perjantai 31. heinäkuuta 2015

Vedetääs hyvät pohjat.


Lupailin jokin aika sitten teille juttua essence-herkusta, jonka kahmaisin saamaan saalishaalintaani kesäkuussa. Nimittäin Lash Base- ripsarin pohjustajasta, joka on ihan mieletön.

Kuten kaikki tietävät, mun ripsethän ovat järkyttävän haastavat ja rumat. Pitää siis olla konsti jos toinenkin, että niistä saa edes jollain lailla mukiinmenevät. Rakastan Silk-kuituripsariani yli kaiken enkä sitä enää pois vaihda, mutta sen avuksi olen ottanut tämän. Voin kertoa, että toimii. Valmiiksi erinomainen on nyt huippu.

Lash Basen massa on valkoista ja melko runsasta. Teen niin, että taivutan ripset, laitan tätä, annan hetken kuivahtaa ja sitten maalaan päälle ripsarin. Avot. Toimii huikean hyvin. Niin hyvin, että en osaa olla enää ilman tätä!



Kattoo ny ite. Mun herkästi alaspäin lössähtävät poronripset ovat näinkin siedettävän näköiset tämän pohjustan avulla. Ei tähän tuotteeseen voinut kuin rakastua.

Niin joo ja hinta. No se oli jotain 3,50 €.
Käykää hakemassa omanne pois. Kerrankin saa laatua hemmetin halvalla!

torstai 30. heinäkuuta 2015

Raitapaitamamma.


"Soitetaan raitapaitamammalle", sanoo tyttäreni ja ojentaa puhelinta minulle. Raitapaitamamma on minun äitini. Nimi tulee siitä, että äidillä on usein meillä ollessaan kuvassa näkyvä pusero päällä. Ja koska Mimpellä on kaksi mammaa, minun äitini on raitapaitamamma.



Raitapaitamamma on mamma, joka aikalailla väsymättä jaksaa leikkiä lapsenlapsensa kanssa. Kun raitapaitamamma on meillä, isi ja äiti voisivat lentää vaikka Kuuhun ja neiti ei sitä huomaisi. Hän on niin mamman tyttö. Mamman pitää käyttää potalla, antaa ruoka, pukea, leikkiä, kylvettää, -tehdä suurin piirtein kaikki mitä äiti ja isi normaalisti tekevät.


Mamman kanssa ei osata edes kiukutella -ikinä. En usko, että äitini edes tietää Mimpen osaavan sellaisenkin taidon. Jännä miten isovanhempien kanssa lapset ovat aina niin superkilttejä. Mimpe tosin on kiltti noin niinkuin yleisestikin, mutta kaikkein vähiten hän risaa ukkien ja mammojen kanssa.

Isovanhemmat ovat lapselle iso rikkaus ja voimavara. Olen syvästi kiitollinen ja onnellinen, että Mimpe rakastaa niin hurjasti kaikkia isovanhempiaan ja viihtyy erinomaisesti heidän kanssaan ja luonaan. Näin mekin saamme Isännän kanssa joskus hetken kahdestaan ja pääsemme käymään vaikka keskenämme kaupassa.


Korvaamattomia ovat siis mammat ja ukit. Hyvä tukiverkko lapsiperheelle on kullanarvoinen asia. Muistetaan arvostaa sitä ja iloita siitä, eiks ni :)

Kaunista torstaipäivää kaikille :) (sateesta huolimatta...)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Neljänkympin korvalla.


Mä täytän tänään 39 vuotta. Olen siis neljäkymppinen. Siinä nelissäkymmenissä. Keski-ikäinen.

Mutta ei se pahalta tunnu. Kolmekymppisenä neljänkympin ajatteleminen tuntui ihan kauhealta. Se oli kuin olisi ajatellut olevansa 100-vuotias. Ehkä vähän vanhempikin. Muistan kun olin 18-vuotias, mun äiti täytti 40. Tuntui, että äiti oli just sellainen keski-ikäinen ja elämän ehtoopuolella, vaikka todellisuudessa näin ei tietenkään ollut. Äiti on aina ollut nuorekas ja tyylikäs. Mutta kaipa 18-vuotias voi ajatella, että nelikymppiset ovat kalkkiksia ja tylsiä.
 
Mulla itsellä on todella nuoret vanhemmat verrattuna omaan tyttäreeni. Hän tuskin voi koskaan sanoa, että mä muistan kun äiti täytti nelkyt, mä olin silloin kolme.... että niin. Lapsiparka kun sillä on näin ikäloppu mutsi.

