keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Näitä lisää.


Hehkuttelen jälleen Adop't tuoksuja! Sain maahantuojalta testattavaksi muutaman todella ihanan tuoksun ja koska nämä ovat niin valloittavia, haluan ehdottomasti jakaa näiden ilosanomaa teidän kanssanne.

Mikäli tätä postausta lukee joku kuka ei vielä tunne Adop't tuoksuja, pikainen kertauskurssi tulee tässä: kyseessä ovat aidot, ranskalaiset parfyymit, joiden hinta on hirmuisen huokea. Suomessa näitä voi ostaa Adop'tin omasta verkkokaupasta (hintaan 8,90 € kpl, yli 20 € ostokset tulevat postikuluitta). Näitä löytyy myös monelta jälleenmyyjältä ympäri Suomea, niistä listan löydät täältä.

Tuoksuja löytyy yhteensä yli 40 erilaista ja ne ovat jaettu kuuteen eri tuoksugenreen.


Patchouly Rose oli todellinen yllättäjä! Patsuli on yleensä minun nenääni turhan voimakas ja suitsukkeinen, mutta tämä yhdistelmä rokkaa ihan täysillä. Siinä on pirteää sitruksisuutta sekoitettuna kukkaisiin nuotteihin. Pidän ihan valtavasti tästä tuoksusta! Tämä on erittäin sopiva ruusuisista tuoksuista pitävälle, mutta myös niille, jotka yleensä väistelevät ruusua. Voisin väittää, että tähän ihastuu heti!


Orchidée Gourmande on niin ihana, että pois alta. Tässä yhdistyvät kaikki mun lempparit; orkidea, jasmiini, vanilja ja bergamontti. Todellinen Gourmand -tuoksujen kuningatar. En ikinä arvaisi tästä, että tämä on näin edullisen hintaluokan tuoksu. Tämä tuoksu on myös sellainen, joka kestää käyttöä ja tuoksuttelua, ilman että siihen kyllästyy kovin helpolla. Mielestäni Gourmand-tuoksuissa on yleisesti juurikin se taika ja se toteutuu todella hienosti tämän kohdalla.


Pêche Abricot on huikea hedelmäpommi! Tuoksu tuo mieleeni jotain muistoja jostain 2000-luvun alkupuolelta, vaikka en siis tätä nimenomaista tuoksua olekaan silloin käyttänyt. Tässä on vain jotain samaa kuin jossain toisessa tuona aikana käyttämässäni tuoksussa. Tuoksu rakentuu persikoista, aprikooseista ja kookoksesta. Kaikkien hedelmäisten tuoksuja fanittavien unelma.


Violette Framboise on tämän otannan ehdoton suosikkini. Se tuoksuu violeteilta vadelmilta! Tuoksussa on todella runsaasti orvokkia, praliinia ja vaniljaa. Muistan lapsuudesta Ruotsissa asuessamme Viol -nimiset karkit, jotka maistuivat aivan tälle samalle miltä tämä tuoksuu. Ihanan erilainen tuoksu, suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän :)





Ja sitten lopuksi vielä ihana jouluinen bonus! Adop'tilta tuli joulumarkkinoille kullan hohtoinen LADY Glitter -tuoksu, jossa on mukana ihania kultahippusia. Se on todellinen juhlatuoksu, joka valloittaa kahvin, jasmiinin, vaniljan ja appelsiininkukkien voimin. Näissä tuoksunuoteissa ei ole säästelty vaan on laitettu kaikkea runsaasti. Tämä on oivallinen idea pukinkonttiin, lahjaksi vaikka äidille tai siskolle. LADY Glitterin hinta on 9,90 €.

Mikä Adop't -tuoksuista on hurmannut sinut? 

Postauksen tuoksut ovat saatu maahantuojalta testiin, mielipiteet bloggaajan omia. Linkit eivät ole mainoslinkkejä.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Hempeä juhlameikki.


