torstai 16. heinäkuuta 2015

#TBT Vauvantuoksua.





Kaksi vuotta sitten meillä tuoksui vauva. Enkä nyt tarkoita mitään vauvankakan tuoksua (vaikka toki sitäkin oli aina välillä joo) vaan sellaista ihanaa vauvan tuoksua. Sitä kun saisi pullotettuna, niin ostaisin heti. Kaikki ketkä ovat joskus nuuhkutelleet vauvoja tietävät mistä puhun. Ja oma vauva tietty tuoksuu aina kaikkein parhaimmalta vauvalta.

Heinäkuussa 2013 meillä oli siis yhden kuukauden ikäinen neiti, joka otti hienosti jo katsekontaktia ja seurusteli kovin mielellään meidän kanssa. Iltaisin vedettiin kunnon iltaraivot, koska masu nipristeli, mutta muu aika sitten oltiinkin tyytyväisiä. Sanoimmekin hänet iltaraivojaan Furious Rage & Anger -nimityksellä, koska sitä se oli. Hyvin raivokas pieni ihminen. Mutta kukapa sitä nyt ei huutaisi raivokkaasti jos pentele soikoon sattuu johonkin.

Mimpe oli aivan ihana vauva. Kaikki vanhemmat varmaan sanovat näin jälkeläisistään, mutta meidän kohdalla se ainakin on ihan totta. Yöheräämisiä meillä ei ole ikävä, mutta muuten tuo vauva-aika oli niin suloista ja hattaraista. Tämä tämän hetkinenkin ajanjakso on ihanaa, mutta toisella tavalla. Lapsen elämän kaikki ajanjaksot ovat omalla tavallaan ihania ja ennenkaikkea arvokkaita.
Vauva-aikaa on kieltämättä aina välillä vähän ikävä. Sitä jotenkin ajattelee niin haikeudella, koska se aika ei enää koskaan palaa.
Ymmärrän niitä ihmisiä hyvin, ketkä hankkivat lisää lapsia, koska onhan ne vauvat vaan niin fantastisia. Vaikka ne huutaisivat ja olisivat haastaviakin, mutta jos ne on omia, ne on silloin maailman parhaita.

Meidän vauva tosin ei ollut yhtään haastava. Oli tosin aika, jolloin hän heräsi joka jumalan aamu klo 5 ja suostui nukahtamaan uudelleen seuraavan kerran klo 9, mutta sekin aika meni ohi ja unirytmi muuttui järkevämmäksi. Kaikki tällaiset pienet epämukavuudet vanhempien kannalta kuuluvat siihen vanhemmuuteen ja oma lapsi palkitsee ne kaikki menetetyt yöunet moninkertaisesti sillä kaikella mitä hän vanhemmilleen antaa ja opettaa.

En mistään hinnasta luopuisi äitiydestäni. Se on parasta tässä elämässä.


Pieni tyttö maailmaan
syntyi hempeistä varjoista,
tähtien kutsun saattelemana,
makeista metsämansikoita
ja suloisista suudelmista,
pienistä pisamista,
satakielen laulusta.

4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi :)