maanantai 31. lokakuuta 2016

Tiukemman budjetin tuoksut.


Aika moni nainen -nuorempi sekä varttuneempi- pitää tuoksuista. Joskus kuitenkin on niin, että budjetti ei anna periksi kovin arvokkaiden tuoksujen ostamista. Tänään siis kurkataan tuotteita, jotka eivät rasita kukkaroa niin isosti. Minulta on itse asiassa toivottu edullisista tuoksuista postausta ja koska joulukin sieltä kohta lähestyy, jaan pari kivaa tuoksuvinkkiä, jos vaikka pukinkonttiin kaipaa tuoksuvaa lahjaa. Tai sitten ihan itselleen jotain uutta kivaa.




Britney Spears Private Show edp. Britneyn tuoksuja löytyy markkinoilta useampiakin ja Private Show on niistä uusin. Itselläni on joskus ajat sitten ollut Fantasy-tuoksu ja pitkään himoitsin Midnight Fantasya, koska mielestäni se oli vielä alkuperäistä Fantasyakin kivampi.

Kaikkia Britskun tuoksuja yhdistää yksi tekijä: makeus. Tämäkään ei tee poikkeusta sen suhteen vaan tuoksu pursuaa karkkinuotteja alusta loppuun. Itse tykkäilen tällaisista makeista vaniljapommeista, vaikka nämä saatetaankin mieltää herkästi teinituoksuiksi. Se on totta, että monet ns. julkkistuoksut sopivat kepeytensä puolesta nuoremmille käyttäjille, mutta paketissa ei ole merkintää kuitenkaan yläikärajasta. Jos tuoksu tuntuu omalta ja kivalta, niin siitä vaan käyttämään.

Private Show on siis taattua Britneytä. Tuoksu alkaa kermavaahtokahvilla (jonka muuten kerrotaan aiheuttavan riippuvuutta). Mukaan sekoittuu lisäksi makeaa klementiiniä sekä nektariinia. Sydäntuoksussa on argentiinalaisen jälkiruoan Dulce de Lechen kermainen aromi sekä lisäksi puuterisia appelsiininkukkia ja sambac jasmiinia. Lopputuoksu on meripihkan ja myskin juhlaa.

Private Shown tyyppiset julkkistuoksut luetaan ns. semiselektiivisiin tuoksuihin. Toisin sanoen niitä myydään mm. hyvin varustetuissa päivittäismarketeissa sekä tavarataloissa. Britneyn tuoksuja löydät myös Kicksistä. Private Show on tullut myyntiin syyskuussa ja sen suositushinnat ovat 40 €/50 ml ja 31 €/30 ml.



Bruno Banani No Limits. Brunon tuoksut ovat superedullisia ja todella helposti saatavia. Tämän brändin tuoksuja löydät helposti mm. Citymarketeista ja Prismoista. Nyt kun joulu on jälleen tulossa, sen aikaan marketeissa on myynnissä usein lahjapakkauksia, joista löytyvät myös tuoksuun sopivat vartalonhoitotuotteet.

No Limits on niin ikään makea tuoksu, joka varmuudella puhuttelee nuorempaa käyttäjäkuntaa. Pullon muoto on hauskasti vino ja sähäkän pinkin värinen. Kuulin tässä taannoin, että jos hajuvesipullo on pinkki/vaaleanpunainen, suomalainen nainen valitsee useimmiten juuri sen tuoksun. Alkutuoksussa on mustaherukkaa, mandariinia ja kehäkukkaa. Sydäntuoksussa sekoittuvat jasmiini, persikan kukka ja kaakao. Lopputuoksussa tuntuvat vanilja ja vadelma.

No Limits on hauska tuoksu, esim. vaikkapa yläasteikäiselle tytölle. Toki miksei varttuneemmallekin naiselle, riippuen siitä puhutteleeko makea tuoksu käyttäjän nenää. Bruno Banani No Limits edt on hinnaltaan noin parikymppiä eli on todella edullinen tuoksu. Tuoksu on muuten Limited Edition eli luultavammin tätä ei enää jonkin ajan kuluttua ole saatavilla, joten jos ihastut tähän, kannattaa hankkia pikapikaa oma kappale.

(Tästä kirjoittaessa korvamatona muuten oli koko ajan tämä. )



Mexx Look Up Now Life is surprising FOR HER. Mexx on itselleni ensisijaisesti vaatemerkki. Huomasin vasta muutama vuosi sitten, että kas, brändillä on tuoksujakin! Mexxin tuoksut kuuluvat niin ikään myös semiselektiivisiin tuoksuihin, joita löytyy helposti sieltä isommista marketeista.

Look Up Now on mukavan kukkais-hedelmäinen tuoksu eikä edusta samanlaista karkki-vaniljaista maailmaa kuten kaksi edellistä. Sanoisin tämän olevan astetta sporttisempi. Ei kuitenkaan mikään vesituoksu vaan rehellisesti sellainen kiva hedelmäpommi.

Alkutuoksussa on päärynää, persikkaa ja karhunvatukkaa. Sydäntuoksussa tuberosaa, gardeniaa ja jasmiinia. Lopputuoksussa tuntuvat vanilja, santelipuu ja setri.

Tämä on tuoksu, jota ehdottomasti varttuneempikin nainen voi käyttää surutta. Kiva arkituoksu, sellainen kepeä ja helppo. Menee myös oivallisena yötuoksuna. Jos ette muista mikä yötuoksu on, kerron nopeasti: yötuoksua kuuluu suhauttaa iholle illalla suihkun jälkeen yötä vasten. Itse tykkään tuoksua hyvältä myös öisin. Tämä tuoksu on oikein kiva siihen tarkoitukseen. Mutta erinomainen tottakai myös päiväkäyttöön.

Mexx Look Up Now -tuoksun hinta on noin 16 -20 € välillä, ostopaikasta riippuen. Esim. tuoksuja myyvät nettikaupat ovat hinnoitelleet tämän tuohon haitariin. Marketeissa hinta saattaa olla 25- 30 €.


Sellaista tähän alkuviikkoon! Toivottavasti saitte tästä lahjavinkkejä tai vinkkejä omiin tuoksuhankintoihin.

Käytätkö sinä semiselektiivisiä tuoksuja? Mikä niistä on suosikkisi?

Tuoksut lehdistönäytteitä.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Minun isäni.


Kuvan nuoripari on isäni ja äitini. Kuva on otettu heinäkuussa 1975 heidän palatessaan vastavihittyinä Suomesta takaisin Ruotsiin. Itse en muista äitiä ja isää tällä tavoin yhdessä, pariskuntana. Olin vähän päälle 3-vuotias kun he erosivat ja me muutimme äidin kanssa Suomeen.

Lähestyvä isänpäivä sai minut miettimään sekä muistelemaan omaa isäsuhdettani, joka on ollut kaikkea muuta kuin tasainen. Nyt kun olen ollut jo yli kolme vuotta itse vanhempi lapselleni, vanhemmuuteen liittyviä asioita miettii paljon enemmän ja toiselta kantilta kuin ennen.


Selasin vanhoja kuva-albumeita löytääkseni kuvia tähän postaukseen. Tajusin, että minusta ja isästä on todella vähän yhteiskuvia. Lapsuuteni albumeissa on hurja määrä kuvamatskua, mutta yhteisiä kuvia isän kanssa on vain muutama. Siksipä tämän postauksen kuvituksena on myös pelkkiä yksinkuvia minusta. Selitys sille varmasti on, että hän on todennäköisesti ollut äitiäni useammmin kameran takana, mutta väkisinkin mielessä käy myös toinen vaihtoehto. Isä ei vain viettänyt aikaa niin paljon kanssani.

70-luvulla perhedynamiikka ja vanhemmuus -ja etenkin isän rooli lapsen elämässä-, olivat täysin toisin kuin tänään. Ruotsissa oltiin kuitenkin sen verran edistyksellisiä, että isäni on ollut synnytyksessä mukana minun tullessa maailmaan. Suomessa 70-luvulla (tai sitä ennenkään) isi-ihmisiä ei edes välttämättä päästetty synnytykseen mukaan. Eivätkä isit ilmeisesti ymmärtäneet vaatia omia oikeuksiaan asian suhteen. Silloin pelättiin varmaan, että miehet eivät jotenkaan kestäisi nähdä synnytyksen kauheuksia ja näin ollen jätettiin äidit yksinään punnertamaan muksut maailmaan. Näin olen kuullut anopiltani, kuka kertoi, että hänen mennessä synnyttämään nuorimmaistaan (eli minun miestäni), lapsen isä oli aamulla vienyt autolla hänet synnärin parkkipaikalle ja siinä oli sitten sanottu heipat ja huikattu soittele sitten kun vauva on syntynyt. Ja sen jälkeen isi oli huristellut autolla töihin kuin mikä tahansa muukin päivä.

