tiistai 15. marraskuuta 2016

Lapsuuden ajan pelot.

Tänään taas astutaan hieman syvällisempiin ajatuksiin. Puhutaan vähän peloista. Suomeen rantautui valitettavasti jokin aika sitten kauhupellet. Kaikki ovat varmaan lukeneet siitä ilmiöstä, joten se ei tarvitse mitään esittelyä. Itsekin kavahdan pellejä -olen aina kavahtanut- ja vaikka olen aikuinen ihminen, kyllä säikähtäisin ihan järkyttävästi jos kauhunaamarinen pelle tulisi vastaan yllättäen jostain puskasta. Jos aikuinen ihminenkin säikähtää, mitä kauhupellen näkeminen tekeekään pienelle lapselle.

Nyt pelleistä ei ole enää paljon kirjoiteltu, toivon todella, että se ilmiö meni menojaan. Vaikka tekijöinä on todennäköisesti iältään korkeintaan teinit, on se asiana silti aivan järkyttävä. Pienille lapsille voi jäädä todella pahat traumat hyvin pitkiksi ajoiksi. En pysty ymmärtämään sellaista julmuutta (minkään ikäisen ihmisen puolelta), että lapsia pelotellaan. Kuuntelin järkyttyneenä muutama viikko sitten kirpparilla ollessani yhtä noin 12-vuotiasta poikaa joka kulki äitinsä kanssa edelläni kirpputorin käytäviä. Poika selosti suu vaahdossa äidilleen kuinka haluaisi pellenaamarin, jotta pääsisi pelottelemaan oman pihan lapsia. Äiti oli täysin tyyni ja vastasi, että katsotaan josko sellainen löytyisi. Kiehuin kiukusta kuunnellessani sitä parivaljakkoa. On vanhemman tehtävä puuttua siihen mikäli tuon ikäinen (tai vanhempikin) lapsi suunnittelee tuollaista. Ei pellenä pelottelu ole mitään kevyttä vitsiä. Peloteltava pikkulapsi ei varmasti naura tälle vitsille.

Tämä kaikki siis sai minut mietteliääksi siitä mitä itse lapsena pelkäsin. 1980-luvulla ei ollut mitään tällaisia juttuja onneksi, mutta tottakai kaikkea muuta kyllä. Esim. televisio-ohjelmissa ei ollut selkeitä ikärajamerkintöjä ja muistan itsekin katsoneeni pentuna vaikka mitä pelottavia ohjelmia. Niistä lisää kohta.

Pelkoja oli myös muunlaisia, osa niistä on olemassa edelleen ja osa on ajan saatossa häipynyt pois. Tilalle on tullut toisenlaisia pelkoja. Mutta lapsuudessa tuli pelättyä moniakin juttuja, nyt kun oikein niitä alkoi listaamaan. Tänään kerron ne kaikki täällä.


Sammakot

Tämä on pelko, joka on seurannut mua tähän ikään asti. En muista, että minua olisi kukaan pelotellut sammakoilla kun olin pieni. Tiedän vain, että olen pelännyt niitä niin kauan kuin muistan. Olen kyllästymiseen asti saanut selittää tätä "outoa" pelkoani ja olen saanut osakseni melkoista vähättelyä ja naureskeluakin. Kun eiväthän sammakot tee mitään, on yleisin mitä mulle sanotaan. No ei niin, mutta pitääkö pelon aiheen aina olla jotain konkreettisesti tekevää? Sammakot herättävät mussa pakokauhua. En saa vastaavaa reaktiota esimerkiksi käärmeistä tai hämähäkeistä, jotka ilmeisesti ovat yleisesti hyväksyttävämpiä pelonaiheuttajia kuin sammakot. Sammakot ovat varmasti sympaattisia ja ihania joidenkin mielestä, mutta mä pelkään niitä -aivan kuollakseni. Enkä osaa selittää, että miksi. Mua suututtaa se, että mun pitäisi osata selittää tätä pelkoa ihmisille kun en osaa selittää sitä itsellenikään. Se on mulle ollut aina olemassa ja uskon, että tulee aina olemaankin.

