perjantai 21. huhtikuuta 2017

Alkuvuoden leffat.

Olen ottanut tavaksi kirjoitella blogiin katsottujen leffojen arvioita. Tänä vuonna ollaan Mikken (=Isäntä) kanssa oltu hyvinkin aktiivisia leffojen katsojia, jonka vuoksi teen nyt pienen välirapsan. Muuten saattaisi loppurapsa venyä kamalan pitkäksi. Leffassa ei olla kertaakan käyty vielä tämän vuoden puolella, mutta telkkarista ollaan kytätty montakin hyvää elokuvaa ja tyhjennelty omia leffavarastoja. Mikke ruukaa ostaa usein uusia leffoja bluereiskoina ja sitten katsellaan niitä kun on aikaa. Onneksi neiti alkaa olemaan jo sen verran iso, että tätä leffaharrastusta pystyy nykyisellään hyvin harrastamaan.

Mutta kurkataanko mitä kaikkea ollaan tänä vuonna nähty!


War Horse (2011)

Pakko myöntää tietämättömyyteni, mutta ennen kuin tämä leffa tuli telkkarista, en tiennyt tämän olemassaolosta yhtään mitään. Ööh ja tämä on ollut Oscar-ehdokkuudellakin! En tajua miten tämä olikin mennyt ohitse. Joka tapauksessa kyseessä on eeppiseltä haiskahtava ja maiskahtava, liikuttava tarina hevosesta, joka matkaa omistajalta toiselle Ensimmäisen Maailmasodan aikana. Elokuva on tosi hieno ja roskia menee silmään tämän tästä elokuvan edetessä. Steven Spielberg on tarinankerrojana uskomaton velho. Todella hyvä! Trailer tästä.


Skummtimmen - Hämärän Hetki (2013)

Johan Theorinin saman nimiseen kirjaan pohjautuva jännityselokuva oli todella uskollinen kirjalle. Hyvä niin, olen nimittäin lukenut kaikki Theorinin kirjat ja tämä oli niistä ensimmäinen. Ruotsalaiset osaavat erinomaisesti tehdä nordic noir -tyyppisiä elokuvia ja tämä oli tyyppiesimerkki sellaisesta. Niin kuin kirjassakin myös tässä elokuvassa jännitys säilyy loppumetreille asti ja mikään ei olekaan siltä miltä ensiksi näyttää. Toivon, että Theorinin toisesta kirjasta, Yömyrsky tehtäisiin myös filmatisointi. Jättebra, säger jag. Trailer tästä.


The Big Wedding (2013)

Livin tiistaileffana tullut The Big Wedding olisi voinut olla hyvä. Huom.olisi. Ainakin kun katsoo näyttelijäkattausta. Mutta ei. Ei vaan osunut maaliin, ei oikein ollenkaan. Perusidea leffassa on, että perheen adoptiopojan biologinen äiti on tulossa häihin ja sattuu tottakai olemaan fundamentalisti katolinen, joka ei hyväksy avioeroa. No tietenkin kundin ottovanhemmat ovat eronneet. Sitten alkaakin kauhea farssinäytelmä missä uudet ja vanhat vaimot sekoittavat pakkaa ja kohta kukaan ei tiedä kuka on kenenkin kanssa. Perheen muut lapset ovat omalla laillaan epätasapainossa; toinen on raskaana ja ei ehkä oikein halua äidiksi ja toinen ei ole koskaan edes harrastanut seksiä ja kaikki luulee hänen olevan homo. Elokuva on aikamoinen sillisalaatti vähän kaikkea ja jotain jopa liikaakin. Itse katsoin tämän väen vängällä loppuun ja elokuvan loppupuoli menikin puhelinta selatessa. Yhtäkkiä vaan huomasin, että kas, lopputekstit. En suosittele. Trailer kuitenkin tästä.


