torstai 31. elokuuta 2017

Viikon kuulumiset.


Meidän perheen kuulumiset ovat kuulemani mukaan yhtä teidän lemppariluettavaa, joten kirjoittelen tänään vähän mitä kaikkea viikkomme on pitänyt sisällään. Syksy se sieltä tulla jollottaa, vaikka kesääkään ei oikein kunnolla ollut. Hellepäiviä oli kolme (jonkun mittausten mukaan) ja loput ajasta olikin sitten jotain muuta. Kovin on jo syksyn oloista vaikka huomenna virallisesti se syksy kait sitten alkaa. Hain sunnuntaina vähän pihlajanmarjoja maljakkoon syksyn värejä tuomaan.



Meidän perheen perinteisiin ovat kuuluneet vuosikaudet Turun Messut. Olemme Mikken kanssa molemmat jo lapsina käyneet messuilla ja sen jälkeen kun tapasimme, meiltä ei ole tainnut jäädä yhdetkään messut välistä. Turun Messut ovat yleismessut, joilla on tosi pitkä historia. Omassa lapsuudessa messut olivat ihan järjetön spektaakkeli, jota mainostettiin monta kuukautta etukäteen ja messuilla oli vaikka mitä nähtävää ja kuultavaa. Kaikki messukeskuksen messuhallit olivat täynnä näytteilleasettajia plus piha-alueet mukaan lukien. Parasta antia lapsena olivat karkkikojut, joissa helppoheikit myivät kassillisen karkkia jollain muutamilla kymmennillä markoilla. "Ja siittä vielä laitetaan kaupan päälle kolme suklaalevyä ja yks marmelaatilaatikko." Onko tuttua? Messuilla oli t-paitamyyjiä, kaikenmoista markkinakrääsää, ihmevempaimia ja herkullisia ruokakojuja. Teini-ikäisenä ostin aina messuilta Constance Carrollin meikkejä ja jäljitelmätuoksuja hyvillä messutarjouksilla. Aina oikein odotti, että pääsi messuille täydentämään CC-varastoja.

Enää Turun Messut eivät ole tällaiset. Mikä on toisaalta hyvin sääli. En tiedä mistä se johtuu. Mikken kanssa pohdimme, että ehkä aika on ajanut ohi tämän tyyppisten tapahtumien osalta. Nykyään netistä saa aivan kaikkea ja messupaikan lunastaminen yritykselle on kamalan kallista. Tämän vuoden Turun Messujen yleisfiilinki oli sellainen, että ihan kuin kukaan ei olisi oikein halunnut järjestää niitä. Näytteilleasettajia oli tosi vähän ja ohjelma oli ikään kuin väkisin kasaan väännettyä. Sinänsä aika kummallista, koska on kuitenkin Suomi100vuotta -juhlavuosi ja sen varjolla olisi messuistakin voinut jalostaa vaikka kuinka hienon tapahtuman.

Menimme kuitenkin messuille, koska siellä oli lapsille vaikka mitä mukavaa ohjelmaa. Mimu odotti messuja kovin, sillä hän muisti kahden vuoden takaa lampaat ja alpakat. Tänä vuonna messuilla oli luvassa myös alpakoita, koiria, kotieläimiä, Muumeja ja Hevisaurus, josta lisää aivan kohta. Päätimme mennä pikkuneidin ehdoilla ja häntä varten messuille, tiedossa oli tosi paljon kaikkea mistä hän pitäisi.




Eräs hänen suurista haaveistaan kävi toteen kun messuilla oli myös poniratsastusta. Silmät innosta kiiltäen hän istui ponin selkään ja niin sitä mentiin. Ponikyyti oli kuitenkin vähän keikkuvaa ja ihan koko kierrosta hän ei uskaltanut mennä, mutta hyvän matkaa kuitenkin. Rohkea pikkutyttö kun on. Hän taputteli pikkulenkin jälkeen ponia ja jutteli sille, että ens vuonna sitten kokeilen uudelleen kun olen viisi. 




Me emme kertoneet Mikken kanssa neidille, että messuilla on Hevisaurus esiintymässä. Kerroimme hänelle, että meillä on yllätys, mutta emme kertoneet että mikä. Ovien avauduttua auditorioon, sanoimme että kohta alkaa Hevisauruksen konsertti. Neidin ilme oli kyllä sanoinkuvaamattoman onnellinen. Hän rakastaa erityisesti Juranoid- ja Viimeinen Mammutti -kappaleita ja laulaa mielellään niiden mukana. Hevisaurus ei soittanut Juranoidia, mutta mammutti-biisin kylläkin. Herkkänä pikkuihmisenä neidille tuli biisin aikana itku, koska hän liikuttuu tosi helpolla. Hän oli alle 3-vuotias kun katsoimme porukalla Voice of Finlandia ja siellä joku kilpailija lauloi Bon Jovin Bed of Roses -kappaleen. Meidän neiti kuunteli sitä kappaletta ihan kyynel silmissään. Hän on kovin pienestä asti ollut hyvin tunnepitoinen ja osannut ilmaista liikutustaan, mikä on aika harvinaista lapselle. Itsehän olen ollut lapsena ihan hurja ilmapuntari eikä mua ole voinut viedä kirkkoon ollenkaan. Kirkon harras tunnelma oli saanut mut niin liikuttuneeseen mielentilaan vuonna 1979 serkkuni rippitilaisuudessa, että äidin piti lähteä mun kanssa kesken kaiken kirkon pihalle kun itkin niin lohduttomasti. Muistan hämärästi sen tunteen joka mulle silloin siellä kirkossa tuli. En ollut surullinen, mutta se hartaus meni mulla jotenkin ihon alle hyvin voimakkaasti. Siksi ymmärrän omaa lastani erittäin hyvin hänen kokiessaan musiikin kautta vahvoja tunteita sekä liikutusta.