On vaikea ymmärtää miten maailma on voinut olla noin erikoinen 40 vuotta sitten. Ihan kuin isälle ei olisi ollut tärkeää saada nähdä lapsensa syntymää. Pah, naisten kotkotuksia nuo synnytyshommat ja sen semmoiset. Miehet menkööt siksi aikaa peltotöihin, takomaan rautaa tai tekemään jotain muuta maskuliinista hommaa. Antaa akkojen synnyttää ihan keskenänsä.


No mutta takaisin asiaan. Millainen isä minulla sitten on? Pitää rehellisesti myöntää, että en oikein tiedä. Tunnen häntä kovin huonosti. Äidin ja isän eron jälkeen näin häntä vain muutamia kertoja vuodessa ja nekin olivat usein vain lyhyitä pyrähdyksiä. Hän saattoi tulla aamulaivalla Suomeen ja lähteä iltalaivalla takaisin. Asuminen kahdessa eri maassa esti sen, että hän olisi voinut olla viikonloppuisi. Vietin lapsuudessani kesässä aina pari viikkoa hänen kanssaan sukulaisten luona hänen synnyinseuduillaan Pohjois-Suomessa. Ne kesät olivat ihania ja niistä on jäänyt paljon hyviä muistoja.

Mutta niihin muistoihin ei liity isä suoranaisesti. Vaikka olin hänen kanssaan siellä, olin kuitenkin aina jonkun tätini tai setäni luona ja tapasin serkkujani. Mummon luona vietin myös paljon aikaa enkä rehellisesti sanottuna muista oliko isäni aina siellä mukana vai ei. En oikein tiedä missä hän mennä viiletti osan ajasta, mutta minun kanssaan hän ei ainakaan ollut. Joskus jo kouluikäisenä muistan pyytäneeni häneltä, että hän toisi mukanaan jotain lukemista minulle mummon luo, kun sinne jossain vaiheessa ehtisi omilta menoiltaan. Hän toi minulle sitten Tex Willerin ja Jerry Cottonin. Niin...niinpä niin. Kymmenen vuotiaan tytön peruslukemistoa.

Muistan lapsuudesta myös sen, että en oikein ymmärtänyt isän merkitystä. Ymmärsin sen, että lapsella on isä(kin), koska olin kysellyt äidiltä miksi minun isi ei koskaan hae minua päiväkodista, kuten toisten lasten isit tekee. Kun isä sitten tuli välillä käymään meillä, muistan elävästi tilanteen jossa hän joi mehua keittiössämme. Pyysin äidiltä saisinko minä myös mehua, johon äiti vastasi, että juo isin kanssa tuosta samasta lasista. Muistan sen olleen aivan merkillinen ehdotus. Miksi joisin vieraan ihmisen kanssa samasta lasista? Ymmärsin, että tämä ihminen on isäni, mutta en kokenut häntä ollenkaan niin läheiseksi, että samasta lasista mehun juominen olisi tullut kuuloonkaan.


Lapsuuteni kului isän suhteen välähdyksen omaisesti. Hän tuli ja meni, mutta koskaan en kokenut hänen olevan läsnä samalla tavalla kuin äitini oli. Silti joka kerta kun hän lähti, minua itketti kamalasti. Vähän vanhempana stressasin jopa etukäteen sitä eron hetkeä kun itku taas saisi kamalan vallan. Jollain tavalla häpesin sitä, että minua itketti. Ihan kuin sille ei olisi ollut lupaa.

En muista lapsuudestani kertaakaan sellaista, että isäni olisi sanonut rakastavansa minua. En oikein muista, että hän olisi osoittanut tunteitaan mitenkään. En muista myöskään, että olisin saanut häneltä -ainakaan säännöllisesti- syntymäpäivä- tai joululahjoja. Ehkä hän jotain joskus osti, mutta se oli kovin vähäistä ja hyvin satunnaista. Hänen käydessään katsomassa minua, hän saattoi ostaa jonkin tietyn jutun, jota sillä hetkellä toivoin tai antaa 100 mk, että sain myöhemmin ostaa itse itselleni jotain. Mieleeni on jäänyt tapaus yhdeltä lomalta ollessani hänen luonaan Ruotsissa. Olin jo sen verran isompi, että Barbit olivat silloin se in juttu. Ruotsissa kaikki lelutkin olivat aina aikaansa edellä (toisin kuin Suomessa) ja markkinoille oli tullut Rockstar-Ken, jolla oli kammattavat hiukset. Siihen asti Kenillä oli sellainen muovinen patatukka, jota ei tarvinnut paljon kampailla. Halusin siis ehdottomasti takatukkaisen rokkarikenin, jonka kutreja sai sudittua ihan oikealla harjalla.

Olin kuitenkin vielä sen verran pieni, että en taitanut ruotsia oikeastaan ollenkaan. En ainakaan niin, että olisin yksin selvinnyt kovin kauan. Isäni lupasi ostaa minulle toivomani nuken ja antoi minulle 200 kr käteen. Sen jälkeen sainkin selviytyä yksin. Menin lelukauppaan ja kieltä taitamattomana lapsena osoitin myyjälle minkä nuken halusin, ojensin rahat ja toivoin, että myyjä ei enää kovin kauan yrittäisi keskustella kanssani. Iloinen ja ystävällinen myyjä puhui kuitenkin minulle solkenaan riikinruotsia ja enkä ymmärtänyt häntä kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Hymyilin vain ujosti ja kohottelin olkapäitäni ymmärtämättömyyden merkiksi.

Se tapaus on jäänyt mieleeni hyvin syvästi. Tilanne ahdisti minua ja koin turvattomuutta, vaikka kyse ei ollut tuon vakavammasta. Missä isäni sitten oli? Hän istui autossa ja odotti, että käyn ostamassa sen nuken. Sitä miksi hän ei tullut mukaani, en tosiaan tiedä.


Muistikuvani isästä ovat hajanaisia eikä meille ole muodostunut koskaan sellaista suhdetta, josta olisi jäänyt lämpimiä muistoja. Isäni on suhtautunut minuun aina hieman etäisesti ja pitänyt välissämme muuria, jonka yli ei vaan ole päässyt kiipeämään. Ollessani lapsi, hän kutsui itseään etunimeltä minulle. Tämä ehkä johtui myös siitä, että hän nimitti omia vanhempiaan myös etunimellä, eikä suinkaan isänä ja äitinä. Hänen kasvatuksensa 50-luvun Suomessa on varmasti ollut omanlaisensa ja ison lapsikatraan nuorimmaisena hän ei ehkä ole nauttinut sellaista huomiota kuin olisi pitänyt. Isovanhempani isäni puolelta olivat kovia kokeneita vanhan kansan ihmisiä, joille lasten hyvinvointi kaikkeudessaan tarkoitti lähinnä puhtaita vaatteita ja lämmintä kotia. Muuhun ei ollut osaamista eikä taitoa. Näin olen tätä asiaa mielessäni pohtinut hakiessani syitä isäni suhtaumiselle minua kohtaan. Hänen lapsuuden kodistaan saadut henkiset eväät ovat riittäneet vain tiettyyn asti.


Kasvaessani isommaksi suhde isääni muuttui koko ajan enemmän ja enemmän. Minun ollessa teini-iän kynnyksellä hän löysi itselleen uuden elämänkumppanin, joka teki oman osansa mm. minun ja isäni tapaamisiin. Ne alkoivat harventua entisestään ja aina kun tapasin isääni, mukana oli kolmas henkilö, joka oli päättänyt olla pitämättä minusta. Ne olivat hankalia ja vaivaannuttavia tilanteita. Isäni uusi puoliso on hyvin kärkäs ja turhankin suorapuheinen ihminen, joka sanoa töksäytti mitä mieleen juolahti. Emme olleet samalla aaltopituudella ollenkaan, itse asiassa olimme valovuosien päässä toisistamme. Isäni ei suoranaisesti tähän asiaan puuttunut ja koin jääväni yksin niissä tilanteissa, joissa hänen puolisonsa näki oikeudekseen arvostella minua, välillä kovinkin rankasti.

Vuodet vierivät ja tullessani aikuiseksi näimme isän kanssa yhä harvemmin ja harvemmin. Referenssinä voin kertoa tässä vaiheessa, että olemme tavanneet vuoden 1997 jälkeen neljä kertaa. Se on aika vähän se. Muutamia vuosia sitten tapahtui jotain, jonka päätteeksi katkaisin häneen välit täysin. Tapahtui jotain, jota en sillä hetkellä pystynyt antamaan anteeksi. Kirjoitin hänelle pitkän viestin sähköpostilla ja ainoa mitä sain vastaukseksi oli viesti missä luki kiitos!

