tiistai 30. kesäkuuta 2015

Sinä ansaitset kultaa.


Huomaat sen jo pienistäkin asioista. Asioista, joita muut eivät edes välttämättä näe eikä huomaa. Vain sinä näet ja tunnet. Vaistoat sen, tunnet sen inhottavan, puristavan tunteen kun joudut tiettyyn tilanteeseen ja kohtaat tiettyjä ihmisiä.  Ihmisiä, joita ehkä joskus pidit kavereinasikin, jopa ystävinä. Ihmisiä keitä uskoit hyviksi. Luotit heihin. 
Yrität olla täysin normaali, ehkä vähän näkymätönkin. Et halua vetää huomiota itseesi, koska silloin joku voi saada jälleen sen aseen, millä ampua sinua henkisesti. Jos sanot jotain, kadut heti, että sanoit mitään. Jos teet jotain, kadut heti. Kunpa saisit olla rauhassa. Kunpa saisit sanoa sen mitä mielessä on ilman, että sinut tallotaan heti alas. 
Kunpa silti vielä uskoisit, että olet vahva.

Kiusatun ihmisen ajatuksia. Tuttuja varmasti monelle kiusatuksi joutuneelle. Myös itse olen kahlannut näissä tunteissa monesti elämäni aikana. Jo ala-asteikäisenä nämä tunteet tulivat aina silloin tällöin tutuiksi, koska olin uusioperheestä ja kaupan päälle vielä pullukka lapsi.  
Sulla ei ole isää. Possumunkki, läski.
Kaikki kyyneleet eivät näy ulospäin. Välillä niitä itkee niin paljon sisällään, että sisin hukkuu niihin.

Omat kouluaikojen kiusaamistapaukset eivät ole ehkä niitä kaikkein vakavampia, mutta ne jättivät silti jäljen minuun. Minulle ne olivat isoja juttuja, jotka muistan vielä tänäkin päivänä. Kukaan ei voi toiselle sanoa mikä kiusaamisen määrä on sitä pahinta. Se on silloin pahinta kun se itsestä tuntuu siltä. Aikakaudella tai ihmisten iällä ei ole merkitystä, aina on kiusattuja ja kiusaajia.


Kiusattuna oleminen tekee elämästä helvettiä. Se repii itsetunnon palasiksi, luottamus ihmisiin menee ja itsestä tulee vainoharhainen ja pelkäävä ihminen. Ne jäljet jäävät kiusatulle sieluun vuosiksi. Ne eivät välttämättä poistu sieltä koskaan.
Sanotaan, että yleensä kiusaajallakin on paha olla ja siksi kiusaa. Lapsen kohdalla voikin olla näin, koska lapsi ei osaa kanavoida tunteitaan kuten aikuinen. Mutta kun aikuinen ihminen kiusaa toista aikuista, on kyseessä jotain muuta. Aikuinen ihminen osaa tehdä valintoja ja harkita sanojaan sekä tekojaan. Tai ainakin siihen tulisi olla kyky.  Kiusaaminen on toisen ihmisen ihmisarvon alentamista. Joku kokee itsensä niin täydelliseksi, että kuvittelee ottavansa oikeuden tuhota toisen ihmisen henkinen hyvinvointi. Voi kuvitella olevansa muita parempi. Voi kuvitella, että maailma on renki.

Kiusaaminen ei välttämättä ole aina näkyvää tai räikeää. Kiusaaminen voi olla myös sitä, että ihminen syrjäytetään pois jostain tietystä ryhmästä/yhteisöstä/ystävä-kaveripiiristä ja aletaan puhua hänestä ympäriinsä loukkaavia asioita. Mustamaalataan häntä, tehdään hänestä sosiaalinen hylkiö. Jätetään ihminen yksin. Tällaista tapahtuu työpaikoilla, yhteisöissä, ryhmissä, -missä vain. Kiusaaminen ei ole aina suoraan päin naamaa tapahtuvaa ilkkumista, fyysistä tönimistä tai muita tekoja. Kiusaamisen muoto voi olla juurikin tätä kulisseissa pikkuhiljaa tapahtuvaa, jonka kiusattu huomaa yleensä pienistä asioista, jotka ovat kiusaajan puolesta kuin kannanottoja. Kuitenkin niin selkeitä, että kiusattu varmasti huomaa ne.



