torstai 30. kesäkuuta 2016

Unelmien täyttymys.



Mulla kului koko viime keskiviikko raksahommissa. Näppäränä mutsina rakensin yhden kokonaisen TALON! Nimittäin nukketalon. Meillä on eräs pikkuneiti toivonut erittäin hartaasti nukkekotia ja nyt kun synttärit saapuivat, unelma nukkekodista kävi vihdoin toteen.

Tilasin neidille tämän kyseisen nukketalon verkkokauppa Kärkkäiseltä, missä se oli todella edullinen. Saman valmistajan nukkekodeissa on huimia hintaeroja verkkokaupasta riippuen. Me maksoimme 59 € kun taas leluihin erikoistuneet verkkokaupat myyvät samaa taloa hintaan 87 €. Ja siihen postarit päälle. Aikamoista hajontaa siis.

Talon suhteen meinasi kuitenkin iskeä jo epätoivo kun hankintavaiheessa tuntui, että se oli loppunut jokaikisestä verkkokaupasta. Ilmeisesti kaikki Suomen pienet tytöt olivat keksineet haluta nukketalon just nyt. Onneksi Kärkkäinen täydensi lopulta varastojaan ja päästiin tilaamaan talo sieltä.


Talo tuli elementteinä ja pari tuntia huhkin sitä kasaan. Jotenkin naivisti kuvittelin etukäteen talon tulevan yhtenä kappaleena :D Joo eipä tullu. Ruuvasin ruuvit ja nakuttelin seinät oikeisiin koloihin paikoilleen. Kirosin (ehkä kerran tai kaksi) kokoamisohjeiden puutetta ja kun olin asentamassa kattopaloja, toisesta elementistä tipahti kokoamismanuaali lattialle. No ni. Oli sitten sen verran sähköistynyt, että oli ottanut kattoon kiinni. No mutta, menipä tuo kasaan ilman ohjeitakin.



Olin luvannut Mimulle, että hän saa nukketaloonsa minun vanhat nukkekodin kalusteet. Ja asukit tietty. Hän oli todella innoissaan tästä ajatuksesta ja onkin nyt esitellyt taloa kaikille niin, että täällä on minun äitini ja mammani vanhat huonekalut.

Minulla oli omassa lapsuudessani tasan sama talo, mutta 80-luvun alun versio. Omat nukkekodin kalusteeni olivat osaksi minulle hankittuja, osaksi äitini vanhoja. Koska suvussamme ei kukaan heitä ikinä mitään pois, arvaattekin varmaan mitä aarteita Mimpe sai nukkekotinsa sisustukseen. Kyllä vaan, -retroa meininkiä vuodelta 1981 (tai -82) ja todellista antiikkia 60-luvun alusta.

Hän halusi nukkekodin asukeiksi minun vanhan nalleperheen eli tutummin Pikkaraiset. Samat tyypit asuivat minun nukkekodissani reilu 30 vuotta sitten. Nykyään Pikkaraiset kulkevat nimellä Sylvanian Families ja ovat kaiken kaikkiaan enemmän tämän ajan leluja, miljoonine oheistuotteineen.

Mutta meidän neidille kelpasi minun vanhat Pikkaraiset vallan mainiosti. Kolmessakymmennessä vuodessa kun ne eivät olleet muuttuneet juuri miksikään. (Olin lapsena hullun tarkka siitä, että lelut pysyivät ehjinä ja siisteinä. Joten siksikin nämä ovat vielä leikkikelpoisia.)





Mimpe nimesi nalleäidin Liisaksi ja isinallen Pertiksi. En tajua mistä tämä 3-vuotiaamme keksii näitä keski-ikäisten nimiä niin sujuvasti?

Näissä kuvissa Liisa ja Pertti oleilevat talon alakerrassa, joka on yhdistetty keittiö/olohuone. Pikkaraiset elävät simppeliä elämää eivätkä pröystäile nykyajan teknologialla kuten esim. taulutelevisioilla tai mp3-soittimilla.

