torstai 28. tammikuuta 2016

Suunnitelmat uusiksi.


Perhana. Olin suunnitellut tälle viikolle vaikka mitä kivaa postausta, mutta sitten tuli pari muuttujaa ja uusiks meni. Itseasiassa tässä on ollut ihan kamalasti kaikkea; Mimpen päivähoidon aloitus, normiperuskiireet mitä lapsiperheessä on, kokouksia, sitä ja tätä menoa ja suurena huipennuksena auton hajoaminen.

Tiedättekö sen sanonnan kun kakka osuu tuulettimeen...? No sellainen meininki on ollut vähän täällä meneillään. Yks jos toinenkin ei hemmetti-tilanne peräjälkeen.

No mutta, jos koitetaan ens viikolla uudelleen? Eiks joo? Luvassa sitä mitä piti olla jo tällä viikolla eli kaikkee kivaa. Tulkaahan mukaan silloin!

Kiitos ja anteeksi.


tiistai 26. tammikuuta 2016

Suosikkituotteet just nyt osa 1.


Tässä kasa ihanuuksia, joita tulee tällä hetkellä eniten käytettyä. Olen ihastunut kaikkiin, joten pitäähän tämä rakkaudenpuuska päästää ilmoille ja saattaa teidänkin tietoon. Lets mennään.


Huikkasin viimeisimmässä loppuneet-postauksessa, että musta on tullu jalkojenrasvaushullu. Jalkojen rasvaaminen on vaan ollut jotenkin todella huonolla hantimilla tässä huushollissa todella pitkään. Ja syy siihen on ollut, että kantapääni ovat olleet ihan kauheassa kunnossa. Miksipä siis ei rasvaa? Jotenkin koin, että jaloista pitää saada pahin norsunnahka pois ennenkuin mikään rasva edes imeytyy niihin. Sain äidiltä syksyllä jalkojenhoitolaitteen, jolla höyläsin kantapäistä ihmismäiset. Silloin aloitin rasvaamisen ja voi pojat kun sitä rasvaa alkoikin kulua. Kaapissa tähän asti melkein tyhjänpanttina seisseet jalkarasvat pääsivät käyttöön yksi toisensa jälkeen ja varastot alkoivat näyttää uhkaavasti loppumisen merkkejä, joten ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin mun piti ostaa jalkavoidetta! No jotta tämä pohjustus ei nyt venyis ihan liian pitkäksi (okei, venyi jo), mennäänpä siis asiaan. Ensimmäinen jalkavoideostokseni oli Dermosilin Karbamidivoide. Olin kuullut voiteesta pelkkää hyvää, joten miksikäs ei. Ja onhan tämä ihana! Jalat ovat pehmeät kuin se kuuluisa vauvanpeppu ja eikä ole jälkeäkään mistään norsunnahoista. Vaikka olen tuoksullisen kosmetiikan ystävä, tässä tapauksessa annan pisteet tuoksuttomuudesta. Rasvaan jalkani yleensä iltaisin ja monissa jalkavoiteissa on melko tymäkät ja aromaterapeuttiset tuoksut. Sen jälkeen kädet tuoksuu ihan yhtä voimakkaalle ja monet piparminttutuoksut eivät lähde oikein pesemälläkään pois. Voide imeytyy todella nopsaan ja aamulla jalat tuntuvat ihanan pehmeiltä. Ihan HG-tuote.


Yksi eleveniltä testiin saamistani tuotteista oli tämä, bubble t:n moroccan mint tea reviving body lotion. Vartalovoiteethan on mun juttuni, kuten tiedätte, joten tiedän mistä puhun. Tuoksu voiteessa on mieto ja minttuinen, mutta sitäkin kivampi on voiteen koostumus. Tässä voiteessa on juuri oikeanlainen koostumus, juuri sellainen kuin vartalovoiteessa tulisikin olla. Se imeytyy hyvin, iho tuntuu oikeasti pehmeältä ja alkaa säännöllisen käytön ansiosta voimaan paremmin. Isot plussat kivasta koosta, 300 ml ja pumppupullosta! Tässä on kaikki todella kohdallaan, hintaa myöden. Tämän myötä kiinnostelisi kokeilla sarjan muitakin tuotteita.


Kaikki varmaan tietää jo tämän sarjan? No itse sain ennen joulua nämä Pink Grapefruitit testiin ja tykästyin kyllä. Tuoksu on oikein kiva ja nyt aamuputsarin virkaa toimittava facial wash on riittoisa ja ihanasti vaahtoava. Edullinen, helposti saatava, toimiva. Yksinkertaisesti loistava. Sopii tällaiselle aikuisemmallekin kiiltonaamalle, jolla on mustapäitä.



Muistatteko kun edellisvuonna mulla alkoi jokin kumma huulirutto, joka kuivatti huuleni aivan kauheiksi? Silloin pelastuksena hätiin tulivat Hurraw'n huulivoiteet. No, se sama huulirutto palasi mulle nyt loppuvuodesta taas. Tajusin, että kysymys on vain ilman kylmyyden aiheuttamasta reaktiosta. Ja kuivasta huoneilmasta. Vaikka aikaisempina vuosina ei tällaista ole ollut, niin näköjään nyt on. Kaksi vuotta peräkkäin tekee jo kroonisen, eiks ni. Mutta onneksi on Hurraw't. Tänä talvena olen hoitanut huuliani mintun makuisella voiteella, joka antaa ihanan parantavan oloisen viileyden kipeisiin huuliin. Laitan joka ilta kunnon kerroksen tätä yötä vasten ja aamulla huulet ovat taas astetta paremmat. Jos oikeasti kärsii huulien suhteen jostain nästistä ongelmasta, nämä ovat erinomaisia parantajia. Mulla ainakin nämä luonnonöljyt parantavat kaikkein parhaiten.

Löytyikö omia suokkareita?

(jatketaan tällä viikolla vielä toisena päivänä suosikkieni parissa)

Osa tuotteista itse ostettu, osa saatu blogin kautta.


maanantai 25. tammikuuta 2016

Ajatelmia bloggaamisesta.

Olen saanut muutaman kerran pyynnön, että kirjoittaisin miten joskus aikoinaan aloin bloggaajaksi ja minkälaiseksi bloggaamisen koen. Mitä kaikkea bloggaaminen on?  Onpa minut haastettu blogihaasteen kauttakin avaamaan miksi pidän blogia.
Nyt kun blogin 6-vuotissynttärit lähestyvät, on ehkä hyvä aika vähän kirjoitella tuntemuksiani bloggaamisesta.


Blogini näki päivänvalon 14.2.2010. Olin siihen asti kirjoittanut eräällä toisella saitilla henkilökohtaista blogia, joka oli enemmän päiväkirjamainen ja joka ei siis ollut julkinen. Aloin kuitenkin kaipaamaan pois suljetusta piiristä ja halusin luoda blogin, joka keskittyisi ehkä enemmän tiettyyn aihepiiriin. Tulevan blogin suhteen olin ensin lifestyle-mielellä liikkeellä. Noihin aikoihin telkkarissa pyöri Anu Harkin Ratula -ohjelma, jossa kotoiltiin ja tehtiin kaikkea kivaa. Tykkäsin ohjelman ideasta sekä hengestä ja koska olen sellainen värkkääjäluonne, ajattelin että blogini keskittyisi juurikin kaikkeen käsillä tekemiseen ja sen sellaiseen. Sisustukseen, leivontaan, askarteluun, kirppistelyyn ja kaikkeen muuhun kivaan maan ja taivaan väliltä.