Pelkäsin lapsena niin kamalasti, että joskus partsan syksyiset metsäretket tai sateiset välitunnit koulun pihalla olivat ihan liikaa. Pahin fobiani oli, että lähtisimme koulun kanssa jonnekin suoretkelle missä vilisisi sammakoita. Onneksi sellaista ei koskaan tehty. Näin jo vuosia etukäteen painajaisia kuullessani jo joskus ala-asteiässä, että seiskaluokan bilsan tunnilla preparoitaisiin sammakko. Suunnittelin siis vuosia etukäteen, että sinä päivänä en kouluun menisi. Kuollut sammakko tai elävä sammakko -ihan yhdentekevää, yhtä kauhistuttavia mulle silti. Onneksi seiskalla preparoitiinkin vain ahven. Joten ei tarvinnut pinnata koulusta.

Tulipalo/Tuli

Olen pelännyt tulta myös lapsena ihan kamalasti. Näin painajaisia tulipaloista ja pelkäsin aina, että meillä kotona syttyisi tulipalo. Ja sellainen sitten syttyikin. Itse asiassa tällä viikolla tulee kuluneeksi 26 vuotta siitä kun eräänä maanantai-iltana minun ollessa kahdeksannella luokalla koulussa meillä syttyi kotitalossani tulipalo. Asuimme kaksikerroksisessa omakotitalossa -alakerrassa asui mammani ja me asuimme yläkerrassa äidin ja isäpuoleni kanssa. Kello oli noin kahdeksan illalla, olin juuri tullut suihkusta ja menin keittiöön tekemään iltapalaa. Halusin katsoa Dynastian, joka alkoi klo 20.30. Äiti silitti ruokailuhuoneessa vaatteita ja mennessäni keittiöön, ihmettelin äidille miksi keittiön ilma on niin paksua ja savuista. Äiti vastasi, että hän on ihmetellyt samaa ja mietti ääneen tuleeko haju silitysraudasta. Ehdin sanoa ääneen, että palaako meillä jossain? Samaan aikaan mamma huusi alakerrasta täällä palaa!

Isäpuoleni syöksyi ovelle ja avasi sen. Sisään tuprahti musta paksu savupilvi. Hän avasi ikkunan ja lähti laskeutumaan paloportaita alas. Minä neuvokkaana 14-vuotiaana menin samantien puhelimeen ja soitin hätänumeroon. Kerroin osoitteemme ja sen, että meillä palaa. Äiti oli tällä välin avannut kaikki yläkerran ikkunat auki ja huuteli isäpuolelleni olkkarin ikkunasta kun tämä teki esisammutustyötä saunasta vedetyllä vesiletkulla. Mamma oli onneksi päässyt pakenemaan palavan eteisen läpi ulos ja isäpuoleni huusi minulle ja äidille, että tulkaa äkkiä ulos sieltä. Muistan toimineeni kuin kone siinä tilanteessa, vaikka pahin painajaiseni oli käynyt toteen. Kotimme paloi. Vedin jalkaani uudet farkkuni ja päälleni laitoin muistaakseni farkkutakin. Meillä oli tuohon aikaan iso, muhkea persialaiskissa, jonka äiti kaappasi syliinsä ja niin me kolme laskeuduimme alas makuuhuoneen paloportaita. En edes muista miten se tapahtui, olin niin shokissa. Kissamme tarrasi äidistä kiinni kuin se olisi ymmärtänyt, että nyt on tosi kyseessä. Minä juoksin ulospäästyämme naapuriin hakemaan apua ja naapurinmies menikin välittömästi auttamaan isäpuoltani. Muistan miten me seisoimme marraskuun kylmässä illassa äidin ja mamman kanssa ilman kenkiä pihallamme ja katsoimme kun liekit löivät ulos ulko-ovesta.


Palokunta saapui lopulta ja niin myös kaikki kulmakunnan lapset sekä teinit. Asuimme pienessä Varsinais-Suomalaisessa pikkukaupungissa (joka itse asiassa oli siihen aikaan vielä kunta) ja kaikki tiesivät kenen talo oli kyseessä. Paikallislehden toimittajakin tuli kameroineen paikalle, mutta isäpuoleni ajoi hänet hiivattiin pihaltamme. Muistan kuinka paha olo minulla oli. Olin hengittänyt savua ja ties mitä rakennusmateriaalikaasuja ja muistan miten olisin voinut vain oksentaa.