Mulla on ollut tasan yksi pelottava ikä ja se oli 27. Muistan, että parikymppisenä oikeasti tunsin pahaa mieltä jonkun puolesta jos se ihminen oli JO 27. Säälin mielessäni kaikkia sen ikäisiä ja ajattelin hiljaa itsekseni, että voi niitä parkoja, ovat niin vanhoja.
Kun lopulta itse täytin sen pelottavan 27 vuoden iän, ei se enää tuntunutkaan miltään! 27 oli mulle ilmeisesti joku ihmeen nuoruuden loppumisrajapyykki. Nykyään 27 tuntuu niin kaukaiselta iältä, että apua.

Vaikka mä nyt olen "jo" 39, ei musta siltä tunnu. Tuntuu ihan samalta kuin kolmekymppisenä, paitsi paremmalta. Tämä on oikein hyvä ikä. En kaipaa mitään levottomia, lapsellisia kaahovuosia kun olin kaksikymppinen. Tai siinä kolmenkympin korvalla olevaa myllerystä, että mitäs nyt pitäisi tehdä; olenko jo aikuinen vai joku myöhäisteini?
Elämä on hyvä just nyt. On lapsi, on hyvä aviomies, on koti, on hyviä perusasioita, joita osaa arvostaa. Rahaa voisi olla tietty enemmänkin, mutta niin sitä aina. Tarttee varmaan alkaa taas lottoamaan. Eikös keski-ikäiset tee niin?

Tänään en nyt suuremmin juhlista. Illalla ehkä kakkua perhepiirissä. Ens vuonna onkin sitten eri juttu. Silloin kilistellään, kakutellaan ja juhlistellaan ehkäpä oikein aamuun asti.

Loppuun pikkuinen retki meikän lapsuuskuviin :) Ja hei onnea kaikille synttärikaimoille, mikäli sieltä ruudun takaa sellaisia löytyy! Kaikille muille kivaa keskiviikkopäivää :)










tiistai 28. heinäkuuta 2015

Unleash your inner beach goddess.




Postipoika kiikutti mulle ihanan laatikollisen essien kesäsävyjä. Kävin jokin aika takaperin kevätsävyt läpi ja nyt on kesän aika. Ei välitetä siitä, että ulkona sataa koko ajan, näiden sävyjen avulla päästään lähelle kesää, ainakin ajatuksissamme ja mielikuvituksissemme, eiks ni.


Valkoinen private weekend on ehkä paras valkoinen kynsilakka ikinä. Siinä on aavistus kimalletta mukana, mutta kynsillä se näyttää cremevalkoiselta. En olisi ehkä koskaan uskonut, että tykästyn näin paljon valkoiseen lakkaan! Tämä on tosi kiva varpaankynsissäkin. Tykkään.


Upea korallinen peach side babe on kokoelman ehdottomia lemppareitani. Tämän sävyiset lakat puhuttelevat mua aina hyvin voimakkaasti. Aivan huikea sävy.


Kermainen chillato saa suupielet valumaan, koska tästä tulee mieleen pistaasijäätelö, joka on ehdottomasti yksi lempparijätskeistäni. Keltaisen ja vaalean vihreän upea hybridi, joka sopii myös kivasti varpaankynsillekin. Näkisin tämän lakan myös jollain kesän morsiammella! Hauska häälakka, vähän erilainen ;)


Superkiiltävän punainen sunset sneaks on klassikko. Tällainen punainen pitäisi löytyä jokaiselta kynsiään lakkaavalta leidiltä jemmoistaan. Kun itsellä on punaiseksi lakatut kynnet, tuntuu että vihkisormuksenkin timantit kimaltavat enemmän ja sormet näyttävät normaalia pidemmiltä. Punainen väri antaa ainakin allekirjoittaneelle ultimate naisellisen olon.


Suloinen saltwater happy on kauniin hempeän sininen. Täydellinen varpaankynsilakka. Kerroin jo viimeksi, että vierastan sormenkynsissä hieman sinisiä ja vihreitä, mutta tästä kyllä tykkäsin enkä kokenut olevani liiaksi mukavuusalueen ulkopuolella.


Kunnon ameriikansininen on pret-a-surfer. Voin kuvitella tämän sävyn surffaajatyttöjen kynsille. Aika kipakka sähkönsininen ja siksi ehkä tämän kokoelman vierain sävy mulle. Mutta sinisten lakkojen ystävälle tämä on unelmasävy.