Mietin pitkään sen jälkeen, että mistä hän minua kiitti? Siitä, että kerroin jatkavani elämääni ilman häntä? Kokiko hän helpotusta asiasta? Vai oliko tuo kiitos loukkaantunut huudahdus, jonka hän koki oikeudekseen sanoa, vaikka hän oli se kuka minua oli loukannut eikä toisinpäin? Hänen luonteensa vahvin puoli ei ole omien virheiden myöntäminen tai välttämättä edes niiden tiedostaminen.


Välimme olivat jäissä aina siihen asti kun tyttöni syntyi. En ilmoittanut hänelle siitä mitään. Miksi olisin niin tehnyt, enhän ollut hänen kanssaan missään tekemisissä. Hän kuitenkin oli saanut kuulla asiasta sukulaisilta ja ennen ristiäisiä saapui paketti, jossa oli lahja tytölleni. Mietin todella kuumeisesti silloin miten siihen tulisi reagoida. Päätin nousta kuitenkin tilanteen yläpuolelle ja laitoin hänelle kiitosviestin sekä liitin mukaan muutaman kuvan vauvasta. Muutamaa kuukautta myöhemmin tuli kirje, joka sisälsi rahaa ja kortin tytöllemme. Allekirjoituksena oli ukki.

Keskustelin Isännän kanssa miten kohtaisimme tämän asian. Oma kiukkuni ja paha mieleni olivat laantuneet vuosien saatossa vähän, mutta olin silti vielä loukkaantunut. Enkä ihan valmis antamaan anteeksi. Kuitenkin mietin sitä, että olisiko minulla oikeutta riistää lapseltani oikeus isoisäänsä ja samoiten isoisältä oikeus ainoaan lapsenlapseensa. En kokenut olevani sellaisessa asemassa, että olisin voinut niin tehdä. Kaikesta huolimatta.




Kirjoitin hänelle viestin missä kerroin tuntemuksistani. Sanoin hänelle hyvin suoraan, että mikäli avaan oven hänelle elämäämme, hänellä on mahdollisuus astua siitä sisään. Hänen tulee kuitenkin ymmärtää se mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että hänen tulee pitää säännöllistä yhteyttä tyttööni ja käydä tapaaamassa häntä, jotta lapseni ymmärtää tämän ihmisen olevan osa perhettä eikä vain mikään kaukainen sukulaissetä. Se mitä vähinten haluan, on että lapseni joutuu kokemaan negatiivisia tunteita hänen käytöksestään johtuen. Samoja juttuja mitä itse olin joutunut jo lapsena kokemaan.

Tein myös selväksi sen, että tämä on ainutkertainen mahdollisuus. Mikäli tämän kortin pelaa huonosti, mitään toista mahdollisuutta ei enää tule. Mainitsin myös, että ainoa kuka siinä kohtaa menettää jotain, on hän. Meidän elämämme on sujunut hyvin ilman häntäkin, mutta hänellä läheisiä ihmisiä alkaa olemaan vähemmän ympärillä.

Hän ei suoranaisesti vastannut mitään viestiini, mutta hän on toiminut sen mukaan miten hänen toivoinkin toimivan. Hän pitää säännöllisesti yhteyttä, on käynytkin jopa kerran meillä ja muistaa tyttöäni ainakin sen pari kertaa vuodessa eli syntymäpäivänä ja jouluna. Itse asiassa syntymäpäivän aikaan ehdotin hänelle, että voisiko hän ajatella ostavansa Mimulle nukketalon, jota tyttö on niin kovasti toivonut ja ennen kuin sain lausetta kunnolla loppuun, hän oli että ilman muuta, älä huoli, ukki hoitaa homman.


Vaikka tunnen isääni huonosti, tunnen häntä kuitenkin sen verran, että tiedän tämän kaiken olevan häneltä eräänlainen anteeksipyyntö minulle. Hän ei kykene verbaalisesti sanomaan minulle anteeksi eikä sanoittamaan ääneen sitä miten pahoillaan on kaikesta, jota minä olen saanut hänen takiaan kokea. Hän ei ole sellainen ihminen kuka kaappaa syliin ja vuolaasti pyytelee anteeksi. Minä olen ehkä sellainen, mutta ei hän. Ja minä hyväksyn sen. Me olemme erilaiset, vaikka isä ja tytär olemmekin.

Huolimatta siitä, että me emme ole istuneet kunnolla alas emmekä puhuneet asioita halkipoikkipinoon, olemme edistyneet väliemme paikkaamisessa kohtuu paljon. Kannatan aina puhumisen tärkeyttä, mutta tässä tapauksessa on pakko mennä tilanteen vaatimalla tavalla. En jätä nostamatta kissaa pöydälle siksi, että pelkäisin isäni kanssa puhumista vaan ihan siksi, että luen hänestä sen, että tämä on parasta mihin hän pystyy. En halua asettaa häntä epämukavuusalueelle vain siksi, että itse voisin puhua asioista vaikka viikon putkeen. Joskus on hyvä tulla puolimatkaan toista ihmistä vastaan ja ottaa sen tassunojennus, joka tarjotaan, vaikka se ei ihan olisikaan se mitä olit mielessäsi toivonut. Lopputulos ratkaisee, ei tapa jolla siihen päästiin.


En osaa selittää isäni valintoja ja tekoja (tai tekemättä jättämisiä), mutta se ei olekaan minun tehtäväni. En ole vastuussa hänen valinnoista tai teoista, hän itse vain on niistä vastuussa ja kantaa mukanaan sen taakan, joka niistä mahdollisesti hänelle tulee. Vaikka ne ovat omalta osaltaan haavoittaneet minua, olen kuitenkin päässyt elämässä eteenpäin ja ihan hyvä ihminen minusta on kaikesta huolimatta tullut. Isän puuttuminen elämästäni on varmasti ollut jonkinlainen vaje, mutta koska en muustakaan tiedä, en osaa kaivata mitään suurempaa. Oma ajatusmaailmani oli pitkään sellainen, että isät eivät tee lastensa kanssa mitään tai eivät välitä lapsistaan. Olinhan kasvanut sellaiseen käsitykseen, joten miten muutenkaan olisin voinut ajatella. Käsitykseni on muuttunut täysin oman lapsen myötä, koska olen nähnyt sen miten paljon isä voi lastansa rakastaa ja hänestä välittää.

Meidän perheeseen siis kuuluu nykyään myös Ruotsin ukki. Vaikka nämä kaksi kuvassa olevaa ovat tavanneet vasta yhden kerran, tyttö tietää että Ruotsissa asuu ukki, joka välittää hänestä. Sillä omalla, ehkä vähän omalaatuisellakin tavalla. Uskon, että isäni tekee sovitustyötä kanssani lapseni kautta, paikkaa sitä kaikkea mistä jäi paitsi silloin kun minä olin pieni. Hän on varmasti myös ymmärtänyt oman vanhenemisensa ja myös sen, että vanhuutta ei ole mukava viettää ihan yksin. Me soittelemme ja lähettelemme sähköpostia. Kun hän soittaa meille päin, hän haluaa aina jutella Mimun kanssa ja kyselee aina tarkkaan mitä tytölle kuuluu ja miten on mennyt. Se lämmittää mieltäni. Isäni edusti minulle pitkään pelkkiä pettymyksiä ja negatiisivia tunteita, joten tämä kaikki tuntuu täysin uudelta,  vähän vieraalta ja oudoltakin. En ole nähnyt häntä juurikaan tällaisena välittävänä ja huolehtivana.

Olen varovaisen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ovi on nyt avattu ja aika näyttää millaisia muistoja me yhdessä voimme tehdä. Uskon toisiin mahdollisuuksiin ja uusiin alkuihin. Sillä ei ole merkitystä vaikka aikaa olisi kulunut kuinka. Jos osapuolilla on halua puhdistaa pöytä ja parantaa tilanne hyväksi, sitä ei missään nimessä pidä estää.

Kaunista viikonloppua kaikille.

torstai 27. lokakuuta 2016

Valojen ja varjojen leikki.


Givenchy on tuonut tänä syksynä tuoksuvalikoimiinsa uuden, hyvin jännittävän jäsenen. Givenchy l'ange noir (suom.musta enkeli) on jatkoa Ange ou Demon -tuoksuille. Kokonaisuudessaan kaikki tämän sarjat tuoksut pursuavat mystisyyttä eikä niitä voi niputtaa ihan perustuoksuiksi. Ne vaativat ehkä muutaman tuoksuttelukerran ennen kuin aukeavat ja kunnollista iholla viipyilyä, jotta nuotit pääsevät oikeuksiinsa.

