torstai 17. syyskuuta 2015

Oot isi paras.

Vaikka isänpäivään on vielä hyvä tovi aikaa, haluan tänään ylistää vähän meidän isiä.


Kun aloimme joskus aikanamme puhumaan lapsen hankkimisesta, tiesin jo silloin että Isännästä tulee hyvä isi. Itseasiassa olen tiennyt sen aina. Hän on perusluonteeltaan niin herkkä ja huomaavainen, että olisi täysmahdottomuus jos sellaisesta ihmisestä ei tulisi hyvää isiä.


Isäntä on yksi kivoimmista ihmisistä keitä olen koskaan tavannut. Toki hänessä on myös niitäkin piirteitä, jotka saavat minut aika ajoin kiristelemään hampaitani, mutta kukapa sitä nyt täydellinen on.

Hän on huolehtivainen, tarkka, jämpti, tunteellinen ja hauska. Hän ei koskaan unohda ostaa synttärilahjoja. Itseasiassa hän ei koskaan unohda hääpäivää, nimipäivää, seurustelun aloituspäivää, kihlapäivää, joulua. Minun ei koskaan tarvitse olla suu mutrulla sen vuoksi, että en saisi mieheltäni lahjoja.

Mun ei ole tarkoitus tässä nyt sokerilla kuorruttaa meidän isiä eikä turhaan kehua häntä. Totuus on kuitenkin se, että hän on erinomainen matkakumppani tässä elämässä ja rakastava isä. Meidän elämä on samanlaista kuin kenen tahansa muunkin lapsiperheen; on iloja, suruja, laskuja, nousuja, naurua ja iloa, mutta välillä myös kyyneliä. Yhdessä mennään eteenpäin ja ollaan samalla puolella, ei toisiamme vastaan.

Tiedän ihmisiä, jotka aina valittavat ja marmattavat puolisostaan muille ihmisille. Mä en tee niin. Enkä ymmärrä sellaista ollenkaan. Mun mielestä oman puolison jatkuva mollaaminen toisille ihmisille on vähän oman itsensäkin aliarvioimista. Jokainen täällä on oman kumppaninsa valinnut ja jos se toinen on niin kovin hankala ja ärsyttävä, että siitä pitää mainita kaikille vastaantulijoille, kannattaa varmaan miettiä miksi on sellaisen ihmisen kanssa.

Meilläkin on Isännän kanssa omat räiskymisemme, uskokaa pois. Mielestäni tervehenkinen riitely kuuluukin parisuhteeseen ja välillä pitää päästää pahat ilmat pihalle. Riidan jälkeen pitää muistaa pyytää anteeksi ja tässäkin asiassa annan krediitit Isännälle. Hän pyytää aina anteeksi minulta, jopa joskus vähän turhaankin. Voisin ottaa hänestä oppia tässä asiassa ja olen näiden meidän yhteisten vuosien aikana ottanutkin. Olen tosi pitkävihainen ja mun on vaikea leppyä, mutta olen yrittänyt opetella tässä suhteessa loivemmaksi jyrkän sijaan.

Oikea kumppani elämässä saa sinusta paremman ihmisen. Hän saa sinut näkemään asiat monelta kantilta ja harkitsemaan. Koen, että meidän liittomme on juuri tällainen. Me opimme toisiltamme ja arvostamme oppimaamme. 



Kun mainitsin tuolla lahjat, parhaimman yhteisen lahjan saimme kesäkuussa 2013. Kellekään kuka on blogiani kauemmin seurannut ei liene mitenkään yllätys, että tyttäremme on meille kaikki kaikessa. Äitinä on sydäntä pakahtuduttavaa katsoa näitä mun tyyppejä, jotka ovat hitsautuneet toisiinsa niin saumattomasti. Ihana parivaljakko. Tytär kysyy aina aamulla ensimmäisenä milloin isi tulee töistä kotiin? Jos isi ei ole näköpiirissä, isiä kaivataan välittömästi. Isille osataan myös kiukutella, mutta heti seuraavassa hetkessä kiedotaan kädet kaulaan ja sanotaan rakastan isiä. Kun lapsi näyttää kaikki tunteensa avoimesti, silloin tietää että lapsi luottaa vanhempiinsa.



Isi on paras viihdekeskus ikinä. Isi jaksaa väsyneenäkin kieputtaa, keinuttaa, kutittaa, leikkiä piilosta, tehdä palapelejä, pukea nukkeja ja laittaa prinsessakruunun päähänsä jos tytär niin kerran haluaa.
Ollaan isi prinsessoja.
-Ollaan vaan.