Nonnula nimi tuli siis Ratula-nimestä inspiroituneena. Kun olin pieni tyttö ukkini kutsu minua Nonnuksi tai Nonnaksi. Olin myös Kokkara, mutta jostain syystä se ei taipunut la-päätteiseen nimimuotoon :D Kirjoitinkin blogiani monet vuodet nimellä Nonnu, joten Nonnula nimi oli täysin luonteva valinta. Sittemmin olen alkanut kirjoittaa omalla nimelläni, Jonna, mutta blogin nimi on edelleen Nonnula. Ja sellaisena se pysyykin.


Nyt kun selaan blogini aivan ensimmäisiä postauksia, verenkiertoni melkein pysähtyy myötähäpeästä. Saatoin postata alussa monta kertaa päivässä ennenkuin löysin bloggersta ajasta-toiminnon. No oppia ikä kaikki. Kuvakoot olivat surkeita ja kuvanlaatu ihan kauhea. Olin niin innoissani blogistani kuitenkin, että kirjoitin kovalla innolla vaikka puitteet eivät ehkä ihan vastanneet ajatuksiani. Luulenpa tosin, että kaikki pidempään blogia pitäneet katselevat häpeillen alkupään tuotoksiaan. Kukapa sitä olisi se kuuluisia seppä syntyessään.

Kun aloitin Nonnulan vakaa aikomukseni oli pysyä kotoilussa. Kosmetiikka kuitenkin tuli nopeasti kuvioihin mukaan ja ykskaks postaukset olivat melkein pelkkää kosmea. Jossain välissä saatoin jakaa jokusen ruokareseptin, mutta muuten kirjoitin kosmetuotteista. Reseptipostaukset ovat muuten edelleen blogini luetuimpia. Hmmm, oisko sittenkin pitänyt alkaa ruokabloggaajaksi?

Vuonna 2010 ei meitä kosmebloggaajia kovin montaa ollut. Ne keitä oli silloin on edelleenkin, mutta meidän dinosaurusten lisäksi on tullut sadoittain lisää uusia nimiä kauneusgenreen. Kun aloitin kirjoittamaan kosmetiikasta, mitään pr-kamaa ei juurikaan liikkunut missään. Tai minä en ainakaan ollut niistä kuullut. Ei ollut isoja miittejä. Ei ollut someryhmiä missä jakaa innostustaan kosmetiikasta. Vaikka ajassa ei olla menty kuin muutama vuosi eteenpäin, näissä edellä mainituissa on harpattu hurjasti ylemmäs.


Tänä päivänä pr-tuotteita liikkuu siis hurjan paljon enemmän ja minunkin blogissani niitä näkyy isommin kuin ennen vanhaan. Totuus on se, että markkinointiväyliä on tullut lisää. Tiedän, että joitain lukijoita saattaa nyppiä se, että blogissa näkyy paljon ilmaiseksi saatuja tuotteita, mutta haastankin heidät ajattelemaan niin, että blogit ovat nykyajan markkinointikanavia. Ennen ehkä ostit tuotteen kun näit siitä mainoksen televisiossa tai lehdessä. Nyt ehkä ostat tuotteen kun olet lukenut siitä blogiarvion. Perinteisten lehti- ja tvmainosten vierelle on tullut blogit sekä sosiaalinen media, jotka tavoittavat suuren määrän ihmisiä.

Uskaltaisin väittää, että bloggaaja esittelee tuotteen ehkä rehellisemmin kuin esim. yliphotoshopatut lehtimainokset. Itselläni on tiukkana ohjenuorana se, että kirjoitan tuotteista aina rehellisesti. Kerron niistä siitä vinkkelistä katsottuna miten ne ovat juuri minulle sopineet ja annan suositukset sen mukaan. Ihonhoitotuotteissa kerron aina miten ne ovat toimineet minun omalla ihotyypillä ja mikäli sinulta löytyy sama ihotyyppi, silloin tuote todennäköisesti sopii myös sinulle. Haluan olla vastuullinen mielipidevaikuttaja enkä missään nimessä kehu tuotetta siksi, että se on saatu näytteenä blogiin. Valheellisesti kerrotut tuote-esittelyt eivät palvele loppupeleissä ketään.

Ja se, että vaikka tuote on saatu testattavaksi blogiin ei alkuunkaan tarkoita sitä, että se olisi ns. ilmainen lounas, jos tiedätte mitä tarkoitan. Olen tehnyt monta vuotta järjestelmällistä ja huolellista työtä blogini eteen, kehittänyt sitä ja vienyt sitä eteenpäin. Olen halunnut tulla paremmaksi kirjoittajaksi, paremmaksi kuvaajaksi ja paremmaksi meikkaajaksi. En vieläkään koe olevani ns.valmis tämän suhteen vaan koen, että tämä on jatkuvasti uutta antava ja haastava harrastus. En piiskaa itseäni turhaan enkä koe riittämättömyyttä, koen vain, että pysyäkseni hyvänä, itseä pitää kehittää koko ajan eikä jämähtää paikoilleen. Blogini on siis saavuttanut asemansa sen periksiantamattoman työn vuoksi jota olen nämä kaikki vuodet sen eteen tehnyt ja näin ollen se on suonut minulle myös loistavia yhteistyökuvioita.

Kun saan tuotteen testattavaksi, testaan sitä aina kunnolla ja tarpeeksi pitkään, jotta osaan kertoa mahdollisimman tarkasti miten se tuote toimii. Oman aikansa tässä prosessissa vievät myös tuotteiden valokuvaaminen, johon haluan panostaa myös tarkasti. En hyväksy omassa blogissani huonolaatuisia kuvia, joten pidän aina huolta, että valoa piisaa edes jotenkinpäin tarpeeksi ja kuvakoot ovat tarpeeksi isoja, jotta tuote erottuu selkeästi.

Kun kuvat ovat otettu, ne pitää käsitellä. Koska olen pedantti luonne, voitte ymmärtää, että viilaan hetken jos toisenkin kuvia kohdalleen. Ja lopuksi sitten tulee se itse postauksen kirjoittaminen. Se vie  aiheesta riippuen tunnista useampaan tuntiin.

Eli vaikka tuote olisikin saatu, sen eteen kuluu muutama työtunti ennenkuin se päätyy blogiin.


Blogini noteerattiin pari vuotta sitten yhdeksi Suomen parhaimmista kauneusblogeista. Se tunnustus tuntui todella hyvältä. Tämän kaltaiset meriitit antavat bloggaamiselle lisää motivaatiota, mutta eivät ole mulle kuitenkaan mikään itseisarvo. En tee tätä siksi, että palkintohyllyni täyttyisi. Teen tätä hommaa, koska oikeasti rakastan tätä. Ja koen, että osaan sen rakkauden välittää myös teille. Jos en pitäisi tätä blogia, kirjoittaisin varmasti jotain muuta. Rakastan kirjoittamista, valokuvia ja kosmetiikkaa. Rakastan tuottaa hyvää mieltä ja saada ihmiset hymyilemään, nauramaankin jos mahdollista. Siksi minä kirjoitan Nonnula-blogiani.