Palo saatiin hallintaan ja kotimme säästyi. Asuinkelvoton se kuitenkin oli pitkään ja asuimme hotellissa sen aikaa. Se kaikki oli todella kamalaa ja jätti minuun ison trauman. Kun pääsimme takaisin kotiin, olin koko ajan haistavinani savunhajua ja näkevänikin savua. Kokeilin iltaisin ennen nukkumaan menoa huoneeni seiniä ovatko ne kuumat. Pelko otti pahan yliotteen ja se alkoi näkyä koulumenestyksessäni. Kävin kerran vai kaksi koulupsykalla puhumassa, mutta siinäpä se. Tuohon aikaan ei ollut mitään kriisiapua, kaikesta piti selvitä vähän niinkuin itse. Kouluun palattuani kaikki tulivat luonnollisesti kysymään mitä tapahtui ja sain katkoa villeimmiltä huhuilta siipiä oikein tosissani. Pahimmillaan tarinat kertoivat jo siinä vaiheessa, että osa perheestäni oli kuollut tulipalossa. Se oli kovin raskasta 14-vuotiaalle.

Pelkään edelleenkin tulta ja tulipaloa todella paljon. Kun sammutan kynttilän, varmistan aina ettei siitä lentele kipinöitä mihinkään ja jos olemme pidempään pois kotoa, irroittelen kaikki sähköjohdot irti pistorasioista. En voi sietää savuntuoksua ollenkaan enkä pidä siksi myöskään tervantuoksusta, jota niin moni rakastaa.

Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.


V -televisiosarja

Kaikki kasarikakarat varmasti muistavat tämän hullun pelottavan sarjan. Olin 8-vuotias kun tämä tuli teeveestä ja katsoin kaikki jaksot vaikka pelottikin nin kamalasti. V:stä on nyttemmin tullut uudelleen tehty versio, mutta kyllä tämä alkuperäinen on ihan kulttikamaa. Muistan miten järkyttynyt olin kun ihmisen näköisistä avaruustyypeistä kuoriutuikin vihreäsuomuisia liskoja. Ja miten ne söivät tuosta nuin vain marsuja ja hiiriä. Hyiiiii. En ymmärrä miten mun on annettu edes katsoa tämmöistä? Mutta eipä 80-luvulla niin kait kiinnitetty huomiota siihen mitä lapset katsoivat? Koska tasan tarkkaan kaikki luokkakaverinikin katsoivat tätä, joko salaa tai ihan luvalla.


Tämä sarja aiheutti mulle pelkoja pitkäksi aikaa. Tähyilin vielä vuosia myöhemminkin taivaalle, että josko siellä näkyi lentäviä lautasia. Pelkäsin ihan tosissani jotain UFO-hyökkäystä! Onneksi tämä pelko on laantunut iän myötä enkä oikein jaksa uskoa, että maapallolle hyökkäisi jotain vihamielisiä liskoja ihmispuvuissa.


Christine - Tappaja-auto

Lisää television aiheuttamia pelkoja. Taisin olla 9-vuotias kun näin Stephen Kingin kirjaan perustuvan Tappaja-auto Christine -leffan. En ole tosiaan nähnyt sitä sen jälkeen ja luulenpa, että se tänä päivänä olisi ihan naurettava elokuva. Mutta silloin 9-vuotiaan silmin se oli kyllä kaikkea muuta kuin kepeä lauantai-illan leffa. Vaikka juoni on aika älytön loppupeleissä, eipä se siltä tuntunut 9-vuotiaana. Muistan miten valvoin tämän nähtyäni monta yötä. Jälleen kerran: en tajua miten olen saanut katsoa tämän elokuvan. Muistan, että meidän luokalla moni muukin sai katsella vaikka mitä kauhuleffoja ja jos ei ihan suoraan vanhempien luvalla niin sitten ainakin salaa jonkun isoveljen ja/tai sen kavereiden kanssa. Vähän myöhemmin muistan nähneeni Painajainen Elm Streetillä -leffat ja olin aika varma, että kyllä se Freddy tulee minutkin hakemaan, jos vaan nukahdan.

Onneksi nykyään on ikärajamerkinnät ja suositukset. Itse aion pitää huolta, että oma lapseni ei tosiaan katso mitään kauheuksia, jotka tulevat uniin tai traumatisoivat pitkäksi aikaa.