Isin sylissä juodaan aina iltamaito ja isi kantaa nukkumaan. Sängystä huudetaan vielä muutaman kerran isiä ja sitten pitää suukottaa. Muuten ei uni tule. Ymmärrän hyvin tytärtäni, en minäkään saa unta illalla jos pusu jää saamatta.




Meidän isi vaihtaa vaipat, kylvettää, tekee ruokaa, siivoaa. Ei mun tarvitse kaulin kädessä käskyttää. Miehelläni on ihan omaa hoksnokkaa tarttua kotitöihin ja hoitaa yhteistä lastamme. Tämä lähtee täysin hänestä omasta itsestään, ei minun ole koskaan tarvinnut patistaa häntä. Kun Mimpe oli vauva, jaoimme yövalvomisia ja -syöttämisiäkin yhdessä. Aina niin, että kummatkin saivat nukkua väsymystä pois. Tämä onnistui hyvin, koska en imettänyt.






Isäntää ei koskaan tarvitse erikseen pyytää voisiko hän olla tyttärensä kanssa. Se on ihan itsestäänselvyys. Lapsellamme on kaksi vanhempaa. Ihmettelen aina kun kuulen naisten puhuvan helpottuneina miten heidän miehensä suostuivat hoitamaan lapsia pienen hetken. Yhteisiä lapsia? Oikein suostuivat? Apua. Tällaisista asioista ei pitäisi edes tehdä mitään suostumiskysymystä. Lapsella on oikeus viettää kummankin vanhemman kanssa aikaa. Hyvä vanhempi ei tee asiasta mitään neuvottelua eikä kaupantekoa. Lapselleen omistautunut vanhempi viettää aikaa lapsensa kanssa omasta halustaan ja pyyteettömästi.







Kuuntelin eräänä iltana olohuoneessa näitä kahta jotka olivat työhuoneessa tietokoneella. Isi laittoi soimaan Antti Tuiskun Keinutaan -biisin. Hymyilin itsekseni, koska tiedän ettei Isäntä liiemmin siitä biisistä pidä, mutta koska tytär tykkää hirmuisesti, sitä pystyy kuuntelemaan. Montakin kertaa peräkkäin, jos tilanne niin vaatii. Neiti lauloi kertsiä mukana ja niin taisi laulaa isikin.

Lastaan rakastava vanhempi kuuntelee vaikka valaiden laulua jos lapsi siitä pitää. Vanhemmuus kun on epäitsekkäitä tekoja pienen ihmisen hyväksi.

Mimpellä on maailman parhain isi ja mä olen siitä asiasta todella ylpeä.
Liian harvoin tulee ehkä arjen melskeissä annettua isille hänelle kuuluuvaa kunniaa ja kiitosta kaikesta mitä hän meidän eteen tekee. Kiitos siis kulta kun jaksat niin hyvin meitä elämäsi naisia ja pidät meistä huolta ♥ rakastamme sinua maailman eniten.



25 kommenttia:

  1. <3 Tuli kyllä niin hyvä mieli <3

    VastaaPoista
  2. "Jokainen täällä on oman kumppaninsa valinnut ja jos se toinen on niin kovin hankala ja ärsyttävä, että siitä pitää mainita kaikille vastaantulijoille, kannattaa varmaan miettiä miksi on sellaisen ihmisen kanssa."

    WORD!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on aika idealistinen käsitys pariutumisesta... :D Aika harvalla on miehiä tarjolla jonossa, josta sitten vain valitsee parhaan päältä, ainakin meikäläisellä on ollut aika hiljaista.

      Kyllähän sitä valita osaisi jokainen, mutta jos ei tule itse valituksi, niin eipä auta, vaikka olisi minkälaiseen unelmiensa prinssiin iskenyt silmänsä. Suurin osa ihmisistä joko valitsee huonoista vaihtoehdoista vähiten huonon tai on yksin.

      Poista
    2. Sulla on vissiin ollut vähän huonoja kokemuksia pelkästään kun jotenkin toi sun kommentti on vähän tuollainen negatiivinen. En tiedä tarkoititko ihan noin negatiivisena sitä, mutta vähän siitä paistaa nyt läpi jonkinasteinen katkeruus?

