maanantai 25. tammikuuta 2016

Ajatelmia bloggaamisesta.

Olen saanut muutaman kerran pyynnön, että kirjoittaisin miten joskus aikoinaan aloin bloggaajaksi ja minkälaiseksi bloggaamisen koen. Mitä kaikkea bloggaaminen on?  Onpa minut haastettu blogihaasteen kauttakin avaamaan miksi pidän blogia.
Nyt kun blogin 6-vuotissynttärit lähestyvät, on ehkä hyvä aika vähän kirjoitella tuntemuksiani bloggaamisesta.


Blogini näki päivänvalon 14.2.2010. Olin siihen asti kirjoittanut eräällä toisella saitilla henkilökohtaista blogia, joka oli enemmän päiväkirjamainen ja joka ei siis ollut julkinen. Aloin kuitenkin kaipaamaan pois suljetusta piiristä ja halusin luoda blogin, joka keskittyisi ehkä enemmän tiettyyn aihepiiriin. Tulevan blogin suhteen olin ensin lifestyle-mielellä liikkeellä. Noihin aikoihin telkkarissa pyöri Anu Harkin Ratula -ohjelma, jossa kotoiltiin ja tehtiin kaikkea kivaa. Tykkäsin ohjelman ideasta sekä hengestä ja koska olen sellainen värkkääjäluonne, ajattelin että blogini keskittyisi juurikin kaikkeen käsillä tekemiseen ja sen sellaiseen. Sisustukseen, leivontaan, askarteluun, kirppistelyyn ja kaikkeen muuhun kivaan maan ja taivaan väliltä.

Nonnula nimi tuli siis Ratula-nimestä inspiroituneena. Kun olin pieni tyttö ukkini kutsu minua Nonnuksi tai Nonnaksi. Olin myös Kokkara, mutta jostain syystä se ei taipunut la-päätteiseen nimimuotoon :D Kirjoitinkin blogiani monet vuodet nimellä Nonnu, joten Nonnula nimi oli täysin luonteva valinta. Sittemmin olen alkanut kirjoittaa omalla nimelläni, Jonna, mutta blogin nimi on edelleen Nonnula. Ja sellaisena se pysyykin.


Nyt kun selaan blogini aivan ensimmäisiä postauksia, verenkiertoni melkein pysähtyy myötähäpeästä. Saatoin postata alussa monta kertaa päivässä ennenkuin löysin bloggersta ajasta-toiminnon. No oppia ikä kaikki. Kuvakoot olivat surkeita ja kuvanlaatu ihan kauhea. Olin niin innoissani blogistani kuitenkin, että kirjoitin kovalla innolla vaikka puitteet eivät ehkä ihan vastanneet ajatuksiani. Luulenpa tosin, että kaikki pidempään blogia pitäneet katselevat häpeillen alkupään tuotoksiaan. Kukapa sitä olisi se kuuluisia seppä syntyessään.

Kun aloitin Nonnulan vakaa aikomukseni oli pysyä kotoilussa. Kosmetiikka kuitenkin tuli nopeasti kuvioihin mukaan ja ykskaks postaukset olivat melkein pelkkää kosmea. Jossain välissä saatoin jakaa jokusen ruokareseptin, mutta muuten kirjoitin kosmetuotteista. Reseptipostaukset ovat muuten edelleen blogini luetuimpia. Hmmm, oisko sittenkin pitänyt alkaa ruokabloggaajaksi?

Vuonna 2010 ei meitä kosmebloggaajia kovin montaa ollut. Ne keitä oli silloin on edelleenkin, mutta meidän dinosaurusten lisäksi on tullut sadoittain lisää uusia nimiä kauneusgenreen. Kun aloitin kirjoittamaan kosmetiikasta, mitään pr-kamaa ei juurikaan liikkunut missään. Tai minä en ainakaan ollut niistä kuullut. Ei ollut isoja miittejä. Ei ollut someryhmiä missä jakaa innostustaan kosmetiikasta. Vaikka ajassa ei olla menty kuin muutama vuosi eteenpäin, näissä edellä mainituissa on harpattu hurjasti ylemmäs.