Sauna 

Yksi outo pelko mulla oli lapsena ja se oli meidän sauna. Saunamme sijaitsi ala-kerrassa, autotallin vieressä ja mm. pyykkikone oli saunalla. Muistan, että jos minun piti hakea jotain saunalta, juoksin aina portaat takaisin ylös niin, että en uskaltanut katsoa taakseni. Ja varsinkin jos alakerrassa ei ollut valoja. Olin varma, että jos kurkkaisin taakseni, siellä olisi joku mörkö. Aina saunalle mennessäni, pidin kamalaa kapellia, tömistelin ja kolistelin tahallani, että jos joku mörkö siellä olisikin, se lähtisi pois kun minä tulin kovalla möykällä sisään.

Nyt tämä melkein naurattaa, mutta lapsena ei niinkään. Ehkä saunaan liittyy jotain mystiikkaa, saunanhenkiä ja semmoisia joita uskoin lapsena olevan juuri meidän saunassa?


Onko sinulla ollut jotain pelkoja lapsena, jotka muistat hyvin?

Omista lapsuuden peloista haastan kertomaan Fannin, Jusun, Jonnan, Tuijan ja Marinan!

13 kommenttia:

  1. Ei pelkoja voi mitenkään järjellä selittää. Työkaverini pelkää perhosia eikä osaa selittää miksi. Perhoskuvioiset vaatteetkin ovat pannassa. Sinun kirjoituksesi saavat aina ajattelemaan syvällisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan juurikin näin! Olen nähnyt joskus ohjelman missä eräs nainen pelkäsi linnun sulkia. Ja toinen paidan nappeja. Pelot ovat jotain mitä järki ei selitä.

      Voi kiitos, olipa kivasti sanottu <3 Kiva kun aina kommentoit ahkerasti minulle :)

      Poista
  2. Haaste otettu vastaan. Muistan ton V:n sitä mekin serkkujen kanssa katseltiin kynsiä pureskellen, ei todellakaan mikään lastenohjelma. Oltiin itse asiassa niin faneina sarjaan, että pidettiin V-maratoneja ja katsottiin sitä joskus kesäisin monta jaksoa putkeen läpi yön. Koska oli kesäloma ei tarvinnut herätä ja aikuiset teki meillä maratonin ajaksi eväitä. Kaikesta ällöydestään huolimatta, lopulta nyt vanhana hauskat muistot, mutta pienempänä välillä tuli valvottua ja mietittyä sarjan tapahtumia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, silloin 8-vuotiaana noi tapahtumat tuossa sarjassa oli ihan kauheita :D Tuo V tuli muutama vuosi sitten uusintana ja katsoin pari jaksoa. Olihan se ihan kamalan kökkö ja naurettava, nyt kun sitä katsoi aikuisen silmin, mutta ei silloin lapsena.

      Poista
  3. Tuli on mullakin pelkona, mä kans pelkäsin että meidän koti palaa. Ja ufot. Hyi helkkari! 90-luvun alussahan oli ihan järkky ufo-buumi, ja kyllä osa ufo-ohjelmista oli aika hc-kamaa..muistan piirtäneeni humanoideja leikkimässä, jotta saisin niihin sellaisen "ystävällismieleisemmän otteen" ^_^ Ja joo, Stephen Kingin elokuvat..niistä on mullekin jäänyt traumoja. Mä olin usein yksin alkuillat veljen kanssa kun äiti ja isä tekivät töitä, ei siihen aikaan vielä kiinnitetty niin huomiota televisio-ohjelmien ikärajoihin-siis että onko kaikki nyt niin lapsille soveltuvaa. Ja esim. noita Kingin leffojahan tuli sunnuntaisin ihan alkuillasta, joskus kuuden, seiskan maissa! Ehkä nykyään noita epämääräisempiä ohjelmia onkin sijoitettu alkamaan myöhempänä ja hyvä niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se UFO-hysteria oli kyllä hurjaa silloin parikyt vuotta sitten o.O Ehkä Salaiset Kansiot kans teki osansa siihen? Ja kaikki Johan af Granin ohjelmat :D :D

