torstai 5. tammikuuta 2017

Mitä kuuluu, kukkuluuruu.

Nonni! Vuosi vaihtui ja en ihan ehtinyt tänne blogin puolelle vielä keskiviikoksi eli eiliseksi. Jotenkin on olevinaan kiire vaikkei mitään ihan hulluja ruuhkavuosia eletäkään. Inhoan muuten sanaa "ruuhkavuosi". Kolmekymmentä vuotta sitten ei edes tiedetty mikä se on. Mahdettiinko tietää vielä 15 vuotta sittenkään. Nykyään pitää harrastaa ja suorittaa ja tehdä ja päteä ja ehtiä niin paljon, että kaipa siinä elämä ruuhkaantuu. Meillä ei (vielä ainakaan) ole mitään sellaista harrastusta lapsella, joka nielisi kaiken liikenevän ajan. Eikä meistä kumpikaan ole mikään uratykki, joka tekee töitä 25 tuntia vuorokaudessa, kahdeksan päivää viikossa. Kauhistuneena kuuntelen aina joidenkin ystäväpariskuntien juttuja siitä miten lasten harrastukset määrittävät koko perheen aikataulut. Kuulostaa jotenkin....aika hirveeltä. Voi olla, että itse ollaan muutaman vuoden päästä samassa tilanteessa jos tyttömme innostuu vaikka sanotaanko nyt taitoluisteluista. Siinä on kuulemma sellainen laji, että treenejä on viikossa runsaasti. Siis harrastaminen on tosi hyvä juttu -älkää ymmärtäkö kauhisteluani väärin- mutta milloin lapsen harrastamisesta tuli sille lapselle koko päiväistä työtä? Itse harrastin pentuna kuoroa, partsaa, jumppaa ja kävin soittotunneilla. Jokaista näitä oli kerran viikossa kutakin ja itse kuljin omiin harrastuksiini. Kuoroharkkoihin vanhemmat heittivät joskus talviaikaan, mutta muuten menin ihan itse. Ei ollut meidän perheessä ainakaan mitään harrastuksiinvientirallia illasta toiseen.

Jotenkin koen lapsen kannalta kauhean ahdistavana sen, että harrastuksesta pitää tulla niin totista totta heti alusta lähtien. Toki on fakta, että jos meinaa lajissa pärjätä tai tulla jopa sitä kautta ammattilaiseksi, silloin pitää treenata tosissaan. Mutta tuleeko kaikista ammattilaisia tai huippuja? Onko se se ainoa tähtäin? Eikö vaan voi harrastaa ihan vaan harrastamisen ilosta ja niin tosiaan, että siinä säilyy se ilo? Joo, mutta siis tällaisia joskus pohdin ja nyt harhauduin vähän jaaritelemaan :D

Meillä on vuosi lähtenyt käyntiin pientä nuhaa potien. Jokaisella meistä on vähän köhää. Kauhulla odottelen taas talven ja kevään kaikkia kulkutauteja. Pahimpana nyt norovirus, jota kuulemma on jo tavattu lähialueen päiväkodeissa....Siinä on kyllä sellainen tauti, että heipodei. Jos siihen keksittäisiin rokote, olisin ekana jonossa hakemassa meidän koko perheelle sen. Influenssaakin pyörii ja uutiset kertovat rokotteen antavan tänä vuonna kehnomman suojan. Meidän koko porukka on rokotettu, koska mulla on infektioastma eli kuulun riskiryhmään. Ja vaikka en kuuluisikaan, ottaisin rokotteen silti. Sairastin influenssan talvella 2009 ja sen jälkeen päätin, että never again. Olin yhteensä 8 viikkoa kipeänä. Jälkitautina tuli yhtäaikaisesti poskiontelontulehdus, korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Sen verran jännä kombo oli se, että päätin rokotuttaa itseni joka vuosi. Influenssa on vakava tauti ja moni sotkee sen normiflunssaan. Mä sanonkin aina, että kun kerran sairastaa kunnon influenssan, saattaa mieli muuttua rokotuksen ottamisesta. Niin ainakin itselle kävi. En tosin ole koskaan ollut mikään rokotevastainen, en vaan ollut milloinkaan aiemmin ajatellut kausirokotteen ottamista. Mutta kun potti napsahti omalle kohdalle, mä olin seuraavana syksynä kärppänä rokotejonossa.