Tänä päivänä pr-tuotteita liikkuu siis hurjan paljon enemmän ja minunkin blogissani niitä näkyy isommin kuin ennen vanhaan. Totuus on se, että markkinointiväyliä on tullut lisää. Tiedän, että joitain lukijoita saattaa nyppiä se, että blogissa näkyy paljon ilmaiseksi saatuja tuotteita, mutta haastankin heidät ajattelemaan niin, että blogit ovat nykyajan markkinointikanavia. Ennen ehkä ostit tuotteen kun näit siitä mainoksen televisiossa tai lehdessä. Nyt ehkä ostat tuotteen kun olet lukenut siitä blogiarvion. Perinteisten lehti- ja tvmainosten vierelle on tullut blogit sekä sosiaalinen media, jotka tavoittavat suuren määrän ihmisiä.

Uskaltaisin väittää, että bloggaaja esittelee tuotteen ehkä rehellisemmin kuin esim. yliphotoshopatut lehtimainokset. Itselläni on tiukkana ohjenuorana se, että kirjoitan tuotteista aina rehellisesti. Kerron niistä siitä vinkkelistä katsottuna miten ne ovat juuri minulle sopineet ja annan suositukset sen mukaan. Ihonhoitotuotteissa kerron aina miten ne ovat toimineet minun omalla ihotyypillä ja mikäli sinulta löytyy sama ihotyyppi, silloin tuote todennäköisesti sopii myös sinulle. Haluan olla vastuullinen mielipidevaikuttaja enkä missään nimessä kehu tuotetta siksi, että se on saatu näytteenä blogiin. Valheellisesti kerrotut tuote-esittelyt eivät palvele loppupeleissä ketään.

Ja se, että vaikka tuote on saatu testattavaksi blogiin ei alkuunkaan tarkoita sitä, että se olisi ns. ilmainen lounas, jos tiedätte mitä tarkoitan. Olen tehnyt monta vuotta järjestelmällistä ja huolellista työtä blogini eteen, kehittänyt sitä ja vienyt sitä eteenpäin. Olen halunnut tulla paremmaksi kirjoittajaksi, paremmaksi kuvaajaksi ja paremmaksi meikkaajaksi. En vieläkään koe olevani ns.valmis tämän suhteen vaan koen, että tämä on jatkuvasti uutta antava ja haastava harrastus. En piiskaa itseäni turhaan enkä koe riittämättömyyttä, koen vain, että pysyäkseni hyvänä, itseä pitää kehittää koko ajan eikä jämähtää paikoilleen. Blogini on siis saavuttanut asemansa sen periksiantamattoman työn vuoksi jota olen nämä kaikki vuodet sen eteen tehnyt ja näin ollen se on suonut minulle myös loistavia yhteistyökuvioita.

Kun saan tuotteen testattavaksi, testaan sitä aina kunnolla ja tarpeeksi pitkään, jotta osaan kertoa mahdollisimman tarkasti miten se tuote toimii. Oman aikansa tässä prosessissa vievät myös tuotteiden valokuvaaminen, johon haluan panostaa myös tarkasti. En hyväksy omassa blogissani huonolaatuisia kuvia, joten pidän aina huolta, että valoa piisaa edes jotenkinpäin tarpeeksi ja kuvakoot ovat tarpeeksi isoja, jotta tuote erottuu selkeästi.

Kun kuvat ovat otettu, ne pitää käsitellä. Koska olen pedantti luonne, voitte ymmärtää, että viilaan hetken jos toisenkin kuvia kohdalleen. Ja lopuksi sitten tulee se itse postauksen kirjoittaminen. Se vie  aiheesta riippuen tunnista useampaan tuntiin.

Eli vaikka tuote olisikin saatu, sen eteen kuluu muutama työtunti ennenkuin se päätyy blogiin.