Tv on vanha kunnon kuvaputkimalli ja levyjä kuunnellaan vinyyliversioina 60-luvun soittimesta. Sohvapöytä on muuten ukkini äidilleni tekemä ja kirjahylly on myös noin 55 vuotta vanha. Keittiökompleksi on minun peruja. Samoin pionikukallinen sohvakalusto. Kummastakin huokuu kasarin sisustustrendit. Todellista ruskean riemujuhlaa.


Kylpyhuoneen kalusteet ovat niin ikään äitini. Näissä alkaa olla ajan patinaa siinä määrin, että en tiedä onko se niin suloista enää? Puhuimme Isännän kanssa, että voisimme ehkä hankkia Mimulle kylppäriin vähän nykyaikaisemmat kalusteet. Nämä ovat toki kivat ja symppikset ja täynnä tunnearvoa, mutta jos nyt jotain uuttakin kuitenkin neidille.

Omat kylpyhuoneen kalusteeni olivat hukkuneet mystisesti. Mietimme äidin kanssa olisivatko ne joskus aikoinaan menneet talon mukana serkkujeni lapsille vai mihin lie ovat loppupeleissä hävinneet. Harmittaa, koska ne olivat omalla tavallaan tosi hienot. Väri tosin oli sappinesteen vihreä, mutta juuri siksi ne olisivat sopineet tähän retrosisustukseen täydellisesti.




Talon yläkerrasta löytyy vanhempien makuuhuone, missä on vanha takka & puukori (äitini) ja parisänky (minun). Portaiden päässä on akvaario sekä keinutuoli rahin kera (molemmat minun). Lastenhuone löytyy yläkerran perältä ja siellä nukkuvat Pikkaraisperheen tyttö sekä poika. Mimu nimesi heidät Millaksi ja Aleksiksi.





Voitte siis varmasti kuvitella riemun ja ilon määrän kun tämä talo vihdoinkin pääsi käyttöön. Tämän parissa on tässä viikon aikana vietetty tovi jos toinenkin. Talossa tehdään ruokaa, nukutaan, leikitään, katsotaan telkkaria ja riidelläänkin välillä. Vieraitakin kulkee talon ohitse ja poikkeavat kylään. Eräänä päivänä Postimies Pate istui keittiössä kahvilla ja Muumipappa pöhnötti sohvalla Pertin juttukaverina. Mukavan leppoista meininkiä siis tässä naapurustossa.

Sydämessä läikähtää lämpimästi kun omat, rakkaat lapsuuden lelut pääsevät taas leikkeihin mukaan. Koska leikkiä vartenhan ne ovat tehty.

Ovatko nukkekotileikit sinulle tuttuja omasta lapsuudesta?

22 kommenttia:

  1. Vitsit miten olet ottanut kauniita kuvia nukkekodin sisältä! ♥ Tällä tarinalla ja noilla kuvilla sait nukkekodin elämään täällä ruudun toisella puolellakin.
    Minullakin oli nukkekoti, tuollainen samanlainen, mutta annoin sen kummitytölleni, muistaakseni silloin kun hän oli 6-vuotias. Ja se toivottavasti on edelleenkin tallessa. Pitää ehkä muistaa sanoa, että eivät heitä sitä pois, vaan pelastan sen itselleni siinä vaiheessa kun haluavat siitä hankkiutua eroon.
    Ja herranjee kuinka tuo teidän tyttö on kasvanut pituutta!!!!!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos muru ♥ Ilman muuta pyydät talosi takaisin kun on sen aika! Mua vähän harmittaa, että oma taloni on lähtenyt kiertoon enkä ole saanut sitä takaisin :(

      Mimu on tuollainen hujoppi :D 12 cm kasvanut vuodessa! :D

      Poista
  2. Voi vaan kuvitella kuinka ihana on tuon ikäisenä saada nukkekoti.
    Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) kyllä se on varmasti ikimuistoista :) ♥

      Kiitos arvontavinkistä!