Miksi kirjoitan tästä nyt? Koska olen saanut kuulla olevani ärsyttävä, lapsestani seonnut ihminen, kenelle kaiken huipuksi on jäänyt kaikki raskauskilotkin. Olen myös kuulemma hankala ja mielensäpahoittaja pahinta laatua. Ihminen kenelle voi surutta naureskella. Tämä kaikki selän takana tottakai, eihän nyt päin naamaa kuitenkaan. On paljon fiksumpaa esittää edessä päin mukakivaa, silleen falskisti ja epäaidosti ja sitten selän takana pyöritellä silmiään.
Mulla on sen verran tarkka hevonkukkusuodatin, että erotan kyllä kuka on aito ja kuka ei. Ja en ole sokea. Enkä myöskään tyhmä. Näen, kuulen, huomaan, havaitsen. Ja paskanjauhannalla on, -kuten valheillakin-, lyhyet jäljet. Jutut liikkuu, halusivatpa paskanpuhujat sitä tai ei.

Julma paikka tämä maailmamme ja ansaitakseen tällaista kohtelua,  ei tarvitse edes paljoakaan tehdä. Itseasiassa ei tarvitse tehdä muuta kuin olla oma itsensä ja se on vaan yksinkertaisesti joillekin liikaa. Olla vain rehellinen ja aito. Epäaidoille, pinnallisille, kaikkitietäville, ehkä jopa kateellisille ihmisille se on liikaa. Ne ihmiset eivät näe maailmaa samanlaisena kanssasi ja siksi sinusta tulee silmätikku.

Lapsestani seonnut. Kyllä, sitä olen ja ylpeästi vieläpä! Kun käy läpi rankan lapsettomuuden ja kaikki sen tuomat henkiset rassaukset, on varmaan oikeus ollakin hieman seonnut kun lopulta sitten saa sen kauan odotetun lapsen. Rakastan lastani yli kaiken ja iloitsen hänestä päivittäin. Jos se tekee minusta seonneen, niin olen mielelläni sitä. Keneltä se on pois, että lapseni on minulle tärkeä? Se kell´onni on, se onnen kätkeköön, niinkö? Hei voin kertoa, että turha luulo. Onneni lapsestani on niin suurta, aitoa ja tärkeää, että minä en sitä kätke. En ikinä.



Tuomitseminen, toisen ihmisen ulkonäön arvosteleminen, loukkaavat sanat ...ne kaikki ovat kiusaamista. Tiedän, että kaikista ihmisistä ei voi pitää eikä kaikkien kanssa tarvitse tulla toimeen, mutta mikään ei oikeuta syrjimään ketään ja käyttäytymään loukkaavalla tavalla. Törmäsin taannoin tilanteeseen missä henkilö sanoi toiselle hyvin kärkkäästi, vaikka mitään syytä ei ollut. Seuraavassa hetkessä tämä henkilö ikään kuin kehuskeli toiselle, että laitoin sille luun kurkkuun sanomalla napakasti. Miksi? Miksi pitää olla niin "napakka"? Tunteeko siinä olevansa jotenkin toista parempi? Tarve palauttaa kuri ja järjestys, ilman syytä? En ymmärrä moista perseilyä käytöstä.

Vaikka tätä vuotta on eletty vasta noin puolet, tähän vuoteen on silti mahtunut jo paljon. Syy miksi kirjoitan tästä blogiini on, että haluan sanoa teille kaikille kiusatuille jotain tärkeää: Te ette ole yksin, vaikka siltä ehkä tuntuukin. Yllättävän moni kokee näitä asioita, mutta ei uskalla tai halua puhua kenellekään. Kun olen omalla kohdallani kokenut huonoa kohtelua, olen yksinkertaisesti sulkenut ne negatiiviset ihmiset pois elämästäni. En hakeudu enää heidän seuraansa, enkä päästä heitä lähelleni enää missään tilanteessa tai paikassa. Annan heille täyden porttikiellon elämääni. Olen jo vuosia sitten rankkojen kokemusten jälkeen tehnyt itseni kanssa sopimuksen ja lupauksen: kaikki negatiivisesti minuun vaikuttavat ihmiset saavat poistua elämästäni. Heillä ei ole mitään asiaa elämääni eikä elämässäni ole tilaa negatiivisuudelle. Energiavampyyreille niin sanoakseni. Simple as that. Törmätessäni heihin, he ovat minulle vain vastaantulevia, vieraita ihmisiä, ei muuta. Tämä on aina toiminut hyvin ja toimii edelleen. Itsellä on rauhallinen ja hyvä olla kun olen päättänyt, että ne ihmiset eivät merkitse minulle mitään eivätkä ole millään tavalla osana elämääni . He eivät pääse loukkaamaan minua, koska elämässäni on niin paljon hyvää ja positiivista.
Tällä periaatteella olen tehnyt tänäkin keväänä isoja päätöksiä ja ne päätökset ovat olleet oikeita ja hyviä minulle.