L'Ange Noir -tuoksun takana on tarina, kuten aina selektiivisissä tuoksuissa on. Se on täydellinen paradoxi; säteilevä enkeli, joka kuitenkin syleilee pimeyttä. Tuoksun inspiraatio tulee film noir -elokuvagenrestä, jossa vilisee toinen toistakin kohtalokkaampia naisia. Femme Fatale onkin juuri se naistyyppi, jolle tämä tuoksu sopii.


L'ange noir kuuluu powdery eli puuterisiin tuoksuihin. Sitä voidaan luonnehtia myös itämaiseksi kukkaistuoksuksi. Tuoksun nuotit ovat haettu myös valon ja varjojen puolelta, kevyitä ja tummia nuotteja sulassa sovussa. Tuoksu avautuu sitruunaisella bergamontilla, vaaleanpunaisella pippurilla ja pehmeällä mantelilla. Sydäntuoksussa sekoittuvat aavistuksen suolainen seesaminsiemen sekä maitomaisuutta ja puuterisuutta tuova valkoinen iiris. Lopputuoksun sulkee tonkapavun lämpimät nuotit, meripihka ja ambrette (myskinen malva).


Pullo on tottakai mystisen musta ja sen pohja on käsitelty karkeaksi sekä rosoiseksi. Pitkänomainen korkki tekee pullosta lähes katedraalimaisen ja aavistuksen jopa gootin. Pullo henkii jylhää henkeä ja sen kulmikas muoto tuntuu hyvältä käsissä. Pullon elekieli kertoo omaa tarinaansa tuoksusta ja siitä, että kyseessä on jotain, jota ei voi ohittaa kevyesti ja huomaamatta.

Itselleni l'ange noir on melko epätyypillinen tuoksu. En ole koskaan käyttänyt mitään vastaavaa enkä siksi ehkä ihan heti päässyt tähän sisään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö pitäisi tuoksusta. Pidän hyvin paljon. Olen oppinut pitämään tästä, mutta se on vaatinut muutaman käyttökerran ja totuttelua. Pidän siitä, että tuoksu haastaa minua. Olen huomannut, että yleensä ne tuoksut joihin ihastun heti, kyllästyttävät tuoksuaistini nopeammin kuin ne joille olen lämmennyt hitaammin. Rakkaussuhde tuoksuun on kestävämpi, jos kipinä on syttynyt liekkiin pikkuhiljaa.


Givenchy l'ange noir eau de parfum on upea tuoksu, joka antaa kantajalleen paljon. Sen monitasoinen ja kontroversiaali tuoksumaailma hivelee aisteja aika häpeilemättä. Tuoksun kesto on hyvä. Aamulla tätä suihkaistuaan tuoksun tuntee vielä tuntienkin päästä.

Givenchy l'ange noir eau de parfum sopii erinomaisesti käytettäväksi tulevan talven juhliin tai ihan intiimiin illanviettoon sen oman rakkaan kanssa. L'ange noir eau de parfum puhuu rohkeasti rakkauden kieltä ja laittaa aistit huokailemaan.

Givenchy l'ange noir eau de parfum 30 ml suositushinta on 71 €.

Mikä sinun Givenchy -suosikkisi on?

Tuoksu on lehdistönäyte.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Viikon resepti: Jugurttimuffinit.




Viikon reseptissä mennään taas makean puolella. Mutta koska elämä ei ole aina hapanta ja suolaista, sen kuuluu olla siis välillä makeaakin. Tein nämä muffinit ystäväni tullessa iltakahville ja ne osoittautuivat niin hyviksi, että ajattelin jakaa reseptin myös teille. Lisäksi kyseessä on superhelppo ja nopea leivonnainen, joten jos yllätysvieraita paukkaa oven taakse, nämä valmistuvat in no time.

Ajatus muffineihin lähti Turkkijugurtista, joka oli Isännältä jäänyt käyttämättä. Kyseessä oli vähärasvaisempi versio ja kaikki jotka sitä ovat maistaneet tietävät, että eihän se ole Turkkijugua ollenkaan. Mutta leipomiseen sopii, eiks ni.

Jugurttimuffinit

5 dl vehnäjauhoja 
3 dl sokeria 
1 tl soodaa 
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

vähän suolaa
2 dl jugurttia
2 munaa 

200 g sulaa margariinia

Sulata margariini mikrossa ja anna jäähtyä ihan pieni hetki. Sitten sekoitat kaikki ainekset kulhossa keskenään ja lisäät lopuksi sulan margariinin mukaan. Sekoita tasaiseksi.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 225 asteessa noin +15 min.

Itse sain tehtyä taikinasta 18 kpl muffineja.

VINKKI: Taikinasta tulee myös kakku! Silloin uuni on 200 astetta ja paistoaika noin 55 min. Kivaa lisämakua saat leivonta-aromeista. Itse käytin tähän appelsiinin aromia, joka sopii todella hyvin kanelin kanssa.



Sitten ei muuta kuin leipomaan :) 

tiistai 25. lokakuuta 2016

J'aime my...


Muistaakos joku muutaman vuoden takaiset Franck Provostin televisiossa pyörineet mainokset, joissa Franck -setä puhui sujuvaa suomea? Kun Monsieur Provostin hiustenhoitotuotteet tulivat Suomeen, ne olivat ensimmäisiä salonkilaatuisia hiustenhoitotuotteita, joita sai marketeista. Itsekin ostin useita pulloja Provosteja ja tykkäilin niistä, vaikka se tv-mainos mua vähän ärsyttikin.

Nyt Franck tekee vahvaa paluuta hiustuotteiden myyntihyllyille. Syyskuussa Sokoksiin myyntiin saapunut J'aime My...-sarja on ihan uutta Provostia. Enää ei valikoimista löydy pulskeita jättiläispulloja vaan nyt tuotteet ovat pakattu siisteihin tuubeihin. Ja isot plussat muuten siitä pakkausvalinnasta!

J'aime My...-sarjasta löytyy täsmätuotteet viidelle eri hiustyypeille ja lisäksi erikoistuotteita tukemaan peruspesutuotteita. Sain blogini kautta kokeiluun muutamia näistä ja koska useat lukijat ovat toivoneet hiustuotteista postausta, tänään toive toteutuu!


 J'aime My...Shampoo Shine & Highlight Blond Sublime -hopeashampoo. Kaikki hiuksiaan vaalentavat tietävät sen keltaisen painajaisen, joka hyytsii vaalennetuissa hiuksissa. Sitä vastaan voi taistella hopeashampoon voimin, joka sisältää violettia pigmenttiä. Violetti on keltaisen vastaväri ja näin ollen violetit pigmentit käyvät keltaisuutta vastaan.

Olen kokeillut useita hopeashampoita ja pitää sanoa, että tämä ei missään nimessä ole niistä voimakkain. Se voi olla hyväkin asia, jos ei hae ärhäkkää harmaannuttavaa efektiä. Tätä voi käyttää aika rauhassa ja muhittaa hiuksissa hyvän tovin eikä lopputulos lähentele Pirkko Liinamaata.

Tämä hopeashampoo vähentää keltaisuutta, mutta se tekee sen hellävaroen ja säännöllisesti käytettynä. Tämä vaatii hieman kärsivällisyyttä ja aikaa, mitään nopeaa keltaisuuden poistoa tällä ei ole luvassa. Tämä sopii erinomaisesti harmaiden hiusten elävöittämiseen ja grannyhairin ylläpitoon. Jos vaalennustuloksesi oli mallia kananpoika, tällä ei valitettavasti saa nopeaa apua, mutta pitkässä juoksussa helpotusta kyllä.

Tuubi 300 ml, ovh 9,90 €.


J'aime My...Mask Nutrition & Softness Oléo Supreme -hoitonaamio. Kolmea öljyä (makadamia-, avokado- ja viinirypäleen siemenöljy) sisältävä hoitonaamio on superhoitava. Itselläni on todella kuivat hiukset (vaalennus + luonnonkihara) ja tämä tekee minunkin hiuksista aivan hullun pehmeät. Onpa käynyt niinkin, että hiuksistani tuli tämän ansiosta, jopa liian vetelät ja en saanut niitä muotoiltua mitenkään. Harvemmin käy niin.

Hoitonaamio kannattaa laittaa ainoastaan hiusten pituuksiin ja jättää kokonaan pois tyvestä. Jos hiuksesi eivät ole lainkaan kuivat tai kärsineet, silloin unohtaisin tämän tuotteen tyystin. Mutta mikäli on, suosittelen tätä käytettäväksi maksimissaan silloinkin vain kerran tai kaksi viikossa. Tämä nimittäin pehmentää vaikka millaisen koppuran, uskokaa pois. Huippuhoitava ja silottava.