Messujen jälkeen käytiin kotona nukkumassa päikkärit ja syömässä päivällinen, jonka jälkeen neiti halusi päästä Ruissaloon. Minnepäs muuallekaan. Meidän perheen rakkauspaikka Ruissalo. Olemme käyneet porukalla siellä niin monta kertaa, että olen seonnut laskuissa totaalisesti. Tällä kertaa menimme tottakai Kuuvaan, koska siellä ovat ne Mimulle rakkaat lampaat. Hänen rakkautensa lampaisiin on jotain todella hellyttävää ja ihanaa. Ja eikä siinä -itsekin tykätään rapsuttaa lampaita. Kyllä taas todettiin, että jos sitä omaa plääniä olisi, meillä olisi ehdottomasti pari päkäpäätä pihalla.


Alkuviikosta kävin ensimmäistä kertaa Kauppatorilla 18.8. tapahtumien jälkeen. Läheinen ystäväni ehdotti minulle jos menisimme yhdessä katsomaan miltä kukka-ja kynttilämeri näyttää. Me kumpikin olemme ystäväni kanssa herkkiä ja voimakkaasti tuntevia ihmisiä ja tämä Turun tragedia on koskettanut meitä kumpaakin hyvin syvästi, kuten varmasti monia muitakin.

Kynttilöiden ja kukkien määrä torilla oli aivan valtava. Katselimme osittain sitä aivan hiljaa ja välillä jaoimme ajatuksia tapahtuneesta. Mutta suurimman osan aikaa näky vain veti sanattomaksi. Se oli samaan aikaan vaikuttava ja surullinen. Luin ihmisten kirjoittamia viestejä ja osanottoja kukkien ja kynttilöiden seasta ja niistä kaikista huokui suunnaton rakkaus sekä lämpö. No Fear Turku, luki useammassa kohtaa. Lohdullisia Raamatun lauseita, itsekirjoitettuja runoja, sydämiä, pehmolelujakin. Hyvin monenlaisia osanottoja ja monella eri kielellä.

Ollessamme siinä hyvän tovin, edelleen ihmiset toivat kynttilöitä palamaan sekä laskivat kukkia paikalle. Eräs nainen itki hyvin avoimesti suruaan laskettuaan kukkasen maahan. Ystäväni kertoi, että kaikki nämä korjattaisiin seuraavana yönä pois ja tilalle tuotaisiin valaistu puu. Vieressä ollut meille tuntematon nainen yhtyi keskusteluumme ja tiesi kertoa, että ainakin osa näistä kynttilöistä sekä muista muistoesineistä, jota paikalle oli tuotu, säilytettäisiin. En tiedä mihin, mutta ilmeisesti museointitarkoituksessa ainakin osa näistä säästetään. Mielestäni ajatus on oikea, sillä vaikka tämä tragedia on kauheudessaan ääretön, se on kuitenkin nyt pala Suomen sekä Turun historiaa.

Valaistu puu torilla tuntuu erittäin lohdulliselta ja oikealta tavalta kunnioittaa uhreja. Valo symboloi toivoa ja puu elämää. Elämä jatkuu. Se jatkuu erilaisena, mutta se jatkuu. On ollut puhetta tuleeko torille pysyvämpi muistomerkki tämän terroriteon uhreille, mutta ilmeisesti siitä ei ole vielä mitään päätöstä. Asiasta ollaan hyvin paljon kahta mieltä. Toiset kokevat sen hyvänä, että uhrit saisivat muistomerkin ja toiset taas näkevät sen muistomerkkinä pahantekijälle. Mikäli muistomerkki jossain vaiheessa Turkuun tulee, mielestäni se on ehdottomasti uhrien muistolle eikä siinä ylistettäisi tietenkään pahantekijää. Mutta aika näyttää mitä sen suhteen tuleman pitää.

Monenlainen viikko ollut. Paljon iloa, vähän kyyneliäkin, liikutusta ja tunteita.
Meillä kaikilla.

Kaunista loppuviikkoa, tavataan taas sunnuntaina!

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Häätö keltaiselle.


Me blondit taistelemme keltaisuutta vastaan ja markkinoilta löytyykin onneksi hyviä aseita siihen. Olen vinkkaillut teille hyvistä hopeatuotteista aina kun olen niihin törmännyt ja tänään on taas sellaisen vuoro.

KayPro (Kaypro? KAYPRO? Kay Pro? KAY PRO? Miten tämä kuuluu oikeaoppisesti kirjoittaa?) on itselleni kohtuullisen uusi tuttavuus, jonka tehoon ihastuin välittömästi. Hengailin alkukesästä kaupunkimme kauppakeskuksessa ja piipahdin erääseen kampaamoon heidän houkuttelevan näköisten myyntipöytien ansiosta.

Pöydillä oli mm. tätä kyseistä merkkiä tarjolla ja tuotteita oli sen verran runsaasti, että jouduin hetkeksi aikaa valinnanvaikeuteen. Kampaamossa oli Kay Pron tuotteista sillä hetkellä meneillään tarjous 6 € kpl. Se on kuitenkin ammattilaissarjasta aika vähän. Nappasin siitä sitten tämän hopeashampoon kokeiluun, koska näitä menee.

Kun kokeilin tätä ensi kerran, tulin suihkusta aavistuksen jopa järkyttyneenä pois. Tämä nimittäin on aivan SUPERtehokas. Olen kuullut, että Fudgen hopeashampoo on vertaansa vailla, mutta uskaltaisin väittää tämän olevan sille kova haastaja. Olen aiemmin kokeilemieni hopeashampoiden kohdalla tottunut muhittamaan niitä sen 5 minuuttia hiuksissani eikä tulos ole ollut silkkaa Pirkko Liinamaata.