Maailma olisi parempi paikka jos kiusaamista ei olisi. Mutta valitettavasti sitä on ja tulee varmasti aina olemaan. Aina on olemassa ihmisiä, jotka pönkittävät itseään toisen kustannuksella.
Vaikka olo olisi voimaton kiusaajien edessä, pitää jaksaa muistaa, että sinä itse olet arvokas. Sinulla on merkitystä, ei ehkä kiusaajille, mutta aivan varmasti jollekin ihmiselle. Et ole yksin. Muista puhua kiusaamisesta avoimesti, pura tunteitasi rohkeasti, itke, päästä se kaikki paha olo pois sisältä. Kun sen tekee, pystyy asiat jäsentämään paremmin, ottamaan etäisyyttä kiusaajiin ja aloittaa henkinen parantuminen.

Rakentaa itsensä vahvemmaksi taas. On tärkeintä olla oma ja aito itsensä. Antaa kiusaajien pitää se kaikki fuula ja feelu.






37 kommenttia:

  1. Musta on jännä miten ihmiset ei näe sitä omaa käytöstään muiden käytöksessä. Todennäköisesti se jonka mielestä olet seonnut lapsestasi on itse "seonnut" jostain muusta asiasta eikä käsitä asian olevan tasan sama. Ihmisten mieli ja elämä kun tuntuu pyörivän (yllättäen) niiden omuen mielenkiinnonkohteiden ympärillä. Niinkuin kuuluukin. Kenenkään ei kuitenkaan tulisi vähätellä sitä toiselle tärkeää asiaa tai elämän sisältöä.

    Itse siis olen kokenut hyvinkin paljon vähättelyä sellaisten ihmisten kohdalta joilla on lapsia; mun elämä vaan ei ole tärkeää, siinä ei ole sisältöä enkä mä tiedä elämästä mitään koska mulla ei ole lapsia. Se vituttaa. Mutta ne ihmiset onkin sitten jäänyt...

    Lapsi voi olla valinta, siinä missä lapsettomuuskin. Mikäli lapsen on valinnut ja saanut, niin siitä nimenomaan pitää nauttia. Ikävä kyllä tunnen useammankin ihmisen, jotka eivät sitä tee. Musta on oikeesti kammottavaa kuunnella vanhemmilta paasausta siitä miten lapsi rajottaa elämää eikä mikääb ole enää hyvin.

    Sekoa siis lapsestasi tasan niin paljon kuin sydämestä lähtee, maailmaan mahtuu rakkautta :) ja noi muut jutut.. ihmisten ulkonäön haukkuminen on vaan jotain niin tyylitöntä, ettei niille kannata uhrata ajatustakaan. Nimim. Läski rillipiru jne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät niin. Nämä tyypit, jotka naureskelee mun lapsesta sekoamiselle, ovat seonneet tosiaan muihin juttuihin. Mutta se, että lastaan rakastaa on pahempaa sekoamista.

      Mä en ymmärrä sitä miksi ihmisen pitää selittää valintojaan kenellekään? Jos päättää olla lapseton omasta tahdostaan, se on jokaisen oma asia ja taustalla on varmasti jokin hyvä ja painava syy. Tiedän mitä tarkoitat, kun painimme lapsettomuuden kanssa, keskustelin kerran eräälle ihmisille siitä, että mitäs jos emme koskaan saakaan lasta. Kerroin, että silloin pitää vaan sopeutua tilanteeseen ja ymmärtää, että elämällä on silloin jotain muuta annettavanaan meille ja elämällämme on jokin muu tarkoitus. Siihen tämä ihminen sanoi, että "ei ilman lapsia ole mitään tarkoitusta". Se satutti todella paljon. Ei lapsettoman ihmisen elämä ole yhtään sen arvottomampaa tai tarkoituksettomampaa kuin sen kenellä on lapsia.

