää koreudessaan (ja ehkä lievässä mauttomuudessaan) jo vertoja Las Vegasin vastaaville paikoille. Sitä tunnelmaa kai tuolla olikin nyt haettu. Yksisarviset ovat tottakai esillä, -Tuurin tunnuseläimiä kun ovat! Meidän neiti innostui yksisarvisista oikeinkin suuresti. Hänen mielestään kaupan aula oli todella fantastinen.

Pakko kyllä vähän kitistä kaupan uudistuksista. Nyt ollaan menty laajennuksissa varmaan niin pitkälle kuin kapasiteettia on riittänyt, mutta siinä samalla on vähän unohtunut käytännöllisyys ja toimivuus. Ravintoloita on ripolteltu sinne tänne ja esim. buffatyylisissä paikoissa tilat ovat surkean pienet. Kotiinlähtöpäivänä me skipattiin Tuurissa syöminen sen takia, että emme jaksaneet jonottaa 50 ihmisen jonossa ja varsinkaan kun ravintolassa ei näyttänyt olevan paikan paikkaa vapaana.

Jos ja kun laajennusta tekee tuossa mittakaavassa, olisi hyvä ottaa huomioon ravintolapalvelut. Porukka käy kaupoilla ja varmasti haluaa syödä samalla. Nyt ruokapaikat olivat jotenkin älyttömän hajallaan ja mietimmekin, että laajennusprojektissa olisi ollut järkevää keskittää ravintolat esim. samaan paikkaan food court -tyyppisesti. Turun Hansakorttelissa on tällainen ratkaisu ja se toimii hienosti. Asiakaspaikkoja ruokapaikkoihin runsaasti enemmän ja linjastot sekä maksupaikat sujuvasti toimiviksi niin, ettei ne ole kamalia pullonkauloja.

Kaupan puolella laajennus näkyi niin, että heti ensi metreillä tuli jo uupumus siihen, mitä kaikkea jää näkemättä, koska kaupassa ei ole enää järkevää kulkusuuntaa. Kaikkea on ja ihan jokapuolella ja jotenkin niin sekavan oloisesti, että melkein olisi karttaa kaivannut. Sellaisia siellä kai onkin jaossa, joten.... Me kuitenkin navigoimme ilman karttaa ja yritimme tsekata kaikki kiinnostavat osastot. Hyviä tarjouksia oli joo, mutta huomasimme ettei kyläkaupan tarjonta enää ole sellaista kreisihalpaa kuin vielä muutama vuosi sitten. Nyt alkaa olemaan brändiä brändin perään ja hinnat eivät juurikaan poikkea jo totutuista.

Saimme kuitenkin kulutettua kaupassa yli 3 tuntia, mutta suurin osa ajastahan menee siellä kulkemiseen, koska pinta-ala on niin valtava. Pitää antaa isot krediitit meidän neidille, joka jaksoi kitisemättä kulkea siellä ihmispaljoudessa mun ja isi-ihmisen kanssa. Hänellä oli mukana omaa rahaa, jolla hän sai ostaa jotain kivaa. Hänen suurena suunnitelmanaan oli ostaa Playmobileita, mutta pettymykseksemme kyläkaupan leluvalikoimiin ei kuulu laisinkaan kyseinen sarja. Onneksi kuitenkin Legoja löytyi ja sellainenhan me sitten napattiin mukaan.


Kauppareissu meni ihan hyvin siis ja matka jatkui hotellille. Kaikesta tästä laajennuksien aiheuttamasta hämmennyksestä huolimatta Tuuri on Tuuri. Se on aina meille rakas paikka ja varmasti käydään siellä edelleen jatkossakin. Toivon mukaan käytäntö ja mahdolliset asiakaspalautteet auttavat kehitystä eteenpäin ja nyt nämä suuressa laajennushulluudessa unohtuneet käytännön toimivuudet otetaan huomioon.