Enpä arvannut siis tämän kohdalla asian olevan hieman toisin. Pidin shampoota hiuksissani noin kaksi minuuttia ja se oli ehdottomasti aivan maksimiaika. Eipä tosiaan näkynyt hiuksissani enää keltaista vaan aavistuksen jo jopa sinistä. Koska en haikaile mitään Sanni-tukkaa itselleni, päätin olla seuraavalla kerralla vähän nopeampi vaikutusajan suhteen. Jos hakee hiuksiin vaan viileää taittoa, tämän kanssa pesu ja huuhtelu riittää. Ei mitään monen minuutin muhittelua. Mutta jos toiveena on saada kunnon lilahtavan harmaa sävy, sitten ei kai ole mitään aikarajaa. Mitä kauemmin pidät, sen syvemmän sävyn saat.




Tämä kolmen kuva sarja varmaan kertoo olennaisen tämän shampoon tehosta. Pursotin tuotetta kädelle, otin kuvan ja pesin pois. Noin alle minuutin ajassa väri tarrasi ihooni noin tehokkaasti kiinni. Mikäli hiuksesi latvat ovat kuivahkot ja tosi vaalennetut, tämän kanssa saa oikeasti olla tarkkana ettei tule lilat latvat. Shampoo on erittäin tehokas ja pigmenttinen.

Shampoo tuoksuu sille mille hopeashampoot melkein aina tuoksuvat, sellaiselle vähän lääkemäiselle ja teolliselle. Kay Pron Anti-Yellow shampoo vaahtoaa tosi kivasti eikä se kuivata hiusta niin paljon kuin hopeatuotteet yleensä.

Kay Pron tuotteita on vähän haastavaa löytää mistään, mikä on sinänsä tosi harmi. Kyseessä on meinaan ihanan huokea ja todella laadukas kampaamosarja. Tuurissa näitä oli myynnissä 5,95 € kappalehintaan, mutta jossain nettikaupoissa näiden kappalehinta on jopa 13 euroa kappaleelta. Merkkiä kannattaa kuikuilla oman kaupungin kampaamoista tai jos sattuu Tuurissa päin olemaan, sieltä ainakin löytyy hyvä valikoima. Netissä on tosiaan muutama kauppa, joka tätä sarjaa myy, mutta hinta on huomattavasti korkeampi kuin millä itse olen Kay Pro -tuotteeni ostanut.

Suosittelen siis tutustumaan sarjaan, jos vain kohdalle osuu!
Onko merkki tuttu entuudestaan?

tiistai 29. elokuuta 2017

Long lost perfumes.

Huomaan kaipailevani aika ajoin tiettyjä asioita. Heitelläänkin Mikken kanssa aina silloin tällöin puoliksi leikillämme lausetta kyllä ennen oli paremmin. Jotkut asiat vain olivat ennen paremmin ja välillä tulee fiilisteltyä menneiden asioiden kaipailuissa.

Yksi mitä kaipailen isosti ovat tietyt tuoksut. Mulla on erittäin vahva tuoksumuisti ja yhdistelen asioita monesti tuoksujen kautta tiettyihin ajanjaksoihin, muistoihin ja elämäntilanteisiin. Tämä toimii niin hyvässä kuin pahassakin. On olemassa tietty joukko tuoksuja, joita en vain voi enää käyttää, koska ne tuovat liikaa huonoja muistoja tai muuta ikävää mieleen. Yksi sellainen on YSL Babydoll. Ja toinen on Thierry Muglerin Womanity.

Tuoksut toimivat kuitenkin ennen kaikkea hyvien aikojen muistolähettiläinä ja tänään kerronkin teille mitä kaikkia tuoksuja kaipaan. Näitä mitään ei taida oikein saada enää mistään, niiden valmistus on joko lopetettu tai niitä ei tuoda enää maahan jostain syystä.

Kuvat näihin olen lainannut Googlesta, koska itselläni näitä  tuoksuja siis ei enää tosiaan ole.




Salvador Dali Dalimania.

Tämä tuoksu oli jotain niin ihanaa, että mun oli pakko saada tämä heti kun tämä ilmestyi. Käytin nuorena Dalin tuoksuja useita ja tykkäsin niistä ihan kamalasti. Dalin tuoksut olivat ehdottomasti 90-luvun hittituoksuja ja tämä kyseinen Dalimania oli jotain aivan käsittämättömän ihanaa. Löysin siitä yhtymäkohtia toiseen sen ajan suosikkiini, Christian Diorin Hypnotic Poisoniin. Dalimania oli vain huomattavasti huokeampi vaihtoehto ja sopi opiskelijan kukkarolleni paremmin.

Muistan todella hyvin tämän tuoksun ja yhdistän sen vahvasti siihen kun opiskelin kauppiksessa. Tämä taisi ilmestyä talvea vasten, joten kaikissa koulubileissä tätä tuli ahkerasti käytettyä. En ole moneen vuoteen tuoksuttanut tätä, mutta pystyn muistamaan miltä tämä tuoksui. Todella lämmin, pippurinen, monikerroksinen tuoksu.

Versace Versus Donna.

Tästä tuoksusta on pakko sanoa, että olen unohtanut miltä tämä tuoksui, mutta sen muistan että pidin tästä todella paljon. Tämä oli lukioaikojeni tuoksu. Ostin tätä laivalta vuonna 1993 ja koko lukion tokaluokka meni tältä tuoksuessa. Tätä olisi niin mahtavaa päästä tuoksuttamaan, mutta se tuskin on mahdollista, koska tätä ei enää valmisteta. Olen kerran törmännyt kirpparilla tähän tuoksuun, mutta en uskaltanut avata pulloa ja haistaa. Kyseesssä oli jämät pullon pohjalla ja koska tiedän minkä aikakauden tuoksu tämä on, en uskaltanut pilata tuoksumuistojani haistamalla melkein 25 vuotta vanhaa hajuvettä. Se ei taatusti enää ollut kuranttia kamaa.