      Kiitos, niin teenkin <3 Tyttäreni on suurin saavutuksemme ja olemme hänestä ylpeitä :)

      Poista
    2. Musta on vaan niin käsittämätöntä, että miten joku voi sanoa noin _varsinkin_ kun tietää tilanteen! Mulle vastaavia kauhisteluja on tullut lähinnä siinä, kun olen kertonut ettei me välttämättä miehen kanssa edes tulla ikinä yrittämään lasten hankintaa. Syitä on monia, enemmän ja vähemmän itsekkäitäkin joukossa. Eihän ne syytkään tosiaan muille kuulu, mutta perusteluistakin huolimatta olen useamman kerran kuullut että kyllä mä kuitenkin tulen toisiin ajatuksiin, olen vielä nuori. Yhtä ärsyttävää kun anopin viljelemä "kyllä sä vielä ymmärrät kun tulet tähän ikään"!
      Mut maailmaan mahtuu idiootteja :D

      Poista
  2. Ei hitto...tää sun tekstis veti kyllä niin sanattomaksi.... ♥ Tekisi mieleni antaa tulla ja lujaa, mutta se/ne joiden suusta nämä raakuudet on tullut, niin ei ansaitse edes niitä haukkumasanoja.
    Kaikista eniten otti korvaan tuo "lapsestaanseonnut"... WTF?! Mä tykkään sun tavasta olla äiti, oot hyvin samanlainen kun mun veljen vaimo. Rakastat lapseasi ylikaiken, mutta pidät silti tiukat rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Jaksat touhuta lapsesi kanssa, et jatkuvasti valita että me lapsettomat ei ollenkaan tiedetä kuinka rankkaa sulla on. Iloitset kaikista lapsesi kehitysvaiheista jne jne... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. En voi kun toivoa, että jos minusta joskus tulee äiti, minusta tulisi samanlainen äiti kuin mitä sinä olet Mimulle ♥

    Tsemppiä Muru ♥ pysy juuri sellaisena kuin olet ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näitä piisaa, mutta maailmaan mahtuu monenlaista tossunkuluttajaa. Jutellaan tästä kun nähdään jossain vaiheessa ♥

      Ihanasti sanottu Nanne ♥ olet aivan ihana, mä olen niin onnellinen ja iloinen, että olen saanut sinunlaisesi ystävän elämääni ♥

      Poista
  3. Olen ollut koulukiusattu. Minua ei yläasteella huolittu joukkueisiin eikä pari- tai ryhmätöihin. Annettiin ymmärtää, etten ole arvokas, yhtään mitään, vastenmielinen. Tuollaiset asiat jäävät mieleen, vaikka aikaa olisi kulunut yli vuosikymmen.

    Kannoin häpeää koulukiusaamisestani todella pitkään, sillä jotenkin myös vanhempani ja opettajat antoivat ymmärtää, että loppujen lopuksi se on minun syy, että olen kiusattu. "Kun olet tuollainen hiljainen, niin se on helppo uhri kiusaajille".

    Mutta minä olen selvinnyt, huomannut, että osa ihmisistä haluaa sittenkin olla ystäviäni ja rakastaa minua. Heidät pidän lähelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä sitä miksi kiusaamisen uhrista aina loppupeleissä tehdään se syypää siihen, että häntä kiusataan? Sama kuin raiskauksen uhreja syyllistetään sillä, että "pukeuduit liian miehiä provosoivasti" tms. Kiusaajia ei pidä suojella eikä silittää päähän. On todella kauheaa, että niin tehdään.

      Onneksi voit paremmin ♥ Pidä kiinni ihmisistä ketkä ovat puolellasi, muut jääkööt taakse ♥

      Poista
  4. 💗💗💗

    Olen muuten monesti ihmetellyt tuota, että milloin tässä maassa tuosta aitoudesta olosta on tullut suoranainen rikos? Pitäisi osata pelata pelejä, joita minä en ainakaan osaa, enkä halua osata. Jos et osaa, et kuulu joukkoon.

    Olen muuten kirjoittanut omasta kiusaamisesta myös joskus blogiini: http://keyword-love.blogspot.fi/2013/08/neiti-siveys.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa se ihana kaimani! On hienompaa olla sellainen amerikkalaistyylisesti mukamukava ;)

      Mä muistankin tuon postauksen, mutta käyn lukaisemassa uusiksi jossain kohtaa ♥

      Poista
  5. Voih, tsemppiä! Onneksi sinulla on, kuten kirjoitit, paljon hyvää ja ilonaiheita vastapainona. Kyllähän tuollainen silti vaikuttaa kun harva meistä on täysin teflonpinnoitettu.
    Mäkin olen muutaman kerran tehnyt noin, katkaissut yhteydenpidon yltiönegatiiviseen ihmiseen, yksi näistä lähisukulainen. Jotenkin sitä silti syyttää myös itseään noista (esim herkkänahkaisuudesta), mutta jälkimmäisessä tapauksessa lohduttaudun sillä, ettei mun päätös ole aiheuttanut minkäänlaista arvostelua muiden taholta, pikemminkin ymmärrystä. Eli mielestäni se kertoo jo paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ♥

      Niin se kannattaa tehdä, mä olen todennut sen erittäin toimivaksi ja hyväksi tavaksi. Miksi turhaan tuhlaa aikaansa ja energiaansa siihen, että jokin muuttuisi, kun ei kuitenkaan muutu.

