maanantai 28. syyskuuta 2015

Fiuuuh.

Tervehdys! Oon taas mestoilla. Viime viikolla iski jokin vatsapöpö, joka kaatoi meikän sängyn pohjalle pariksi päiväksi. En tiedä oliko joku virus vai tätä meikän heikkoa vatsaa, joka on ihan normaalia mun maailmassa.

Tuollaiset yllättävät kipeytymiset aina sotkee blogikuviot persiilleen ja loppuviikko mentiin radiohiljaisuudessa. Mutta jos nyt koittais palata takaisin rytmiin :)

Tänään ajattelin vähän kertoa meidän neidin kuulumisia. Hän on jo 2 vuotta ja 3 kk. Niin se aika menee. Fiuh vaan.


Meillä on alkanut Lego-aika. Kyllä vaan. Legoista rakennetaan taloja, joissa asuu milloin mitäkin porukkaa, mikrofoneja lauluesityksiin, puhelimia, jotta voi soittaa mammalle. Välillä legoista rakentuu myös työkaluja, kuten kuvassa. Siinä on vasara, jos ette ihan heti saaneet kiinni. Kesäisen keittiön vesivahingon jälkeen neiti "tekee remppaa" mielellään milloin missäkin kohdassa meidän kotia ja pitäähän silloin työkalut olla. Vasara on sellainen yleishyvä työkalu, eiks ni.


Tanssi on myös kova juttu. Tässä kuvassa on menossa iltapäivätanssit ennen päikkäreitä. Koska päälle laitettiin uusi unimekko, pitihän se ajaa sisään tanssimalla. Robin ja Antti Tuisku eli Tuiskunen (kuten neiti sanoo) ovat ihan ykköstanssittajia. Myös JVG:n tuotanto on kovassa nosteessa.

Välillä myös äiti pääsee mukaan tanssiin, mutta vain jos äiti samalla laulaa. Ihan sama mitä, kunhan äiti laulaa.

Katselin eräänä iltana neidin varpaita ja sanoin, että sulla on ihanat pienet pottuvarpaat. Siihen neiti tokaisi:
-Ei äiti, ne on tanssivarpaat.

Enough said.




Ihanaa kun nykyään meillä jutellaan jo kuin isommatkin ihmiset. Se kaikki selityksen ja höpötyksen määrä! Ollaan välillä naurettu Isännän kanssa neidin sutkautuksia ja ihmetelty hänen uskomatonta havainnointikykyä. Ja muistia. Hän saattaa muistaa mitkä housut hänellä oli jalassa kun oltiin hammaslääkärissä, vaikka siitä on jo aikaa monta viikkoa. Kauppareissuilla hän osoittaa ulos auton ikkunasta ja sanoo, että tuossa oli se koira. Ilmeisesti se koira, jonka hän näki joskus keväällä siinä samassa kohtaa.

Eräänä iltana isi oli neidin kanssa kävelyllä ja lähellämme olevalta omakotitaloalueelta tuli savun tuoksua. Neiti nuuhki ilmaa ja sanoi täällä tuoksuu ihan mökiltä.
Totta. Mökillä tuoksui iltaisin savu, kun ukki lämmitti saunaa.



Erityisesti äidin mieltä lämmitti tässä taannoin keskustelu, joka meni näin:

-Mimu, mitä sanotaan kun on syöty?
-Rakastan äitiä

Siinä taisi tulla kiitostakin kauniimpi sanapari.

Semmoista meille. Tai neidille lähinnä :)
Mitäs teille? Miten viikko on alkanut?

4 kommenttia:

  1. Iiih, ihana Mimu ♥
    Ihanaa alkanutta viikkoa :)

    VastaaPoista
  2. Nuo puhelinkuvat oli ihan parhaita ♥ Nauroin ihan vatsa kippurassa. Kuinka toisella voi olla niin aidot ilmeet aina ♥ Aikamoinen kullannuppu!!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) no hän on sellainen tinttaralla, oikea pikkuneiti :) <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)