Kaunis juhlameikki syttyy täyteen liekkiinsä erinomaisen huulipunan voimin. Kun tasaisen sekä kuulaan meikkipohjan kaverina on kaunis huulipuna, silmät voi jättää vaikka meikkaamatta. Itse suosin arkimeikissä sekä juhlameikissä myös panostusta silmiin, mutta jos silmämeikin tekeminen tuottaa haastetta, juhlameikin voi koota hyvän huulipunankin avulla.

Olin kuullut paljon hyvää Milanin huulipunista ja sain kaksi sellaista testattavakseni Pastel Beauty -verkkokaupasta. Pastel Beautysta löydät Milanin tuotteet sekä kivan valikoiman myös muitakin kiinnostavia brändejä. Kun ostat verkkokaupasta yli 25 eurolla, saat mukaan yllätyslahjan! Ja kaikki yli 40 € tilaukset tulevat toimituskuluitta. Kannattaa käydä kurkkaamassa tarjonta, mä olen ainakin ihastunut kyseiseen putiikkiin! Hinnat ovat todella kukkaroystävällisiä.



Sain siis kokeiluun kaksi Milanin mattapunaa, sävyt 74 Matte Darling (kuvassa ylinnä) ja 71 Matte Flirty (kuvassa alinna). Niiden kaveriksi sain L.A.Girl huultenrajauskynät. L.A.Girlistä on tulossa lisää myöhemmin juttua blogiin, mutta vinkkaan tässä välissä, että on muuten aivan huikean tasoisia tuotteita, vaikka hinnat eivät päätä huimaa.


Nämä L.A. Girlin kynät maksavat Pastel Beautyssa vain 2,99 € kpl ja ovat oikeasti tosi pigmenttisiä ja koostumukseltaan pehmeitä. Useiden edullisten huultenrajauskynien sekä kajalien ongelma on värimassan kuivuus, jolloin niitä ei irtoa kunnolla väriä. Näiden kanssa sitä ongelmaa ei todella ole.




Milanin huulipunat ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Pigmenttiä piisaa ja pysyvyyttä vaikka miten pitkään. Huulipunissa on ihana pehmeän vaniljainen tuoksu ja huulipuna tuntuu huulilla todella hyvältä. Mattapinta on kaunis ja lopputulos tasainen. Mattapunat ovat nyt kuuminta hottia, joten kannattaa ehdottomasti hankkia sellainen yksilö omaksi.

Tein hieman erilaisen juhlameikin missä käytin sävyä 74 Matte Darling, joka on kaunis, lämpimän sävyinen roosa. Se on kuin omien huulten sävy, mutta parempi. Sävyn 71 Matte Flirtyn esittelen omassa postauksessa toisella kertaa.

Juhlakauden meikki voi siis olla hempeäkin eikä aina tarvitse turvautua tummiin savun sävyihin. Roosan ja persikan sävyt mielletään helposti valoisaan vuodenaikaan, mutta mikä estää niitä kokeilemasta näin sysitalvellakin? Ei mikään.

Käytin omassa hempeässä juhlameikissäni pitkästä aikaa irtoripsiä ja kokeilin ensimmäistä kertaa niin, että en taivuttanut omia ripsiä ollenkaan enkä edes laittanut niihin ripsaria. Kaikki väri ja volyymi tuli pelkistä irtoripsistä. Silmämeikin sävytin yhteen huulipunan kanssa ja kokonaisuudesta tuli sopivan kuulas, raikas, ehkä tyttömäinen, mutta kuitenkin juhlava.






Lopputulos näytti siis tältä! Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan Milanin huulipunia, niiden laatu on todella erinomainen. Pastel Beauty -verkkokaupasta löydät ne hintaan 9,49 € kpl.

Iskeekö hempeät sävyt juhlameikissä sinulle?

Huulipunat sekä rajauskynät saatu testattavaksi blogiin. Linkit eivät ole mainoslinkkejä, mielipiteet ovat bloggaajan omia.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Missä sitä ollaan oltu.