Blogini noteerattiin pari vuotta sitten yhdeksi Suomen parhaimmista kauneusblogeista. Se tunnustus tuntui todella hyvältä. Tämän kaltaiset meriitit antavat bloggaamiselle lisää motivaatiota, mutta eivät ole mulle kuitenkaan mikään itseisarvo. En tee tätä siksi, että palkintohyllyni täyttyisi. Teen tätä hommaa, koska oikeasti rakastan tätä. Ja koen, että osaan sen rakkauden välittää myös teille. Jos en pitäisi tätä blogia, kirjoittaisin varmasti jotain muuta. Rakastan kirjoittamista, valokuvia ja kosmetiikkaa. Rakastan tuottaa hyvää mieltä ja saada ihmiset hymyilemään, nauramaankin jos mahdollista. Siksi minä kirjoitan Nonnula-blogiani.

Haaveilin muutama vuosi sitten pääsystä blogiportaaliin. Ajattelin, että se olisi hieno kunnia ja ponnahduslauta isomman yleisön saavuttamiseen. Pääsinkin sitten sellaiseen mukaan, mutta niinkuin kovin usein muussakin elämässä, se mitä on paljon odottanut, voikin osoittautua isoksi pettymykseksi. Olin viime keväänä kolmen kuukauden ajan mukana eräässä blogiportaalissa, mutta hyvin pian ymmärsin, että se ei ole minun juttuni ollenkaan. Ei ainakaan tuossa muodossa kuin se oli. Koin aivan valtavaa ulkopuolisuuden tunnetta ja bloggaamisesta alkoi lähteä kaikki ilo. Huomasin kirjoittavani postauksia konemaisesti ja suorittamalla. Tuntui kuin olisin hukkunut jonnekin taustalle ja olisin ollut näkymätön. Aloin stressaamaan bloggaamisesta ja puhuin kotona siitä tämän tästä. Olin todella ahdistunut ja minulla oli koko ajan paha mieli. Asiat eivät sujuneet toivomallani tavalla vaan koin olevani täysin jumissa ja kahlittuna.

Onneksi tein ratkaisun takaisin freelanceriksi siirtymisestä, koska se oli ehdottomasti yksi viime vuoden parhaimpia päätöksiäni. Oloni oli samantien helpompi ja vapautuneempi. Taakse jäi paljon negatiivista energiaa, jota en kaivannut elämääni ollenkaan. Enkä kaipaa edelleenkään.

Portaalissa oleminen ei siis kauheasti jatkossakaan houkuttele, mutta kuuluminen esim. tiettyyn blogirinkiin tai -yhteisöön on täysin eri asia. Haluan saada säilyttää taiteellisen vapauteni ja sanani sekä yhteistyökuvioni ilman, että kukaan sanoo niihin viimeistä sanaa minun jälkeeni.


Millainen sitten olen muiden blogien lukijana ja kommentoijana. Pitää tunnustaa, että hävettävän huono, ainakin välillä. Seuraan todella montaa blogia, mutta harvoin ehdin kenellekään kommentoimaan. Viimeisimmän 2,5 vuoden aikana minun ns. blogiaikani on aamulla klo 7 jolloin herään eikä tyttäreni ole vielä herännyt. Istun koneella aamuisin hetken ja luen seuraamieni blogien postauksia. Kommentoin, jos vain suinkin ehdin. Päivän toinen blogihetki on hänen päikkärien aikaan, mutta yleensä silloin minun pitää ehtiä tekemään muutakin. Joten rakkaat kollegat, jos luette tätä, nyt tiedätte miksi en välttämättä kommentoi teille kovinkaan usein. Kyse ei ole välinpitämättömyydestä vaan ihan rehellisesti ajan puutteesta.

Vaikka itse olenkin tällainen ajan puutteesta kärsivä satunnainen kommentoija, rakastan tottakai kun minulle kommentoidaan ja pääsen lukijoiden kanssa vuorovaikutukseen. Vastaan aina kommentteihin (paitsi arvonnoissa osallistumiskommentteihin), koska mielestäni se vain kuuluu hyviin tapoihin. Jos joku puhuu minulle, niin tottakai vastaan hänelle. Koen kommentoinnin blogien vuoropuheluna. Vaikka en vastaisi muulla kuin hymiöllä, teen sen, koska tiedän, että kommentoijalle tulee siitä viesti, että olen lukenut sen mitä hän minulle sanoi. Kommentteihin vastaamattomuus on minun maailmassa töykeyttä enkä koskaan halua antaa lukijoilleni sellaista kohtelua. Ymmärrän toki suosittuja kollegoitani, ketkä saavat päivittäin postauksiinsa ehkä jopa satoja kommentteja, että niihin ei välttämättä ole aikaa yksinkertaisesti kaikkiin vastailla. Mutta koska omalla kohdallani kommentteja ei satamäärin tule (en siis pahastu vaikka tulisikin) siinä tapauksessa on todellakin kohteliasta vastata. Näin mä sen asian koen. Perustuu ihan peruskäytöstapoihin.