      Poista
  6. <3

    'Lapsestaan seonnut', pyh ja pah! Lapsestaan pitääkin seota, sanon minä. :) :)

    VastaaPoista
  7. Jonna, ole ylpeä siitä kuka olet ja mitä olet elämässäsi saavuttanut! <3 Älä anna muiden nujertaa sua. Energiasyöppöjen sulkemisen pois omasta elämästä olen itsekin todennut hyväksi ratkaisuksi. Aina löytyy niitä, jotka yrittävät loukata ja nujertaa. Harmi vain, että vaikka heidät sulkeekin pois elämästään, kyllähän ne välillä pääsee pinnan alle vaikuttamaan, vaikka kuinka yrittää jättää heidät huomioimatta. Voimia ja iso halaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olenkin ♥ Se on totta, ei niistä heti eroon pääse, mutta ajan kanssa alkaa helpottamaan kun ne ihmiset eivät ole enää siinä silmien edessä joka paikassa jotain toimittamassa.

      Kiitos muru halauksesta, halaan takaisin ♥

      Poista
  8. <3 Niin totta! Äitini sanoi aikoinaan viisaasti: joskus valokuva-albumistaan kannattaa poistaa ihminen, joka tuottaa vain pahaa mieltä ja jopa kipua. On ihmisiä, jotka eivät ansaitse yhtäkään kyyneltä. Olen oppinut kantapään kautta ettei kannata roikkua ihmisissä, jotka käyttävät hyväuskoisuuttani ja kiltteyttäni hyväkseen. Uskon, että kannattaa kääntää toinen poski, mutta vain kerran. Lopulta kannattaa ja pitää lähteä kävelemään. Olen poistanut useita ihmisiä elämästäni viime vuosina. En siksi, että olisin katkera, mutta en myöskään voi unohtaa, että nämä ihmiset ovat tietoisesti satuttaneet minua niin paljon ettei minun ole järkeä luottaa enää uudestaan, tai edes esittää välittäväni heistä. Menkööt minun puolestani. Paras kosto on se, että olen saavuttanut elämässäni asioita, joista he sanoivat "turha sun on edes yrittää." Lällislää.

    Saat olla ylpeä itsestäsi, sinulla on ihana perhe, ja vaikuttaa siltä, että miehesi palvoo jokaista senttiä sinussa. Se on tärkeämpää kuin jonkun nobodyn mielipide sinusta. Meille tärkeiden ihmisten ajatukset meistä ovat niitä, jotka meitä saavat määrittää. Ja kai nyt lapsestaan saa seota, mä sekoan jo kissanpennuista, joten voin kuvitella mitä tapahtuisi, jos itse lisääntyisin... :D:D

    <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti sanottu, aivan ihana kommentti Fanni <3 viisaita sanoja.

      Mä uskon myös anteeksiantoon, mutta vain sen kerran. Vaikka olen kiltti ihminen, vedän tiukasti rajani siihen kuinka monta kertaa voin antaa anteeksi. Ja joitain asioita ei vaan voi hyväksyä. Surullista näiden kiusaajien kannalta on, että se ihmistyyppi ei vain opi. Ei näe itsessään mitään vikaa. Tiedän tai ainakin vahvasti arvaan, että jos joku näistä minun arvostelijoistani on lukenut tämän tekstin, tuskin on tuntenut mitään pistoa sydämessään. Enemmänkin tälle on pyöritelty vaan lisää silmiä ja tuhahdeltu vähättelevästi. Ei nähdä mitään väärää eikä mitään epäkohtia omassa toiminassa.