Mitäs muuta. No omalla kohdalla töihin paluu on todnäk aika ajankohtainen ja vihdoinkin todellinen asia tässä kevään aikana. Pääsin lopultakin sellaiseen juttuun mukaan, joka poikii oikeasti jotain konkreettista. En nyt vielä huutele ääneen mitään suurempaa, koska en tiedä mitään vielä ihan sataprossaa varmaksi, mutta sanotaanko nyt näin, että valoa on tunnelin päässä pilkottamassa. Se mihin tässä töitä hakiessa on törmännyt, on se että töiden hakeminen on ihan tajuttoman työlästä. Käy työstä -ihan kirjaimellisesti. Siksi mua suuresti ihmetyttääkin ilmiö, joka kuulemma nostaa päätään huolestuttavan paljon. Työpaikkoja hakevat myös ihmiset, jotka eivät niitä oikeasti tarvitse. Eli sellaista huvikseen hakua. Ihan vaan katsoakseen pääseekö vaiko eikö. Ja mitään oikeaa tarvetta taikka aikomusta ei ole töitä edes vaihtaa. Mä en tällaista ilmiötä enkä käytöstä ihan tajua. Ensinnäkin se vie mahdollisuuksia pois niiltä ketkä oikeasti hakevat työtä ja ketkä oikeasti tarvitsevat sitä haettavaa työtä. Toisekseen en ymmärrä kenellä sellaiseen -suoraan sanottuna- pelleilyyn on aikaa. Ja jaksamista. Itse tässä töitä hakeneena koen jatkuvan hakemisen todella energiaa vieväksi puuhaksi. Jo pelkästään se, että hakemus ja ansioluettelo ovat ajanmukaiset ja tarpeeksi erottuvat, ovat jo luku sinänsä. Uskokaa tai älkää, mutta välillä on ollut sellainen olo, että milloin tästä työnhausta on tullut tällaista hifistelyä ja avaruusfysiikkaa. Varmaan niihin samoihin aikoihin kun kaikki ammattinimikkeet alkoivat olla Document Specialist Manager -tyyppisiä nimihirviöitä ja oikeasti tyyppi sen tittelin takana oli joku kahvia keittävä, kopsuja ottava ja puhelimeen vastaava sihteeri. 

Mutjoo, kattellaan mitä tuleman pitää! Ja saa pitää peukkuja, että kaik menee hyvi :)

Sellaisia mietteitä tähän alkuvuoteen :) Ajattelin vielä hetkeksi palata vuoteen 2016 ja koostin teille kahdentoista kuvan sarjan (lähinnä meidän neidistä), jossa käydään viime vuosi läpi. Kuvat etenevät kuukausijärjestyksessä, luonnollisestikin.

Näiden myötä kivaa torstaita!













12 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä sun kanssa tuosta ihmisten kiire asiasta. Kiire on aina itse järjestetty ongelma, mutta missä vaiheessa siitä on tullut sellainen ihmisiä arvottava asia. Jos et ole kiireinen, et ole mitään. No, ihan mielellään kuulun siihen häviävään ihmisjoukkoon, jolla ei ole koko ajan kiire... :D Mutta myös tämän asian esille nostaminen aiheuttaa aika paljon keskustelua. Kerran tästä asiasta blogissani avauduin, ja sain aika paljon lokaa niskaan siitä, että kuinka vaan itse olen niin laiska ja ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia sohvan pohjalla lillujia. No, jos sohvan pohjalla lilluja on tosiaan vastakohta sille "kiire kiire kiire" ihmiselle, niin mielellään kulutan sitä sohvan pohjaa. Ja itsekin otin asian blogissa puheeksi vaan sen takia, kun eräässä seurueessa kerroin lukeneeni hyvän kirjan ja siitähän vasta kauhistelu alkoi että miten ehdin lukea jotain typeriä kirjoja. Siis eikö mulla ole elämää...?! :D
    Tälläisten ihmisten seurassa se erämaamökin osto Lapista on aina vaan lähempänä ja lähempänä. Ja mikä kauhistuttavinta, nauttisin olostani siellä suuresti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sillä kiireellä selkeästi mitataan sitä kuinka hyvä ihminen olet. Jos ehdit paljon, olet hyvä, ellei jopa paras.