Tuubi 250 ml, ovh 10,90 €


J'aime My...Shampoo Gloss & Protection Révélateur de Couleur -värinsuojashampoo. Kaikki väriä suojaavat hiustenpesutuotteet ovat hyvin hellävaraisia pesutehoiltaan, niin myös tämäkin. Idea värinsuojaan onkin juuri siinä, että shampoossa on vähemmän peseviä ainesosia, jonka ansiosta väri ei kulu hiuksista pois liian nopsaan.

Tuote sisältää UV-filterin, joka suojaa hiuksia auringon haitallisilta vaikutuksilta. Lisäksi siinä on mukana gojimarjaa ja vihreää teetä, jotka muodostavat hiuksen pintaan suojaan kalvon ja näin hiusväri pysyy kauniimpana pidempään.

Itselläni on tosiaan vaalennettu hius, joten en osaa ottaa kantaa värin pysymiseen. Itsessään tämä shampoo on todella ohutta lirua, joka ei juurikaan vaahtoa. Omille hiuksilleni tämä ei ole tarpeeksi pesevä ja hiukseni rasvoittuivat ennätysnopsaan tämän jälkeen. Värihiusten lisäksi suosittelisin tätä todella elottomille ja kuiville hiuksille, jotka eivät kaipaa usein toistuvaa pesua. Itse en tälle lämmennyt juuri ollenkaan. Tuoksu on tosin hyvä, joten siitä plussat!

Tuubi 300 ml, ovh 9,90 €.


J'aime My...-sarja on tullut Sokoksiin ja Emotioneihin syyskuussa ja nyt lokakuussa näitä saa myös lisäksi Stokkalta. Kaikkien tuotteiden hinnat liikkuvat kymmenen euron molemmin puolin. Se unohtui mainita aiemmin jo, että yhdessäkään sarjan shampoossa ei ole silikonia mukana.

Kaiken kaikkiaan tykästyin sarjan tuotteisiin, etenkin juuri hoitavaan öljynaamioon, hopeashampoohon, cc-voiteseeseen ja hoitoöljyyn. Sarjasta löytyy vielä tuuheuttavat tuotteet sekä keratiinia sisältävät tuotteet, jotka kiinnostavat ehdottomasti myös.

Tutustumisen arvoiset, sanoisin.
Onko Franck Provost sinulle tuttu?

Tuotteet pr-näytteitä.

maanantai 24. lokakuuta 2016

How deep is your love.


Tänään vuorossa jälleen yhden huikean syksyn uutuustuoksun esittely. Tämä syksy on ollut kyllä mieletön tuoksusyksy ja kuten jo aiemmin taisin mainita, ei näitä ihanuuksia voi mitenkään laittaa paremmuusjärjestykseen.

Calvin Klein on oma kestosuosikkini ja ihastuin myös tähän uutuuteen, deep euphoriaan. Alkuperäinen Euphoria on jo vuosia markkinoilla ollut tuoksu, mutta sen alle on syntynyt useita flankkereita. Oma suosikkini tähän asti niistä on ollut ehdottomasti Euphoria Blossom.


Deep euphoria on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on chypre -tuoksu, joka on ehdottomasti tämän syksyn tuoksutrendi. Chypre -tuoksu on metsäinen, aromikas, mausteinen, lämmin, puinen ja ehkä hieman sammaleinenkin. Tähän tuoksuperheeseen kuuluvat tuoksut ovat ns. iltatuoksuja. 

Itse olen viimeistään tänä syksynä rakastunut chypre-tuoksuihin oikein kunnolla. Iholla hetken viipyiltyään, chypret avaavat itsestään uusia kerroksia, joita ei heti ensinuuhkaisulta välttämättä tunne. Ihon lämpö tekee tuoksusta makeamman ja helposti lähestyttävämmän.


Deep euphoria on yllätyksellinen tuoksu, joka sopii itsenäiselle ja vähän ehkä villillekin naiselle. Pidän todella paljon mustan sekä tumman luumun sävyisestä pullosta, jonka klassinen muoto kertoo kyseessä olevan euphoria -perheen jäsen.

Tuoksu avautuu ehkä hieman yllättäen cascalone -nuotilla, joka on vesimäinen aromi. Sen kuitenkin taittaa hienosti kipakka valkopippuri sekä raikkaat mandariinin lehdet. Sydäntuoksussa ohjakset ottaa mystinen musta ruusu, hento kurjenpolvi ja kukkaisuutta pursuava jasmiini. Lopputuoksun sulkee klassinen myski, lämpimien puiden aromi sekä itämainen patsuli.

Kokonaisuudessaan deep euphoria on modernin ajan klassikko, naiseutta ylistävä juhlatuoksu. Se kuuluu ehdottomasti tuoksuihin, joita suhautetaan ilmaan ja sen jälkeen kävellään tuoksupilveen, niin että tuoksu pääsee laskeutumaan ylle kuin huntu.


Tämä on ehdottomasti yksi tämän syksyn henkilökohtainen suosikki ja uskon rakkaussuhteeni kestävän tähän pidempäänkin. Rakastan juhlavia ja jännittäviä tuoksuja ja tämä on juurikin sellainen.

Tuoksu on tullut myyntiin syyskuussa ja siitä on saatavilla seuraavat pullokoot:

deep euphoria eau de parfum spray 30ml, suositushinta 54,90 euroa
deep euphoria eau de parfum spray 50ml, suositushinta 75,70 euroa

Calvin Kleinin tuoksuja löydät mm. Sokokselta ja Stockmannilta.

Mikä on sinun Calvin Klein -suosikkisi?

Tuoksu on lehdistönäyte. 

perjantai 21. lokakuuta 2016

Mataliin vesiin.


Kuvitelkaa eteenne nuori nainen, joka hymyilee. Hän hymyilee ystäviensä rinnalla, nauraakin välillä ääneen. On eräs illanistujainen, eräänä lauantai-iltana kauan sitten. Se on aivan normaali lauantai noiden vuosien aikaan. Joka viikonloppu hän kerää ympärilleen ihmisiä, joskus vähemmän, joskus enemmän. Ajatus siitä, etteikö ystäviä olisi lähellä, on sietämätön. Ystävät tuovat turvaa.

Vaikka nuori nainen hymyileekin ystäviensä kanssa, hänen kehonkielensä kuitenkin paljastaa jotain surullista. Jotain hyvin, hyvin surullista.


Avaan teille tänään hyvin arkaluontoisen ja kipeän asian menneisyydestäni. Olen elänyt väkivaltaisessa parisuhteessa. Tämä teksti saattaa tulla jollekulle tuttavalleni vielä tänäkin päivänä järkytyksenä ja yllätyksenä, mutta haluan kertoa tämän, koska toivon antavani tällä voimaa ja rohkeutta muille samankaltaisia asioita läpi käyneille. Ja myös eritoten niille kenelle tämä on ajankohtaista koko ajan.

Kesti vuosia ennen kuin pystyin puhumaan näistä asioista ääneen. Pystyin kohtaamaan nämä asiat kunnolla. Käyn tällä hetkellä terapiassa ja olen päässyt puhumaan näistä kokemuksista myös siellä. Terapia on avannut minulle paljon uusia ovia oman mieleni kanssa ja olen saanut rakennuspalikoita monien asioiden käsittelyyn. Se, että päätin nyt kirjoittaa näistä kokemuksistani blogiin, on osa parantumisprosessiani. Teen tälle asialle lopullista päätöstä omassa mielessäni. Jos tämän postauksen kirjoittaminen samalla auttaa jotakuta muutakin, se on vain todella hyvä asia. En kirjoita tätä saadakseni sääliä vaan siksi, että haluan naisten tietävän, että väkivaltaisesta suhteesta voi selvitä ja ennen kaikkea, päästä pois.

Olin hyvin nuori kun kaikki alkoi ja olemattoman itsetuntoni ansiosta, annoin pahojen asioiden tapahtua itselleni. Selitin mielessäni tapahtumia ja hain syyllistä kaikkialta muualta paitsi itse tekijästä. Hän löi, koska oli humalassa. Koin, että saan täysin ansioni mukaan. Ärsytin taas toista liikaa. Sanoin jotain väärää väärään aikaan. Olin hankala. Annoin mielessäni siis täyden oikeutuksen jokaiselle lyönnille, tönäisylle, läimäsylle, huudolle, haukkumiselle, iskulle, huitomiselle. Eihän se voinut olla lyöjän vika, jos minä sain sanomisillani hänet raivon partaalle. Eihän?