Rochas Alchimie.

Tämä on tuoksu, jota kaipaan varmaankin eniten. Sain äidiltäni jouluna 2001 tätä pullollisen ja käytin sen viimeiseen pisaraan. Muistan, että tätä myytiin Cittarissa! Miettikää, -CITTARISSA! Vaan eipä myydä enää. Olen tätä netistä yrittänyt joskus etsiä ja olen päätynyt joka kerta vain Ebayn ja Amazonin sivuille, jossa tämän hinta on ihan tähtitieteellinen. Useita satoja dollareita pahimmillaan, jos en ihan väärin muista. Alchimiessa on kaunis pullo ja tuoksu on todella hurmaava!




Calvin Klein Eternity Purple Orchid.

Tämä tuoksu oli todella iso lempparini ja käytin myös tämän aivan viimeiseen pisaraan asti. Ostin tuoksun opiskeluaikanani laivalta ja tämä tuoksu tuokin paljon muistoja mieleen juuri siltä ajalta. Tämä oli vuoden 2003 limited edition ja siksipä tätä ei saa enää. Minulla on käytössä tällä hetkellä Eternityn Summer -versio, jossa on mielestäni hitunen tämän tuoksun olemusta. Tämä oli aivan ihana makea ja kukkainen tuoksu. Just sellainen mun tuoksuni!




Escada Ibiza Hippie.

Escadan kesätuoksuista ehdottomasti se kaikkein rakkain ja parhain. Tämän uudelleen tulemiseen voin uskoa jonkin verran, sillä Escada on aina silloin tällöin tuonut markkinoille takaisin näitä kesätuoksujaan. Ibiza Hippie oli vuoden 2003 kesätuoksu ja niin hyvä, että apua! Niihin aikoihin heräsin Escadan tuoksuille ja olen fanityttöillyt siitä asti.




Salvador Dali Dalissime.

Kuten tuolla alussa jo mainitsin, Dalin tuoksut olivat mulle rakkaita 90-luvulla. Ysärin puolivälissä tämä tuoksu oli minun ja koko ystäväpiirini The Tuoksu. Todella ihanan pehmeä ja naisellinen sekä hurmaava. Tätä olen nähnyt jossain nettikaupoissa tänäkin päivänä eikä hintakaan ole päätä huimannut. En ole vain jostain syystä tilannut itselleni, koska pelkään että jos en enää tykkäisikään tästä? Menis parikymppiä hukkaan :D Kakskymppisenä tyttönä tykkäsin tästä kyllä ihan kamalasti ja muistan miten mulla oli tästä sellainen 100 ml:n superiso pullo. Tätä sitten suihkittiin kun viikonloppuisin lähdettiin baariin tanssimaan eurodancen tahtiin.




Burberry Red Brit.

Ai että! Tätä kun saisi vielä! Sain tämän äidiltä joululahjaksi jouluna 2005 ja se oli elämässäni sellaista aikaa, että asuin ensi kertaa elämässäni yksin. Lisäksi eheydyin huonoista parisuhteista ja opettelin itsenäisen naisen elämää. Tämä oli voimatuoksuni silloin ja muistan miten paljon pidin tästä. Kertakaikkisen ihana raparperin tuoksu! On todella sääli ettei tätä enää valmisteta, sillä tämä on mielestäni heittämällä parhain Burberryn tuoksu koskaan.



Nämä ovat minun muistojeni tuoksuja. Kunpa näistä saisi vielä edes jonkun itselleen :)
Mitä tuoksuja sinä kaipaat? Ja hei, haastan tässä samalla muutaman kollegani kertomaan tuoksuista, joita kaipailee menneisyydestä. Nyt mietintämyssy päähän Jusu, Jonna, Fanni, Tiia ja Charming Nails.

maanantai 28. elokuuta 2017

Sekaihoisen seerumi.


Sekaiholle on välillä haastavaa löytää hyvää seerumia. Liian hoitavat seerumit muljuavat iholla ja laittamaan sen kiiltämään siihen malliin, että voisi toimia pimeässä majakkana. Toiset seerumit ovat sitten taas liian napakoittavia ja niiden kanssa tuntuu, että ilmehtiminen on ihan liikaa. Sekaiho kun on yhtäaikaa rasvoittuva ja kuiva. Siksi se on kai onkin seka.

Etenkin ns. aamuseerumia on haastavampi sekaihoisen löytää. Illallahan on aivan sama onko seerumi ns.hoitavampaa mallia, koska yöaikaan naaman kiiltely ei ainakaan itseäni haittaa. Mutta aamulla onkin sitten toinen juttu. Monesti aamuisin tulee myös meikattua, joten meikkipohjan alle on mukava saada jotain joka ei puske heti läpi.

Luulin tällaisen seerumin olevan yhtä totta kuin yksisarviset, joten yllätyin todella paljon kun kokeilin kuvassa näkyvvää L'Occitane Pivoine Sublime-sarjan Skin Perfector -seerumia. Kuten nimikin antaa jo ymmärtää, iho tavoittelee tämän kanssa täydellisyyttä.


Tämä seerumi on pakattu söpöön, pyöreähköön punaiseen pumppupulloon ja se tuntuu kädessä kivalta. Seerumi lupaa häivyttää huokosia, silottaa, heleyttää ja kirkastaa ihoa. Se häivyttelee myös pieniä juonteita ja säännöllisessä käytössä se myös ehkäisee ihon epäpuhtauksia.

Seerumi on tarkoitettu kaikille ihotyypeille, mutta jo vuosia ihonhoidon kanssa pelanneena, sanoisin tämän ehdottomasti olevan enemmän sekaihon/rasvoittuvan ihon tuote. Kaikkein kuivaihoisimmat tästä tuskin saavat suurtakaan apua, koska tämä on selkeästi toisen tyyppisen ihon tuote.