Olen saanut kuuden vuoden aikana todella paljon ihania ja kannustavia ja sydäntä lämmittäviä kommentteja monilta teiltä. Olen usein hymyillyt tietokoneen edessä leveä hymy naamalla ja huikannut Isännällekin, että kuunteles kuinka ihanasti mulle taas kirjoitettiin tänne. Oikeasti arvostan todella paljon positiivista palautetta. Ja toki negatiivistakin, kunhan se on asiallisesti annettu.

En ole paljoakaan joutunut kokemaan negativiista kommentointia, mutta muutamia kertoja kyllä. Pidän kommenttihyväksynnän päällä, koska en halua antaa palstatilaa provoajille enkä millekään täysin asiattomille heitoille. En alkuunkaan ymmärrä joidenkin ihmisten tarvetta käydä huutelemassa törkeyksiä toisille. Nimettömänä tottakai.

Pahin hekleri omalla tontillani on varmaan ollut se kuka veti suuret palkokasvit nenuunsa, koska en päästänyt häntä ääneen kommenttikentässä ja joka siitä suivaantuneena alkoi pommittaa kommentteja, joissa arvosteltiin lapseni ulkonäköä. Siinä kohtaa mentiin kyllä aika alas ja on sanomattakin selvää etten julkaissut niitäkään kommentteja kyseiseltä ihmiseltä.

Sainpa myös joskus pyynnön ottaa silmistäni pois piilarit, koska ne tekivät silmistäni kuulemma luonnottomat. Tein tästä aiheesta oman postauksen. Portaalista lähdön jälkeen sain muutamia todella häiritseviä kommentteja, joissa käsiteltiin portaalista lähtöäni ja aploodeerattiin sille, mutta koska en julkaissut niistä yhtäkään, lopulta ne loppuivat. Ne olivat kirjoitettu niin, että niistä olisi helposti  voinut kuvitella niiden tulleen joltain toiselta saman genren bloggaajalta. Mutta se keneltä ne tuli, on edelleen mysteeri. Tapaus aiheutti kuitenkin sen, että aloin olemaan vähän enemmän omissa oloissani viihtyvä enkä ottanut isommin osaa samassa skenessä bloggaavien somekeskusteluihin tai vastaaviin. Vetäydyin pois suurimmasta porukasta. Pidin pienemmän piirin ihmisiä lähelläni ja teen edelleen niin. Luottamus on asia, joka tulee ansaita. Ilkeiden kommenttien jättäminen bloggaajalle voi olla pahimmassa tapauksessa kiusaamista ja siihen paskaan minulla on nollatoleranssi. Lue lisää täältä.





Mitäpä sitten jatkossa on luvassa? No tätä samaa hyvän mielen turinaa kuin tähänkin asti, mutta toki enenevissä määrin myös perheeni kuvioita. Tyttäreni ja mieheni ovat vahvasti mukana blogini aihepiireissä siis jatkossakin. Kosmetiikka pysyy, mutta tämä vuosi tuo mukanaan varmasti muutakin. Haluan antaa teille lukijoille välillä vähän syvällisempää luettavaa ja toisaalta myös jotain kevyempää. Hauskoja nostalgiamatkoja ja muisteloita. Semmoista monenkirjavaa ja vaihtelevaa.

Haluan blogini olevan lukijalle kuin iso irtokarkkipussi, missä on kovia ja pehmeitä karkkeja. Makeita ja kirpeitä. Isoja ja pieniä. Miltä kuulostaa, tuletko maistelemaan?
Toivottavasti tulet :)

Mukavaaa alkanutta viikkoa kaikille!