Terveppä taas! Viikko vierähti hiljaisuuden vallitessa. Kyse ei ollut laisinkaan mistään draamaattisesta vaan vanhasta kunnon ajanpuutteesta. Ja siitäpä aasinsiltana kerronkin, että tälle syksylle kaavailemani meikkiviikot ja ihonhoitoviikot siirtyvät ensi vuoden puolelle. Syynä on jo mainitsemani ajanpuute.

Meidän arjessa ei niinkään ole isoja muutoksia tapahtunut, mutta kuten olette varmaan huomanneet, jouluhan se sieltä tulla jollottaa ja koska mä olen tämmöttees kotoilijamuija, olen pyhittänyt ns. omaa aikaani askartelulle ja monenmoiselle näpräämiselle. Valmistelen itse tänä vuonna joulupakettiin juttuja ja perfektionisti luonteena viilaan hommia aika viimosen päälle.

Joten! Blogissa pyörii nyt sekalaista seurakuntaa loppuvuoden ajan ja ensi vuonna sitten päästään teemaviikkojen kimppuun. Haluan toteuttaa ne kuitenkin hyvin ja nyt kun meneillään on muutakin (eli toi joulu) niin koen, että mulla ei riitä pieteetti sillä tasolla kun haluisin sen riittävän.


Mutta se mikä on varmaa on, että Nonnulan Joulukalenteri tulee taas! Juu-u! Ens viikolla kuulkaa se hauskuus alkaa. Heti itsenäisyyspäivän jälkeen alkaa kymmenen päivän maratooni luukkuja. Tämän viikon perjantaina tulee syväluotaavampi info asiasta ja ohjeet miten toimia. Säännöt on samat kuin viime vuonnakin, mutta kertaan ne kumminkin teille, koska kuka sitä viime vuotta nyt enää muistaa.

Että tälleen! Sortso, että olin viikon hiljaa, mutta joskus näitä taukoja vaan tulee -halusipa tai ei. Palailen ruotuun nyt tällä viikolla ja heti huomenna on luvassa meikkijuttuja! Ja sitten on tulossa tuoksujakin vielä ja vaikka mitä. Virittäkääpä itsenne taas Nonnulan taajuudelle, koska mä oon bäk!

Loppuun vähän joulutunnelmia meiltä täältä kotoa. Mä oon niin jouluhullu, että virittelen hyvissä ajoin kodin joulumarinaadiin. Silloin siitä kaikesta saa nauttia pidempään, eiks vaan. Ja kerran vuodessahan tämä ihana juhla on!










perjantai 18. marraskuuta 2016

Kosmebloggaajien joulukalenteri tulee taas!


Jo perinteeksi muodostunut Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri tulee taas! Ja tällä kertaa meitsikin on mukana. Aiempina vuosina olen "myöhästynyt" messistä kun luukkuja on jaeltu, joten tämä on nyt Nonnulan neitsytmatka tällä saralla.

Koska meitä kosmebloggaajia on tätä nykyä valtava joukko, kalenterissakin on mukana tuplaluukkuja. Itse jaan luukun taitavan kynsitaiteilijan Sissin (Better Nail Day -blogi) kanssa :) 24.luukku eli jouluaaton luukku on kaikille yhteinen. Luukut sisältävät tottakai kosmetiikkaa ja yllättäen hei joulua! :D Oma luukkuni pysyy vielä salaisuutena ja sisältö paljastuu vasta 21.12.2016.

Mukana kalenterissa on hieno joukko ja he ovat tässä:

24.Yhteinen luukku

Eikö ookin kiva juttu! :) Muistaakahan seurailla tiiviisti koko kalenteri läpi! Olen kuullut villejä huhuja, että joistain luukuista aukeaa arvontojakin ;)

1.12.2016 tämä sitten aukeaa, tulkaahan mukaan! 


torstai 17. marraskuuta 2016

Joulu ranskalaisen poikaystävän luona.