Levättyämme hetken hotellilla ja käytyämme haukkaamassa Alavuden ABC-aakkosbaarissa ruoat, suuntasimme automme nokan kohti Ähtärin eläinpuistoa. Pakko muuten mainita sen verran tuosta ABC-baarin ruoasta, että never again sitä shittiä. (Kauheeta muuten kun tämä reissurapsa alkaa saamaan narisevia piirteitä :D ) Mutta tästä on pakko kyllä vielä mainita. Ruoka on kauhean ylihinnoiteltua siihen nähden kuinka huonolaatuista se on. Itse söin vuohenjuusto-broileria, johon alunperin kuuluu jotain paholaisenhilloa. Koska mun IBS ei tykkää mistään chili-paprika-valkosipulihilloista, pyysin jättämään sen pois. En pyytänyt mitään sen tilalle, koska vuohenjuusto on ihanaa ihan sellaisenaankin. Noh, ei tullut ihan sitä mitä tilasin. Olivat sitten keittiössä päättäneet omin luvin lurauttaa vuohenjuuston päälle ruskeaa kastiketta. Siis sellaista pussiversiota, joka on niin teollinen kuin teollinen olla voi. Hyissss. Meillä oli vähän kilpajuoksu kellon kanssa, että ehtisimme Ähtäriin ennen lipun myynnin loppumista, joten en ehtinyt enkä siis voinut palauttaa annosta keittiöön. Mikke tilasi itselleen Metsästäjän(kengänpohja) leikkeleen ja kyllä sekin leikkele niin harmaalta näytti. Maksettiin ruoasta juomineen yli 40 € ja oikeasti sapetti ihan älyttömän paljon. Hirveetä moskaa! ABC-paikat dominoivat aika lailla huoltamoskeneä, joten olisiko aika panostaa vähän laatuunkin?

Mutta joo, päästiin lopulta Ähtäriin, jonka yläpuolella roikkui raskaat sadepilvet. Sinänsä sade ei haittaa, koska silloinhan eläimet liikkuvat vähän enemmän kuin suurella paahteella. Ajoitimme eläinpuistokierroksen niin, että ostimme liput varttia ennen lipunmyynnin lsulkeutumista. Puistossa saa kiertää vaikka aamuun asti vaikka portit sulkeutuvatkin lipunmyynnistä. Se ratkaisu oli mitä mainioin, sillä me saimme kiertää puiston lähestulkoon kolmistaan. Pari muuta perhettä kulki melkein samassa rytmissä meidän kanssamme, mutta useiden eläinten kohdalle osuimme ihan keskenämme.










Toinen samaa rytmiä kulkenut perhe oli tuttuja julkisuudesta -tai siis perheen vanhemmat. Osuimme muutamaan kohtaan heidän kanssaan samaan aikaan ja koska heillä näytti olevan vähän samanikäisiä lapsia kuin meidän tyttö, heitimme jotain taapero-läppää heille. Tai siis yritimme heittää. Vastakaiku oli toooosi nihkeää ja katseet vähän sellaisia, että ettekste tiedä ketä me ollaan. Meidän tyttö selitti innoissaan perheen äidille, että ollaan hotellissa yötä ja että ollaan ekaa kertaa yhdessä Ähtärissä. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut kun seurasin tilannetta vierestä. Perheen äiti ei oikein katsonut meidän tyttöä päinkään eikä juurikaan vastannut hänelle mitään. Apua. Oletpa sitten julkkis tai et, niin jos lapsi puhuu sinulle, ole hyvä ja reagoi nyt hyvänen aika jotenkin! Juteltiin Mikken kanssa, että oli jotenkin niin huvittavaa seurata tätä käyttäytymistä etenkin kun smalltalkattiin ihan vanhempina toisille vanhemmille eikä siis tosiaan juostu perässä pyytämässä mitään nimmaria ja yhteisselfieitä. Kyseessä kun ei meidän näkemyksemme mukaan edes olleet mitkään superjulkkikset vaan ihan tuttuja naamoja teeveestä. Siihen nähden käyttäytyminen oli melko diivaa. No mut, kaikkea sitä vastaan voi tullakin eläinpuistossa.

