torstai 8. lokakuuta 2015

Pantterinkesyttäjä.


Jos Helsinki on hetkisen kaunis. Onhan se, aina. Palataan tänään taas kesälomaamme, tosin melkein sen loppumetreille. Lähdimme silloin nimittäin perheen kanssa Isolle Kirkolle ja suuntana oli Korkeasaari.

Mimpen kummit asuvat Helsingissä ja tietenkin kutsuimme heidät mukaan tälle jännittävälle retkellemme. Helsinkipäivään sisältyi uusia kokemuksia pikkuneidille, kuten ensimmäinen paikallisjunamatka ja vesibussi ajelu. Jos aika olisi riittänyt, metro ja sporakin olisi pitänyt vielä kokeilla, mutta ne jäivät ensi kertaan.




Junamatka oli tosi jännä. Itseasiassa tästä Helsinkipäivästä puhutaan meillä edelleen. Melkein päivittäin.
-Äiti, Helsingissä oltiin. Junalla mentiin. Korkeasaareen Korkeasaareen. (Kaksi viimeistä laulaen)



Vaan eipä se vesibussiajelukaan huono ollut. Meidän neiti on niin rohkea pieni ihminen, että hän on vain innoissaan kaikesta tällaisesta uudesta. Vesibussi keikutti ja heilutti, kevyen merenkäynnin takia, mutta se ei meidän tinttarallaa haitannut. Nauratti vain kun vähän hölskytti.




Mimpe on todella eläinrakas. Tässäkin kuvassa hän vilkuttaa tiikerille. Ja silittämään olisi tottakai pitänyt päästä. Eläinrakkaus ihmisessä ei ole ollenkaan huono piirre. Päinvastoin. Ja olen niin iloinen, että Mimpellä se on täysin sisäsyntyistä. Se on hänessä itsessään, eikä opeteltu asia.




Sen lisäksi, että Mimpe on kovin eläinrakas, hän on myös ihmisrakas. Tässä kuvassa hän on kummitätinsä sylkyssä. Aina välillä hän otti kummitätiä kädestä kiinni ja sanoi rakastan sinua.




Mikä on sinun siipivälisi?







Korkeasaari-retkemme lopuksi piti tottakai ostaa muisto kotiinviemisiksi. Neiti valitsi tämän pantterin, joka oli myös äidin mielestä aika ihana.
Kysyimme isi-ihmisen kanssa mikä pantterin nimi on?
-Tiikeri, vastasi pikkuneiti.

Sehän on selvä. Tiikeri-niminen pantteri lähti meidän mukana kotiin. Ihana päivä oli. Isot kiitokset vielä kummeille. Ja tottakai ihanalle Helsingille. Olit meille jälleen kerran hyvä.

4 kommenttia:

  1. Hei, hienoja kuvia ja varmasti ollut elämys, niin meidän 5 vuotiaallekin :) Silloin oli kovin kuuma päivä ja eläimet makasivat velttoina.
    Yksi asia, johon toivoisin teidän kiinnittävän huomiota on se, että aika monessa kuvassa tyttö on rattaissa. Antakaa rohkeasti vaan kävellä ja tutkia, kehittyy motoriikkakin. Kannustakaa liikkumaan. Ja tämä ei todellakaan ole pahalla sanottu! Been there too ja nyt sitten korjataan sitä satoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Kiitän huomiostasi tässä asiassa, että lapsemme istuu monessa kuvassa rattaissa. Hän istuu rattaissa neljässä kuvassa kolmessatoista. Otin päivän aikana toistasataa valokuvaa, mutta valitettavasti nyt tähän tuli rattaissa istumiskuvia useampi. Totuus on se, että hän käveli suurimman osan ajasta itse tuolla, että kyllä me annamme hänen kävellä ja liikkua ihan itse.

      Kotonamme ollessamme olemme päivittäin ulkona leikkikentällä tai oman talon pihalla, missä hän juoksee ja leikkii. En siis olisi huolissani hänen motoriikan kehittymisestä ollenkaan. Itseasiassa hänen motorinen kehityksensä on edellä ikäistään, hän osaa mm. pujottaa helmiä nauhaan, joka on vasta kolmevuotiaan taito :)

      Meillä ei rattaissa kuljeta muulloin kuin silloin jos ollaan pidemmällä reissulla jossain kaupungissa, esim. nyt tuolla Helsingissä ja ihmisvilinä on kova. Korkeasaarta kiertäessämme hän liikkui suurimman osan aikaan tosiaan itse, mutta välillä toki pieni ihminen väsyy ja silloin on ihan lupa istua rattaissa. Kyllä aikuinenkin välillä lepää istuen, jos tulee käveltyä paljon, eikö vain? :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)