Seerumi on napakka, mutta ei kiristävällä tavalla napakka. Napakkuus tässä tulee siitä, että tämä sujahtaa ihoon todella nopeasti ja jättää jälkeensä aavistuksen mattamaisen pinnan. Siksikin tämä on ihanteellinen rasvaiselle ihotyypille. Se ihotyyppi kun ei vain ole nuorten yksinään vaan tiedän paljon minun ikäisiäni sekä vanhempia ihmisiä kenellä iho rasvoittuu. Ja sitten on kaltaisiani kenen iho ei osaa päättää onko se rasvainen vai kuiva.

Tämä seerumi on todella ihanteellinen kaveri meikkipohjan alle ja ilman meikkiä superhyvä ihonhoitorutiineissa. Itselläni tämä on aamukäytössä ja tykkään ihan älyttömästi. Näin kesäaikaan juuri tämän tyyppinen ihonhoitotuote on ihan omiaan kun lämpimällä ilmalla kasvot hikoavat helposti ja tuntuvat jo senkin puolesta nihkeiltä. On loistavaa jos jokin ihonhoitotuote on stoppaamassa pahimpaa kiiltoa.


Suosittelen lämpimästi tätä, mikäli kaipailet sekaihollesi hyvää seerumia. Pivoine Sublime -sarjasta löytyy muitakin todella hyviä tuotteita tukemaan tätä tuotetta ja ne kaikki löydät L'Occitanen verkkokaupasta. Seerumin hinta siellä on 49,50 € / 30 ml. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla sijaitsevat myös L'Occitanen kivijalkamyymälät, missä voit käydä tutustumassa Pivoine Sublime -sarjaan sekä myös muihin ihaniin L'Occitanen tuotteisiin.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Tuote saatu blogiyhteistyön kautta, mielipiteet omia, linkit eivät mainoslinkkejä.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Päivä merellä.



Palataanpa tänään hetkeksi meidän kesälomaamme. Lomamme oli reissun täyteinen. Olimme luvanneet pikkuneidille, että lähdemme myös laivalle hänen kanssaan lomamme aikana ja tottakai se reissu sitten myös toteutettiin. Viime kesänä teimme koko perheen kesken ensimmäisen, yhteisen  piknik -risteilyn ja tänä kesänä suunnittelimme reissaavamme oikein 24 h -risteilyllä.

Päädyimme kuitenkin jälleen piknikiin, koska pohdimme miten neitimme jaksaisi yön yli risteilyä. Ja miten me jaksaisimme sitä myös :D Jotenkin kun itse on ravannut noilla laivoilla koko ikänsä,  tällainen päivä merellä -tyyppinen ratkaisu on ihan tosi jees. Ja illaksi kotiin.

Sen verran vaihdoimme konseptia viime vuodesta, että kokeilimme toista laivayhtiötä. Viime vuonna Viking Line, tänä vuonna Silja. Tai no Tallink. Viikkarilla on Ville Viikinki, Siljalla Muumit. Meidän neidillä kun on tänä vuonna herännyt Muumi-fanitus ihan uusiin sfääreihin, joten siksikin Silja voitti tässä asiassa.





Laivaan päästyämme syötiin tottakai hyvä meriaamiainen ja samalla ehdittiin tutkailla ikkunasta saariston maisemiakin. Neiti oli kovasti innoissaan tästä reissusta, koska pääsi nyt laivalle missä ei ollut aiemmin käynyt.

Pakko vähän vertailla muuten Siljan ja Viikkarin keskinäisiä eroja, nyt kun ollaan molempien piknikit nähty. Viikkarilla on ehdottomasti paremmat ruoat ja jotenkin kokonaisuudessaan ystävällisempi asiakaspalvelu. Siljan töykeähköön palveluun törmättiin jo alkumatkasta piipahtaessamme taxfreessä ja neidin bongattua sieltä Frozen -huulirasvasetin. Rasiassa oli 8 erilaista huulirasvaa ja ne oli pakattu kauniiseen peltirasiaan. Se oli laitettu läpinäkyvään kulhoon, jossa oli samoja tuotteita useampikin sekä lisäksi muitakin huulirasvasettejä. Kulhon kyljessä oli lappu 5,95 €. Nappasimme rasian mukaamme ja menimme kassalle. Kassalla kuitenkin kone ilmoitti hinnaksi 8,95 €. Sanoin, että tämä löytyi tuolta kulhosta missä hinnaksi ilmoitetaan 5,95 € ja  tämä ei ole siellä suinkaan ainoa vaan näitä on siellä useampia. Kyllästyneen oloinen myyjä lähti kulhon luo, penkoi sitä hetken ja tuli takaisin kassalle ja sanoi mulle töksäyttäen: Ne ovat vain väärässä paikassa, tämä on oikea hinta jonka kone antaa. Hämmästyin suunnattomasti sitä, että oikeasti asiakkaalle ilmoitetaan näin lakonisesti ja ykskantaan asiat. Sanoin, että mikäli asia on näin, kannattaisiko ne sitten siirtää sieltä pois tai laittaa niihin hintalaput, jossa lukee tuotteen oikea hinta etteivät asiakkaat tulee harhaanjohdetuiksi? Myyjä kohautti olkapäitään ja kysyi yhtä kyllästyneenä, että noh, otatko tuon silti? Sanoin, että otan, koska lapselle se on jo luvattu, mutta minun pitäisi saada se siihen 5,95 € hintaan, koska mitään muuta hintaa tuolla kulhossa ei ilmoiteta, kuten ei myöskään itse tuotteessa ja koska siellä on useampi näitä samoja tuotteita, se todellakin antaa sen mielikuvan, että se on sen hinta. Myyjä tuijotti minua hiljaa ja lopulta sanoi sen hinta on 8,95 €, ei ole pakko ostaa. Meinasin tiputtaa korvani siihen paikkaan! En olisi muuten ostanut koko tuotetta, mutta koska olimme ehtineet luvata neidille sen jo, en voinut tietenkään sitä alkaa perumaan. Kehoitin häntä vielä kerran laittamaan kulhoon oikean hinnan tai vaihtoehtoisesti hinnoittelemaan kulhossa olevat tuotteet hintalapuin, mutta hän oli kuin ei olisi kuullutkaan minua. Antoi kuitin ostoksesta ja eikä sanonut mitään. Poistuin liikkeestä hämmästyneenä miten huonoa asiakaspalvelu voikaan olla.

