perjantai 4. marraskuuta 2016

Ystävyys, läheisyys, rakkaus.


Tuleeko teille koskaan sellaista tunnetta, että pursuatte rakkautta? On jotenkin sisäisesti niin lämpöinen olo, että sitä tekisi mieli huutaa ääneen. Jokaisesta liitoksesta rakkaus ja ilo meinaavat pulpahdella väkisin pihalle. Mulla on nyt juurikin sellainen olo ja siksi päätinkin kanavoida sen tähän tämän päivän postaukseen.

Ystävyys. Ystävät. Olen ollut aina siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on ollut runsaasti ystäviä. Toiset läheisimpiä kuin toiset, mutta elämässäni on ollut paljon ihmisiä keihin olen voinut luottaa, keiden kanssa olen voinut pitää hauskaa, itkeä, nauraa, jakaa asioita. Sitähän kaikkea se ystävyys on, eikö vain.

Vuosien varrella ihmissuhteet ovat muuttuneet montakin kertaa ja osa ystävistä on jäänyt matkan varrella pois kyydistä. Ei niihin aina ole liittynyt edes mitään dramatiikkaa, elämäntilanteet ja paikkakunnan vaihdokset ovat ajaneet erilleen. Kyllä te tiiätte. Silti sydämessäni on aina paikka ihmisille, jotka ovat kohdelleet minua hyvin, oikeudenmukaisesti ja lämpimästi.


Olen aina ollut supersosiaalinen. Siksi minun onkin ollut helppo ystävystyä ihmisten kanssa. Nuorempana ystäväpiirini oli tosi laaja. Siihen kuului monta lukioaikaista kaveria ja tuntui, että olimme kuin Beverly Hills 90210 -tyyppinen kaveripoppoo (mutta ilman sitä Beverly Hillsiä, koska asuimme Suomessa. Emmekä olleet mitään superökyrikkaita). Opiskelut ja muut elämänmuutokset ajoivat porukan pikkuhiljaa eri suuntiin joskus parikympin jälkeen, mutta kiitos sosiaalisen median, tiedän suurin piirtein mitä kukakin siitä porukasta nykyään touhuaa ja vaikuttaa. Somen yksiä parhaita puolia on juurikin se, että voit pitää yhteyttä ja nähdä mitä vanhoille kamuille kuuluu.

On kai aika harvinaista, että ne kenen kanssa on ollut samalla luokalla joskus pikkuipanana, olisi enää suuremmin mukana omassa elämässä. Voin siis kehua tässä mielessä olevani hyvin onnekas. Tänä iltana itse asiassa olen menossa syömään vanhojen luokkakamujeni kanssa. Kyseessä ei ole mikään perinteinen luokkakokous (eikä ainakaan sellainen kuin se kyseinen kotimainen elokuva on) vaan se on vanhojen ystävien kokoontuminen. Olen tuntenut joka ikisen ihmisen siitä porukasta yli 30 vuotta. Osan kanssa olin ala-asteen ekalta luokalta ysiin asti samalla luokalla, osan kanssa kolmannesta ysiin. Porukkaamme kuuluu viitisen likkaa ja kolme kundia. Yritämme tavata vuosittain, mutta aina se ei onnistu. Porukalla yritämme viilata melkein kymmenen perheellisen ihmisen aikatauluja yhteen ja se ei aina ole niin yksinkertaista. Mutta tänä vuonna pääsemme jo toistamiseen saman pöydän ääreen.

Koska olemme tunteneet toisemme lapsesta asti, tunnemme toisemme melko hyvin. Emme välttämättä kaikkien kanssa ole viikottainkaan jutuissa, mutta joka kerta kun tapaamme, tunnelma on tosi välitön ja helppo. Vaihdamme kuulumisia ja kerromme toisillemme miten menee. Täytimme tänä vuonna 40 ja tänään kilistämme sen kunniaksi. Meistä ei kukaan tainnut pitää mitään isoja juhlia, joten tämä illanistujainen on meidän jokaisen neljäkymppiset. Varmaan kukaan meistä ei arvannut silloin vuonna 1983 kun aloitimme koulun yhdessä, että 33 vuotta myöhemmin olemme edelleen näinkin paljon tekemisissä ja kilistämme 40 vuoden rajapyykillemme.

Koen vanhan luokkaporukkamme todella arvokkaana asiana elämässäni. Pidän jokaikisestä saman pyödän ääreen tulevasta ihmisestä ja aionkin halata heidät kaikki tänään lämpimästi.


Läheisiä ystäviä eli ihmisiä kenelle voin kertoa mitä tahansa, on elämässäni juuri sopiva määrä. Eräs heistä on juurikin tuohon kertomaani luokkaporukkaan kuuluva henkilö. Me näemme melkeinpä viikottain ja puhumme joka kerta maailman paremmaksi paikaksi. Meillä on samanlaisia murheenaiheita ja annamme toisillemme vertaistukea niissä. Jaamme ilot ja surut ja tiedän, että voin kertoa hänelle mitä tahansa. Otamme välillä kirpparipäiviä, jolloin koluamme kaupunkimme kirpparit läpi, kaffettelemme ja puhumme kaikesta. Nautin suunnattomasti ystävyydestämme.

Läheisimpiä ystäviäni ovat myös kaikki tyttömme kummitädit. Heitä on kolme. Heistä joka ikinen on minulle tärkeä ja rakas. Olisin hukassa, jos joku heistä ei olisi elämässäni mukana. Kolme hyvin erilaista ihmistä, mutta kaikki minun ihmisiäni. Rakkaisiin ystäviimme kuuluvat myös Villa Kuuselan omistajat, kenen kanssa olemme yhdessä viettäneet lukemattomat hauskat ja ihanat hetket. Tälle syksylle on suunnitteilla lautapeli-ilta, jollaista emme ole lasten syntymän jälkeen viettäneet kertaakaan. Nyt on jo korkea aika.

