maanantai 7. maaliskuuta 2016

Hajatelmia.


Eräänä yönä kun en saanut unta, aloin miettimään kaikenlaista. Ajatukseni lähtivät polulle missä pohdin olenko minä hyvä.  
Olenko minä riittävä.
Kelpaanko minä.

Olen ollut pitkään pois työelämästä. Nyt kun olen varovaisesti alkanut tunnustelemaan paluuta työelämään, olen väistämättä törmännyt ajatukseen olenko minä enää missään hyvä. Osaanko mitään enää.

Kun luen työpaikkailmoituksia, koen melkein jokaisen kohdalla, että apua, en pysty tuohon tai en osaa tuota. Vastaan on tullut myös ilmoituksia joissa on lueteltu sellaisia ehtoja työssä pärjäämiseen, etten edes tiedä mitä ne ehdot tarkoittavat. Siinä kohtaa tuntee olonsa kyllä tosi fiksuksi.

Itsetuntoni tässä kohtaa on kyllä todella pohjamudissa. Tuntuu, että aika on viilettänyt ohitseni työmarkkinoilla enkä tiedä mitä monet tittelit tai koulutukset ovat selkosuomeksi. Tuntuu siis melko tyhmältä. Tästä pitäisi pystyä ponnistamaan työelämään ja loistaa siellä. Maha vääntyy solmuun pelkästä ajatuksestakin.


Minä en työtä pelkää. Pelkään sitä etten enää pärjää. Sitä, että en ymmärrä mitä minulle puhutaan enkä opi mitään uutta. Tiedän, että todellisuudessa asia on varmasti päinvastainen, mutta nyt tuntuu tältä kun sitä työtä ei vielä ole. Enkä edes tiedä mitä alkaisin tekemään.

Pelkään ja kammoan nykyajan kiivasta tahtia. Kaikilla on kiire, yksi ihminen hoitaa kolmen ihmisen työt, jos sairastut sinua syyllistetään, kaikki on yhtä kaaosta ja pienten tulipalojen sammuttelua. Edellinen työni oli kutakuinkin tätä. Jäin muista syistä sairaslomalle ennen raskaaksi tuloa, mutta vasta sairaslomalla tajusin, että minulla on ollut todennäköisesti myös työuupumus.

En halua enää takaisin sellaiseen karuselliin, missä vapaa-ajallakin vastaan työmeileihin ja jo lauantaiaamuna alkaa ahdistaa lähestyvä maanantaiaamu.


Ajat ovat kovat ja joku viisas varmaan kohta huutelee, että työ kuin työ pitää ottaa vastaan. Olen samaa mieltä. Kaikki työ on arvokasta, mutta tässä tilanteessa yritän hahmottaa myös sitä mikä minulle olisi parasta. On lyhytnäköistä hypätä tekemään jotain missä ei viihdy. Olen seissyt tässä ammattillisessa tienhaarassa jo hetken ja halu tehdä jotain mielekästä on suurentunut koko ajan.

Haaveilen oikeasti rutiininomaisesta työstä. Edellisessä työssäni jokainen päivä oli erilainen ja täynnä haasteita. Tämä luonnehdinta on varmasti jonkun mielestä ihanne, mutta itse väsyin siinä täysin. Olen ihminen kuka ei rakasta jatkuvalla syötöllä tulevia yllätyksiä. En pidä tunteesta missä joka nurkan takaa hyppää jokin uusi ongelma ratkottavaksi.

Olen joskus leikilläni heittänyt, että voisin tehdä jossain kellarissa työkseni vaikka papereiden mapittamista. Vaikka se on ollut heitto, siinä on totta toinen puoli. En kaipaa työltäni liiallista haasteellisuutta. Haasteita saa toki olla, mutta sen rajoissa, että varmasti selviydyn niistä. Kammoan tilanteita missä en tiedä yhtään mitä tekisin tai sanoisin tai vastaisin.  Haluan olla työssäni hyvä, oli se sitten mitä tahansa.


Jos minulta nyt kysyttäisiin missä olen hyvä, osaisinko vastata suorilta? Kyllä varmaankin, koska olen pohtinut tätä asiaa viime aikoina paljon.