      Niinpä, kirjojen lukeminenhan on TOOOOSI typerää :D Sehän ei kehitä ihmisessä juuri mitään. Eiku.... :D

      Poista
  2. Ihanaa vuotta 2017 ja onnea tuleviin uusiin tuuliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein paljon! :) Ja ihanaa tätä vuotta sullekin!

      Poista
  3. Ihan mahtavia uutisia, pidän peukut ja varpaat pystyssä, että kaikki menee hyvin. Musta tuntuu, että ne huvikseen työpaikkaa hakevat ovat sellaisia, jotka aina haaveilevat jostain muusta, kuin mitä niillä on, eivät osaa olla oikein paikallaan ja sitten huvikseen kokeillaan kepillä jäätä vähän joka suuntaan, kuitenkin se lopullinen rohkeus tehdä jotain muutosta puuttuu. Siinä olet oikeassa, että tuo vääristää hommaa, koska joku tuollainen voi sitten päästä haastatteluunkin asti ja siitä paikasta tippuu sitten joku, joka oikeasti olisi sen duunin tarpeessa.

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia <3
    Täällä suunnalla on harrastukset usein jaettu harrastejoukkueisiin ja sitten niihin, jotka tekevät hommaa vähän enemmän tosissaan. Treenien määrästä sen jo huomaa. Meillä harrastukset on aloitettu sen ikäisenä, että sinne treeneihin osataan mennä jo itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi :)

      No siinä on kyllä oikea meininki, noin se pitäisikin olla. Oma porukka niille, jotka painaa tosissaan ja sitten niille, jotka haluavat vain harrastaa harrastamisen ilosta :)

      Poista
  5. Mulla ei ollut lapsena mitään harrastuksia :) mutta asuttiinkin korvessa eikä äidillä ollut ajokorttia. Tuskin tuli mieleenkään että isän pitäisi työpäivän jälkeen kuskata meitä kolmea jonnekin. Leikittiin keskenään tai lähitalojen lasten kanssa. En tiedä olenko jäänyt mistään paitsi vaikken ole harrastanut mitään lapsesta asti. Kyllähän lukemisen voi laskea harrastukseksi, lukenut olen aina ja luen vieläkin :) Onnea työpaikan saatiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikki on lapsen paras harrastus <3 Ja mua surettaa ihan sikana, että nykyajan lapset lopettavat leikkimisen jo tyyliin kouluikäisinä! Itse oon leikkinyt Barbeilla vielä 12-vuotiaana! :D

      Kiitos muru <3

      Poista
  6. Kirjoitat niin asiaa tuosta harrastuksista kuin työnhakemisestakin. Itsekin ihmettelen näitä ihmisiä, jotka elävät "ruuhkavuosia". En ole koskaan ollut uraihminen, mutta aikanaan kahden pienen lapsen työssäkäyvänä äitinä en koskaan kokenut eläväni mitään ruuhkavuosia. Kun lapset harrastivat, kuljetukset ja harrastukset järjestettiin niin, ettei siitä tullut ongelmaa. Ja kun perheessä oli kaksi vanhempaa, toinen kuskasi ja toinen hoiti kotia. Ei elämää voi elää lasten harrastusten kautta ja niiden ehdoilla. Voih, tästä olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta jätetään nyt tähän :)

    Ja samaa mieltä olen myös tuosta työnhausta. Jos löytyy edes yksi itselle sopiva työpaikkailmoitus kuukaudessa, olen onnellinen. Ja sinne kun viilaan sen yksilöidyn työhakemuksen ja intopiukalla odotan, mutta mitään ei kuulu. Sitten jossain kohtaa ilmoitetaan, että paikan sai toisesta työpaikasta siirtynyt henkilö. Hei haloo, eikö ole tarkoitus pienentää työttömyyttä??

    Influenssan sairastin reilu 10 vuotta sitten. Sen jälkeen otin muutaman kerran rokotteen, mutta kun se ei estänytkään seuraavaa influenssaa, jätin rokotukset ottamatta. Eikä tautia ole sen koommin tullut (kop, kop).

    Mutta enivei, oikein ihanaa uutta vuotta sinulle <3 Ja kuvista huomaa neidin hurjan kasvun vuoden aikana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiireellinen elämä on usein täysin itseaiheutettua. Kun osaa organisoida elämäänsä ja aikataulujaan, mitään ruuhkavuosia ei edes tule.

      Samoin sulle Tuija <3 :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)