Näin minä ajattelin ja elin vuosikaudet.


Pelko aiheuttaa ihmisessä kamalia asioita. Ajatus hämärtyy ja kaikesta oppii pyöristämään kulmat. Mieli alkaa kaunistella asioita. Vähätellä niitä ja painaa villasella. Siihen kaikkeen kun lisää stressin vielä päälle, vyyhti alkaa olemaan aika lailla umpisolmussa. Vaikka syytin itseäni aina saamastani kohtelustani, jossain kaukana, kaukana sisimmässäni kuulin pienen äänen, joka kyseenalaisti sen kaiken. En kuitenkaan päästänyt sitä pientä ääntä kunnolla esiin vaan vaiensin sen.

Koin pelkoa ja stressiä, mutta myös valtavaa häpeää. Miksi minun mieheni tekee näin? En voinut kuvitellakaan kertovani kenellekään, että minua lyödään. Pelkäsin läheisteni reaktioita. Häpesin sitä, että en ollut valmis jättämään hakkaajaani. Olihan hän minun mieheni, rakastin häntä. Kunpa ihminen olisikin niin mustavalkoinen otus, että jo ensimmäisestä lyönnistä kaikki tunteet kuolisivat, mutta ei. Siinä kohtaa elämää oli kaikki harmaan nyanssit olemassa.

Mieleeni palautui noina vuosina ajatus, jonka olin sanonut joskus jo teini-iässä ääneen:

Minua ei lyödä kuin kerran. 

Mietin silloin miten helppoa se onkaan sanoa. Kun sitä elämää elää missä väkivalta on läsnä tämän tästä, ei nuorena tyttönä vannotut lupaukset enää pädekään. Tulee kerta, tulee toinen. Laskuissa menee jossain vaiheessa sekaisin. Kohta ei enää muista milloin elämä oli normaalia.


Pidin yllä loistavaa kulissia. Tulin suorastaan mestariksi selittelyissä ja siinä miten hyvin osasin peittää jäljet. Kukaan ei epäillyt mitään. Ystävieni mielestä olin yhdessä maailman parhaimman miehen kanssa. Se mies oli hauska, supersosiaalinen, ahkera, iloinen ja luotettava. Kaikin puolin sellainen vävy, jonka jokaikinen vanhempi haluaa itselleen. Mutta se mies osasi lyödä myös niin, että jäljet oli helppo peittää. Isku selkään tai tönäisy päin jotain, ei jätä näkyville paikoille jälkiä. Kenellekään ei tule mieleen, että tuo mies pahoinpitelee puolisoaan.

Totuus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin täydellinen. Kun estradi hiljeni ja ihmiset lähtivät koteihinsa, sain osakseni henkistä sekä fyysistä pahoinpitelyä. Se ei vaatinut paljon, ehkä jonkin väärän sanan, pienen riidan, joskus ei mitään. Olen paennut henkeni edestä piiloon lukittujen ovien taakse ja toivonut ettei minua jahtaava ihminen tule sen oven läpi. Minua on paiskottu pitkin seiniä ja päin kaappeja niin suurella voimalla, että rannekellostanikin on mennyt kellotaulu rikki. Minua on kuristettu ja minun huuleni on lyöty auki. Olenpa kerran meinannut saada silitysraudasta kasvoihini. Olen paiskautunut niin monta kertaa päin seinää tai kaapistoja, että kun muutamia vuosia sitten kävin fysioterapiassa, fysioterapeuttini sanoi minulle, että tällaiset viat joita minulla on, eivät synny mistään muusta kuin väkivallasta.

Häpeä syveni syvenemistään enkä ollut valmis luopumaan elämästämme. Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin. Järjestimme huikeita juhlia, illanistujaisia, pidimme hauskaa. Ystäväpiirimme oli laaja ja kaikki pitivät meistä. Olimme unelmapari, kuten moni meitä nimitti. Mietin monta kertaa ruumiini särkiessä olisinko valmis luopumaan siitä kaikesta. Pelkäsin ystävieni reaktiota, pelkäsin, että menetän heidät jos eroan. Pelkäsin, että jos kerron kohtelustani, kaikki alkaavat vihaamaan miestäni. Asettaisin itseni outoon valoon jos pysyisin sellaisen pahantekijän kanssa. Pelkäsin kuollakseni jääväni yksin. Ystävät toivat minulle turvaa. Haalin joka viikonloppu meille liudan ihmisiä tai järjestin meidät kylään jonkun luo. Näin minun ei tarvinnut kohdata tilannetta, että olisin ollut yksin mieheni kanssa. Pakenin mahdollisia uhkatilanteita ystävieni seuraan. Olen tajunnut tämän käyttäytymiseni vasta nyt. Silloin en nähnyt käytöstäni näin suunnitelmallisena.


Vuodet vierivät ja tunteet alkoivat pikkuhiljaa kuolemaan. Aloin päivittäin käymään päässäni läpi monologia, jonka pitäisin miehelleni sillä hetkellä kun hänet jättäisin. Lykkäsin kuitenkin eroilmoitusta liian pitkään ja otin sen aikana lisää iskuja vastaan. Jokaisen kerran jälkeen sain kuulla kuinka ei koskaan enää ja sitä vannomista pönkitettiin valtavin kukkakimpuin. Olen silittänyt itkevän ja (ainakin näennäisesti) katuvan miehen hiuksia kun hän on romahtanut polvilleen eteeni ja pyytänyt etten jätä häntä. Tapahtumien kulku oli kuin oppikirjasta, jos sellainen olisi ollut olemassa parisuhdeväkivallasta. Ja joka kerta tuli se toinen kerta. Ja taas toinen. Ja taas toinen...Vaikka ei pitänyt enää koskaan enää.

Sitten tuli kuitenkin päivä jolloin ei enää löytynyt anteeksiantoa, ei enää uutta mahdollisuutta, ei enää sijaa säälille eikä empatialle. Ymmärsin, että parempaa aikaa tämän ihmisen kanssa ei tulisi. Asiat eivät enää korjaantuisi. Hän tarvitsisi apua muuttuakseen ja ennen kuin apua voi saada, pitää itse ymmärtää sekä tiedostaa, että ongelma on olemassa. Että ei osaa hillitä itseään yhtään. Mutta hän ei sitä ymmärtänyt eikä tiedostanut. Loppuun asti hän piti kannastaan kiinni, että hän ei ole koskaan tehnyt mitään väärää. Hänen ehkä kuolemattomin selityksensä ja oikeutuksensa käytökselleen oli hänen sanoessaan minulle nämä sanat:

Ikinä en ole sinua varoittamatta lyönyt.

Pelkäsin tosi pitkään itseäni jos tekisin eropäätöksen. Kaiken taloudellisen puolen ja sosiaalisen elämän menettämisen ohella pelkäsin sitä katumuksen tunnetta, joka ehkä saattoi olla teoreettisesti olemassa. Mietin kuumeisesti, että jos jätän hänet, alanko katumaan päätöstäni? Se tunne piti minua liian pitkään otteessaan ja enkä tehnyt siksikään asialle mitään. Pidin edelleen päässäni eromonologeja, mutta sinne ne jäivät.


Kunnes tuli päivä, joka muutti kaiken. Viimeinen pahoinpitely tapahtui syistä, joihin en voinut vaikuttaa mitenkään. Silloin vasta palapelin palat loksahtivat päässäni paikoilleen ja ymmärsin vihdoin, että kaikki se julmuus ja kauheus eivät ole olleet minun syytäni. Vaikka toiselle sanoisi mitä, mikään ei oikeuta väkivaltaan. Niin pahoja sanoja ei ole edes olemassa.


Hyppäsin tyhjän päälle. Minulla ei ollut mitään, ei rahaa, ei oikein kunnollisia tulojakaan (opiskelin tuolloin) eikä kotia. Selvisin kuitenkin. En ehkä kaikkein tyylikkäämmin, mutta selvisin kuitenkin ja se on pääasia. Olin ollut nuoresta asti vakavassa suhteessa, jossa olin kokenut kamalia asioita, joten minulla kesti hetken päästä tasapainoon itseni kanssa. Tein huonoja valintoja eroni jälkeisissä ihmissuhteissa, mutta nekin olen jo antanut anteeksi itselleni nyttemmin.