Huomaatko, että kokoelmasta löytyy jenkkilipun sävyt? Jos Amerikka on sydäntä lähellä, näillä sävyillä pystyy tekemään kivat jenkkiaiheiset kynnet itselleen :)


Upea kesäkokoelma siis essieltä! Nautiskellaan vielä kesän sävyistä ja toivotaan, että aurinkokin meille vielä jossain vaiheessa näyttäytyisi :)

Lakat saatu pr-näytteinä blogiin.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

30 vuotta punaisia huulia.


Aloitan tänään juttusarjan, johon kirjoittelen osia jatkossa silloin tällöin. Tai voi olla, että hyvinkin taajaan, koska aihe on todellakin sydäntä lähellä. Sain nimittäin maahantuojalta kuvassa näkyvät huulipunat testattavakseni ja näistähän kirjoittaa enemmän kuin mielellään. Suunnittelin aluksi, että olisin tehnyt näistä yhden teemaviikon, mutta koska punia on näin runsaasti, päätin tehdä tästä oikein kunnon juttusarjan.

L'Oreal Paris Color Riche -huulipunat laulavat tänä vuonna, että "oon kolmekymppinen, oon kolmekymppinen.." Vuodesta 1985 asti myynnissä ollut sarja täydentyi tänä keväänä uusilla sävyillä ja niitä nimenomaisia sävyjä tuon teille tässä sarjassa näytille.

Color Riche -punat ovat erittäin pigmenttisiä ja hoitavia. Niissä on runsas valikoima punaisia, pinkkejä, luumuja, oransseja, ruskeita....kaikki punat ovat pakattu ylelliseen kultaiseen hylsyyn. Huulipunat pysyvät huulilla pitkään ja tuntuvat miellyttäviltä.



Ensimmäisenä tässä sarjassa kerron pinkin sävyperheen jäsenestä, nro 131 Mistinguette. Tästä sävystä tuli ehdoton lempparini samantien ja siksi tämä sävy aloittaakin tämän juttusarjan. Upea korallinen pinkki, joka sopii kesään aivan täydellisesti.

Olen joskus nuorempana omistanut jokusen L'Orealin Color Riche -sarjan punan ja näissä punissa on täysin oma tuoksunsa. Se on seitinohuesti parfyyminen ja täysin tunnistettava juuri CR-punaksi. Tämä tuoksu vei minut vuosien taakse kun nyt taas pitkästä aikaa käytin näitä punia. Aiettä. Muistoja muistoja.





Mistinguette viimeistelee meikin täydellisesti. Vaikka silmämeikki olisikin vähän kesympi, tämä sävy saa meikin hehkumaan ja tuo sellaista klassista silausta lopputulokseen. Ilme on raikas ja huoliteltu.

Color Riche -punat löydät hyvin varustetuista tavarataloista ja marketeista.
Pakkauskoko on 7 ml ja suositushinta noin 10,50 € kpl.

Löytyykö sinun meikkipussista näitä klassisia ihanuuksia?

Huulipunat saatu blogiin lehdistönäytteinä. Mielipiteet kirjoittajan omia.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Butterscotch.


Tuupataanpa tämä toinenkin Silk Oil of Morocco -huulimeikkiuutuus tällä viikolla ulos :) Elokuussa tulee siis sarjan huulilakan lisäksi myyntiin myös huulipuna, josta löytyy 14 kaunista sävyä. Itse valitsin testattavakseni sävyn Butterscotch, joka on ihana, kermainen vaalea terracotta. Olen kovasti paljon tällaisten kauniiden rusehtavien sävyjen ystävä ja siksi halusin tämän.

Eikö muuten olekin kaunis hylsy punassa? Mä olen niin blingin ja kultauksen ystävä, että tällainen puhuttelee mua aina, etenkin kosmetiikassa. Sisustuksessa ei niinkään :D

Huulipuna on täysin vegaani tuote ja se sisältää runsaasti mineraaleja sekä arvokasta arganöljyä. Huulipuna lupaa pitkäkestoisuutta ja mukavaa tunnetta huulilla.



Kuten myös huulilakkakin, myös tämän punan sävy oli huulilla huomattavasti vaaleampi kuin hylsyssä. Huulipuna on hieman kuivahkon tuntuinen, kuten kaikki pitkäkestoiset punat ovat. Omasta mielestäni pieni kuivakkuus ei ole kuitenkaan mitenkään epämiellyttävän tuntuista, koska puna ei paakkuunnu tai käyttäydy muutenkaan sopimattomasti.