      Mä oon tosi pahoillani jos sulla on käsitys, että kaikki miehet ovat huonoja ja niistä pitää valita joko vähiten huonoin tai olla sitten vaan yksin. Itse en pysty samaistumaan tuohon ajatusmaailmaan valitettavasti ollenkaan. Jos valitset olla ihmisen kanssa ketä ei ole sulle hyvä, se on silloin sinun valintasi. Ja jos valinta ja oleminen perustuu vapaaehtoisuuteen, silloin ei olosuhteista kannata valittaa. Miten sitä sanotaan; parempi yksin kuin huonon kanssa.

      Toivon mukaan löydät itsellesi hyvän kumppanin, kyllä niitä tuolla on :)

      Poista
    3. Näköjään et ymmärtänyt kommenttiani... No, se on tietysti sinun onnesi.

      Minulla ei itse asiassa ole minkäänlaisia kokemuksia; ainoa mies, joka minut olisi koskaan huolinut, oli lähes rappioalkoholisti ja siihen en ryhtynyt. Hän on jo kuollutkin, ajoi kännissä auton metsään. Voin vain olla kiitollinen, etten ollut mukana.

      Se on kuitenkin todellista elämää suurimmalle osalle naisista, ei se, että rivissä seisoo ihania miehiä toisen perään odottaen tulevansa valituksi.

      Enkä sanonut, että kaikki miehet olisi huonoja, sanoin, ettei minulla ole niihin hyviin miehiin mitään saumaa. Kuten ei suurimmalla osalla muistakaan naisista. Joten käytännössä se menee niin, että joko valitsee vähiten huonon muutamasta huonosta vaihtoehdosta tai on yksin, hyvin harvalla naisella käy niin hyvä tuuri, että tarjolla olevien joukossa on hyvä mies. Eikä se ole mikään oma valinta, jos ei ole valinnanvaraa. Kun se tosiaan perustuu vapaaehtoisuuteen myös miesten puolelta, ellen sitten kidnappaa jotain pahaa aavistamatonta yksilöä. Se ei kuitenkaan ehkä ole suositeltavaa.

      Ja parempi ehkä tosiaan yksin, mutta sitten jää saamatta myös lapset. Joten ymmärrän varsin hyvin niitä naisia, jotka ovat ottaneet huonon miehen. Tietysti on hyvin helppo huudella kliseitä ylemmyydentuntoisena, jos on sattunut voittamaan lotossa, mutta järkeäänkin saa silti käyttää.

      Minä olen jo prinsessasatuiän ohittanut, mutta kiitti kuitenkin.

      Poista
  3. Ihana postaus, Isit on tärkeitä <3

    VastaaPoista
  4. Oi. Olipas ihanaa luettavaa <3 Ja olen kyllä noista asioista ihan samaa mieltä!!

    VastaaPoista
  5. Olipas ihanasti kirjoitettu ❤️ Ihanaa päivää teille sinne!

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana kirjotus,kyynelsilmin hymy huulilla luin ja katsoin rakkaudentäyteisiä kuvia! Sinä ja Mimpe ootte kyllä onnekkaita! :)

    -Isla

    VastaaPoista
  7. Hän on kuvissa kovin sympaattisen ja ystävällisen näköinen ihminen. Uskon helpostikin kertomasi todeksi.
    Lohdullista että teidänkaltaisianne pariskuntia ja perheitä vielä on, kun niin paljon sitä toisenlaista kuulee ja näkee, ja on kokenut omassakin elämässään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on sitä ihan oikeassakin elämässä :)

      Kiitos, kauniisti sanottu <3 :)

      Poista
  8. Voi miten kauniisti kirjoitettu ♥ Teidän perheestä huokuu valtava rakkaus, välittäminen ja sympaattisuus.

    Toivon, että jonain päivänä kun meillä on ipanoita, osaisimme olla kuin te. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ voi miten ihanasti sanottu ♥ kiitos!

      Poista
  9. Ihana kirjoitus, taas kerran ♥
    Just puhuttiin erään ystävän kanssa tuosta samaisesta asiasta, kuinka jotkut mollaavat omaa puolisoaan toisten kuullen. WTF?! En ymmärrä. Kyllä muakin joskus ärsyttää tuossa isännässä joku juttu, mutta yleensä sanon sen ihan hänelle itselleen ääneen ja kohta jo nauretaan koko asialle. Kyllä mä ainakin ennemmin aina totean porukassa, että mullapa onkin maailman paras mies ♥
    P.S. Mäkin olen aina ollut ihan isin tyttö ♥ ja taidan olla edelleenkin..... ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)