Vaikka olen ollut pois työelämästä pitkään, olen kuitenkin tehnyt koko ajan jotain. Ja se jotain on ollut tämä blogi. Olen varmasti kehittynyt näiden vuosien aikana kirjoittajana. Olen järkännyt yhden suuren blogimiitin ja ottanut tuhansia valokuvia.

Minulla on siis visuaalista silmää, kykyä organisoida ja tuottaa sisältöä. En ehkä olekaan ihan hyödytön? Tämä rakas harrastus on antanut minulle taitoja, vähän kuin vaivihkaa. En ole edes ajatellut tätä asiaa kuin nyt vasta.

Koskaan ei pidä siis vähätellä itseään ja sitä mitä osaa. Minun vahvuuteni ovat tässä. Tiedostan ne nyt ja tiedostan myös heikkouteni. Sanon reilusti ääneen, että kestän painetta todella huonosti ja inhoan isoja määriä vaikeita haasteita. Haluan haastaa itseäni sen kautta miten voin ratkaista asian käyttämällä vahvuuksiani. Onko se liikaa pyydetty? Tai edes toivottu? Ehkä nykymaailmassa on.


Haaveilen työstä, joka inspiroi minua. Haaveilen siitä, että minun ei tarvitsisi työn vuoksi ahdistua ja tuntea pahaa oloa.

Toivon mukaan vanha sanonta asioilla on tapana järjestyä, pitää jälleen kerran paikkansa.


42 kommenttia:

  1. Tsemppiä työnhakuun. Toivottavasti löydän sellaisen työn missä viihdyt ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Toivottavasti löytyy :)

      Poista
    2. Nuo pohdinnat ovatkin aiheellisia. Itse koin samanlaisia tunteita kun sitten lopullisesti jäin vapaaehtoisesti pois töistä. Nyt ole eläkkeellä 1.2 alkaen.
      Olisin kestänyt työpaineetkin, ehkä jopa nauttinutkin pikku häslingistä, mutta en enää kestänyt sitä, että minua käytettiin hyväksi. Palkallisesti ja myös organisaation kautta, eli vastuu ja velvollisuudet eivät vastanneet saatuja etuja.
      Mitään en kostunut, vaikka painoin hulluna tyhmyyttäni.
      Nuo työäpaikkailmoitukset ovat aina olleet vähän yliampuvia, ja tuskin niissä haettavia ihmeotuksia on edes olemassa.
      Saisitko työkkäristä ohjausta? Sinulla on kuitenkin oikeus neuvontaan kuten muillakin, myös jotain koulutusta saa työkkärin kautta, jos kokee jostain jääneensä jälkeen. Esim. itse olen aikoinaan käynyt kirjanpitokurssin työkkärin kautta, mistä oli hyötyä.



      Poista
    3. Minulla on samankaltaisia ajatuksia työelämästä kuin sinulla. Olen ollut työelämässä kolmisenkymmentä vuotta. Jatkuva kiire, muutokset, "haasteet" yms. ovat minulle liikaa. Mielelläni tekisin juuri tuota sinun mainitsemaa mapitushomma, en kaipaa haasteita (= vaikeuksia ja kiireylläreitä), saatika jatkuvaa pätemiskilpailua. Ei vaan jaksa enää. Ymmärrän hyvin tuntemuksesi, ainakin uskon niin. Emmekä varmaan ole ainoita, jotka näin kokevat.

      Sinulla on kirjoittamisenlahja ja yllin kyllin luovuutta. Toivottavasti voit hyödyntää esim. niitä tulevaisuudessa.

      Toivotan sinulle tsemppiä työhakuun. Kaikkea hyvää elämääsi.

      Poista
    4. Suuret kiitokset näistä todella voimaannuttavista kommenteista, rakkaat ihmiset <3 Olen jotenkin todella huojentunut, että en ole ainoa ihminen maailmassa kuka näin kokee.