Haaveilin muutama vuosi sitten pääsystä blogiportaaliin. Ajattelin, että se olisi hieno kunnia ja ponnahduslauta isomman yleisön saavuttamiseen. Pääsinkin sitten sellaiseen mukaan, mutta niinkuin kovin usein muussakin elämässä, se mitä on paljon odottanut, voikin osoittautua isoksi pettymykseksi. Olin viime keväänä kolmen kuukauden ajan mukana eräässä blogiportaalissa, mutta hyvin pian ymmärsin, että se ei ole minun juttuni ollenkaan. Ei ainakaan tuossa muodossa kuin se oli. Koin aivan valtavaa ulkopuolisuuden tunnetta ja bloggaamisesta alkoi lähteä kaikki ilo. Huomasin kirjoittavani postauksia konemaisesti ja suorittamalla. Tuntui kuin olisin hukkunut jonnekin taustalle ja olisin ollut näkymätön. Aloin stressaamaan bloggaamisesta ja puhuin kotona siitä tämän tästä. Olin todella ahdistunut ja minulla oli koko ajan paha mieli. Asiat eivät sujuneet toivomallani tavalla vaan koin olevani täysin jumissa ja kahlittuna.

Onneksi tein ratkaisun takaisin freelanceriksi siirtymisestä, koska se oli ehdottomasti yksi viime vuoden parhaimpia päätöksiäni. Oloni oli samantien helpompi ja vapautuneempi. Taakse jäi paljon negatiivista energiaa, jota en kaivannut elämääni ollenkaan. Enkä kaipaa edelleenkään.

Portaalissa oleminen ei siis kauheasti jatkossakaan houkuttele, mutta kuuluminen esim. tiettyyn blogirinkiin tai -yhteisöön on täysin eri asia. Haluan saada säilyttää taiteellisen vapauteni ja sanani sekä yhteistyökuvioni ilman, että kukaan sanoo niihin viimeistä sanaa minun jälkeeni.


Millainen sitten olen muiden blogien lukijana ja kommentoijana. Pitää tunnustaa, että hävettävän huono, ainakin välillä. Seuraan todella montaa blogia, mutta harvoin ehdin kenellekään kommentoimaan. Viimeisimmän 2,5 vuoden aikana minun ns. blogiaikani on aamulla klo 7 jolloin herään eikä tyttäreni ole vielä herännyt. Istun koneella aamuisin hetken ja luen seuraamieni blogien postauksia. Kommentoin, jos vain suinkin ehdin. Päivän toinen blogihetki on hänen päikkärien aikaan, mutta yleensä silloin minun pitää ehtiä tekemään muutakin. Joten rakkaat kollegat, jos luette tätä, nyt tiedätte miksi en välttämättä kommentoi teille kovinkaan usein. Kyse ei ole välinpitämättömyydestä vaan ihan rehellisesti ajan puutteesta.

Vaikka itse olenkin tällainen ajan puutteesta kärsivä satunnainen kommentoija, rakastan tottakai kun minulle kommentoidaan ja pääsen lukijoiden kanssa vuorovaikutukseen. Vastaan aina kommentteihin (paitsi arvonnoissa osallistumiskommentteihin), koska mielestäni se vain kuuluu hyviin tapoihin. Jos joku puhuu minulle, niin tottakai vastaan hänelle. Koen kommentoinnin blogien vuoropuheluna. Vaikka en vastaisi muulla kuin hymiöllä, teen sen, koska tiedän, että kommentoijalle tulee siitä viesti, että olen lukenut sen mitä hän minulle sanoi. Kommentteihin vastaamattomuus on minun maailmassa töykeyttä enkä koskaan halua antaa lukijoilleni sellaista kohtelua. Ymmärrän toki suosittuja kollegoitani, ketkä saavat päivittäin postauksiinsa ehkä jopa satoja kommentteja, että niihin ei välttämättä ole aikaa yksinkertaisesti kaikkiin vastailla. Mutta koska omalla kohdallani kommentteja ei satamäärin tule (en siis pahastu vaikka tulisikin) siinä tapauksessa on todellakin kohteliasta vastata. Näin mä sen asian koen. Perustuu ihan peruskäytöstapoihin.

Olen saanut kuuden vuoden aikana todella paljon ihania ja kannustavia ja sydäntä lämmittäviä kommentteja monilta teiltä. Olen usein hymyillyt tietokoneen edessä leveä hymy naamalla ja huikannut Isännällekin, että kuunteles kuinka ihanasti mulle taas kirjoitettiin tänne. Oikeasti arvostan todella paljon positiivista palautetta. Ja toki negatiivistakin, kunhan se on asiallisesti annettu.

En ole paljoakaan joutunut kokemaan negativiista kommentointia, mutta muutamia kertoja kyllä. Pidän kommenttihyväksynnän päällä, koska en halua antaa palstatilaa provoajille enkä millekään täysin asiattomille heitoille. En alkuunkaan ymmärrä joidenkin ihmisten tarvetta käydä huutelemassa törkeyksiä toisille. Nimettömänä tottakai.

Pahin hekleri omalla tontillani on varmaan ollut se kuka veti suuret palkokasvit nenuunsa, koska en päästänyt häntä ääneen kommenttikentässä ja joka siitä suivaantuneena alkoi pommittaa kommentteja, joissa arvosteltiin lapseni ulkonäköä. Siinä kohtaa mentiin kyllä aika alas ja on sanomattakin selvää etten julkaissut niitäkään kommentteja kyseiseltä ihmiseltä.

Sainpa myös joskus pyynnön ottaa silmistäni pois piilarit, koska ne tekivät silmistäni kuulemma luonnottomat. Tein tästä aiheesta oman postauksen. Portaalista lähdön jälkeen sain muutamia todella häiritseviä kommentteja, joissa käsiteltiin portaalista lähtöäni ja aploodeerattiin sille, mutta koska en julkaissut niistä yhtäkään, lopulta ne loppuivat. Ne olivat kirjoitettu niin, että niistä olisi helposti  voinut kuvitella niiden tulleen joltain toiselta saman genren bloggaajalta. Mutta se keneltä ne tuli, on edelleen mysteeri. Tapaus aiheutti kuitenkin sen, että aloin olemaan vähän enemmän omissa oloissani viihtyvä enkä ottanut isommin osaa samassa skenessä bloggaavien somekeskusteluihin tai vastaaviin. Vetäydyin pois suurimmasta porukasta. Pidin pienemmän piirin ihmisiä lähelläni ja teen edelleen niin. Luottamus on asia, joka tulee ansaita. Ilkeiden kommenttien jättäminen bloggaajalle voi olla pahimmassa tapauksessa kiusaamista ja siihen paskaan minulla on nollatoleranssi. Lue lisää täältä.





Mitäpä sitten jatkossa on luvassa? No tätä samaa hyvän mielen turinaa kuin tähänkin asti, mutta toki enenevissä määrin myös perheeni kuvioita. Tyttäreni ja mieheni ovat vahvasti mukana blogini aihepiireissä siis jatkossakin. Kosmetiikka pysyy, mutta tämä vuosi tuo mukanaan varmasti muutakin. Haluan antaa teille lukijoille välillä vähän syvällisempää luettavaa ja toisaalta myös jotain kevyempää. Hauskoja nostalgiamatkoja ja muisteloita. Semmoista monenkirjavaa ja vaihtelevaa.