Butterscotch on kaunis maanläheinen sävy, joka sopii kivasti nudemeikkiin tai lämpimien sävyjen kaveriksi. Itse käytin tämän kanssa silmämeikissäni persikan sävyjä. Kuvissa mulla on muuten tukka auki! Varmaan ensi kertaa sen jälkeen kun leikkautin pehkoni lyhyeksi toukokuussa. Kun on ollut yli viisi vuotta pitkätukka, kestää hetken tottua siihen, että letti on lyhyempi. Vierastan vähän omaa peilikuvaani hiukset auki tällä lyhyemmällä mallilla ja siksi mulla on aina pullasudin näköinen ponnari niskassa. Odotan, että tämä malli kasvaa vähän ulos ja hiukset ulottuvat hivenen olkapäiden yli. Sitten ehkä näette mua taas enemmän hiukset auki ;)

Mutta juu, takaisin asiaan! Huulipuna on laadukkaan ja kivan tuntuinen, voisin hankkia tämän kokeilemani perusteella vielä toisenkin sävyn. Ihastuin tähän paljon enemmän kuin huulilakkaan, josta kirjotin alkuviikosta. Suosittelen kaikille hyvää ja kestävää huulipunaa etsiville. Tämä puna kestää syömistä ja juomista ja puhumista. Suukotteluakin varmasti ;)

Silk Oil of Morocco huulipunat ovat myynnissä elokuusta 2015 alkaen ja niiden suositushinta on 30 €.

Huulipuna saatu pr-lehdistönäytteenä blogiin.

torstai 23. heinäkuuta 2015

#TBT Kaksi viikkoa sitten.

Nyt aikamatkustetaan kuulkaa kahden viikon taakse! Mutta aikamatka sekin :)

Tyttäremme on todellinen eläinten ystävä ja hän haluaisi silittää hiekkalaatikolla jopa muurahaisiakin ja muitakin "ökököitä". Äidin kauhuksi myös sammakot ovat kovin kiinnostavia ja vissiin ihaniakin ja hän pyyteleekin tarrakeräilykortiinsa sammakon kuvia tämän tästä. Oh lord have mercy.

Usein kun häneltä kysyy rakastatko äitiä ja isiä, hän vastaa "Joo ja lammasta". Toteutimme hänen haaveensa päästä rapsuttamaan lampaita edellisviikonloppuna, josta tässä tunnelmia kuvien muodossa.




Lampaiden bongausretkemme suuntautui Ruissalon Kuuvaan, missä on jälleen monen vuoden tauon jälkeen iso lauma lampaita. Koko automatkan neiti höpötti, että "lampaita silittämään, pieniä lampaita" ja sitten semmoista itkuääntä päälle. Koska kaikki pienet itkevät, ihmisvauvat ja eläinvauvat, jos Mimpeltä kysytään. 



Tähtihetki saavutettiin heti. Lammas tuli tekemään tuttavuutta. Tosin se lähti aika pian pois, koska meidän neidin innostuksen taso oli sitä luokkaa, että siihen kuului ollennaisena osana melko kovaäänistä hihkumista ja "lammas"-huutelua, joten tämä kuvassa näkyvä lammas näki parhaaksi poistua takavasemmalle. Sorppa vielä, että oltiin vähän äänekkäitä ja innokkaita.





Suuri ihmetyksen aihe oli myös se, että lampaita oli niin monen värisiä; valkoisia, ruskeita ja jopa mustia. Tähän neiti ei osannut antaa mitään hyvää selitystä, totesi vain, että "montaa eri väriä".



Nämä kaksi kuvaa ovat aivan lemppareitani. Niissä kaksi suloista pientä olentoa tapaavat toisensa. Aiettä. Sydän pakahtuu.



Lopulta lampaat lähtivät mäystämään ruohoa kauemmaksi laitumelle ja me jäimme kaihoisina katselemaan niitä aidan toiselta puolen. Huudettiin kuitenkin vielä heipat niille ja vilkutettiinkin vähän. Ja kerrottiin, että tullaan vielä tänä kesänä uudelleen katsomaan heitä.



 
Lammasfanittamisen jälkeen olikin hyvä hetki ottaa pari yhteiskuvaa isin kanssa. Äidille huudettiin, että JEEE!



Harvinaista, että äitikin pääsi kuvaan. Yleensä emo on se kuka kuvaa kaikki reissut :D  Mutta kiva näin ja pitihän äidillekin antaa pusu sen kunniaksi.



Loppuun perheselfie :)

Kivaa torstaita ihanat!