      Työkkäristä saa varmasti ohjausta, mutta kotipaikkakuntani työkkäriin on oikeasti vähän vaikea päästä. Olen pari kertaakin ehdottanut, että voisinko tulla käymään ja se on joka kerta ollut vähän, että "nooo, katsotaan tuossa myöhemmin". Mä en oikeasti tiedä mitä ne työkkärin ihmiset siellä tekevät päivät pitkät?

      Poista
    5. Ano 13.09 täällä. No tuo työkkärin käytös sinua kohtaan ei ole oikein. Olen myös kyllä miettinyt, että työkkäri järjestelmänä ei toimi ollenkaan. Mutta kuten sanottu sinulla on oikeus heidän palveluihinsa joten niitä heidän on nyt annettava.
      Sinulla on kirjoittamisen lahja.
      Minulla oli muuten nuorena unelmatyöpaikka silloisessa tavaratalo Centrumissa. Olin siellä neuvonnassa. Oli kiva homma...no se siitä.


      Poista
    6. Kiitos <3 Kyllä tässä kevään aikana sinne on päästävä käymään, mutta kovin nihkeää tuntuu olevan.

      Poista
  2. Mulla on niin samat ajatukset työstä ja työnteosta! (Ite oon ollu 2v pois työelämästä masennuksen ja PTSD:n takia ja tuun vielä olemaanki pois.) Haluaisin säännöllisen työajan. Haluaisin työn, joka ei kuormita liikaa vaan on ilon aihe, eikä stressin aihe. Mulleki kellarissa paperien mapittaminen on ollu puoliksi vitsi ja puoliksi se, mitä oikeasti haluan. En jaksa, enkä halua kiivasta tahtia. Mua ei kiinnosta yhtään jatkuvasta mittelöidä ja mittailla oman jaksamisen ja stressinsietokyvyn kanssa. Aika unelma työpaikka ois sellanen, että puolet ajasta saisin jossain kopissa tehä yksin paperihommia ja toisen puolen olla vaikka asiakaspalvelussa. Saapa nähä mihin sitä loppuissaan päätyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on lähes identtiset ajatukset kanssani tosiaan! Mua myös kauhistuttaa jo valmiiksi se, että miten tulen jaksamaan, koska olen kerran jo uupunut liian hektisessä duunissa. Ja voiko sellaista sanoa työhaastattelussa; älkää antako mulle mitään liian raskasta, kun mä en jaksa? :D Näin karkeasti sanottuna.

      Poista
    2. Omista rajoistaan kannattaa pitää kiinni! Ite oon ainaki mieluummin työtön kuin työn loppuun polttama.

      Tämän postauksen kommentteja lukiessa tuli semmonen olo, että työstä ja työnteosta on tullu huono asia. Semmonen, että jos haluat pysyä henkisesti ja fyysisesti kunnossa ni elä mee töihin... :D Työntekijöltä viedään kaikki mehut. Aika pelottavaa! Ja sitte ihmetellään, ku ihmisiä ei työ kiinnosta. No ei kait ketään kiinnosta mennä riistettäväksi?

      Silti. Ite haluaisin jotain työtä. Sen verran paremmassa kunnossa alan oleen, ettei jaksais kotona peukaloita pyöritellä. Käyn kuntouttavassa työtoiminnassa 2pv/vko ja se on järkevä juttu. Saa työkokemusta, saa tekemistä, pääsee vähän taas kiinni työelämään. Ryykää sääki työkkäriin ja vaadi päästä esim. työkokeiluun! Pakkohan heijän on ottaa sut asiakkaaksi sinne ja ku ite on vielä aktiivinen ni sen parempi.

      Poista
    3. Mulla on sama juttu, en missään nimessä halua takaisin siihen oravanpyörään missä olin :(

      Kyllä mä työkkärin asiakas olen, mutta jotenkin siellä päässä ollaan niin kauhean passiivisia :/ Tuntuu, että ovat vaan huojentuneita jos työtön on ihan omillaan.

      Poista
    4. Kuulostaa melko erikoiselta työkkäriltä... :O Hyh.