Haluan blogini olevan lukijalle kuin iso irtokarkkipussi, missä on kovia ja pehmeitä karkkeja. Makeita ja kirpeitä. Isoja ja pieniä. Miltä kuulostaa, tuletko maistelemaan?
Toivottavasti tulet :)

Mukavaaa alkanutta viikkoa kaikille!

perjantai 22. tammikuuta 2016

Mandariinimimmi.


Huikkailin teille maanantaina eleven.fi -verkkokaupasta, missä myydään mielenkiintoisia ja toinen toistaan ihanempia kosmetiikkatuotteita. Lupailin silloin myös, että tällä viikolla on tulossa vielä toinen postaus elevenin valikoimista löytyviin tuotteisiin.

Happiness Is -sarja on juuri sellainen tuotesarja, johon on helppo rakastua. Jos olet kaltaiseni vartalovoide-, suihkugeeli tai vartalosuihke intoilija, tämä sarja on kuin sinulle tehty. Tuotteet ovat edullisia ja todella herkullisen tuoksuisia.

Sain testattavakseni sarjan Sparkling Tangerine & Mango -tuoksusuihkeen ja kyllähän se kuuluisa ensikosketukselta tapahtuva rakastuminen pääsi käymään. Suihke lupaa kosteuttaa ihoa, mutta itse käytän näitä ainoastaan tuomaan tuoksua. Ihoni on niin kuiva käppyrä, että tarvitsen sen kosteutukseen vähän jytymmät tuotteet, mutta toki jos suihke on kosteuttava, se on vain plussaa.


Suihkeen tuoksu on todella hedelmäinen ja ihanan makean mandariininen. Käytän tätä suihketta illalla suihkun jälkeen koko vartalolle ja aamulla on ihana herätä kun lakanatkin tuoksuvat tältä. Tuoksusuihkeet ovat myös ihanteellisia huonetuoksuja. Suihkauttelen niitä joskus siivouksen jälkeen verhoihin ja muihin kotimme tekstiileihin. Olenpa lorautellut niitä silitysveteenkin joskus. Ja wc:ssä ne ajavat hienosti ilmanraikastimien virkaa. Monta käyttötapaa siis.


Tämä mandariinisen tuoksusuihkeen myötä haluaisin tutustua myös muihin Happiness Is-sarjan tuoksuihin. Ja toki tuotteisiinkin. Suosittelen sarjan tuotteita kaikille ketkä pitävät kivoista tuoksuyhdistelmistä ja kaipaavat vähän vaihtelua tuotekokeiluihin.

Happiness Is -sarjan tuoksusuihkeet maksavat eleven.fi-verkkokaupassa 7,80 € kpl. Pullon koko on 250 ml.

Ja HUOM! eleven.fi tarjoaa tämän viikon lukijoilleni ostosten loppusummasta -11 % (ei koske postikuluja)! Koodilla NONNULA11 saat alennusta 18.-24.1.2016! Muutama päivä siis aikaa vielä hyödyntää alennuskoodi :)

Mukavaa viikonloppua!

Suihke saatu blogin kautta testattavaksi. Mielipiteet bloggaajan omia.

torstai 21. tammikuuta 2016

Mitä äiti edellä, sitä tytär perässä.


Meillä on alettu kiinnostumaan äidin meikeistä ja muista kosmetiikoista oikein kunnolla. Ehkä neidin on helppo niistä kiinnostuakin, koska läträän monenlaisen kosmetiikan kanssa päivittäin ja purkkini ovat esillä milloin missäkin päin kotiamme. Kun kuvaan blogiini tuotteita, mulla on aina kuvausassari mukana kuka järkkää purkit omaan mieluisaan järjestykseensä.

Hymyillen katson pikkuistani, kuka laittaa leikisti poskiinsa voidetta ja huuliinsa huulipunaa. Hän kommentoi mielellään minun meikkiäni sanomalla "äiti olet nätti" tai "ihana meikki". Se on niin hellyyttävää ja liikuttavaa.


Useimmiten kuitenkin äidin putelit ovat kivoja leikkiin sopivia juttuja ja kukin purkki on oma persoonansa. Isoin purkki on aina isi ja pienin lapsi, luonnollisestikin. Purkit juttelevat keskenään, lähtevät kauppaan ja menevät nukkumaan. Perusmenoa siis.

Uskon siis, että ajan myötä tyttäreni tulee jakamaan suuren kiinnostukseni kosmetiikkaa kohtaan. Ainakin hän saa siihen hyvät eväät täällä kotona.

Mutta kunnes se päivä todenteolla koittaa, purkkien kanssa voi leikkiä leikkejä.



Mukavaa torstaita!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Roskapuhetta 11&12.


Keskiviikon kunniaksi käydään viime vuoden loput loppuneet läpi. Eli marras-joulukuun tyhjentyneet.


YVES ROCHER NATURELLE SUIHKUGEELI. En muista oliko tämä joku ilmaislahja vai olinko tilannut tämän. Kaivelin taannoin suihkarijemmoja ja tämä osui käteeni. Tuoksu oli tosi kiva, mutta pullosta miinus. Kovaa muovia, jota oli ihan tuskaa puristaa. Lopulta säilytin pulloa ylösalaisin, jotta sieltä sai tavaraa ulos. Tuoksun takia voisin ostaa lisää, mutta pullon takia en.

AHAVA MINERAL BOTANIC VELVET CREAM WASH. Tämä on taas sarjassamme ihania suihkugeelejä. Korkean hinnan vuoksi suurin uusintahimo hieman laimenee, mutta jahka lompakko on pulskempi, voisin ostaa tätä kyllä mieluusti lisää. Tuoksu oli ihana ja koostumus sopi erinomaisesti kuivalle iholleni.

REXONA NATURAL EXTRACT GREEN TEA & HERBAL OILS. Luulin jo käyttäneeni kaikki jemmapulloni tätä maailman parhaimman tuoksuista rexonaa, mutta enpäs ollutkaan! Yksi jemisputeli löytyi jonka sitten hartaudella kuluttelin loppuun. Niin hyvä tuoksu, vaikka ihan perusrxonaa onkin. Ostaisin lisää jos tätä vielä sais vaan kun ei saa.

BOOTS MANGO BODY WASH. Tämä on Lontoon tuliainen ystävältäni. Aika kiva perusmango, joka toimii aina.


YVES ROCHER NUTRI-REPAIR TREATMENT SHAMPOO. Viime roskispostauksessa kerroin loppuneesta tämän sarjan hoitoaineesta ja nyt oli shampoon vuoro. Todella kiva yllättäjä! Ostan todnäk lisää kun taas Yvekseltä joskus jotain tilailen. Kiva tuoksu, kiva koostumus, kiva hinta.

CUTRIN COLORISM SHAMPOO. Tämä tuli jonkun kuun Livboxista ja hoitoaine tuli arvioitua jo viime roskapostauksessa. Shampoo oli kiva ja kivan tuoksuinen. Voisin ostaa isommankin putelin.

SCHWARZKOPF BONA CURE EXCELLIUM SHAMPOO. Joku Livbox-juttu tämäkin. Oikeasti en pysty sanomaan tästä mitään, koska tämä ei jäänyt millään tasolla mieleen. Eli ei ilmeisesti jatkoon menijä? Aika perusshampoo, joka ei aiheuttanut suurempia tunteita.