Puiston eläimet olivat kohtuullisen hyvin jalkeilla ja liikekannalla. Ainoa jota emme nähneet oli ahma. Kaikki muut karvatassut näimme ja osan vähän turhankin läheltä. Mäyräaitauksen herra mäyrä oli niin ärhäkällä tuulella, että hetken jo pelkäsimme sen tulevan pois aitauksesta! Se murisi ja juoksi pää edellä päin aitaa. Huh, taisi olla mäyrällä huono päivä.

Puiston loppupäässä oli mittavat rakennustyöt käynnissä Kiinasta saapuvia pandoja varten. Oi että, niitä palluroita on pakko päästä katsomaan joskus. Pandat tulevat olemaan järkyttävän suuri vetonaula Ähtärille ja siinä samalla lisäävän koko Etelä-Pohjanmaan matkailua. Todella hieno hanke tämä pandojen tuominen Suomeen.

Päivä oli eläinpuistokierroksen päätyttyä ollut jo aika pitkä ja kaarsimme kyläkaupan ruokapuodin kautta hotellille. Haimme ruokapuodista vähän iltaevästä, jotka sitten nautimme hotellilla. Aamulla suuntasimme aamunpalan kautta vielä yhdelle kauppakierrokselle ja sen jälkeen tivoliin.





Yksi Vesan hienoista kesätempauksista on Tivoli Sariolan laitteet maksutta kaikille alle 13-vuotiaille. Tivoli oli meille jo tuttu vapulta ja neiti menikin useaan samaan laitteeseen kuin vappuna. Ilon ja riemun määrä oli aikast rajaton kun laitteisiin sai mennä niin monta kertaa kuin halusi ja ihan kaikkiin mihin halusi. Yllättävän rohkeasti hän taas meni itse ja vilkutteli meille iloisena. En muista itse olleeni koskaan noin rohkea tuon ikäisenä.

Sää oli muuten ihanan tyypillinen Suomen kesäsää: + 11 astetta, vesisade ja pohjoistuuli. Ai että. Onneksi pakkasin lapselle mukaan hanskat, pipon ja softcell-takin. Isi-ihminen värjötteli shortseissaan ja itse kaipasin kaulahuivia.

Mutta kaikista reissun pienistä epäkohdista huolimatta, reissu oli aivan ihana ja täydellinen. Olemme melkein päivittäin muistelleet yhdessä Ähtärin eläimiä ja kaikkea muutakin mitä näimme sekä koimme Tuurissa. Kotimatkalla oli eräs pieni, hyvin väsynyt matkalainen joka nukahti välittömästi auton nokan käännyttyä kohti Turkua. Me Mikken kanssa totesimme, että vaikka reissu oli raskas fyysisesti, se oli silti tämän kesän ehdottomasti parhain. Meillä kolmella kun on aina niin älyttömän kivaa yhdessä :)

Mutta huomenna Tuuri-juttu jatkuu vielä ostospostauksen verran :) Mukavaa sunnuntaita kaikille!

















12 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivalta reissulta. :) Me tehtiin viime vuonna samanlainen reissu.

    VastaaPoista
  2. Toi ilmainen tivoli alle 13-vuotiaille on kyllä ihan mahtava juttu, jos vaan Tuuriin asti pääsee. Ei meinaten ole noi tivolien hinnat halpoja, siihen vielä jotain syötävää niin... Saa lapsi elämyksen ihan ilmaiseksi, ilman, että vanhempien lompakkoa rokotetetaan. Fiksi mies toi Vesa siinä suhteessa, että laskenut, että kauppaan jättää ihmiset sen verran rahaa, että miksei tarjota jotain tollaista ilmaiseksi. Peukut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on nerokas idea ja kaikki osapuolet voittaa! Ottaen huomioon, että yksi laite maksaa 5 €. Kai siellä jotain rannekkeitakin on, mutta en muista mitä ne maksoi.