      Tsemppiä kovasti sinne! <3 Uskon, että sulleki jotain eteen tulee ajallansa. <3

      Poista
  3. Tuttuja ajatuksia. Töissä olen kyllä parhaillaan, mutta tulevaisuus ja se mitä siltä haluaa on täysin auki.
    Selvää on kuitenkin, että nykytilannetta en kovinkaan pitkään tule jaksamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on näköjään monta kenellä on näitä samoja fiilareita :(

      Poista
  4. Juuri näitä samoja asioita olen miettinyt. Olen työelämässä siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on vakityö, mutta olen miettinyt, onko tämä sitä mitä haluan tehdä. Tuntuu, että työn määrä jatkuvasti lisääntyy, enkä saa aikaan niin paljon kuin pitäisi ja saatan murehtia "tekemättömyyttäni" keskellä yötä, jolloin yöunet kärsii ja tulevan päivän työteho kärsii ja näin onkin oravanpyörä valmis.

    Ylipäätään tuntuu, että työelämä on mennyt ihan hulluksi. Hyvä ystäväni on töissä eräässä valtion virastossa, jossa hän kuulemma saa tehdä kolmen ihmisen työt. Kun ystäväni määräaikainen työsopimus loppuu nyt keväällä, joku "onnekas" saa tehdä neljän ihmisen työt! Kuulemma näin menetellään, kun ei ole rahaa palkata uusia työntekijöitä saatika vakinaistaa! Ja sitten pitäisi työaikaa ja työuria pidentää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun yöllä alkaa tulvimaan työhommat mieleen, se on ihan viimeinen paha se. Muistan kun itselläni oli tuota samaa. Se oli ihan kauheaa :(

      Kyllä on kipeäksi mennyt nykyaika. Eniten mua suututtaa esim. nämä Heikki Salmelan "pidennetään työaikaa 45 viikkotuntiin". Siis kannattaisiko ehkä ensin tsekata kuntoon osa-aikatyöntekijöiltä sopparit ennenkuin lähdetään pidentelemään kenenkään työaikoja. Tulisi vähän tasoitusta siihen, että jotkut tekee monen ihmisen työt ja toiset muutaman hassun tunnin viikossa.

      Poista
  5. Tänä päivänä työmarkkinat ovat kovia ja työnhakijoista vaaditaan eräänlaisia superihmisiä, joiden pitäisi sopia tietynlaiseen muottiin mutta samalla olla myös yksilöllinen ja erottua joukosta, joten ei mikään ihme jos tuntee itsensä riittämättömäksi ja pelottaa se kuinka pärjää. Minullekin kerran sanottiin että uutena työntekijänä pitäisi tehdä töitä jopa kovemmin kuin vanhat työntekijät, joka toi jo heti alkuun henkistä painetta.

    Tsemppiä työnhakuun! Älä ota liikaa stressiä, vaan pääasia on että edes yrittää ja tee niitä asioita joista todella nautit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipa kivasti sanottu! Huh huh. Jep, mulle sanottiin myös eräässä työpaikassa vuosia sitten kun kysyin mihin aikaan voi lounastunnin pitää, että "meillä oli täällä työntekijä, joka ei tiennyt että taukoja voi edes pitää ja hän ei pitänyt niitä ensimmäiseen kuukauteen ollenkaan. Hänestä voisit ottaa mallia." No tottakai. Kukapa sitä nyt syödä haluaisi työpäivän aikana :D

      Kiitos! :) Tähän pyritään!

      Poista
  6. Täällä vähän sama juttu. Olen neljässä eri projektissakin ollut, missä etsitään työpaikkoja jne, mutta kun ei. Milloin on yt-neuvotteluja, muita irtisanomisia, niin eihän niihin pääse. + asiaahan ei auta yhtään, että voisin olla harjoittelussa vain 1 kuukauden (olen harjoittelu kuukaudetkin melkein jo käyttänyt kokonaan), sitten pitäisi päästä ns. rahaan käsiksi :/

    Laajensin myös skaalaa ja kaikista tuli kieltävä vastaus, itsellä tökkää suurin osa paikoista siihen, kun ei ole ajokorttia tai korkeakoulutusta (esim. kirjastossa olisi ollut kivoja paikkoja, mutta kun se korkeakoulututkinto vaaditaan sekä mahdollisia muita tutkintoja). Pahinta oli se, kun löysin tooodella kivan paikan, mihin olisi ollut mahdollisuuksia päästä, mutta.. Sijainti, ei ajokorttia ja julkiset menee sinne päin tunnin liian myöhään + pois en pääsisi lainkaan. Se on vieläpä niin pieni tuppukylä, että pitäisi jostain selvittää esim. vuokra-asunnot ja oikeastaan muuttaa sinne (ei innostaisi maksaa 1000 €/kk kahdesta asunnosta ja jos työpaikka olisi vain sesongin ajan).

