perjantai 4. maaliskuuta 2016

Muistatko vielä nämä?


Tässä taannoin kaappeja siivotessa vastaan tuli tällainen vihkonen. Kyseessä on siis muistokirja, joita minun lapsuudessani täytettiin. Sinne liimattiin kiiltokuvia ja kirjoitettiin jokin kaunis värssy.

Tämä kyseisen kirjan olen saanut ekalla luokalla ollessani, vuonna 1983. Minulla on tämän lisäksi muitakin muistokirjoja, mutta ne ovat laatikossa varaston perällä. Tätä selatessani tuli mieleen, että joku päivä haen sen laatikon ja luen ne kaikki lapsuuden muistokirjat, ystäväkirjat ja runovihot läpi.

Mutta sitä odotellessa voidaan vilkaista tätä kirjaa. Onkohan nykyajan lapsilla tällaisia kirjoja? Tai ylipäätään tapaa kirjoitella kiiltokuvien kera muistoja toisilleen?  Muistokirjoja on ollut jo paljon ennen minun syntymääkin. Muistan joskus lapsena selailleeni äitini ja jopa isoäitini vastaavia kirjoja. Uskon, että äidillä on tallessa edelleen omansa sekä mammani kirjat. Ne alkavat olla jo aika arvokkaita, ainakin tunnemielessä.


Mammastani puheenollen, hän on ensimmäinen kuka tähän muistokirjaani oli kirjoittanut. Mamman kuolemasta tulee nyt tässä kuussa täyteen kaksi vuotta ja tätä muistoa lukieassani tuli taas kova ikävä. Mammalla oli niin kaunis käsiala. Ja kauniin värssyn hän on minulle kirjoittanut. Olen koittanut varovasti poimia elämäni ruusuja, mutta joskus piikki on kuitenkin pistänyt.


"Istu sä Jonna poron pulkkaan, poro vie sinut onnen nurkkaan". Näin kirjoitti minulle sen aikaisen parhaan ystäväni isoveli. Nämä värssyt ovat jotenkin niin ihania ja hellyyttäviä. Onnennurkka! Hih, mahtava paikka varmasti.


 

Olen ollut runotyttö pienestä pitäen ja olinkin täyttänyt tämän muistokirjan loput sivut omilla runotuotoksillani. Tässä on juuri opittu kirjoittamaan ja runoissa seikkailee perheemme persialaiskissat, Murre ja Nakke.

Aika lyhyttä ja ytimekästä runonvartta.


Ja tässä lopuksi vielä tällainen taidonnäyte. Hieman on pientä kirjoitusvirhettä humpsahtanut Jonnan 7 vee runoon mukaan, mutta asia kuitenkin tulee selväksi, eiks ni.

Kun pääsen joskus sinne varastoon asti ja saan käytyä läpi ystäväkirjat, muistokirjat ja jopa päiväkirjat, voisin tehdä jatkopostauksen tälle :)

Oliko sinulla lapsena muistokirjoja? Ja ovathan ne edelleen tallessa?

Mukavaa viikonloppua kaikille!

11 kommenttia:

  1. Oli todellakin muistokirjoja. Äiti kirjoitti aina viimeiselle sivulle:" Joka viimeiselle sivulle kirjoittaa se Outia eniten rakastaa".
    Ihania muistoja ♡

    VastaaPoista
  2. Voi etän että miten ihana! Mullakin on näitä tallessa ja myös äitini muistokirja, eikä ole kauan kun niitä selasin :) En tiedä, onko tytöillä tällaisia vastaavia nykyään käytössä, poikalapsilla ei ainakaan... Mahtavia nuo sinun kirjoittamat runot! Lapsen mieli on kyllä aikamoinen mielikuvituksen ja luovuuden aarreaitta, aikuisena se tuo järki tuppaa menemään kaiken muun edelle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein vanhat muistokirjat ovat kyllä todella ihania <3

      Joo, nuo lapsena rustatut runot ovat kyllä todella liikuttavia, näin ihan itsenikin mielestä :D <3

      Poista
  3. Ihania runoja <3
    Omat muistokirjat on tallessa, samoin ensimmäinen päiväkirjani. Ystävänkirjat olen kadottanut vuosien saatossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että sulla on tallessa muistokirjat ja päiväkirjat <3

      Poista
  4. Mulla on kyllä tämän tapainen muistokirja! Hihi! Tulipas muistoja mieleen... Mun kirja on 90-luvun puolivälistä suunnilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ysärilapsilla siis vielä oli näitä :) kiva!

      Poista
  5. Mullakin oli tämmöinen!
    Mä olin kirjoittanut ja kuvittanut sinne värssyjä tyyliin "Tuolla on tori, siellä tarvitaan kori" ja ihan itse keksimäni "Ystävyys on kuin jäätelö, koska se sulaa aikanaan pois" - miten niin pessimisti pienestä alkaen? :)

    Teininä en osannut juurikaan tuota arvostaa näköjään, sillä sivuille on myös harjoiteltu saksankielen sanastoa :D

    Tiltu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa :D ihania runoja sullakin ollut! <3

      No mutta tärkeää se saksakin on :D :)

      Poista
  6. Miulla oli kanssa tuollainen, varmaan vanhempien luona tallessa (toivottavasti). Mitäs niitä runoja nyt olikaan? 'Kun ruusu kuihtuu niin hoida liljaa. Kun äiti suuttuu niin ole hiljaa.' ja 'Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on taskussa avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen, niinkuin maamies pellolla lyhteen'. Ja se, mikä miuta pelotti: 'Toivon sulle ukkokulla, pyöreän kuin ranskanpullan.' En mie mitään pullaa halunnu, Europen Joey Tempest oli listalla ykkösenä :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)