Parenthood (1989)

Parenthood on aivan ihana elokuva, vaikka onkin jo kohta 30 vuotta vanha. Näyttelijäsuoritukset ovat erinomaiset ja elokuvan tunnelma on jotenkin tosi ihana, lämminhenkinen ja koskettavakin. Tästä elokuvasta on tehty 2000-luvulla tv-sarja Samaa Sukua, jonka esittämisen MTV3 päätti loogisesti lopettaa neljänteen kauteen vaikka kausia on tehty peräti kuusi. Tv-sarja oli myös hyvä ja seurasimme siitä kaikki jaksot, jotka MTV3 lähetti. Trailer tästä.


The Conjuring (2013)

Rakastan kunnon kauhuelokuvia, mutta olen siitä nössö, että en vaan pysty katsomaan niitä ilta-aikaan pimeällä. Mutta päivällä kyllä hyvinkin. Katsoimme Mikken sairasloman aikana alkuvuodesta tämän leffan, joka oli ollut meillä laatikossa jo jonkin aikaa. Koska kumpikaan meistä ei ollut perehtynyt tähän leffaan oikein mitenkään, emme olleet osanneet tarttua tähän aiemmin. Tämän nähtyämme harmitti oikein, että ollaan muhitettu tällaista helmeä laatikossa niinkin pitkään. Kyseessä on tositapahtumiin perustuva tarina Ed ja Lorraine Warrenista, pariskunnasta ketkä tunnettin paranormaaleihin tapauksiin erikoistuneina ihmisinä. Heistä Lorraine on vielä elossa, mutta Ed on menehtynyt jokin aika sitten.  Elokuva on suoraan sanottuna hemmetin pelottava ja hyvin tehty.  Se on saanut IMBd:ssä 7,5, joka on kauhuelokuvaksi erinomainen pistesaldo ja metascorekin on 68. Jos kaipaat karmivaa kauhua, tämä on oikeaa herkkua siihen nälkään. Trailer tästä.




Amy (2015)

Amy Winehousen surullisen ja lyhyen elämän läpileikkaus. En ole koskaan ollut mikään suurempi Amyn fani, mutta tykkään toki hänen biiseistään, etenkin Back to Blackista. En kuitenkaan omista esimerkiksi yhtään hänen kokonaista albumia. Tämä dokumenttielokuva kuitenkin kiinnosteli, koska Amy oli hyvin ristiriitainen persoona; todella lahjakas, mutta hyvin hauras, hyväksikäytetty ihminen. Elokuvasta ei tosiaan tule hyvä mieli, eikä siinä ole onnellista loppua kuten me kaikki tiedämme. Trailer tästä.




Spectre 007 (2015)

Nyt kyllä Bondille oli tapahtunut jotain kummallista. Daniel Graig on jäänsinisine silmineen aikamoinen Mr.Bond, mutta on pakko todeta, että tämä elokuva oli huono! Katsoimme tämän kahdessa vai peräti kolmessa eri osassa ja painoimme tämän tästä blueray-soittimen display-nappulaa. Joka kerta se tuntui näyttävän, että elokuvaa oli vielä jäljellä 1,5 h. Elokuvassa ei oikein ollut mitään (järkevää) juonta eikä niitä huimia juttuja joita Bondiin kuuluu (rotkoon syöksyvän lentokoneen perään hyppääminen ja sen ohjaaminen takaisin taivaalle, -kyl te tiiätte nää legendaariset). En ihmettele jos Danielia ei oikein enää huvittaisi tehdä enempää Bondeja, jos kässärit ovat näinkin väsyneitä. Skyfall oli aivan omaa luokkaansa ja tämä oli sitten taas tämmöinen 2,5 h kestävä haukotus. Trailer kuitenkin tästä.