      Poista
  4. Olipa mielenkiintoinen postaus! Pakko sanoa että itseäkin hämmästyttää tuo sun sammakkopelko, mutta enpä mä sitä pidä mitenkään outona tai varsinkaan vaatisi mitään selityksiä. :D Mä itse pelkään hämähäkkejä (ja itse asiassa aikalailla kaikkia ötököitä...) ihan hulluna ja kaikista ärsyttävintä hämisten kohdalla on just se että "no eihän ne edes tee mitään"... No ei tee ei - mutta tarkoittaako se sitä että pelkoni on sitten jotenkin tyhmä tai kelpaamaton? :D

    Olipa kamala lukea tuosta tulipalosta. :/ Saako udella missä asuitte tuolloin? Oliko kyseessä P-alkuinen kunta joka nykyään on kaupunki? ;) Mä en voi kuvitellakaan, kuinka kamalaa olisi, jos näkisi oman kodin palavan eikä mitään olisi tehtävissä. Luojalle kiitos että vaikka vaurioita tulikin, saitte palata takaisin kotiinne asumaan. ♥

    Mä pelkäsin pienenä ihan törkeesti Rölliä ja Pelle Hermannia!! Rölliä siksi, että haloo.... asuu metsässä ja pelottelee lapsia?! Ja näyttää vielä siltä miltä näyttäää... eipä paljon tehnyt mieli mennä metsään :D (Vaikka sellaisen keskellä lapsena asuttiinkin) :D Pelle Hermanni taas oli jollain tapaa sairas... en koskaan ymmärtänyt miksi muut lapset nauraa, kun mä näin telkkarissa vain omituisen aikuisen, jolla oli liian isot punaiset kengät ja punainen nenä, ja se käyttäytyi typerästi ja arvaamattomasti. Hrr.... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän se! Kun pelottava kohde "ei tee mitään", silloin sitä ei voi pelätä? :D Mä olen kohdanut tuota samaa niin paljon, että olen mennyt laskuissa sekaisin.

      Me asuttiin Kaarinassa. Mä olen siellä asunut koko lapsuuteni ja osan aikuisuudestakin vielä.

      Mä olen sen verran vanhempi, että toi Rölli on mulla mennyt ohi :D Mutta ymmärrän hyvin, että harvahampainen, takkutukkainen lapsia pelotteleva peikoksi pukeutunut vanha äijä on kyllä kaikkea muuta kuin symppis :D

      Poista
  5. Mä pelkäsin pienenä lumiauroja :D Siis niitä isoja traktorin näkösiä joissa on se aura siinä edessä. Olin aivan varma aina, että jään sellasen alle ja kuolen.. Joskus jäin pyörätuolini kanssa kiinni lumihankeen ja lumiaura meni tosi läheltä.. siitä asti oon niitä pelännyt ihan tosissani ja vielä tänäkin päivänä pelkään niitä, että mitäs jos semmonen alkaa mua jahtaamaan. Hullun kuulosta, mutta tääkin on vaan se asia mitä ei tosiaan voi edes itselleen perustella mitenkään järkevästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nyt kun sanoit, niin mulla oli vähän sama juttu :D Ala-asteella kouluun mennessä pelkäsin aina jalkakäytävällä vastaan tulevia auroja. Olin aina varma, että ne ajaa mun päälle. Ja just tosiaan jos lähtisin karkuun, ne lähtis jahtaamaan :D Eli ei ole yhtään hullun kuuloista :)

      Poista
    2. Noni hyvä, että joku muukin jakaa tän saman tunnon mun kanssa :D Just naurettiin mun kaverin kanssa, että no ois se aikamoista ku ne ihan varta vasten lähtis jahtaamaan! Toisaalta lapsilla on vilkas mielikuvitus.. toisinaan myös aikuisella 23-vuotiaallakin!

      Poista
  6. Pienenä pelkäsin kotini pannuhuonetta. Serkkutyttö oli pelotellut minua että siellä asui harmaatäti -niminen henkilö, siis kummitus. Kummitusjutut oli muutenkin tosi pelottavia, vaikka kavereiden kanssa niitä kerrottiinkin. Mutta annas kun kaverit lähtivät ja jäin yksin, niin alkoiko toden teolla pelottaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hui! :O tuo harmaatäti kuulostaa jo yksinään niin kamalalta, että mua pelottais vieläkin!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)