    Olisi myös kiva, jos TE-toimisto tekisi jotain muutakin kuin soittaisi sen 2 krt vuodessa :/ Ne ei pahemmin miulle enää mitään voi edes ehdotella kurssien suhteen, kun olen ne kaikki jo käynyt läpi. Itse etsiskelen työpaikkoja mihin rahkeita voisi olla, mutta nytkään ei ole mistään kuulunut mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo työkkärin kurssit mistä "työllistyy" on ihan huuhaata. Itsekin olin sellaisella vuosia sitten ja se oli kyllä sellaista huttukuraa, että morjes. Nykyään täällä meillä päin ei edes sellaisia järkätä. Kaikki kurssit ovat täydennyskoulutuksia tai maahanmuuttajien kotouttamisjuttuja.

      Poista
    2. Joo, hyvällä tuurilla jos ryhmässä on 20 henkilöä, niin ehkä kaksi saa jotain jatkoa ja muut viskataan pellolle :D Mie tosiaankin olen kaikki työkkärin työllistymiskurssit käyny ja ei niistä mitään muuta ole saanut irti, kuin edes jotain tekemistä, vaikka kaikissa jankataan ne samat asiat ja testit.

      Poista
  7. Itse olen siinä vaiheessa, että haluaisin tehdä ihan jotain. Haluaisin olla oman itseni herra ja saada elantoni valokuvaamalla. Onnea työnhakuun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vain unelmia kohti :) kiitos <3

      Poista
  8. Voin hyvin samaistua tähän tekstiin, koska itsellänikin on samoja asioita menossa. Koetan vielä paremmin miettiä mitkä ovat ne taitoni ja vahvuuteni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samassa veneessä siis ollaan Maijaseni <3

      Poista
  9. Sä et missään nimessä ole hyödytön! <3 Jokaisella on eri vahvuudet ja onneksi työnkuvatkin siksi vaihtelee. Se oikea ovi aukeaa, kun on oikea hetki. Trust me! <3 Näin mä ainakin ajattelen ja yritän vähentää turhaa stressitaakkaa tuolla ajatusmallilla, vaikka aina en onnistukaan ;)

    VastaaPoista
  10. Huoli pois ihana Jonna! Varmasti paikkasi löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanainen <3 Näin toivotaan :)

      Poista
  11. Tiedätkö Jonna, tämä teksti olisi voinut hyvinkin olla minun kynästäni. Jäin työttömäksi kesällä ja nyt työnhaku tuottaa suurta tuskaa. Tai siis täällä meillä päin ei ole juurikaan edes paikkoja, mitä hakea, mutta sekin vähä. Ja minulla on kuitenkin tuota ikää liki 10 vuotta enemmän, joten nyt jo tuntuu, että tässäkö tämä työura oli.

    Muistan jostain lukeneeni vai sanoiko joku minulle, että hän jätti noteeraamatta kaikki ihmeelliset vaatimukset työpaikkailmoista ja laittoi vain sitkeästi hakemuksia. Ja sai kuin saikin loppuviimein työpaikan. Nykyään rekryilmoissa ollaan niin paskantärkeitä (anteeksi kielenkäyttöni), etteivät niiden laatijatkaan tiedä itse mitä hakevat.

    Itsellenikin kelpaisi tuollainen tuikitavallinen toimistotyö. En ole koskaan ollut urasuuntautunut enkä kunnianhimoinen. Mutta jotenkin tuntuu, että nykyään meitä ns. hiljaisia puurtajia ei arvosteta. Mutta ehkä meidänkin puuttuminen jossain kohtaa huomataan.

