torstai 9. heinäkuuta 2015

#TBT Mun ihana mamma.


Tänään muistelen rakasta mammaani. Mamma nukkui pois vuosi sitten keväällä, maaliskuussa ja edelleen teen surutyötä. Mamma oli yli 90-vuotias pois lähtiessään. Sain olla siis onnekas, että minulla oli isovanhempi elämässäni, vaikka itse olen jo neljäkymppinen.



Olin aina mamman tyttö. Vauvasta asti. Asuin koko lapsuuteni paritalossa, jonka toisessa puolikkaassa asui isovanhempani. Ukkini nukkui pois kun olin ekalla luokalla, keväällä 1984, mutta mamma jäi asumaan siihen paritaloomme vielä ukin kuoleman jälkeenkin.

Elämä kuljetti asioita niin, että ostin lapsuudenkodin puolikkaan vanhemmiltani vajaa kaksikymmentä vuotta sitten silloisen aviomieheni kanssa ja näin meistä tuli mamman kanssa jälleen läheisiä naapureita.

Olimme niin läheisiä, että välillämme räiskyi välillä kipakatkin kiistelyt, mutta seuraavassa hetkessä nauroimme taas yhdessä ja halasimme toisiamme kyyneleet silmissä. Mamma oli yksi minun elämääni eniten vaikuttaneista ihmisistä. Hän oli aina minun puolellani, aina auttamassa. Hän rakasti minua ehdoitta ja niin minäkin häntä.

Moni on sanonut, että olen kuin kopio mammasta nuorena. Niin taidan olla. Luonteemmekin olivat hyvin samanlaiset. Ja kaikki perusvaivat :D olen perinyt häneltä ison liudan periytyviä juttuja, kuten mm. sappikivitaudin ja herkän vatsan.



Olen hyvin onnellinen, että mamma ehti tavata Mimpen. Se, että sain tyttären, oli mammalle valtavan tärkeää. Hän odotti Mimpen syntymää kovin ja vaikka hänen muistinsa oli heikentynyt vuosien saatossa hyvinkin radikaalisti, minun raskauteni hän muisti, se oli hänelle niin tärkeä asia.

Mimpe syntyi samana vuonna kun mamma täytti 90 vuotta. Se oli varmasti paras syntymäpäivälahja, jonka mamma sai. Ja eniten toivottu.


Tämä kuva on minulle hyvin tärkeä. Se on otettu tyttäreni ristiäispäivänä elokuussa 2013. Tässä kuvassa on neljä sukupolvea, kaikki ihania naisia.

Kun mamma nukkui pois ja kävimme Isännän kanssa saattamassa mamman kappeliin, laitoin tämän kuvan mammalle arkkuun mukaan, sydämen päälle. Tämä kuva kulkee nyt myös mamman mukana siellä missä ei ole enää kiire ja ajalla ei ole enää merkitystä.


Niin rakas mammani. Täällä minä sinua edelleen muistelen, päivittäin jopa. Itkenkin usein ikävääni, mutta välillä muistelen hymyssä suin kaikkia ihania muistoja. Olit minulle hyvin rakas ja tärkeä.
Jonain päivänä vielä varmasti tapaamme ♥

Mun sydämeni tänne jää
kun aika on mun mennä pois
syystuuli vaan soi lauluaan
kuin kaiken tietää vois

Mun sydämeni tänne jää
aina asuinpailleen
vaik itse saan vain viivähtää
kesäiltaan viimeiseen

Kun mennyt oon, niin kuulet
vain kuiskeen rantamainingin
jos uskot enemmän kuin luulet
siinä sua tervehdin

Sä kevään näät taas kerran
ja kuulet laulut lintujen
jos herkistyt ees hetken verran
silloin ymmärrät sen

Mun sydämeni tänne jää
se lähelläsi aina on
sen tavoitat jos haluat
vaik maa ois lauluton.

8 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus ♥ Mammat rules
    Itse olen myös siitä onnellisessa asemassa, että molemmat mammat on vielä elossa. ♥

    Just katseltiin teiän äitin kanssa vanhoja valokuvia, ja sä olet kyllä ihan samannäköinen kun sun mamma nuorena!! ♥
    Teidän suvussa on todella vahvoja naisia!!!!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kulta ♥
      Mulla ei ole enää ketään isovanhempaa elossa, molemmat isoisät kuolivat samana keväänä 1984 ja mummo kuoli 2006 ja nyt mamma viime vuonna.

      Joo, kun mun ja mamman rippikuvia vertailee, niissä voisi olla sama ihminen :D ♥ olen hyvinkin samanlainen kuin mamma oli.
      Niin taitaa olla ♥ :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)