No niin! Oli taas aika käydä moikkaamassa ranskalaista rakastajaa Yvesiä. Yveshän laittaa aina kesäisin sekä näin joulun alla valtavan kivoja ihanuuksia markkinoille ja meikäreikä sortuu niihin aina melkein poikkeuksetta.

Tänä jouluna Limited Edition -joulukokoelmaan kuului useampi kivan oloinen tuoksukombo, joten eihän siinä auttanut kuin tilata kaikki. Yves kyllä jaksaa hurmata vuodesta toiseen, vaikka ikää alkaa olla. Hän selkeästi tuntee naisten maun.


Ehdottomat lempparini näistä olivat Karpalo & Manteli -tuotteet. Vartalovoide sekä suihkugeeli olivat muistaakseni jotain 3-4 euroa kipaleelta. Vartalovoide on ihan ok, sellaista kohtuu ohutta, mutta kyllä sitä pystyy käyttämään. Tuoksusta tykkään hirmu paljon! Tuoksu muistuttaa tosi paljon mielestäni Yveksen Flower Party -hajuvettä. Tykkään kyseisestä tuoksusta paljon ja siksi näiden käyttäminen tuntuu mukavalta.


Otin kokeiluun myös Klementiini & Mausteet -tuoksun, niin ikään vartalovoiteena ja suihkarina. Näissä on tosi jouluinen tuoksu ja ehkä vähän sellainen, jota ei välttämättä kaipaa muina vuodenaikoina. Eli pitää tehokäyttää nämä nyt joulun alla pois. Koostumus näissä on täysin identtinen kuin edellisissäkin, tuoksu vain eri.


Nappasin Isännän joululahjapussukkaan Päärynä & Kaakao -suihkugeelin, joka on mielestäni joskus muutama vuosi sitten ollutkin Yveksen jouluvalikoimissa mukana? Muistanko väärin? Tuoksu on tosi jännä, päärynäinen, mutta suklaan (eli kaakaon) erottaa kivana twistinä. Meidän isi-ihminen kun on sen verran edistyksellinen, että hän voi käyttää muitakin suihkareita kuin vain Axeja. (Joita niitäkin toki meiltä löytyy.)


Sellaisia ihanuuksia ranskalainen poikaystävä oli jouluksi tuutannut myyntiin. Joko sinä olet hankkinut omasi?


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kaipaatko lisää askarteluvinkkejä?


Askarteluteema jatkuu! Lupailin teille muutama viikko sitten, että jatkan vielä ennen joulua vähän tätä askarteluvinkkien jakoa. Jaoin silloin teille soodataikina -ohjeen ja tänään vinkkaan teille toisesta massasta, josta voi tehdä kuvioita.


Tilasin Sinelli.fistä FIMO-massaa, joka on ilmakuivuva. Näitä löytyy myös mikrossa/uunissa kuivatettavia, mutta itse päädyin tähän ilmakuivuvaan. Paketin hinta ei päätä huimaa, muistaakseni tämä 500 gr:n paketti maksoi kolmisen euroa.

FIMO-massaa voi käsitellä kuten soodataikinaakin, mutta tämä ei ota niin paljon käsiin tai pöytään kiinni eli et tarvitse mitään "jauhoa" sen kaveriksi. Massa kannattaa käsitellä hyvin palloksi ennen kaulitsemista. Pyörittelet massaa käsissäsi ja pöytää vasten, niin sanotusti työstät sen mukavan tuntuiseksi. Kun massa ei enää halkeile kaulittaessa, se on valmista ja hyvin työstettyä. (Eka satsi jonka tein tästä, ei ollut tarpeeksi työstettyä ja koristeissa on siksi vähän halkeamia. Joten se kannattaa ehdottomasti tehdä vaikka tuntuisikin vähän työläältä.)

FIMOn kanssa voit tosiaan käyttää ihan piparkakkumuotteja, mutta muista, että niitä ei enää sen jälkeen suositella käytettäväksi elintarvikekäyttöön. Sama koskee kaulinta ja muita välineitä, joita mahdollisesti käytät tätä massaa käsitellessäsi. FIMO on tosi kivaa massaa siitä, että sitä voi sen kuivuttua maalata, lakata, porata ja hioa. Siitä voi askarrella vaikka mitä; koruja, nukketaloon juttuja, koristeita, koriste-esineitä...you name it.