23 kommenttia:

  1. Minä löysin blogisi kahvihuoneen kautta. Ja jotenkin jäin vain seuraamaan. Tykkään resepteistä, kosmejutuista ja kirjavinkeistä. Vähän kaikesta! Mukavinta blogissasi on elämänilo ja tuttavallisuus. Mikään ei ole kiillotettua, kiiltokuvablogeja en seuraa koska niihin ei voi samaistua eikä niistä saa mitään irti.

    Negakommentit on tosi inhottavia. Säälittävintä on että ne on mietitty loukkaamaan läheisten kautta. Niitä ei tarvitse julkaista. Ikävää että joillakin on niin paha olo tai huono itsetunto että aikaa riittää istua netissä haastamassa riitaa.
    Minäkään en kommentoi usein koska aika ei riitä :) mutta luen kyllä aina ja Nonnula on lempiblogejani ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihana ❤️ Kiitos! Tästä tuli todella hyvä mieli! Ja kuule, ihan samat sanat, sun blogi on kans lemppareitani. Ihastellen aina katson sun upeita kynsimaalauksia. Ne ovat taidetta ❤️ :)

      Poista
  2. Olipa niin kivasti kirjoitettu postaus, jossa oli paljon myös syvää ja surullistakin. Omalla kohdalla on ollut jopa jännää tutustua teihin blogikonkareihin ja millä lämmöllä olette ottaneet meidät uudemmat vastaan, koska meitähän on tullut kuin sieniä sateella ja vielä meitä keski-ikäisiäkin.

    Kiusaaminen olisi saanut minutkin vetäytymään kuoreeni, kun kerran itse kiusaaja/kiusaajat eivät koskaan selvinneet, olisin tullut hieman jopa vainoharhaiseksi ja silloin piiri pienenee ja vain ne joihin voi aidosti luottaa jäävät, ne ystävät.

    Leijonaemona sanon, että lapseen kohdistuva kiusa on jo sairasta, kyseessä on psyykkisesti sairas ihminen.

    Kommentit ovat blogin suola ja sokeri ja molemmat hyvässä, ilman niitä oma blogini ei olisi mitään. Sama täällä kunnia-asia vastata kaikkiin. Koen oikein kauhua, jos olen jättänyt vastaamatta, kun olen mobiililla kiireessä jossain käänteessä kommentin mennyt lukemaan ja ei näy enää lukemattomissa.

    Onnea mielettömästä saavutuksesta, 6v on upea saavutus ja sen kun tietää, miten paljon blogi vaatii työtä ja aikaa, on hienoa, että jaksaa. Koska välillähän meillä on vaikka mitä murheita, mutta silti blogi jaksaa aina vaan.

    Mukavaa alkanutta viikkoa ja ai niin luin vastikään keskustelua, kun toisen nimi kirjoitetaan väärin ja minähän houkka kirjoitin joskus sinun nimeksi Nonna. <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä ihana Tiia ❤️ Kuule, keski-ikää tähän genreen just kaivataankin! :D Jos multa kysytään!

      Ihanaa alkanutta viikkoa myös sulle ❤️ Ja hei, ei tosiaan haittaa vaikka oletkin Nonnaksi sanonut :D lempinimiä saa ollakin monta.

      Poista
  3. Ihanasti sanottu -irtokarkkipussi!! :) Rrrrrakastan irtokarkkeja, ja ehkä juuri siksi myös niin kovin sun blogia!
    Tykkään just siitä kun sun blogissa on vähän sitä sun tätä ja vielä kaikkea siltä väliltä.
    Ja kaiken lisäksi kirjoitat erittäin hyvin ja sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Ja ne kuvat ♥

    Oikein ihanaa alkanutta viikkoa!!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihana ystäväni ❤️ love you!