Miten kävi sitten sen rakkaan ystäväpiirini? Se hajosi. Osa ystävistäni asettui minun puolelleni ja osa exäni. Pyysin eromme aikaan kaikkia olemaan puolueettomia, mutta eihän se tainnut olla mahdollista tosielämässä. Osa ystävistäni hylkäsi minut, eivät uskoneet minua ollenkaan. Itseasiassa sain osakseni todella erikoisia syytöksiä ja kauheaa vähättelyä. Olinhan itsekin siihen tavallaan syyllinen, koska en ollut sanallakaan sanonut tai mitenkään vihjaissut kokemistani asioista. Ainoa yhdistävä tekijä kaikille ystävilleni oli, että ihan jokaiselle eromme tuli täytenä yllätyksenä ja shokkina. Se kertokoon siitä miten hyvin olin asiat salannut.

Rinnalleni jäi ystäviä, jotka ovat sitä vielä tänäkin päivänä. Ne jotka käänsivät minulle selkänsä, ovat jääneet elämästäni kokonaan pois. Pystyn tänä päivänä keskustelemaan ystävieni kanssa kokemuksistani ja se auttaa minua toipumisessa. Lähes joka kerta kun keskustelen näistä asioista jonkun ystäväni kanssa, kuulen lauseen, joka menee näin:

Mutta kun siitä ihmisestä ei olisi koskaan uskonut.



Kun on elänyt suhteessa missä hallintamuotona on pelko, se jättää jälkensä ihmiseen. Elämä oli monta vuotta selviytymistä tilanteesta toiseen. Sitä ei näe siinä kohtaa kun elää siinä hetkessä, sen tajuaa vasta jälkeenpäin kun kaikki on jo ohi. Pahoinpitelyt jättivät minuun isoja traumoja ja tavatessani nykyisen mieheni, en osannut luottaa täysin häneen heti. Olin kuitenkin päässyt silloin jo sen verran pidemmälle paranemisessa, että kerroin hänelle mitä olin joutunut kokemaan. Hän ymmärsi täysin ja antoi minulle tilaa sekä aikaa.

Kokemani asiat eivät koskaan ilmenneet minulla suoranaisena masennuksena, mutta muina oireina kylläkin. Joitakin vuosia sitten minulla todettiin CRPS -oireyhtymä, jonka on laukaissut minulle tehty hoitovirhe. Kun sain hoitoa CRPS:ään, kävin ensimmäisen kerran kipupsykologilla. Siellä kerroin näistä pahoinpitelyistä ja psykologi sanoi minulle, että ihminen on sellainen järjestelmä, että paha poistuu kehosta aina jotain kautta ulos. Henkisesti vahvoilla ihmisillä se usein tulee fyysisenä oireena. Vaikka minun CRPS johtuukin ensisijaisesti hoitovirheestä, sille oli olemassa pohja kehossani pahoinpitelyjen vuoksi. Jätevesi sisältä poistuu jotain kautta aina ulos. Minulle se teki tämän.


Tämän jakamani kokemuksen tarkoitus on auttaa itseäni etenemään edelleen tässä paranemisessa, mutta olen iloinen jos tämä auttoi edes yhtä samoja kokenutta naista ruudun toisella puolen. Parisuhdeväkivalta on asia, josta ei kuulu vaieta, siitä ei kuulu syyttää itseään, sitä ei kuulu uhrin hävetä.

Sinä et ole vastuussa siitä jos sinua pahoipidellään.

Itse en koskaan uskaltanut tehdä yhtäkään rikosilmoitusta asiasta tai muutenkaan viedä asiaa eteenpäin millään muotoa. Olin onnekas, että selvisin kaikesta -en voi sanoa ihan ehjin nahoin- mutta niin, että voin kertoa tämän tarinani teille. Tämän ei ole tarkoitus mustamaalata exääni, nämä asiat ovat tapahtuneet ja kerroin ne nyt osana omaa elämäntarinaani. Ne kuuluvat menneisyyteeni ja ovat osa sitä miksi olen tällainen ihminen kuin tänä päivänä olen. Vastoinkäymiset kasvattavat ja siksi minua ei ehkä tuulet kaadakaan niin herkästi.

Mikäli olet kokenut tai koet parhaillasi väkivaltaa -joko henkistä tai fyysistä tai pahimmillaan kumpaakin- älä epäröi hakea apua. Puhu asioista jollekulle, älä jää yksin pelkojesi ja tuntemustesi kanssa. Aina löytyy ulospääsy kun vaan antaa luvan itselleen poistua sen kautta.

Ja muista, sinä olet arvokas ihminen.

Kiitos, että sain jakaa tämän kanssanne. Ja kiitos jos jaksoitte lukea tämän loppuun asti.


torstai 20. lokakuuta 2016

Pettämättömän ihana.


Kylmenevä ilma tekee taas karmeita temppuja huulille. Itse olen todella laiska käyttämään huulirasvaa ja havahdun yleensä vasta siinä vaiheessa kun huuleni melkein tipahtavat palasina lattialle. Pientä ennakointia voisi siis ehkä harrastaa.

Olen huulipunatyttöjä ja koska olen niin onneton perinteisten huulirasvojen kanssa, tanssin henkistä polkkaa kuullessani L'Oreal Parisin uutuuksista.


L'Oreal Paris Infallible Sexy Balm -huulivoiteet! Nämä ovat vastaus kaikkien huulipunatyttöjen rukouksiin. Kyseessä ovat sävyttävät huulivoiteet, jotka sisältävät kaikki ne hyvät huulivoiteiden herkut. Kosteutta, väriä ja hellää huolenpitoa! Ihan ässä tuote, pitänee myöntää.

Huulivoiteet sisältävät geeliä ja kauniin sävyn antavia mikrojauhepigmenttejä. Huulivoide on muotoiltu kynän mallikseksi, joten sen levittäminen on superhelppoa, myös tilanteessa jossa peiliä ei ole välttämättä saatavilla.


Sävyjä löytyy yhteensä kuusi kappaletta, lähes värittömästä räiskyvämpiin sävyihin. Jokaiselle siis taatusti omansa. Itse ihastuin näihin kaikkiin, yllättäen. Näitä voi tosiaan käyttää täysin huulipunan asemesta ja ne raikastavat ilmettä myös silloin kun et käytä muuta meikkiä. Näitä on tullut sipaistua huuliin jopa silloin kun menen hiekkalaatikon reunalle istumaan tyttäreni leikkiessä siellä. Yleensä en meikkaa hiekkalaatikolle mennessä, mutta eihän se haittaa jos näyttää huolitellulta sielläkin.


Sävy nro 101 We Wear Pink on tosiaan melkein väritön, kuten näistä swatcheista näette. Se onkin sitten ainoa tämän kokoelman väritön tapaus, muut sisältävät mukavan määrän pigmenttiä. Tuote tuntuu huulilla todella miellyttävältä ja huulet eivät tosiaan rohdu samalla tavalla kuin ilman huulivoidetta. Olen käyttänyt näitä myös tavallisten huulipunien alla, tuomassa lisäkosteutta. Ja jotain sävyjä huulipunien päällä, tuomassa kiiltoa ja lisäboostia väriin.

Nämä tuotteet ovat omiaan ihan meikkituotteina (eli huulipunan korvaajina) etenkin niille meikkaajille, jotka yleensä väistelevät huulipunan käyttöä. Väriä tulee, mutta ei liikaa. Mikäli olet siedättämässä itseäsi huulipunien maailmaan, näillä on hyvä aloittaa. Voisin väittää, että kun totut näkemään itsesi kirkkaissa huulissa, et kohta enää halua palata takaisin huulipunattomaan elämään.
Nämä ovat myös oivia nuorille neideille, jotka opettelevat meikkamisen saloja. Kiva pikkujoululahjavinkki kaikkien nuorten tyttöjen äideille ;)

Hyvin hoidetut huulet ovat kauniit ja ihanat. Huulten hoitaminen on osa ihonhoitoa ja kun huulet ovat hyvässä kunnossa, niitä on ilo meikatakin. Puhumattakaan kaikenmoisesta muusta huulitoiminnasta (kuten nyt vaikka pussailu), onhan se miellyttämpää kun huulet eivät ole riekalaiset ja kuivat kuin beduiinin sandaalit.

L'Oreal Paris Infallible Sexy Balm -huulivoiteet ovat tulleet jo elokuussa myyntiin ja niiden suositushinta on 7,90 € kpl. L'Oreal Paris -tuotteita myyvät hyvin varustetut päivittäistavarakaupat sekä -marketit.

Ovatko sävytetyt huulivoiteet löytäneet tiensä sinun meikkipussiin?

Tuotteet saatu lehdistönäytteinä.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Mon Dieu, Mon Paris.


Tänä syksynä on tullut todella monta ihanaa tuoksua ja näin ollen onkin vaikea nostaa yhtä yli muiden. Jaetulla ykkössijalla onkin useampi uutuus, jolle olen sydämeni menettänyt. Yksi näistä on Yves Sain Laurentin Mon Paris.