The Conjuring 2 (2016)

Koska ykkösosa oli niin älyttömän hyvä, pakkohan tämä kakkonenkin oli ostaa ja katsoa. Ihan yhtä hyytävää menoa oli jälleen. Tarina kertoo jälleen Warrenin pariskunnan kohtaamasta paranormaalista jutusta, joka sijoittuu Englantiin. Googlettamalla hommasta löytyi paljonkin tietoa eli jälleen kerran kyse oli tositarinaan perustavasta juonesta. Elokuvassa on mukana yksi niin nästi hahmo -kuvassa näkyvä pahoilaisnunna- josta näen vieläkin painajaisia. Mikke järkytti mua yks ilta sanomalla, että hei, seisooko se Conjuringin nunna meidän sängyn päässä? Ei muuten naurattanut yhtään eikä kyllä paljon nukuttanutkaan sen jälkeen. Miehelläni on välillä hyyyyvin sairas huumorintaju. Kauhunnälkään jälleen kerran erinomaista sapuskia. Kolmososaa ootellessa. Trailer tästä.




The Revenant (2016)

Ja sitten elokuva, josta Leo sai viimeinkin Oscarinsa. Ja ihan ansaitusti. Olihan tämä ihan tajuttoman hyvä, vaikkakin aika brutaali. Itkettikin monessa kohtaa, siinä yökötyksen ohessa. Hieno tarina, hienot näyttelijäsuoritukset, hieno elokuva. Ja hienot maisemat! Semmosta jylhää vuoristomaisemaa jaksaa aina katsella tämmönen suomalainenkin pönöttäjä. Jos et ole nähnyt, katso ihmeessä. Ei mene kaksi tuntia hukkaan. Trailer tästä.




Rush (2013)

Tässä taas elokuva, jonka olemassa olosta oltiin ihan ulkona. Rush kertoo kahdesta F1 -legendasta Niki Laudasta sekä James Huntista. Jälkimmäinen oli itselleni täysin tuntematon, mutta johtunee varmaan aika pitkälti siitä, että en ole ollut mikään hirveän intohimoinen formulafani ja toisekseen Huntin valtakausi sijoittuu niihin vuosiin kun olen ollut vauva, joten... niin. Niki Lauda sen sijaan on tuttu nimi ja muistan lapsena kuulleeni Laudan nimen useasti kun isäni puhui Formuloista. Niki Laudalle kävi F1:sissä aivan järkyttävä onnettomuus, josta ihmiset myös muistavat hänet. Onnettomuus käydään tässä elokuvassa hyvin tarkkaan läpi. Elokuvan voi katsoa vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan F1:sistä. Tarina on koskettava ja se kerrotaan erittäin hyvin, joten mistään ei jää paitsi ja kärryillä pysyy asiaan vihkiytymätönkin ihminen. Leffan loputtua (ja ehkä vähän sen aikanankin) oli pakko Googletella James Huntia ja Laudaakin, koska tiedonjano valtasi mielen. Tykkäsin! Trailer tästä.




Fifty Shades of Grey (2015)

Jaahans. Mistä sitä alottaisi tämän kohdalla. Ehkäpä siitä, että jos IMBd antaa elokuvalle arvosanaksi 4 pilkku jotain, olisi kannattanut uskoa siihen. Mutta pakkohan tämä "kohu"elokuva nyt oli katsoa ja todeta itse, että neljä pilkku jotain on vitusti yläkanttiin annettu (anteeksi vee-sana). Tämä elokuva on niin hurjaa skökködöödöötä, että apua. Fifty Shades of Shit. Ensinnäkin jos Christan Grey (vai mikä tämän pääjampan nimi olikaan) olis ollut alkuperäisen castingin mukaan Charlie Hunnam ääni kellossani olisi ehkä toinen. Mutta kuka tämä ilmeetön jamppa tässä miespääosassa edes on? Dakota Johnson ainakin varmisti elokuvan aikana sen, että tissit tuli näytettyä ja siinä ohessa jotain näyttelemisen tapaista. Tämä oli niin niin niin luokattoman huono eikä tässä oikeasti ole mitään juonta. Kakkososan katsominen ei tosiaan ole must see -elokuvien kärkipäässä. Mietin onkohan tämä elokuva jonkun mielestä oikeesti hyvä? Trailer tästä.