THE BODY SHOP VIRGIN MOJITO BODY SORBET. Viime kesän mohitoherkku, johon rakastuin ensin ihan päätä pahkaa, mutta loppua kohden alkoi jotenkin tökkiä. Sekä koostumus että tuoksu. En tiedä onko tällainen superkesäinen limen tuoksu enää omiaan loppuvuodesta, joten syynä saattoi olla sekin. Tämä perään ei tarvitse enää huokailla, koska meni jo. Ens kesänä jotain muuta sitten.

AVON SKIN SO SOFT ENDLESS TOUCH. Taisinpa nostaa tämän jossain kohtaa jonkun kuun Parhaat-postaukseen mukaan. Kyseessä oli siis geelimäiseen muotoon tehty vartaloöljy, joka tuoksui ihanalle ja kosteutti kroppaa hyvin. En ole varma enää tämän saatavuudesta, koska Avonhan tunnetusti ei kauaa pidä mitään valikoimissaan, joten saattaapi olla ettei tätä enää saa. Mutta kivaa oli niin kauan kuin sitä oli.

VASELINE INTENSIVE CARE ESSENTIAL HEALING. Näistä on olemassa suihkeversiota ja sitten näitä voideversioita. Itse tykkäsin tästä tosi paljon, kiva tuoksu ja hyvin kosteutti. Voin ehkä ostaa lisää kun tulee tarve perusmarkettivoiteelle.

LUSH KARMA KREAM. Oijoi. Ihan mun ehdoton suosikki kautta aikojen. Niin hyvä tuoksu ja koostumus. Imeytyi ihoon kuin unelma ja sanoinko jo, että ihana tuoksu?

LUSH CELEBRATE. Tämäkin oli ihana. Ainoa miinus oli todella pieni purkki, joka loppui ennen aikojaan. Sain ennen joulua blogin kautta kokeiluun tämän ja tästä riitti ehkä just kolmeen kokeilukertaan. No se riitti rakastuttamaan itseensä täysin ja nyt pitää miettiä josko tätä joskus ostaisi isommankin purkin käyttöön.


NEUTROGENA VISIBLY CLEAR SPOT STRESS CONTROL. Olipa vaan hyvä putsari. Tämä meni aamuputsaushommissa loppuun ja kyllä tykkäsin. Lisää vaan kiitos.

HERBINA ENERGY BOOST PUHDISTUSGEELI.  Tämäkin oli kiva! Tuoksu tosi jees ja koostumus jees. Lisää tätäkin.

NIVEA SENSITIVE 3-IN-1 MICELLAR CLEANSING WATER. Ihan huippuhyvä miselli. Onneksi kaapissa on jemmapullo odottamassa. En oikein enää osaa ilmankaan olla.

BLISS TRIPLE OXYGEN INSTANT ENERGIZING MASK. Tämä oli ihana. Ja jo melko vanhakin. Koska tämä oli niin hyvä, jemmasin tätä tapani mukaan kaapissa ja havahduin tässä taannoin, että kas, voisinpa ehkä käyttää tämän pois kun avaamisesta alkaa olemaan tovi. En siis tiedä oliko tämä enää ihan kunnossa, mutta eipä mun iho ihan pillastunut tämän käytöstä kuitenkaan. Lisää voisin haluta, mutta taas pitää odotella josko lompsa vähän pulskistuisi.

DAVVI SEERUMI & SILM.YMP.VOIDE. Nämä olen arvioinut niin hiljattain, että linkkaan tekstiin tästä. Mielipiteeni ei ole muuttunut näiden suhteen mihinkään.

GLAMGLOW THIRSTYMUD NAAMIO. Jostain tullut näytekoko, joka riitti näyttämään, että eipä ollut minun juttuni tämä glämi. Naamio on kosteuttava, mutta jätti oudon piparminttumaisen viileyden naamaan, joka ei näillä kylmillä keleillä ollut se kaikkein mukavin fiilis.

GLAMGLOW SUPERMUD NAAMIO.  No tämä taas olikin sitten ihana. Niin ihana, että tämä pitää itse kokea, että ymmärtää kuinka ihana. Ostaisin lisää, mutku se lompsa on edelleen niin laiha.


FREEMAN BARE FOOT LAVENDER + MINT FOOR CREAM. Kuvasta voi muuten päätellä, että meikällä on alkanut ihan uusi vaihde jalkojen rasvaamisen suhteen. Parissa kuukaudessa menee neljä tuubia tyhjäksi, niin onhan se aika hyvin. Freemanin voide mulla oli ollut auki jonkin aikaa, joten kun innostuin käpäköiden rasvaamisesta, aloitin luonnollisesti tästä. Hyvä voide, riittoisa ja iso tuubi ja kiva hinta. Ostan varmasti lisää.

COMPEED CRACKED HEEL. Tällä voiteella sain oikeasti kantapääni siihen iskuun missä niiden kuuluisa ollakin eli terveet & pehmeät. Todella hyvä voide, uskomaton kosteusteho. JATKOON!

NEUTROGENA CRACKED HEEL FOOT CREAM. Tämäkin oli hyvä. Kauhean pieni tuubi vaan. Ei muuta naristavaa. JATKOON!

ORIFLAME FEET UP FOOT CREAM. Tuubin takaosan tekstin perusteella oletin tämän olevan jalkavoiteiden aateliaa, mutta kyllä tämä taisi olla joku pelkkä työläinen. Ei mikään mullistavan hyvä. Tuoksu oli vähän niin ja näin ja kosteutustehot myös. En ehkä halua lisää.


ESTEE LAUDER DOUBLE WEAR LIGHT MEIKKIVOIDE. Mun HG-meikkivoiteeni! Onneksi tätä on kaapissa odottamassa lisää. Ihan parasta kamaa. Pysyy paikoillaan ja peittää tarpeeksi.

SILK OIL OF MOROCCO KUITURIPSARI.  Tämä on niinikään HG-tuotteeni. Lisää voit lukea täältä. Ostan uuden kun vanha loppuu, että siitä voi päätellä tykkäänkö.

ADIDAS FOR WOMEN SOFTEN SILKY TOUCH DEO. Sopivasti teemaan kuuluen täällä loppuneiden meikkituotteiden joukossa tämä, mutta mutta ei anneta sen häiritä. Nyt voisi sanoa, että viimeisimpänä ja todellakin vähäisimpänä. Kamalan huono deo. Ehkä pito oli ihan semisti ok, mutta toi tuoksu. Hirvee mummo. En ostaa enää koskaan.


tiistai 19. tammikuuta 2016

Takaisin kasarille.

Hei te kaikki kasarilla lapsuutenne eläneet, vieläkös muistatte tarrojen keräilyn? En tiedä oliko tämä koko Suomea koskettava ilmiö, mutta siellä missä olen lapsuuteni elänyt, tarrat olivat juurikin se juttu. Kiiltokuvatkin joo, mutta tarrat olivat astetta jotain enemmän. Jotkut keräsivät karkkiaskeja ja -papereita. Itsellä meni se keräily vähän ohi (Onneksi! Äiti varmaan ainakin oli tyytyväinen etten kerännyt roskia huoneeni laatikoihin). En tiedä moniko nykylapsi kerää tyhjiä karkkipapereita? Kerääkö? Vaikea jotenkin kuvitella. Kyllä tämä keräilybuumi asettui suurimmalta osin todnäk sinne kolmen vuosikymmenen taakse.