YSL :n tuoksut ovat aina kuuluneet elämääni. Kun olin pieni tyttö, äitini käytti Parisia, joka on itseasiassa tämän tuoksun kaukainen sukulainen. Alkuperäinen Paris nostattaa monelle muistoja lapsuudesta (kuten minulla) tai sitten vie omat muistot sinne värikkäälle 80-luvulle. Paris on ehdottomasti yksi ikonisin tuoksu, jota YSL :n valikoimissa on.

Mikäli Paris kuitenkin aiheuttaa haastavia tuoksumuistoja tai on liian vahva omaan käyttöön, ei hätää. Mon Paris on aivan jotain muuta. Siitä on riisuttu alkuperäisen Paris -tuoksun suoraviivainen päällekäyvyys. Se ei myöskään ole yhtä hysteerinen ja hillitön vaan ottaa kantajansa paljon hellemmin vastaan.


Mon Paris on ehdottomasti tyylikäs tuoksu. Se kietoo hienostuneisuudellaan sinut omaan maailmaansa niin tiukasti, ettei sieltä enää halua pois. Mon Paris on kuin suuri hedelmäkori täynnä makeita marjoja ja herkkuja. Se kuplii kuin vaaleanpunainen shampanja, kuin nuoren naisen nauru, kuin uusi rakkaus rinnassa. Se tanssii aisteillasi villisti, heittää piruetteja ja pyörittää pyörryksiin. Kaikki tämä hyvällä tavalla.

Mon Paris aukeaa usealla nuotilla, jotka ovat makeista tuoksuista pitävän unelma. Mehukkaat mansikat, makeat vadelmat ja päärynät sekä sitruunainen bergamontti tarjoilevat alkutuoksun iloisesti soivat nuotit. Sydäntuoksussa valloittavat erilaisempi hulluruohon kukka, vaaleanpunaiset pionit, Kiinan jasmiini sekä Sambac jasmiini. Näiden upeiden kukkien sinfonian täydentää vielä lisäksi puuterinen appelsiininkukka. Lopputuoksun sulkevat kristallinen ja upea valkoinen myski, Indonesian patsuli, meripihka, vanilja ja sammal.


Mon Paris on puettu kauniiseen, timanttileikattuun lasipulloon ja kaulaan on laitettu musta sifonkirusetti, nahkaisilla somisteilla. Pullo on kuin pieni pariisitar, trés chic. On siis sanomattakin selvää, että rakastan tätä tuoksua. Tämä on oodi naiseudelle, kauneudelle ja tyttömäisyydelle. Tyylikäs ja valloittava. Hurmaava ja rakastettava. Täydellinen chypre -tuoksu.

Yves Saint Laurent Mon Paris. 
-Suosittelen täydellä sydämellä.

Mikä on sinun YSL -tuoksu suosikkisi?

Tuoksu on lehdistönäyte.


tiistai 18. lokakuuta 2016

Villapaitakelien kunniaksi.


Ihastuttava ja superkaunis Sanna haasteli minut Sweater Weather Tag -syksyhaasteeseen. Kuten tiedätte, nämä tämmöiset ovat mun lemppareitani, joten tottamaar lähdin mukaan. Haasteessa vastaillaan syksyaiheisiin kyssäreihin :)

Here we go!

Mikä on lempituoksukynttiläsi? 
Tämä on VAIKEA! Rakastan nimittäin tuoksukynttilöitä ja sitten kun oon oikein rikas, lähden ostamaan niitä Jenkeistä. Siellä myydään nimittäin aivan ihania tuoksukynttilöitä. Siihen asti kuitenkin tyydyn kotimaasta saataviin. Yksi ihanimmista on ehdottomasti Ikeassa myytävä Lugga, jonka löysin varmaan jo pari vuotta sitten. Nyttemmin muut samassa skenessä bloggaavat ovat menneet sekaisin tästä kynttilästä, koska se tuoksuu Guerlainin Meteoriiteille. Niinhän se tekee ja olenkin siksi ostanut sitä jo pitkään. Toinen ihana on Partyliten Forbidden Fruits -sarjan Kookos, mutta sitä ei taideta enää valmistaa? Rakastan myös Yankee -kynttilöitä, mutta ne maksavat ihan kamalasti.

Kahvi, tee vai kaakao?
Kahvin juonnin lopetin syksyllä 2001 eli olen ollut kahvitta jo 15 vuotta. Juon kuitenkin joskus -eli erittäin harvoin- jääkahvia. Teen juontia olen myös vähentänyt ja kaakaota juon ehkä kerran vuodessa. Joten vastaan jäävesi.

Muutatko meikkirutiinejasi vuodenajan vaihtuessa? 
Varmaan jonkin verran joo. Syksyllä vähän ruskeampaa ja tummempaa, kun taas kesällä ollaan heleämpiä.


Mikä on lempijouluruokasi?
Jaaha ja sitten päästiinkin jo jouluun. No syksyn jälkeenhän se tulee. Tykkään syödä joulupöydässä perunalaatikkoa ja graavikalaa. Kinkkua myös ja kotijuustoa. En syö missään tapauksessa lanttulaatikkoa enkä lipeäkalaa. Ja rosollin kanssa pitää olla smetanaa, ei kermavaahtoa.

Hatut vai kaulahuivit? 
Molemmat! Ja mitä isompi huivi, sen ihanampi. Tykkään!

Mikä on eniten käytetty villapaitasi?
Musta pooloneule, jossa on kamalan iso se poolokaulus. 


Paras syksyinen kynsilakka?
Nyt tulee jotain supernoloa, mutta mä en ole lakannut kynsiäni viimeisimmän vuoden aikana oikeastaan yhtään. Kynteni ovat ihan pahuuden vallassa ja enkä tiedä mikä näihin auttaisi. Ehkä sormien amputaatio? Kyllä nämä niin kamalat ovat. Mutta jos olis kynnet, niiin joku ihana tumma luumunpunainen ehdottomasti.

Syksyn lempihajuvetesi?
Tänä syksynä olen rakastunut tulisesti Lancôme Trésor La Nuit Caresse -tuoksuun. Se on vaan niin huikea.

Tummat huulet vai kunnon kissarajaukset?
Tahdon molemmat. Paitsi että en osaa tehdä mitään kissarajauksia ja koska silmäni muoto on todella pyöreä, sellainen siipirajaus näyttää ihan kempolta mun silmissä. Joten sanonkin sitten tummat huulet.


Futispelit vai lehtikasaan hyppiminen?
Ehdottomasti lehtikasat, koska en vaan innostu futiksesta yhtään. Se vaan, että lehtikasoissa kuulemma asuu sammakoita, joten ei kiitos mitään sammakkokylpyä mulle.

Pillifarkut vai leggingsit?
Farkut, mutta ne voivat olla pillit tai bootcutit. Tai mutsifarkut. Leggaritkin joo, mutta sinne alle pitkät kalsarit. Eli toisin sanoen leggingsit. Leggings on vaan hienompi nimitys naisten pitkiksille eli pitkille kalsareille eli veijoille, kuten meillä Raisiossa sanotaan.

Nilkkurit vai UGGit?
Kummatkin. Multa löytyy kumpiakin ja niiden lisäksi vaikka millaista talvikenkää. Kenkähullu kun olen.


Paras tv-ohjelma tänä syksynä?
American Horror Story, Billions, The Walking Dead (alkaa kylläkin vasta ens viikolla), Vettä Sakeampaa (alkaa huomenna) ja Bosch. Muut lempparini ovat Vain Elämää, Erilaiset Perheet, Tähdet Tähdet ja Maajussille Morsian. Yks salainen paheeni on Latela! Oikeesti se on ihan kreisiä, koska en ole millään muotoa kiinnostunut autojen ropaamisesta, mutta jokin siinä sarjassa koukuttaa. Älkää kysykö mikä. Isäntä on yrittänyt monesti ja mä en osaa selittää hänellekään sitä :D

Biisi, joka saa sut uppoutumaan syysfiiliksiin?
Dave Lindholmin Pieni ja hento ote. Se biisi huokuu sellaista kirpeää sunnuntaiaamua. Toinen ehdoton suosikkini on Before the Dawnin The Deadsong.

Millainen syyssää tämänhetkisessä asuinpaikassasi vallitsee?
Noin +3 astetta ja koleaa. Tyypillinen lokakuu.


Mikä on parasta syksyssä?
Pimenevät illat, hyvä teevee tarjonta, joulun odotus, värikäs luonto. Villasukat, kynttilät. Niistä mä tykkään.


Haaste lähtee tottakai eteenpäin ja se menee:


Kaunista tiistaita kaikille! :)