      Poista
  3. No paljasta nyt mistä teevee-ohjelmasta ne oli ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa :D Joo, eivät olleet siis samasta teeveeohjelmasta ja en edes tiennyt näiden kahden olevan pariskunta. Nainen oli kilpailijana mukana eräässä kykyjen etsintä -ohjelmassa ja sillä miehellä on ollut oma talk show Ylellä joskus pari vuotta sitten. Kummatkin ovat esiintyneet julkisuudessa sellaisina iloisina ja sympaattisina hahmoina, mutta ilmeisesti se on vain julkisuuskuva ;)

      Poista
  4. Myö käytiin Tuurissa kesäkuun alussa, silloin kun kaikki oli vielä rempallaan. Ei olla varmaan _koskaan_ käyty niin hiljaisena sesonkina kuin silloin :D Ruokapaikat huusi tyhjyyttään esim. Spice Icessä taisi olla alle 10 henkilöä, hampurilaispaikassa (joka ennen oli Ruokapuodilla) myös kourallinen ihmisiä.

    Jonoja ei ollut ja kassoja oli ehkä neljä auki, jotka vetivät tosi hyvin porukkaa mutta jonoa ei syntynyt. Kaupassa sai kerrankin hengittää, ilman että olet saarrettuna ihmisjoukon keskellä. Kosmeosastolla sai kierellä ja katsella kerrankin rauhassa ja NYX -hyllyt oli täynnä ja mie ainoana katsomassa niitä :D

    Myö oltiin siellä kolme päivää ja ainoa paikka mikä oli suht täynnä, oli Onnela. Tosin ilmat olivat hyvät. Viikonloppuna oli tulossa koiranäyttely, niin osa oli tullut jo maanantaina alueelle varmistamaan leirintäpaikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, heinäkuu on varmaan pahin kuukausi Tuurissa ihmismassojen puolesta. Me oltiin silloin pari vuotta sitten elokuun lopulla ja eihän siellä ollut silloin ketään! Sai kierrellä ihan rauhassa.

      Poista
  5. Ihana postaus. Innolla odotan ostoksista vastaavaa :)
    Piti vähän tirskahdella noille julkkiksille, kuinka tyhmää moinen käytös on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka kiva kuulla :) Nyt olis ostospostaus ulkona!

      No hei sanos muuta! Jotenkin huvittaa tuollainen itsensä jalustalle nostaminen. En voi ymmärtää.

      Poista
  6. Repesin ääneen nauramaan tuolle herra mäyrälle, ehkä hänelläkin meni hermot diivaileviin julkimoihin :D:D

    Mutta oi että, Tuuri on kovin rakas paikka minullekin :) Siinä on vain sitä jotain..ollaan vuodesta 2014 lähtien käyty kerran kesässä siellä mieheni ja äitini kanssa. Sitä ennen olen useaan otteeseen käynyt äitini kanssa siellä, ja esim. 2003 kävin äitini ja veljeni kanssa ostamaan opiskelija-asuntooni keittiö jne. tarvikkeita, vanhempani saattavat aina silloin tällöin Tuurissa pistäytyä ihan vaan menemisen ilosta ( ajomatkaa on n. 1,5 tuntia palttiarallaa ). Mutta apua, tuollainen överilaajennus kuulostaa jo liian mahtipontiselta, hitto tonnehan tarttee kohta Segwayn :D Meillä oli tänä vuonna suunnitelmissa Tuurin reissu, mutta varattiin just Tukholman risteily joten voi olla, että Tuuri jää nyt välistä. No, ehkä ens vuonna sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hänellä meni :D :D

      Segwayllä siellä olis kyllä niiiiin hyvä mennä :D paitsi jos on törkeä tungos :D Silloin voi olla kyllä vähän hankalaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)