Itse ostin valkoista massaa, mutta vitivalkoista se ei ole vaan jää kuivuttuaan harmahtavan valkoiseksi. Mikäli kaipaat vitivalkoisia koristeita, suosittelen kokeilemaan soodataikinaa.




Hommasin näitä askarteluja varten erilaisia leimasimia, joilla on kätsy tehdä kuvioita koristeisiin. Leimasimia voi käyttää myös musteen kanssa kuivuneen koristeen koristeluun, mutta itse painoin pelkällä leimasinkuviolla kuvioita massaan.

FIMO-massaan voit painaa kuvioita myös erilaisilla pitsiliinoilla, Kastehelmi-astioilla tai muilla kuviollisilla astioilla kuten soodataikinaankin. Kun olet tehnyt kuviot, muista aina tehdä niihin myös ripustusnarua varten reikä. Kun olet saanut kuviot tehtyä, anna niiden kuivua 24 h tasaisella alustalla. Kuivuttuaan voit tosiaan alkaa maalamaan, lakkaamaan, hiomaan tai poraamaan niitä. Mitä ikinä niistä haluatkin tuleman :)

Tässä muutamia FIMO-massasta tekemiäni koristeita. Nämä olivat ekat ikinä, joten ihan eivät ole ehkä ammattilaistasoa, mutta tarviiko omatekoisten askartelujen niin ollakaan :)






Rakastan tehdä näitä ja suunnitelmissa on toteuttaa vielä eräitä hauskoja versioita näistä. Niistä lisää omassa postauksessaan :)

Kivaa keskiviikkoa kaikille!

tiistai 15. marraskuuta 2016

Lapsuuden ajan pelot.

Tänään taas astutaan hieman syvällisempiin ajatuksiin. Puhutaan vähän peloista. Suomeen rantautui valitettavasti jokin aika sitten kauhupellet. Kaikki ovat varmaan lukeneet siitä ilmiöstä, joten se ei tarvitse mitään esittelyä. Itsekin kavahdan pellejä -olen aina kavahtanut- ja vaikka olen aikuinen ihminen, kyllä säikähtäisin ihan järkyttävästi jos kauhunaamarinen pelle tulisi vastaan yllättäen jostain puskasta. Jos aikuinen ihminenkin säikähtää, mitä kauhupellen näkeminen tekeekään pienelle lapselle.

Nyt pelleistä ei ole enää paljon kirjoiteltu, toivon todella, että se ilmiö meni menojaan. Vaikka tekijöinä on todennäköisesti iältään korkeintaan teinit, on se asiana silti aivan järkyttävä. Pienille lapsille voi jäädä todella pahat traumat hyvin pitkiksi ajoiksi. En pysty ymmärtämään sellaista julmuutta (minkään ikäisen ihmisen puolelta), että lapsia pelotellaan. Kuuntelin järkyttyneenä muutama viikko sitten kirpparilla ollessani yhtä noin 12-vuotiasta poikaa joka kulki äitinsä kanssa edelläni kirpputorin käytäviä. Poika selosti suu vaahdossa äidilleen kuinka haluaisi pellenaamarin, jotta pääsisi pelottelemaan oman pihan lapsia. Äiti oli täysin tyyni ja vastasi, että katsotaan josko sellainen löytyisi. Kiehuin kiukusta kuunnellessani sitä parivaljakkoa. On vanhemman tehtävä puuttua siihen mikäli tuon ikäinen (tai vanhempikin) lapsi suunnittelee tuollaista. Ei pellenä pelottelu ole mitään kevyttä vitsiä. Peloteltava pikkulapsi ei varmasti naura tälle vitsille.