    Tsemppiä siis meille molemmille työnhakuun, rinta rottingille ja kohti uusia pettymyksiä :D Ihanaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos Tuija <3

      Vähän on sama täällä päin, vaikka Turku iso kaupunki onkin Suomen mittakaavassa, niin ei täällä silti ole oikein mitään duunia. Tai olisi jos olisi lähihoitaja tai joku insinööri. Niitä tuntuu olevan liian vähän.

      Poista
  12. Tuttuja ajatuksia. Nyt kun työasioita joutuu pakosta miettimään uusiksi, niin on joutunut todella perusteellisesti miettimään mitä haluaa ja mihin kykenee jo fyysisten rajoitteiden vuoksi. Kaikkea tätä mitä haluan, missä olisin hyvä, mikä kiinnostaa.. Ei ihan helppoja kysymyksiä pohdittavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan ole helppoa ei :( Mutta kyllä me tästä vielä ponnistetaan <3

      Poista
  13. Ollaan kaima samanlaisia, mulle sopii kanssa sellainen tappavan tylsä rutiinityö, missä ei olisi mitään vaihtelua, jossa monet muut nuuhkahtais heti. :D Sellainen, että aamulla tietää mihin illalla hommaa päättyy, eikä yllätyksiä tule välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Niin rutiininomaista, että sen osaisi vaikka unissaankin :D sellaiset kiitos meille!

      Poista
  14. Hellurei :) Minkä 'alan ihminen' oot? Bloggaaja tms. lisäksi :)
    Meinaan vaan kun vaikutat ns.monialaiselta :)
    Yksi tuttavani on kovasti palaamassa työelämään, koulutusta on muutamalta alalta, työkokemusta useammaltakin. Useaan vuoteen ei ole kyennyt tekemään MITÄÄN :-o Nyt kun hän luettelee mitä ei voi tehdä, mielestäni jäljelle jää 'palkallinen oleminen' :-o
    Siksi vaan uteliaisuudesta kyselin sulta, kun jotenkin vaikutatte ääripäiltä :-o :)
    Onnea mietintöjen, hakujen ja valintojen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kaupallinen tutkinto, Tietojenkäsittelyn ammattitutkinto ja sitten tätä media alaa. Tosin mun kaikki tutkinnot ovat sieltä vuosituhanteen vaihteesta, että jotain päivitystä niihin tarvis saada :)

      Poista
    2. Okei :) Ehkä päivitystä joo, mutta oot kuitenkin pitänyt ittes kartalla :D
      Onnea <3

      Poista
  15. Tsemppiä, sä oot arvokas ja hyvä <3

    Aika moni työnhakuilmoitus on ihan huuhaata, monet työnantajat laittaa niihin ihan käsittämättömiä vaatimuksia ja liirumlaarumia. Tämä toimii tehokkaana karsijana, eli mahottomia ilmoituksia ei pidä säikähtää! Rohkeasti vaan hakemusta menemään!! :) Moni voi ajatella juuri noin - "ei musta ole tohon en hae" ja kappas hakemuksia tulee aika vähän. Riittää että siellä on se yksi hyvä hakemus vaikka paikkaa hakisi moni. Ja vaikka havittelema paikka ei irtoa tai kutsun saa ei niin kiinnostaviin paikkoihin, on tärkeää saada se hakurytmi päälle. Kaikki haastattelut opettavat ja ovat hyvää treeniä - niin hyvässä kuin pahassa...

    Oon päässy näkemään miten eri firmat kohtelee työhakemuksia, ja välillä meinaa kyllä usko loppua ihmisiin... "mä haluun blondin", "tolla on liikaa harrastuksia ei tuu kuitekaa koskaa töihi", "outo hakemuskuva" jne. Työpaikkoja on vähän, hakijoita paljon niin firmoilla on mistä valita. Phuuh ja murr!

    Mutta älä anna tuon lannistaa, tarkoitus oli vähän avartaa että ei se homma ole aina itsestä kiinni. Sä voit olla juuri hyvä - mutta vastapuolen idiotismin takia homma voi jäädä saamatta ilman että se oikeasti kohdistuu sun osaamiseen tai pätevyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru <3

      No näinhän se on juu. Maailma on raaka nykyisin ja kun mäkin alan olla jo kohta sen 40, niin alan kärsiä myös ikärasismista. Mikä on helevetin väärin, mutta minkäs iällesi teet.