Mutta ne tarrat! Niitä käytiin pyytämässä milloin missäkin firmassa ja oltiin ihan innoissaan kun jostain sai monta tarraa. Mainostarratkin olivat siis tosi jees. Kahdeksankymmentäluvun puolivälin kohdalla meidän koulussa oli todella in kaikki sen ajan kalliit brändit; Lacosten-pikeet, Kapan ja Benettonin vaatteet ja kaikilla tytöillä Busnelin laukut. Koko Busnelin merkki on tainnut kuolla pois, koska yritin Googletella kyseisiä laukkuja, mutta eipä niiden kuvia netin syövereistä löytynyt.

Oli siis sanomattakin selvää, että kaikki nämä kyseisten merkkien tarrat olivat aika kysyttyä kamaa. Muistan, että omat Kapan tarrani olivat huoneessani ilmoitustaululla(!!) esillä. Ja seinälläni oli sinitarralla kiinni jumalattoman kokoinen Lacosten tarra, jonka ostin (!!) koulumme myyjäisistä. Kyllä vaan - kasarilla myytin mainostarroja myyjäisissä. Hyvin menivät kaupaksi.

Tarroja tottakai ostettiin myös Tiimarista. Tuo tarrojen kultakauppa. Sain äidiltä nimpparilahjaksi ja synttärilahjaksi ihania tarra-arkkeja, joita en raaskinnut käyttää vaan säilytin niitä ehjänä tarralaatikossani, jonka virkaa toimitti pahvinen Andiamon kenkälaatikko. Joskus teini-iässä vasta raaskin irroitella arkeista tarroja ja liimailin niitä päiväkirjaani kun sinne raapustin elämäni tuskia ja innostuksia. Plus muita hysterioita. Mitä sen ikäisellä nyt olikaan meneillään.

Jostain kumman syystä suurin osa keräämistäni tarroista on edelleen tallella. En edes tajua miten ne onkaan kulkeneet mukanani kaikki nämä vuodet, monet muutot ja monet ihmissuhteet. Monet kaupungit ja kodit. Enää niitä kuitenkaan ei ole niin paljon, että kenkälaatikko olisi ääriään myöten täynnä vaan olen siirtänyt ne jossain vaiheessa muoviseen jäätelörasiaan.

Tuo rasia osui käteeni eräs ilta kun itseasiassa etsin Mimpelle tarroja hänen tarravihkoonsa. (Hän siis saa joka ilta tarran ikään kuin kiitokseksi siitä, että on pesty hampaat kiltisti ja syöty iltapala ilman ylimääräisiä härväämisiä jne. Kyl te muut äidit ja isit tiiätte nää porkkanat)
Odotin, että sain tytön nukkumaan ja sen jälkeen avasin arvokkaan tarralaatikkoni. En edes muista milloin olisin viimeksi koko rasiaan kurkannut, mutta kun niitä lapsuuden aarteita siinä alkoi käymään läpi, mieleen tulvivat kyllä monet muistot. Muistan niin elävästi monien tarrojen kohdalla mitä kaikkea ne minulle merkitsivät ja keneltä olin ne saanut. Muistan mikä tarra oli rakas ja mikä harvinaisuus. Mikä fiilis siis niistä tarroista välittyi, se ihana kasarifiilis. Tarrathan olivat just niitä 80-luvun hienouksia VHS-laitteiden ja kreppirautojen ohella. Sellaista tulevaisuuden kamaa, ihmeellisiä uutuuksia.


Koska tämä tarrojen parissa vietetty hetki oli jotenkin niin sympaattinen ja siitä tuli niin hyvä mieli, ajattelin jakaa teidän kanssa tätä tarrahuumaani. Jos kiiltokuvat olivat 50- ja 60-luvun lasten juttu, tarrat olivat ehdottomasti meidän 70-luvulla syntyneiden ja kasarilla lapsuutensa eläneiden innostus numero yksi.


Aloitetaan nyt vaikka näistä. Tässä on minun Kapan tarrojen kokoelma, josta olin todella ylpeä joskus 10-vuotiaana. Miten joku vaatebrändi olikin sen ikäiselle ihan hullun iso juttu? Mene ja ymmärrä. Näin 30 vuotta myöhemmin en vaan oikein meinaa itsekään ymmärtää, mutta muistan miten tärkeitä nämä oli. Isompia aarteita ikinä!


Ja lisää mainostarroja. Muistan, että sain Mikki-tarran enoltani kun olin itseasiassa vasta alle kouluikäinen. Tarrassa on vuosiluku 1981, joten olen ollut silloin 5-vuotias. Enoni asui Ruotsissa ja oli saanut tarran videovuokraamosta. Herranjumala, Suomessa ei paljon videovuokraamoja edes tunnettu vielä -81, joten siinäkin mielessä tuo oli jännittävä.

Nuo Valion Maitoa-tarrat olivat jotenkin niin sympaattisia kuten myös nuo jäätelöannostarrat. Niiden takana on muuten ohjeet noiden annosten tekemiseen :D Alhaalla oleva Roope-tarra tuli muropaketista. Onkohan niissä tänä päivänä vielä jotain tuollaisia kytkyjä mukana?

Ja onhan siellä se Lacosten krokotiilikin. Kuinkas muutenkaan. Niin ja toi Busnel.




Näitä Tiimarista ostettuja tarroja mulla on edelleen pilvin pimein. Rakkaimpia ovat ehdottomasti alinna olevat My Little Pony-tarrat, jotka uutena tuoksuivat todella vahvasti muoville. Muistan hyvin sen tuoksun. Miten jotkut tällaiset asiat vaan kulkevat muistissa vuosikymmenet? Hassu juttu.




Ja hei tsiigatkaa tämä. Tarrakirja vuodelta 1986! Ihan omin kätösin olen kirjoittanut nimeni ja ikänikin siihen! Ja ilmeisesti ruksannut alla olevasta vihjelistasta ne kohdat joihin olen tarroja liimannut :D Voi ei. Jotenkin kyllä niin liikkistä että! Ja noi itse tarrat. Voidaanko enempää siellä kasarin ytimessä hei olla.


Olin lapsena kissojen ylin ystävä ja tottakai kissatarroja piti olla. Mulla oli myös aika mittava kissapostikorttikokoelma, joka käsitti varmaan 500 erilaista kissakorttia. Että silleen, mutta se olkoon toinen stoori se.


Nämä tarrat merkitsevät minulle paljon. Sain ne rakkaalta enoltani kesäkuussa 1987 kun vierailimme hänen luonaan Ruotsissa. Eno vei minut ostoksille Södertäljen kaupunkiin ja osti minulle nämä sekä tuoksuvaa kirjepaperia. Sain samalla reissulla varmaan elämäni suurimman jäätelötötterön, jonka söin sisulla loppuun vaikka olin puolessa välissä jo täysin ähkynä. Muistan vieläkin, että jäätelötötterössä oli kolme palloa (mustikka, rommirusina, meloni) ja kauhea kasa kermavaahtoa. Se päivä on jäänyt minulle mieleen erityisen tärkeänä ja rakkaana, koska näin silloin enoni viimeistä kertaa. Muutama viikko sen jälkeen hän kuoli. Hän oli kuollessaan vain 39-vuotias, samanikäinen kun itse olen nyt. Enollani ei ollut omia lapsia ja olin hänelle kuin oma tytär. Nämä tarrat ovat minulle yksi tärkeä muisto hänestä, enkä ole koskaan raaskinut liimata näitä mihinkään. Tulen säilyttämään nämä aina.