Tämä kaikki siis sai minut mietteliääksi siitä mitä itse lapsena pelkäsin. 1980-luvulla ei ollut mitään tällaisia juttuja onneksi, mutta tottakai kaikkea muuta kyllä. Esim. televisio-ohjelmissa ei ollut selkeitä ikärajamerkintöjä ja muistan itsekin katsoneeni pentuna vaikka mitä pelottavia ohjelmia. Niistä lisää kohta.

Pelkoja oli myös muunlaisia, osa niistä on olemassa edelleen ja osa on ajan saatossa häipynyt pois. Tilalle on tullut toisenlaisia pelkoja. Mutta lapsuudessa tuli pelättyä moniakin juttuja, nyt kun oikein niitä alkoi listaamaan. Tänään kerron ne kaikki täällä.


Sammakot

Tämä on pelko, joka on seurannut mua tähän ikään asti. En muista, että minua olisi kukaan pelotellut sammakoilla kun olin pieni. Tiedän vain, että olen pelännyt niitä niin kauan kuin muistan. Olen kyllästymiseen asti saanut selittää tätä "outoa" pelkoani ja olen saanut osakseni melkoista vähättelyä ja naureskeluakin. Kun eiväthän sammakot tee mitään, on yleisin mitä mulle sanotaan. No ei niin, mutta pitääkö pelon aiheen aina olla jotain konkreettisesti tekevää? Sammakot herättävät mussa pakokauhua. En saa vastaavaa reaktiota esimerkiksi käärmeistä tai hämähäkeistä, jotka ilmeisesti ovat yleisesti hyväksyttävämpiä pelonaiheuttajia kuin sammakot. Sammakot ovat varmasti sympaattisia ja ihania joidenkin mielestä, mutta mä pelkään niitä -aivan kuollakseni. Enkä osaa selittää, että miksi. Mua suututtaa se, että mun pitäisi osata selittää tätä pelkoa ihmisille kun en osaa selittää sitä itsellenikään. Se on mulle ollut aina olemassa ja uskon, että tulee aina olemaankin.

Pelkäsin lapsena niin kamalasti, että joskus partsan syksyiset metsäretket tai sateiset välitunnit koulun pihalla olivat ihan liikaa. Pahin fobiani oli, että lähtisimme koulun kanssa jonnekin suoretkelle missä vilisisi sammakoita. Onneksi sellaista ei koskaan tehty. Näin jo vuosia etukäteen painajaisia kuullessani jo joskus ala-asteiässä, että seiskaluokan bilsan tunnilla preparoitaisiin sammakko. Suunnittelin siis vuosia etukäteen, että sinä päivänä en kouluun menisi. Kuollut sammakko tai elävä sammakko -ihan yhdentekevää, yhtä kauhistuttavia mulle silti. Onneksi seiskalla preparoitiinkin vain ahven. Joten ei tarvinnut pinnata koulusta.

Tulipalo/Tuli

Olen pelännyt tulta myös lapsena ihan kamalasti. Näin painajaisia tulipaloista ja pelkäsin aina, että meillä kotona syttyisi tulipalo. Ja sellainen sitten syttyikin. Itse asiassa tällä viikolla tulee kuluneeksi 26 vuotta siitä kun eräänä maanantai-iltana minun ollessa kahdeksannella luokalla koulussa meillä syttyi kotitalossani tulipalo. Asuimme kaksikerroksisessa omakotitalossa -alakerrassa asui mammani ja me asuimme yläkerrassa äidin ja isäpuoleni kanssa. Kello oli noin kahdeksan illalla, olin juuri tullut suihkusta ja menin keittiöön tekemään iltapalaa. Halusin katsoa Dynastian, joka alkoi klo 20.30. Äiti silitti ruokailuhuoneessa vaatteita ja mennessäni keittiöön, ihmettelin äidille miksi keittiön ilma on niin paksua ja savuista. Äiti vastasi, että hän on ihmetellyt samaa ja mietti ääneen tuleeko haju silitysraudasta. Ehdin sanoa ääneen, että palaako meillä jossain? Samaan aikaan mamma huusi alakerrasta täällä palaa!

