maanantai 5. syyskuuta 2016

Dance like nobody's watching.

Otsikko kehoittaa tanssimaan kuin kukaan ei katselisi. Silloinhan ihminen tekee yleensä niinkuin parhaiten osaa -ilman paineita, ilman arvioivia katseita. Vain itselleen.

Lapsena ei niitä paineita ole. Jos tanssituttaa, sitten tanssitaan. Jos laulattaa, sitten lauletaan. Tuosta nuin vain sponttaanisti. Ihan sama onko yleisöä vai ei. Kaikki on niin mutkatonta ja helppoa. Lapsen rohkeus ja uskallus heittäytyä on ihan eri luokkaa kuin aikuisen -monissakin asioissa.

Näitä ajatuksia pyörittelin mielessäni ollessamme jälleen perheen kanssa meille niin rakkaassa Ruissalossa -eräänä elokuisena ja hyvin lämpimänä iltana. Meren ja luonnon läheisyys saa minut aina ajatuksiin, samalla kun valokuvaan kaunista lastani. Ajatukset inspiroivat kuvia ja toisinpäin.

Tyttömme tanssi iloisesti kikattaen rantahiekalla, nojasi välillä vanhoihin mäntyihin, tuuli tuiversi vaaleita kiharia hiuksia. Kauniita hetkiä, joita oli ilo ikuistaa valokuviin. Kesän viimeiset lämpimät illat, aurinko meren yllä, lokkien nauru taivaalla. Ilmassa savun tuoksu, ilmassa meren tuoksu, lasten kikatus ja veden äänet vasten rantakivikkoa. Vähän santaa varpaissa.

Sitä kaikkea oli ympärillä kun otin nämä kuvat.

Kaunista alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni.














6 kommenttia:

Kiitos kommentistasi :)