      Poista
  16. Mä olen itse vähän eri mieltä noista työilmoitusten vaatimuksista. Rekrytointi on yritykselle kallista puuhaa, kyllä siihen ilmoitukseen laitetaan ne asiat, joita oikeasti haetaan. Toki ei aina kaikkia vaatimuksia tarvitse täyttää, että pääsee haastatteluun. Yhtä paikkaa kohden voi tulla yritykselle 300 hakemusta. Jos yritys ei käytä mitään rekrytointiyritystä välissä, vaan hoitaa palkkauksen itse, hakemukset käy luultavasti läpi palkkaava esimies. Kun koko rekrytointi on esimiehelle ns. ylimääräinen työtehtävä, voi vaan kuvitella paljonko aikaa kuluu yhden hakemuksen/cv:n käsittelyyn. Huom. käsittelyyn, kaikkia hakemuksia ei suinkaan lueta edes loppuun. Toisekseen työnhaku on raskasta puuhaa. Jokainen hylky tuntuu kurjalta. Mitä enemmän hylkyjä tulee, sitä arvottomammaksi tuntee itsensä. Älä siis hae jokaikistä paikkaa, joka on hiukan sinnepäin - poltat itsesi loppuun. Hae vain niitä paikkoja, jotka todella haluat ja joihin olet pätevä, ja laita näihin sitten kaikki peliin.

    Pari yleistä vinkkiä:
    - Hakemus ja CV kirjoitetaan jokaista haettavaa paikkaa varten erikseen. Kyllä, myös CV.
    - Tee linkedin profiili, jos olet hiukkaakaan asiantuntijatehtävissä. Raksamiehen tuskin tällaista tarvitsee tehdä.
    - Ilmoittaudu rekryfirmoihin työnhakijaksi. Monet työpaikat täytetään ilman minkäänlaista ilmoitusta.
    - Ilmoita kaikille ketä tunnet, että olet hakemassa töitä. Suurin osa työpaikoista on piilotyöpaikkoja. Enon naapurin poika saattaa tarvita juuri sinua.

    En ole rekrytoinnin ammattilainen, mutta se on kuulunut työtehtäviini ja olen myös auttanut entisiä tiimiläisiäni uuden työpaikan löytämisessä. Meidät raivattiin pois yt-neuvotteluiden seurauksena ja jouduin samalla etsimään itsekin uuden työpaikan. Samalla kävin työnhakukoulutuksessa, en siis mitään työkkärin järjestämää, vaan konsulttiyrityksen pitämän melko hinnakkaan kurssin. Joten väitän tietäväni asiasta jotakin :).

    Jos haluat lisää vinkkejä tai apua hakemuksien tai CV:n viilaamisessa, voin laittaa sulle vaikkapa sähköpostia? Ollaan oltu muuten samalla yläasteella, tuskin mua muistat, mutta mä muistan sut. En tiedä auttoiko tämä yhtään vai tuliko tosta vaan stalkkerimaiset fiilikset :D. Lähinnä yritin madaltaa kynnystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toi on totta! Todella monessa vain lukee, että "edellytetään" eikä että "katsotaan eduksi". Se toki karsii tehokkaasti hakijoita kun rajataan osaamisvaatimukset tiettyyn alueeseen.

      Mä olen huudellut mm. Facebookissa, että töitä kaivataan :D sieltä mut tavoittaa yli 300 lähintä ystävää. Joo, onhan tämä aika uuvuttava prosessi, mutta kuuluu elämään, ne ketkä työttömiä ovat.

      Hei laita ihmeessä! Blogin s-posti on nonnula@gmail.com
      Ai niinkö? :D no kappas! Nyt en osaa kyllä yhtään sanoa tunnenko sinua vai en. Ei tullut stalkkausfiilistä, kirjoitan julkita blogia ja tänne voi eksyä tosiaan tutut ja tuntemattomat :D kiva vain jos tututkin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)