Kuka muistaa nämä tarrat? Näitä tuli purkukumipaketista ja kuten huomata saattaa olen ollut vähän kerää koko sarja -mielellä tässä liikkeellä. Ihan kaikkia en tainnut saada kerätyksi, mutta hyvän määrän kuitenkin. Näissäkin on vuosiluku 1987. Se se taisi olla kuumin tarravuosi.


Ja mitäpä olisi kasarimuistelut ilman hologrammeja? Ei mitään, ei yhtään mitään. Mulla oli muitakin hologrammitarroja näiden Osuuspankin Hippojen lisäksi, mutta niiden olinpaikasta mulla ei valitettavasti ole mitään käryä. On muuten aika veemäinen kuvattava tuo hologrammi, mutta ne kenelle tämä hienous ei ole entuudestaan tuttu, toivon mukaan saavat näistä kuvista kiinni miten järkyttävän futuristisesta tekniikasta on kyse. Värit vaihtuvat kuin spektrissä ikään ja hahmot ovat kummallisen kolmiulotteisia. Suoraan edestä päin katsottuna näyttää kuin kuvassa ei olisi mitään, mutta käännellen ja väännellen alkaa sitten tapahtua. Ooämgee, sanois nykylapsi. (Tai ehkä paremminkin WTF?)

Huh. Oli se hienoa aikaa tuo kasari, hologrammitarroja ja kaikkee.

Tämmöinen retki menneisyyteen tänään. Kuka muu jakaa rakkauden kasariaikojen tarroihin?

maanantai 18. tammikuuta 2016

Uutuuksia Suomen markkinoilla.



Joulukuun alussa avattiin Suomeen uusi kosmetiikan verkkokauppa, eleven.fi. Kauppa on jo aiemmin toiminut Ruotsissa ja Norjassa ja nyt saimme tämän huikean kosmetiikkaparatiisin myös tänne meille.

Elevenissä on mieletön määrä eri brändejä ja osa sellaisia, joiden tuotteita ei ole ennen saanut Suomesta mistään. Sain hienon tilaisuuden tehdä yhteistyötä elevenin kanssa sekä lisäksi Hannan pikkujouluista jokainen sai lahjakortit kauppaan, joten tänään ajattelin käydä teidän kanssa läpi mitä kivoja juttuja eleveniltä löytyykään!



Tässä muutamia juttuja, joita hankin saamallani lahjakortilla. Pari vartalovoidetta, hiusjuttuja ja kasvopuhdistuksen.



Creightons on itselleni täysin uusi merkki ja siksi halusin ehdottomasti tutustua siihen. Sarja on todella edullinen ja siihen kuuluu ihon- sekä hiustenhoito tuotteita. Squeeky Clean Body Better Body Lotion on hauskan näköiseen vaaleanpunaiseen tuubiin pakattu vartalovoide, joka tuoksuu makealta karkilta. Itse voide on aika löysää, mutta imeytyy ihoon hyvin ja kosteuttaakin yllättävän kivasti. Imeytymisen kanssa ei tapahdu syvästi inhoamaani "valko-efektiä", joka on joskus riesana näissä edullisemman hintaluokan voiteissa. 

Tuubissa on hauska 50-luvun henki ja tätä säilyttää mielellään ihan näkyvilläkin eikä kaapin perukoilla piilossa. Rakastan tutustua juuri tämän kaltaisiin, kivan hintaisiin vartalovoiteisiin, jotka vielä kaiken kukkuraksi ovat tosi toimivia. Tämä ei tosiaan ole hinnalla pilattu, 200 ml:n tuubilla on hintaa 4,90 €.



Olen joskus vuosia sitten törmännyt Moyana Coriganin tuotteisiin ja ihastunut niihin ikihyviksi. Tuotteissa on todella jännittäviä tuoksuja (mm. Sininen Hattara, Appelsiinikahvi, Mansikkamuffini...jne.). Koko sarja on todella mielenkiintoinen, ainakin tällaisen vartalovoide/suihkugeeli intoilijan silmin. 

Body Smoothie on vartalovoidetta, jonka kosteustehot sopivat paremmin ehkä lämpimään aikaan kuin tähän keskitalven kylmyyksiin. Voide on aika juoksevaista ja ohutta, mutta kuitenkin kosteuttavaa. Talven kuivattamalle korppuiholle tämä on epäilemättä liian kevyttä, mutta kesäaikaan tämä svengaa kuin hirvi. Tuoksuna on mehukas persikka & passionhedelmä ja arvaattekin varmaan miten hyvältä tämä tuoksuu. Kyllä vaan, suorastaan syötävän hyvältä. Body Smoothien hinnat ovat 15,80 € kpl.


Hiustenhoito kiinnostelee aina, joten nappasin kokeiluun myöskin itselle uuden merkin, Happy Hair Daysin Keratin+ Super Smooth-sarjan shampoon ja hoitsikan. Sarjasta löytyy useampiakin eri vaihtoehtoja kuivien hiusten hoitoon. Pullot ovat mukavan 300 ml:n kokoiset ja näiden hinta on 6,80 € kpl. 

Shampoo pesee hiukset narisevan puhtaiksi ja hoitoaine taltuttaa ne ihan pehmeiksi. Hiukset tuntuvat näiden jäljiltä todella ilmavilta ja ihanilta. Hiukset pysyivät myös puhtaina yllättävän pitkään, vaikka nämä eivät mitään rasvaisen tukan pesuaineita olekaan.

Tykästyin Happy Hair Daysin laatuun näiden myötä, että jatkossa tilaan varmasti lisää sarjan tuotteita kokeiluun. Erittäin hyvä hintalaatu-suhde.



BJÖRK & BERRIES on tuttu merkki minulle nimeltä, mutta en ole ennen tätä päässyt testaamaan sarjalta mitään. Halusin testata sarjalta suihkugeeliä ja valitsin Dark Rain-tuoksuisen suihkarin. Dark Rain on mehukas tuoksu, joka tuo mieleen syksyn ensimmäiset sateet. Siinä on mm. mukana meripihkaa, inkivääriä, jasmiinia, mandariinia, setripuuta ja vetiveriä.

Suihkugeeli on todella ihana, mutta tuoksu osoittautui erittäin maskuliiniseksi, joten annoin tämän Isännälle, joka hymyili tyytyväisenä saadessaan tämän. Ihmeteltiin yhdessä onko tämä tosiaan tarkoitettu naisille vai onko kyseessä unisex-tuoksu? Minun ihollani tuoksu oli niin miehinen, että en kokenut sitä omakseni ollenkaan. Mutta onneksi on Isäntä kenelle tämä oli enemmän kuin passeli :)

Dark Rain Body Washin hinta on 14,40 €.

Tällaisia herkkuja löytyy elevenin valikoimista :) Esittelen teille vielä tällä viikolla yhden kivan tuotteen omassa postauksessaan, mutta siihen asti voitte itse käydä tutustumassa elevenin huiman suureen valikoimaan. 