Isäpuoleni syöksyi ovelle ja avasi sen. Sisään tuprahti musta paksu savupilvi. Hän avasi ikkunan ja lähti laskeutumaan paloportaita alas. Minä neuvokkaana 14-vuotiaana menin samantien puhelimeen ja soitin hätänumeroon. Kerroin osoitteemme ja sen, että meillä palaa. Äiti oli tällä välin avannut kaikki yläkerran ikkunat auki ja huuteli isäpuolelleni olkkarin ikkunasta kun tämä teki esisammutustyötä saunasta vedetyllä vesiletkulla. Mamma oli onneksi päässyt pakenemaan palavan eteisen läpi ulos ja isäpuoleni huusi minulle ja äidille, että tulkaa äkkiä ulos sieltä. Muistan toimineeni kuin kone siinä tilanteessa, vaikka pahin painajaiseni oli käynyt toteen. Kotimme paloi. Vedin jalkaani uudet farkkuni ja päälleni laitoin muistaakseni farkkutakin. Meillä oli tuohon aikaan iso, muhkea persialaiskissa, jonka äiti kaappasi syliinsä ja niin me kolme laskeuduimme alas makuuhuoneen paloportaita. En edes muista miten se tapahtui, olin niin shokissa. Kissamme tarrasi äidistä kiinni kuin se olisi ymmärtänyt, että nyt on tosi kyseessä. Minä juoksin ulospäästyämme naapuriin hakemaan apua ja naapurinmies menikin välittömästi auttamaan isäpuoltani. Muistan miten me seisoimme marraskuun kylmässä illassa äidin ja mamman kanssa ilman kenkiä pihallamme ja katsoimme kun liekit löivät ulos ulko-ovesta.


Palokunta saapui lopulta ja niin myös kaikki kulmakunnan lapset sekä teinit. Asuimme pienessä Varsinais-Suomalaisessa pikkukaupungissa (joka itse asiassa oli siihen aikaan vielä kunta) ja kaikki tiesivät kenen talo oli kyseessä. Paikallislehden toimittajakin tuli kameroineen paikalle, mutta isäpuoleni ajoi hänet hiivattiin pihaltamme. Muistan kuinka paha olo minulla oli. Olin hengittänyt savua ja ties mitä rakennusmateriaalikaasuja ja muistan miten olisin voinut vain oksentaa.

Palo saatiin hallintaan ja kotimme säästyi. Asuinkelvoton se kuitenkin oli pitkään ja asuimme hotellissa sen aikaa. Se kaikki oli todella kamalaa ja jätti minuun ison trauman. Kun pääsimme takaisin kotiin, olin koko ajan haistavinani savunhajua ja näkevänikin savua. Kokeilin iltaisin ennen nukkumaan menoa huoneeni seiniä ovatko ne kuumat. Pelko otti pahan yliotteen ja se alkoi näkyä koulumenestyksessäni. Kävin kerran vai kaksi koulupsykalla puhumassa, mutta siinäpä se. Tuohon aikaan ei ollut mitään kriisiapua, kaikesta piti selvitä vähän niinkuin itse. Kouluun palattuani kaikki tulivat luonnollisesti kysymään mitä tapahtui ja sain katkoa villeimmiltä huhuilta siipiä oikein tosissani. Pahimmillaan tarinat kertoivat jo siinä vaiheessa, että osa perheestäni oli kuollut tulipalossa. Se oli kovin raskasta 14-vuotiaalle.

Pelkään edelleenkin tulta ja tulipaloa todella paljon. Kun sammutan kynttilän, varmistan aina ettei siitä lentele kipinöitä mihinkään ja jos olemme pidempään pois kotoa, irroittelen kaikki sähköjohdot irti pistorasioista. En voi sietää savuntuoksua ollenkaan enkä pidä siksi myöskään tervantuoksusta, jota niin moni rakastaa.

Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.