47 Ronin (2013)

Mikke oli jossain vaiheessa ostanut tämän elokuvan ja katsoimme sen eräänä lauantai-iltana kun ei muutakaan ollut. Tarina oli ihan ok, mutta ei todellakaan mikään huikea. Trailerissa itse asiassa on jotenkin kovempi meno kuin elokuvassa oikeasti olikaan. Vähän silleen hämäävää ja harhaanjohtavaa. Mutta ihan ok ja semisti viihdyttävä pätkä. Kyllä tämän kerran katsoi. Ja söi vähän popcornia samalla. Trailer tästä.




Teit Meistä Kauniin (2016)

Apiselokuva tuli jokin aika sitten telkkarista ja pakkohan se oli katsoa, vaikka en nyt mikään superfani olekaan. Tykkään siis Apulannasta, mutta varmaan silleen kuin moni muukin, joka kuuntelee radiota. (Ja hei, huomasin että tämä sattuu tulemaan taas tänään Neloselta!) Elokuva oli todella iso positiivinen yllätys ja pitää antaa krediittiä hienoista näyttelijävalinnoista. Tuukka Temosta näyttelevä kundi on pelottavan saman näköinen kuin itse Temonen. Toni Wirtasta esittävä jamppa oli upeasti opetellut Tonin puhetyylin ja maneerit. Elokuva on hieno aikalaiskuvaus ja koska olen itse ysärillä ollut teini (olen siis Wirtasta vuoden nuorempi), oli jotenkin niin nostalgista katsoa elokuvasta mm. sen ajan muotia. Hieno lavastus ja puvustus. Yleisö-Jussi meni siis oikeaan osoitteeseen. Trailer tästä.



Bodom (2016)

No nyt! Suomalaista kauhua! (Mitä se on?) Jotenkin oletusarvoisesti oltiin tästä vähän skeptikkoina, mutta ei tämä ihan mitään sysipaskaa ollut. Bodomin tapahtumat sinänsä kirvoittaisivat jo muhevan kauhuleffan ja itse asiassa kun kuulin tästä leffasta eka kerran, luulin että kyseessä on tarina sieltä 1960-luvun alusta. Mutta ei, ihan nykyaikaa tässä elelllään. Elokuvassa on vänkä käänne ja juonessa jätetään hyytävästi vähän kysymyksiä auki, mutta siltikin tästä jäi jotain puuttumaan. Aihe on niin herkullinen, että sillä olisi voinut surutta mässätä vähän isomminkin. Nyt ikään kuin juostiin aihe läpi ja sitten tulikin jo lopputekstit. Henkilöhahmot jäivät valitettavan ohuiksi. Miklu muuten vetää ihan ok roolin, noin niinkuin amatöörinäyttelijäksi. Ehkä jonain päivänä me finskitkin opimme tekemään veret seisauttavaa kauhua? Tämä nyt oli jo askel siihen suuntaan. Trailer tästä.

Siinäpä ne tämän kevään tähän asti kytätyt. Löytyikö samoja mitä olet itse nähnyt?

Kuvat: Google.



6 kommenttia:

  1. Fifty Shades of Greystä ihan samaa mieltä. Luokaton tekele ja äärimmäisen booooriiing. En jaksanut katsoa loppuun, enkä edes yrittänyt:(

    VastaaPoista
  2. Revenant - raju mutta hyvä. Leolla roolisuoritus joka jää mieleen.

    Terkkuja ja mukavaa perjantaita!

    VastaaPoista
  3. Conjuringit on kyllä oikeasti pelottavia ja se nunna oli kamala :D Amy oli surullista katseltavaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei todellakin! :O Se nunna on ihan kauhean creepy! APUA!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)