Ja HUOM! Jos kohdalle sattuu niin mielenkiintoisia tuotteita, että ne on pakko saada itselle, eleven.fi tarjoaa tämän viikon lukijoilleni ostosten loppusummasta -11 % (ei koske postikuluja)! Koodilla NONNULA11 saat alennusta 18.-24.1.2016! 

Ei muuta kuin ostoksille :) Mukavaa alkanutta viikkoa!


Bloggaaja ei hyödy rahallisesti linkeistä. Tuotteet saatu blogiyhteistyön kautta. Mielipiteet bloggaajan omia.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Ei parta pahoille kasva.


Oletteko huomanneet, että nykyään miesten kosmetiikkaa on enemmän ja näkyvämmin esillä? Mielestäni se on erittäin hyvä, että meidän pojat, nämä kansan urhokkaan, ovat saaneet omat purkkinsa ja purnukkansa eikä enää tarvitse nolona käydä lainaamassa tyttöystävän/vaimon voiteita jossain kylppärin pimeydessä. Salaa tietenkin. Miehet saavat hoitaa ihoaan, hiuksiaan ja partojaan ihan oikein luvan kanssa! Niih.

Miehille on siis tarjolla ihonhoitotuotteita, mutta myös laaja valikoima parranhoitoon liittyviä juttuja. Niitä on itseasiassa todella paljon. Huomasin tämän faktan kun sain mahdollisuuden päästä tekemään yhteistyötä suomalaisen verkkokauppa, Dick Johnsonin kanssa. Pakko sanoa tähän väliin, että kun Dickin sivuja selailee, tulee melkein peniskateus. Todella tyylikkäät (ja hauskat!) sivut, joista raavaampikin ukko voi ostaa häpeilemättä kosmetiikkansa.

Kauppa on siis melkoinen paratiisi kaikille parrakkaille miehille. Sieltä löytyy hurja valikoima erilaisia ja todella mielenkiintoisia tuotteita, joiden avulla kaikki parrakkaat ystävämme & rakkaamme pääsevät hoitamaan naamajouhiansa. Parta - olipa se sitten pitkä tai lyhyt - on todella hyvännäköinen, jos se on oikein hoidettu. Dickin sivuilta löytyy tutorialit parranhoitoon, parranajoon sekä Pomaden käsittelyyn (hiusjuttuja). Sivut kokivat hiljattain uudistuksen ja pitää antaa raikuvat aplodit uudelle ilmeelle ja asettelulle. Bravo.

Sain kuvassa näkyvät Mr. Bear Familyn tuotteet tietenkin meidän Isännälle testiin, koska itsellenihän ei parta tosiaan kasva. Onneksi näin, koska olenhan nainen. Isäntä oli kovin innoissaan näistä tuotteista ja kieltämättä itseänikin sarjan habitus miellytti. Ihana karhun kuva ja kivat fontit. Parrakkaat miehethän ovat sellaisia nallemaisia, karhumaisia, eivätkö? Ainakin tuo minun karvanaamani on.




Parranhoitoon kuuluu olennaisesti tietenkin öljy. Öljyähän on nykyään kovin trendikästä käyttää ihon- ja hiustenhoidossa, joten mikseipä siis parrankin. Öljy sisältää luonnollisia ainesosia ja se hoitaa sekä pehmittää partaa ja ihoa.

Isäntä on käyttänyt tätä kyseistä öljyä säännöllisesti syksystä asti ja kertoi, että ei oikein enää osaa ilmankaan olla. Öljy tekee parrasta pehmeämmän ja miellyttävän tuntuisen ja helpomman käsitellä. Yksi merkittävä asia Isännän mielestä on, että ihon parran alla ei enää hilseile juuri ollenkaan. Joskus aiemmin kun hänellä ei tällaisia tuotteita ollut, hänen piti ajaa aina jossain kohtaa parta kokonaan pois kun iho sen alla oli jo aivan kauheassa kunnossa. Punainen ja kutiava. Öljyn käytön myötä se ongelma on poistunut ja hän saa kulkea ylpeänä muhkeassa parrassaan. Ja todella iso plussa on hyvä tuoksu! Partaan kun tarttuu tuoksut (tai hajut) kuten muuhunkin karvaan, joten tupakalta tai valkosipulilta tuoksuva parta ei ehkä ole se kaikkein kuumin tuoksu. Öljyjä on tarjolla tuoksullisina ja toki myös tuoksuttomina, jos oma nenä on kovin herkkis.


Partaöljy annostellaan pipetin avulla ja on todella riittoisaa. Tuotteessa on miellyttävä Wilderness -tuoksu. Partaöljyn hinta on 19,90 €  ja  sitä pääset tilaamaan tästä. Samasta sarjasta löytyy muutamaa muutakin tuoksuvaihtoa, jos erämaan aromit eivät ole just sun juttusi.


Saman sarjan partabalsami on pakattu nättiin alumiinirasiaan ja on koostumukseltaan vahamaista. Se on tarkoitettu parran muotoiluun sekä niinikään hoitoon. Se myöskin pehmentää, hoitaa sekä partaa että ihoa parran alla.

Isäntä on tykästynyt myös tähän tuotteeseen ja käyttääkin tätä jos hän mielii saada partaansa vähän enemmän muotoa ja hallittavuutta. Joskus yön jäljiltä parta saattaa sojotella moneenkin eri ilmansuuntaan, mutta tämän avulla jouhet saa näppärästi kuriin. Toimintaperiaate on samantyyppinen kuin hiusten muotoilubalsameilla/-vahoilla on, lentävät irtokarvat ja haivenet ruotuun tuosta nuin naps vaan.


Partabalsami (-vaha) on raikkaan sitruksisen tuoksuista ja se sisältää karitevoita.  Balsamin hinta on  19,90 € ja sitä pääset tilaamaan tästä. Vahoja löytyy myös muita tuoksuja, jos sitruuna ei kolahda.


Parranhoitoon kuuluu olennaisesti tottakai kammat ja harjat. Isäntä sai kauniit puiset tuotteet parran kampaamiseen/harjaamiseen. Nämä tuntuvat kädessä mukavilta ja ovat jämäkän oloisia. Tuuheampikin parta tulee siis siistin näköiseksi kun sille näyttää vähän kampaa. Kampaa siis naamasi, voisi sanoa. Näillä se ainakin onnistuu hyvin. Kamman ja harjan hinta on 18,90 € kpl ja ne löydät täältä.



Dick Johnson on siis lyhyesti sanottuna todella hyvä ja monipuolinen verkkokauppa. Isäntä suosittelee todella isolla sydämellä ja muhkealla parrallaan tätä kauppaa kaikille niille, jotka kokevat tarvetta kyseisille tuotteille. Hyvä palvelu, selkeät sivut, asiallinen meininki.

Joulu meni jo, mutta jos se sinun oma kultasi on partamäen miehiä etkä oikein keksi hänelle synttärilahjaa tai hääpäivälahjaa tai mitätahansa lahjaa, kannattaa miettiä tätä yhdeksi erittäin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Miehet innostuvat helposti partansa hoidosta, koska onhan se miehekästä, eikö vain? Ja parta on miehelle vähän sama kuin hiukset naiselle.

Onko sinun miehelläsi parta? Miten hän hoitaa sitä?


Tuotteet ovat saatu blogiyhteistyön kautta. Linkit eivät ole mainoslinkkejä eikä bloggaaja hyödy niistä mitenkään. Mielipiteet ovat bloggaajan sekä hänen aviomiehensä omia.