Yksi rakkaimmista ihmisistä minulle on myös Elämää Koivurannassa blogin Nanne. Kuulumme samaan sukuun, mutta olemme myös tosiaan blogikollegojakin. Nanne on ihmisenä sellainen, johon rakastuin heti ensi kerran kun tapasimme. Pystymme puhumaan aivan mistä tahansa ja ihailen Nannen tapaa asennoitua elämään ja ihmisiin. Kunnioitan häntä suuresti. Olemme joskus puhuneet, että olemme toisillemme kuin siskot. Meillä kummallakaan ei ole oikeita siskoja, mutta meistä tuntuu hyvin vahvasti siltä, että olemme jotain sukua toisillemme. Niin samanlaista ajatuksenjuoksua on ilmassa.


Bloggaaminen on myös tuonut elämääni aivan mielettömiä ihmisiä. Olen saanut tutustua samaa kosmetiikan kieltä puhuviin tyyppeihin kenen kanssa on monet naurut naurettu ja mukavat illat vietetty. Se on jännä, että tunnen blogin kautta ihmisiä, jotka koen läheiseksi, vaikka emme välttämättä ole koskaan tavanneet kasvokkain. Yhteinen innostus yhdistää samalle aaltopituudelle.

Eräs blogikollega on tullut minulle hyvin läheiseksi vaikka emme ole kertakaan tosielämässä vielä tavanneetkaan. Jusu Tuubitoleranssi -blogista on aivan ihana persoona. Hän mulle kuin pikkuveli, joka ei ole yhtään pätkää ärsyttävä ja rasittava. Meillä on Jusun kanssa jotenkin niin samanlainen sielunmaisema. Jusu sanoikin taannoin mulle, että hänellä on alusta asti ollut mun kanssa fiilis, että olisimme kuin ne kuuluisat paita ja peffa. Olen täysin samaa mieltä.


Ystävyys on siis mieletön rikkaus. Aina ei muista kiittää ystäviä ja kertoa heille miten tärkeitä he ovat. Siksi tänään rustasin tämän postauksen, koska tiedän että aika moni ystävistäni kuitenkin tätä blogiani vilkuilee. Toivon siis, että jokainen heistä tuntee tämän myötä läikähdyksen sydämessään, koska puhun juurikin heistä ja tarkoitan mitä sanon. Tyypeistä joiden eteen on kiva tehdä asioita, kuunnella, auttaa, iloita, myötäelää, lohduttaa, järjestää yllätyksiä ja tehdä yhdessä muistoja.

Läheisimmät, rakkaimmat ja ehdottomasti tärkeimmät ystäväni löytyvät tottakai täältä kotoa ja he ovat tietenkin oma perheeni. Isännän kanssa tulee ihan kohta pian 10 vuotta yhteistä taivalta täyteen ja tuo reilu kolme vuotta sitten syntynyt iloipana on vaan niin kiva kaveri ettei toista. Isäntä on paitsi aviomieheni, myös paras ystäväni. Eipä tästä maailmasta löydy sellaista asiaa jota en hälle kehtaisi tai uskaltaisi kertoa. Hänen partaansa on mahtavaa hukuttaa maailman murheet ja hänen kainalossaan on turvallista olla.


Pursotin nyt rakkautta tähän postaukseen, koska sitä tuntui tuolla sisuksissa olevan niin hurjasti, että pakkohan se oli päästää ilmoille. Annankin teille nyt viikonlopuksi tehtävän:

Kertokaa jollekulle läheiselle jotain ihanaa. Liian harvoin mitään kivaa tulee sanottua ääneen tai kiitettyä hyvistä asioista. Tehkää se tänä viikonloppuna, pistäkää hyvä kiertoon, jotenkin. Siitä tulee vain niin hyvä mieli, itsellekin.

Kaunista viikonloppua kaikille.

12 kommenttia:

  1. Itselläni on myös ystävä ihan lapsuuden ajoilta asti. Kyllä on oikeasti ihanaa kun bloggaamallakin saa ystäviä.
    Tällainen rakkauspostaus on aina mukava <3
    Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiset ystävät ovat kultaakin kalliimpia <3
      Kiitos :) mukava kuulla! <3

      Poista
  2. Oi kuinka ihana postausta tämä oli <3 3 Todellakin se rakkaus tuntui <3

    Ihanaa ja rakkauden täytteistä viikonloppua <3

    VastaaPoista
  3. Vitsi kuinka ihana rakkauspostaus! Susta kyllä vaan niin huokuu lämpö ja empatia. ♥ Kumpa ehdittäis treffaa pian, oot huippu! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana sua, kiitos <3 Pitää hei sopia treffit tässä jossain kohtaa :)

      Poista
  4. Tosi ihana postaus :) Tosi harvoin tulee oikeesti sanottua mitään mukavaa toiselle ihmiselle vaikka aihetta olisi ollutkin. Itse joskus siinä tilanteessa olleena kun parhaan kaverin kanssa katkes välit moneksi vuodeksi.. nyt jo onneksi taas asiat hyvin ja sotakirveet haudattu. Kiitos tästä postauksesta!

    VastaaPoista
  5. Iik!! Läikähti!! Olet rakasrakasrakas, ja tässä elämässä on ollut aika monta sellaista kuoppaa, joista en olisi ilman sinua saanut rämmittyä ylös. Joten: pus ja ♥ x miljoona!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)