Itsekin joskus aikoinaan asiakaspalvelussa olleena, tiedän että tuon tyyppisen tilanteen olisi voinut hoitaa vähän toisellakin tavalla. Myyjä ei millään muotoa yrittänyt edes pahoitella tilannetta heidän puoleltaan tai olla muutenkaan millään muotoa asiakaslähtöisempi. Hän vain totesi kylmästi, että ota tai jätä ja siinäpä se. Jos olisin ollut ostamassa itselleni jotain, olisin varmasti jättänyt kaupat tekemättä. Kirjoittelin tästä pienen palautteen Siljan palauteboxiin kotiin saavuttuamme, mutta eipä siihen ole kukaan vielä vastaillut näin kuukauttakaan myöhemmin. Että sillä lailla.





Emme antaneet tämän kuprun haitata kivaa päiväämme sen enempää vaan lähdimme nauttimaan päivästä neidin ehdoilla. Tämä oli hänen reissunsa ja menimme ihan sen mukaan mitä hän halusi tehdä. Pallomeri ja Muumit olivat tottakai ehdottomasti tsekattava ja ennen Harri Hylje -shown alkua nautittiin Harrin Halaus -drinkki. Se oli muuten aivan mielettömän hyvän makuista! Sain siitä pienen maistiaisen. Olisin itsekin voinut juoda moisen :D

Se hieno juttu Siljalla oli, että lapsille oli järjestetty monenmoista ohjelmaa. Koko menomatka menikin katsoessa näitä lasten juttuja. Siitä isot plussat. Oli nähty hienosti vaivannäköä, että nämä perheen pienimmät viihtyvät. Muuten päivästä voisi tulla vähän turhan pitkä, jos mitään ohjelmaa ei olisi.






Showt oli järjestetty tosi kivalla tavalla ja niissä oli mahtavaa musiikkia. Meidän neiti on niin rohkea, että hän menee tosi reippaasti aina halaamaan kaikkia hahmoja, kun niitä vain jossain on halattavana. Tällä reissulla tuli halattua Muumit, Trolli, Harri Hylje, Madagaskarin Pingviinit ja Leijona. Muumien halaamisesta mulla ei ole kuvaa, koska siellä oli niin valtava lapsiryysis ja hyvin agressiivisia äiti-ihmisiä, jotka oikeasti tönivät siirtelivät toisten lapsia pois Muumien luota, jotta se oma piltti pääsi kuvaan. Luovutin, koska en jaksanut alkaa mihinkään käsirysyyn niiden supermutsien kanssa. Meillä on onneksi Muumien halailukuvia kahdelta kesältä Muumimaailmasta.




Ihan ilman ostoksia en selvinnyt reissusta. Vaikka mulla pursuaa kaapit hajuvesiä, haluan aina ostaa laivalta hajuveden. Se on vain sellainen perinne. Tällä kertaa mukaani tarttui paluumatkan taxfreestä Givenchyn Éclats Précieux -tuoksu, joka oli itselleni entuudestaan aivan vieras. Googlettelin laivalla tuoksua ja sain tietooni sen olleen one shot -tuoksu viime vuodelta. Nyt se oli laivan taxfreessä alepöydässä -50 % lapulla ja hintaa tälle jäi vähän päälle 20 €.

Mua miellytti tuoksussa eniten sen päänuotti, raparperi. Tuoksu on tosi kiva ja hedelmäinen, mutta sen kesto iholla on aivan surkea. Parin tunnin päästä suihkautuksesta tuoksusta erottaa enää juuri juuri lopputuoksun pari nuottia. Tosi sääli, sillä tuoksu on niin ihana. Pitää vaan suihkautella tätä vähän ahkerammin jos mielii tuoksua koko päivän :D


Meillä oli kyllä tosi kiva päivä merellä perheen kanssa, vaikka Siljan nykyinen taso monessa asiassa ei olekaan enää niin hyvä. Molemmilla laivayhtiöillä ovat ne omat hyvät puolet, mutta valitettavasti myös näitä miinuksia. Asiakaspalautteisiin vastaaminen olisi mielestäni erittäin tärkeää, jotta omaa palvelua voisi kehittää paremmaksi sekä asiakaslähtöisemmäksi. Mutta kun niihinkään ei vastata, tuntuu vähän hölmöltä jatkossa käyttää sellaisen firman palveluita kenelle asiakas ei tunnu olevan tärkeä.

Kotiin veimme karkkia, vähän aikuisten juomia, hajuvettä, vähän Legoja ja paljon kivoja muistoja kivasta päivästä. Illalla oltiin aika väsyneinä koko porukka, mutta onnellisesti väsyneinä. Olemme Mikken kanssa onnellisia siitä, että vaikka emme olekaan rahassa mitattuna kauhean rikkaita, me olemme pystyneet antamaan neidille paljon kivoja elämyksiä myös tänä kesänä. Sydäntämme lämmittää se, että hänellä oli niin mielettömän kivaa myös tällä reissulla ja hän mielellään muistelee näitä juttuja pitkin vuotta ❤ Se on meille tärkeintä, että hänellä on onnellinen lapsuus.

Semmoinen päivä meillä oli! Olettekos te käyneet tänä kesänä laivalla?

torstai 24. elokuuta 2017

Time goes by (not) so slowly.