      Poista
  4. Ihanat lapsen vauvanpulleat jalat :)
    Luen kauneusblogeja satunnaisesti aika laajalla rintamalla, mutta sinä olet bloggaajista omalla top 3 listallani jonka postaukset luen yleensä aina vaikka en välttämättä kommentoi.
    Pidän niin paljon lämpimän realistisesta hyvin kirjoitetusta tyylistäsi että en lähde lukijoistasi kulumallakaan jos nyt ei ihmeitä tapahdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, joo, meidän neidin käpäkät kun hän oli jotain hieman alle vuoden ikäinen :)❤️

      Kiitos ihanista sanoistasi ❤️ arvostan todella paljon.

      Poista
  5. Pakko myöntää, mutta en ollenkaan tiennyt, mistä sun blogin nimi tulee, on pitänyt sitä monta kertaa nokatusten ollessa kysyä, mutta aina unohtunut. No nyt tiedän. :) Ihana kuva M:sta pahvilaatikko hattuna! :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa :D no nyt selvisi sekin! :)

      Joo, hän on tuollainen hassutelija :D ❤️

      Poista
  6. Mukana pysytään jatkossakin <3

    VastaaPoista
  7. Hyvin kirjoitettu ja voin monessa kohtaa olla samaa mieltä! Blogissasi on niin mukava fiilis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka kiva kuulla :) ❤️ kiitos!

      Poista
  8. Kiitos Jonna, mukava lukea ajatuksiasi <3

    VastaaPoista
  9. Hyvä ja avoin kirjoitus bloggaamisesta ja omista fiiliksistäsi sen suhteen. Rehellistä tekstiä, josta tykkään. Kyllä aitous ja ihminen kirjoitusten takana tulee blogeissakin esille ennen pitkää, niin hyvässä kuin pahassakin. Sinun kohdallasi hyvässä :) Minusta kertoo jo paljon tämänkin kirjoituksen kuvitus. Ihania aitoja hetkiä perheestäsi.
    Olen iloinen, että löysin blogisi silloin portaaliaikoihin, mutta lähtemisesi ei vaikuttanut seuraamiseen. Täällä ollaan ja pysytään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ❤️ :) arvostan suuresti!

      Poista
  10. Olet yksi pitkään seuraamistani bloggaajista ja olen aina tykännyt sun hauskasta tavasta kirjoittaa:)
    Vuoden haaveilun jälkeen rohkaistuin itsekin aloittamaan blogin n. viikko sitten. Aiheina ihonhoito ja terveellinen ruoka :) http://tuubitoleranssi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kiitos paljon ❤️

      Pitääkin tulla kurkkaamaan :)

      Poista
  11. Olipa mukavaa lukea kokeneen bloggaajan mietteitä. :) En ymmärrä ihmisiä, jotka lähettelevät törkykommentteja. Toivottavasti tajuaisivat mennä itseensä. Minä olen vasta bloggaajaurani alussa reilun parin viikon ikäisen blogini kanssa. Välillä tuntuu että onko tässä mitään järkeä, onko mulla mitään uutta/järkevää annettavaa lukijoille, lukeeko kukaan edes blogiani... Onneksi tuollaiset ajatukset ovat vain ohimeneviä. Olen todella innostunut tästä asiasta. Jos haluat käydä vilkaisemassa kosmetiikka-aiheista blogiani, se löytyy osoitteesta: http://smokyeyecandy.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana että tykkäsit lukea tämän :)En myöskään ymmärrä näitä, ketkä käyvät oksentamassa törkeyksiä toisten blogeihin. Se on jotenkin niin alhaista.

      Alussa tuntuu aina siltä ja hei, mustakin tuntuu aina vieläkin siltä, että lukeeko näitä mun juttuja kukaan :D se on varmasti sellainen fiilis, joka kulkee aina mukana. Ja ehkä hyväkin niin, pysyy tietty nöyryys tässä hommassa. Itse en ainakaan pidä lukijoitani itsestäänselvyytenä vaan teen töitä sen eteen, että heille on laadukasta luettavaa tarjolla :)

      Kiitos, mielelläni tule vierailulle sun blogiin! Paljon tsemppiä ja ihanaa kirjoitusintoa sulle, tämä on tosi kiva harrastus :) <3 Älä missään nimessä luovuta vaikka joskus tuntuisikin ankealta :)

      Poista
    2. Suuret kiitokset kannustavista sanoista! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)