V -televisiosarja

Kaikki kasarikakarat varmasti muistavat tämän hullun pelottavan sarjan. Olin 8-vuotias kun tämä tuli teeveestä ja katsoin kaikki jaksot vaikka pelottikin nin kamalasti. V:stä on nyttemmin tullut uudelleen tehty versio, mutta kyllä tämä alkuperäinen on ihan kulttikamaa. Muistan miten järkyttynyt olin kun ihmisen näköisistä avaruustyypeistä kuoriutuikin vihreäsuomuisia liskoja. Ja miten ne söivät tuosta nuin vain marsuja ja hiiriä. Hyiiiii. En ymmärrä miten mun on annettu edes katsoa tämmöistä? Mutta eipä 80-luvulla niin kait kiinnitetty huomiota siihen mitä lapset katsoivat? Koska tasan tarkkaan kaikki luokkakaverinikin katsoivat tätä, joko salaa tai ihan luvalla.


Tämä sarja aiheutti mulle pelkoja pitkäksi aikaa. Tähyilin vielä vuosia myöhemminkin taivaalle, että josko siellä näkyi lentäviä lautasia. Pelkäsin ihan tosissani jotain UFO-hyökkäystä! Onneksi tämä pelko on laantunut iän myötä enkä oikein jaksa uskoa, että maapallolle hyökkäisi jotain vihamielisiä liskoja ihmispuvuissa.


Christine - Tappaja-auto

Lisää television aiheuttamia pelkoja. Taisin olla 9-vuotias kun näin Stephen Kingin kirjaan perustuvan Tappaja-auto Christine -leffan. En ole tosiaan nähnyt sitä sen jälkeen ja luulenpa, että se tänä päivänä olisi ihan naurettava elokuva. Mutta silloin 9-vuotiaan silmin se oli kyllä kaikkea muuta kuin kepeä lauantai-illan leffa. Vaikka juoni on aika älytön loppupeleissä, eipä se siltä tuntunut 9-vuotiaana. Muistan miten valvoin tämän nähtyäni monta yötä. Jälleen kerran: en tajua miten olen saanut katsoa tämän elokuvan. Muistan, että meidän luokalla moni muukin sai katsella vaikka mitä kauhuleffoja ja jos ei ihan suoraan vanhempien luvalla niin sitten ainakin salaa jonkun isoveljen ja/tai sen kavereiden kanssa. Vähän myöhemmin muistan nähneeni Painajainen Elm Streetillä -leffat ja olin aika varma, että kyllä se Freddy tulee minutkin hakemaan, jos vaan nukahdan.

Onneksi nykyään on ikärajamerkinnät ja suositukset. Itse aion pitää huolta, että oma lapseni ei tosiaan katso mitään kauheuksia, jotka tulevat uniin tai traumatisoivat pitkäksi aikaa.

Sauna 

Yksi outo pelko mulla oli lapsena ja se oli meidän sauna. Saunamme sijaitsi ala-kerrassa, autotallin vieressä ja mm. pyykkikone oli saunalla. Muistan, että jos minun piti hakea jotain saunalta, juoksin aina portaat takaisin ylös niin, että en uskaltanut katsoa taakseni. Ja varsinkin jos alakerrassa ei ollut valoja. Olin varma, että jos kurkkaisin taakseni, siellä olisi joku mörkö. Aina saunalle mennessäni, pidin kamalaa kapellia, tömistelin ja kolistelin tahallani, että jos joku mörkö siellä olisikin, se lähtisi pois kun minä tulin kovalla möykällä sisään.

Nyt tämä melkein naurattaa, mutta lapsena ei niinkään. Ehkä saunaan liittyy jotain mystiikkaa, saunanhenkiä ja semmoisia joita uskoin lapsena olevan juuri meidän saunassa?


Onko sinulla ollut jotain pelkoja lapsena, jotka muistat hyvin?

Omista lapsuuden peloista haastan kertomaan Fannin, Jusun, Jonnan, Tuijan ja Marinan!