No niin. Nyt on tulee kuulkaa painavaa asiaa niille keitä kiinnostelee pysäyttää ajan marssi kasvojen yli. Markkinathan ovat täynnä ikääntymisen merkkejä ehkäiseviä tuotteita ja brändit kilpailevat keskenään kuka keksii myyvimmät mainoslauseet omille "ryppyvoiteilleen".

Myönnetään - itsekin sen verran tykkään siloisemmasta naamasta, että kovin mielelläni kokeilen kaikki aikaa pysäyttävät (tai ainakin hidastavat) tuotteet. Minulla on näin 41-vuotiaana kuitenkin kohtuullisen vähän ryppyjä enkä oikeasti kanna niiden olemassa olosta kauhean suurta huolta. Niitä on ja niitä tulee, mutta säännöllisellä ihonhoidolla sekä elämäntavoilla voi vähän vaikuttaa asiaan. Ja toki näillä ihmeitä tekevillä hoitotuotteillakin.

Tämän pitkähkön alkujuonnon päätteeksi päästään vihdoin itse asiaan ja päivän päätähteen, nimittäin Vie Collection Time Control Cream -voiteeseen. Voiteen nimikin jo kertoo, että aikaahan tässä on alettu nyt valjastamaan hitaammaksi.


Mikä se tällainen ihmevoide on, joka pystyy kontroilloimaan aikaa? Noh, let me tell you. Tämä eroaa markkinoilla olevista voiteista siten, että tämä korjaa JO syntyneet vauriot, jos ryppyjä/juonteita voi niinkin rajulla luonnehdinnalla kutsua. Tämä iskeytyy olemassa oleviin syviin juonteisiin, ikääntymisenmerkkeihin ja ihon veltostuneisiin kohtiin sellaisella powerilla, että alta pois. On varmaan sanomattakin selvää, että kyseessä on siis aikuisemman ihon hoitovoide. Mietin omalla kohdalla tämän käyttöä, koska olen "vasta" 41-vuotias. Vaatiiko tämä ehkä parikyt vuotta ikää lisää, jotta ollaan ihan segmentoitua kohderyhmää? Mutta ei kait. Onhan mullakin niitä juonteita, ikääntymisen merkkejä ja kaipa tämä neljäkymppisen nassukin jo vähän roikkuu. Joten annoin mennä.

Ja onneksi annoin! Hopsulahei sula hopsansaa, sano mun rypyt kun naamasta lähtivät! No ei ehkä ihan, mutta melkein. Voide on jo lähtökohtaisesti ja konkreettisesti tooooodella tehokkaan tuntuista. Se on täyteläistä, kermaista ja siksipä todella riittoisaa. Itse olen käyttänyt tätä yövoiteena seerumin kanssa ja toimii sillä lailla vallan mainiosti. Voide imeytyy ihoon hyvin, mutta jättää jälkeensä aavistuksen öljyisen pinnan. Siksi suosin tätä yökäytössä. Itseäni iäkkäämmälle iholle tämä saattaa olla hyvinkin omiaan myös päiväkäytössä, mutta omalle iholleni ei missään tapauksessa. Oma ihoni on sekaiho, mutta kuivahipiäiselle tämä on nannaa aamulla ja illalla.

Kuukauden käytön jälkeen en voi kuin ihmetellä miten paljon tämä on tehnyt kasvoilleni! Oikeasti iho on paljon levänneemmän oloinen, tasaisempi, juonteet ovat madaltuneet ja ihonväri on parempi. Kasvojen iho tuntuu tosi hoidetulta ja hyvinvoivalta. Tämä voide on ehdottomasti 6/5!


Ainoa miinus tässä tuotteessa on melko korkea hinta. Voide nimittäin kustantaa 110 €. Jyy-y, sen verran tästä kultapurnukasta joutuu pulittamaan. Oma kipurajani tämän suhteen ylittyy hinnallisesti ainakin kolminkertaisesti, mutta toisaalta jos oikeasti on varaa satsata tämän hintaluokan tuotteeseen, suosittelen ehdottomasti satsaamaan tähän. Vie Collectionin tuotteet ovat muutenkin hyvin laadukkaita, hoitolatason tuotteita, jotka oikeasti tehoavat niin kuin lupaavat.

Tämän tuotteen tekniset tiedot kuuluvat näin:

EGF-tyyppinen peptidi, jolla on sama molekyylirakenne kuin ihossa luonnostaan olevilla EGF:illä, EGF-reseptorit tunnistavat nämä välittömästi ja solujen uusiutuminen aktivoituu merkittävästi, juonteet täyttyvät ja iho silottuu ja uudistuu. Pro-kollageenipeptidit, jäljittelevät ihossa luonnostaan olevien peptidien vaikutusta, sitoutuvat fibroblast-soluihin ja aktivoivat kollageenituotantoa huomattavasti. Ihon joustavuus palautuu, iho kiinteytyy ja tiivistyy. Hivenaineet ja mineraalit, uudistavat, vahvistavat ja lataavat ihon energialla.

Jos tätä voidetta alkoi nyt tekemään mieli ja kukkaro sen sallii, tästä pääset tilaamaan halutessasi tämän fantastisen voiteen itsellesi. Korostan nyt vielä, että tätä voidetta suositellaan aikuiselle iholle, joten nyt ei kannata tosi nuorten ihmisten olla kuulolla. Tämä voide on ehdottomasti K-40 merkitty :D


Lämpimät suositukset siis tälle! Itsehän haluaisin hankkia tätä ämpäritolkulla itselleni, jos se olisi mahdollista ja siihen olisi varaa. Paras hoitovoide pitkään aikaan. Tämä todellakin ansaitsee joka ikisen ylistyssanan ja hehkutuksen!

Kaunista alkavaa viikonloppua kaikille!

Voide saatu maahantuojalta, mielipiteet omia.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Let's Bloom.