      Mutta! En jaksa enää välittää enkä piitata. He eivät ole enää osana mun elämää eivätkä tule olemaankaan. Onneksi tosiaan elämässäni on miljoonabiljoona kertaisesti ihanampia ihmisiä ja rakas perhe <3 Ne ovat kultaakin kalliimpia asioita <3 <3

      Poista
  9. <3 kirjoittanut niin hyvin ja myös sydäntä oikein särkee, että sanattomaksi saat, enkä tiedä osaanko sanoja edes löytää. <3

    Minusta on ihanaa katsella pikkuprinessastasi kuvia, en koe että se on mitenkään minulta pois. Joskus mietin, kun laitan lapsestani kuvan jonnekin, loukkaanko sillä jotain lapsetonta, jolla suuri suru. Mutta pakko on kuitenkin elää omaa elämää ja omaa polkua, jos koko ajan ajattelen joka liikkeestä miten muut suhtautuvat kadotan oman elämäni valon.

    Sinut olen saanu treffata ja ei siinä tarvinut morjensta sanoa, kun heti aistii että sinä olet kovin sydämellinen ihminen. <3 Välillä tuntuu että juuri kilttejä kiusataan, helppoja kohteita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tuntosarvet olisi kohdillaan, ettei yksikään kiusa menisi ohi.

    Kulje omia polkujasi itseäsi kuunnellen, vain niin voit olla onnellinen. Latistavia lannistajia ei elämään kaivata, kenties hekin jossain kohti miettivät omia toimintatapojaan, miksi toisen onnea tulee polkea. Meistä jokainen muodostaa oman onnensa itse.

    Minua ns.ystäväni kiusasi useamman vuoden pienenä, olin todella arka ja ujo lapsi. Kesti vuosia paikata haavat, niitä ei laastarilla paikata, vaan haavat piti huolella tutkia ja aukoa, ennen kuin oma pää selkeni. Vuodet auttavat myös olla välittämättä . <3

    Olet ihana muista se ja teidän tytär on itse suloisuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aivan mielettömän ihanasta kommentista Tiia ♥

      Itse olet aivan ihana ihminen ♥ tykkään susta!

      Poista
  10. Koskettava kirjoitus<3 Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
  11. Veti ihan sanottomaksi tuo sun teksti.
    Miten ihmiset voivat olla toisiaan kohtaan noin julmia?
    Olen itsekkin kokenut kaksinaamaista kohtelua ja ihmettelen suuresti, mitä sellainen ihminen ajaa takaa? Tai ylipäätään, mitä kiusaaja hakee tuollaisella käytöksellään?
    Olet tehnyt aivan oikein sulkiessasi kiusaajat elämästäsi, turhaa tuhlata omaa kallista aikaa sellaiten ihmisten kanssa kun sen ajan voi viettää paljon paremmassakin seurassa esim. Mimpen <3

    Oot ihana ihminen <3 ja on ollut ilo saada tutustua suhun. Toivottavasti nähdään kun olen tulossa sinnepäin kasvohoitoon :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa se. Kaipa siinä kaikessa on kyse jostain persoonallisuushäiriöstä tai siitä, että pönkittää omaa egoaan toisten kustannuksella? Olipa kuinka tahansa, kiusaaminen on väärin. Todella väärin.

      Kiitos samoin ihana Marina ♥ Mä tykkään susta kans ♥

      Poista
  12. Voi jonna <3 itse olen ollut onnekas etten ole joutunut koulukiusatuksi ja toivon mukaan en kyllä ole ollut kiusaajakaan. Mielestäni kotoa myös opitaan tällaiset jutut.jos kotona ollaan ahdasmielisiä ja erilaisuutta ei tunnisteta normaalina asiana niin helposti sitä kai vieroksuu ja rupeaa kiusaamaan kun ei ymmärrä. Mieheni mummi sanoi taannoin että hänellä käy sääliksi poikia euroviisuissa ( perttikurikannimipäivät) :-) ilmeisesti kävi sääliksi koska heillä on down... Itse ennustaa ajatella asiaa lainkaan niin.. Outoa ahdasmielistä ajattelua. Olen lapsuudessani ollut paljon down ihmisten kanssa tekemisissä ja eikä käy yhtään sääliksi. Ihmiset voisivat ottaa heistä oppia!! Sydäntä koskeva oli kyllä kirjoitus vaikka ei niinkään itseä koske. Toivon että saan omille lapsilleni "opetettua" että ihmisiä on erilaisia :-) t. Ninna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninna <3 mä aion myös opettaa Mimulle, että ihmisiä kohtaa pitää olla suvaitseva. Pitää olla avoimin mielin ja kohdella muita kuin haluaisi itseään kohdeltavan.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)