      Poista
  3. Aina niin haikeana ihastelen näitä sinun vanhoja leluja. Itsellä ei ole mitään hajua onko mitään vanhoista leluistani tallessa ja jos on niin missä. Kuinka ihanaa olisi Ciallekkin näyttää millaisilla itse on ennen vanhaan leikkinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tällaisesta "en ikinä heitä mitään pois"- tyyppisestä touhusta on hyötyä :D ♥

      Poista
  4. Miulla ei ollut lapsena nukkekotia. Leikin parkkiautoilla ja liikennematolla :D Myöhemmin tuli Barbiet kuvioihin ja ne löytyy vieläkin. Yksi ballerina Cindy tuo muistoja, kun edesmennyt mummo sen osti silloisesta kioskista (jota ei tietenkään enää meidän kylällä ole). Yleensä kohtelin leluja hyvin, mutta pari Barbia on saanut hieman raivoa osakseen :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikennematto oli kyllä ihana ♥ ja Barbiet tietty :) Mulla olisi tarkoitus tehdä myös Barbie-postaus :)

      Poista
  5. Oi kuinka suloista <3 Oli mullakin tietty nukkekoti, iskän nikkaroima.

    VastaaPoista
  6. Onpa hieno nukkekoti ja ihanaa kun vanhoille kalusteille ja leluille tuli taas käyttöä.

    VastaaPoista
  7. Oih ja voih! Todellakin tulee oma lapsuus mieleen! <3 Mulle joskus isä teki ihan saman muotoisen nukketalon itse, ja olipa talon sisäseinissä vielä samaa tapettia mitä meillä oli kotona oikeassakin kotitalossamme. <3 Sain nukkekodin aikanaan Joulupukilta ja muistain vain miettineeni, että mistä pukki on voinut tietää minkälaiset tapetit meillä on ja mistä se sai juuri niitä samoja! :D Lapsuusmuistot on niin parhaita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuulostaa niin ihanalta ♥ Todella ihana lapsuusmuisto sulla ♥ :)

      Poista
  8. Kaksossisareni kanssa leikimme lapsena paljon nukkekodilla. Ostokalusteita oli jonkin verran, mutta askartelimme huonekaluja myös itse tulitikkulaatikoista yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tehdyt olivat kyllä ihan parhaita ♥ Mä tein postikorteista leikkaamalla julisteita ja tauluja oman nukketaloni seinille :)

      Poista
  9. Onpa suloinen nukkekoti! Herää todellakin henkiin noissa sun ottamissa kuvissa :) Mulla ei ole tällaista koskaan ollut.

    VastaaPoista
  10. Voi että taas! Teidän tyttönen on maailman onnekkain.<3

    Itselläni ei ollut nukkekotia lapsena, vaikka isäni (puuseppä) sellaisen minulle oli luvannut tehdä. Muistutin lupauksesta aina silloin tällöin hieman katkerana. Jouluna 2006 sain vihdoinkin nukkekotini. Joo, 16-vuoden kypsässä iässä. Mutta se on ihana! Iso, kaappimallinen ja vanhanaikainen. En ole vieläkään päässyt sisustamaan sitä, mutta jossain vaiheessa aion tapetoida ja kalustaa sen täydelliseksi. Ehkä jos joskus saan omia lapsia, on se sitten heitä varten valmiina.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 <3

      Mutta ihanaa, että teidän isä teki sulle nukkekodin, vaikkakin vähän myöhäisessä vaiheessa :D Mä olen joskus kans pyöritellyt ajatusta, että alkaisi harrastamaan mineilyä eli nukkekotijuttuja, mutta eipä taida olla kunnolla tilaa sellaiselle. Sitten kun pääset alkuun sun nukkekodin sisustamisessa jne. niin teehän siitä postaus, jooko <3 :)

      Poista
  11. Järjettömän hyviä kuvia noin pienistä kohteista. Niitä jää tuijottamaan ja ihailemaan pitkäksi aikaa. Ihana juttu kaikin tavoin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos paljon ihanasta kommentistasi :) <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)