Kirjoittelin teille noin kuukausi sitten Organiquen hiusnaamiosta, johon ihastuin todella isosti. Tänään jatketaan saman sarjan Bloom Essence -linjan tuotteilla, joita olen testaillut tässä viime aikoina muutamia kertoja. Linjasta löytyy seitsemän eri tuotetta ja niiden tunnusomaiset piirteet ovat pehmentävät koostumukset sekä ihana kukkaistuoksu.

Minulla testattavana olivat linjan shampoo sekä hoitonaamio. Katsotaas tätä kaksikkoa hieman tarkemmin!


Mild Cleansing Shampoo oli minulle ensin hieman mysteeri onko tämä tarkoitettu hiuksille vai vartalolle. Pullon takana oleva teksti antoi ymmärtää, että tämä käy kumpaakin tarkoitukseen. Tutkittuani Organiquen sivuilta vielä asiaa lisää, pääsin lopulta jyvälle mikä tuote tämä on. Tämä on hiuksille tarkoitettu shampoo, jota voi (ilmeisesti) käyttää myös vartalonpesussa.

En ole koskaan innostunut tämän tyyppisistä tuotteista, joilla voi pestä itsensä päästä varpaisiin. Hiukseni kun ovat sen verran vaativat, että sama pesuaine jolla pesen kroppani tuskin käy hiuksilleni. Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden tälle, koska ikinähän ei voi etukäteen tietää jos ennakkoluulo onkin väärässä.

Shampoona tämä ei kuitenkaan toiminut minulla ollenkaan. Koostumus on todella juoksevaista ja vaahtoa ei syntynyt hiuksissa juuri nimeksikään. Tiedän, ettei vaahto ole se pesevin osa shampoossa, mutta itselleni vaahtoaminen on tärkeää. En vain osaa käyttää shampootuotetta, jos se ei vaahtoa.  Hiukseni eivät tuntuneet puhtailta pesun jälkeen ja olivatkin jo seuraavana päivänä siinä kunnossa, että ne piti pestä uudelleen. Mutta! Vartalopesuna tämä on ihana. Ei kuivata ihoa ja tuoksuu tosi hyvälle. Hinnakas tuote on siihen nähden, jos tätä haluaa käyttää vain saippuana, mutta toisaalta joskushan on ihana hemmotella itseään.

Shampoon ominaisuudessa tämä voisi sopia hiuksille, jotka eivät vaadi paljon. Hiuslaatu, joka on kohtuullisen kevyt, lasimainen ja sileä. Lasten hiusten pesuun tämä voisi myös sopia, koska on niin älyttömän hellävarainen.

Tuoksusta plussaa ja samoin tuotteen väristä. Aivan upea ruusukulta! Mild Cleansing Shampoon voit halutessasi tilata tästä.



Bloom Essence Keratin Hair Conditioner on syvähoitava, hiustenlähtöä hillitsevä hiusnaamio. Kasviuutteet suojaavat hiusta sekä päänahkaa ja vahvistavat tyvestä latvaan. Hoitonaamio silottaa, pehmittää ja antaa upean kiillon.

Hoitonaamiossa on shampoon tapaan ihana kukkaistuoksu. Ekalla kerralla kokeillessani tätä tuotetta yllätyin sen lirumaisesta koostumuksesta. Olen tottunut purkissa olevien hoitoaineiden kanssa, että niitä voi kahmaista sellaisen mukavan palleron sormien avulla, mutta tämän kanssa ei voi tehdä niin. Jos koostumusta pitäisi jotenkin kuvailla, sanoisin tämän olevan kuin puhdistusmaitoa. Hyvin emulsiomaista ja juoksevaa.

Sain kuitenkin naamion levitettyä hiuksiin ja se humpsahti sinne kuin taikaiskusta. Mietin, että imeytyikö se liiankin hyvin ja lopputuloksena mulla olisi ihan koppurat hiukset? Luonnonkosmetiikan hiusnaamioiden kanssa mulla on valitettavan usein sellainen efekti. Mutta ei. Turha huoli oli se. Kun aloin vaikutusajan jälkeen huuhtelemaan hiuksiani, ne tuntuivat todella hoidetuilta sekä pehmeiltä. Föönasin hiukset pesun jälkeen ja pakko sanoa, että harvoin hiukset ovat tuntuneet niin pehmeiltä! Puhumattakaan ihanasta tuoksusta.

Tämä hiusnaamio on täysin hintansa arvoinen ja tykästyin tähän isosti. Vaikka koostumus pelästyttikin ensin, teho oli aivan loistava! Mietin, että jos tämä olisi pakattu tuubiin, tätä olisi helpompi annostella juoksevan koostumuksensa takia kuin ottaa tätä purkista. Mutta tämä on vain pieni miinus tämän tuotteen kohdalla. Jos hiukset kaipaavat superpehmitystä, tämä on oiva apu siihen hommaan.

Bloom Essence Keratin Hair Conditioner -hoitonaamion pääset halutessasi tilaamaan tästä. Koko Bloom Essence -linjaan pääset tutustumaan tästä linkistä. Organique on muuten edustettuna lokakuussa järjestettävillä Beauty Pro -messuilla, Helsingin messukeskuksessa! Jos tämä sarja kiinnostaa, kannattaa mennä tutustumaan heidän messuosastoonsa silloin.

Summasummaarum, shampoo ei voittanut mua puolelleen shampoona, mutta saippuana kylläkin ja hoitonaamio veti pisteet kirkkaasti kotiin! Voin lämpimästi suositella etenkin hiusnaamiota kaikille kenen hiukset haluavat vähän extrahyvää. Bloom Essence -linja vaikuttaa yleisesti ottaen ihanalta, kuten kaikki Organiquen tuotteet.

Kaunista keskiviikkoa!

Tuotteet saatu blogiyhteistyönä, mielipiteet omia, linkit eivät mainoslinkkejä.