perjantai 3. huhtikuuta 2015

Tinttaralla.

En olekaan hetkeen taas päivittänyt perheen kuulumisia tänne blogin puolelle. Jutellaan nyt perjantain kunniaksi vähän muutakuin kosmetiikkaa.


Meidän tinttaralla täytti viime viikolla jo 1 vuosi 9 kk! Niin iso tyttö jo! Teetin hiljattain vuoden ajalta kaikki Mimpestä otetut kuvat (niitä oli muuten tarkalleen 1273 kpl) ja tein hänelle kuva-albumit. Olen päättänyt jo ennen hänen syntymäänsä, että aion dokumentoida hänen lapsuutensa valokuvien avulla todella tarkkaan. Omasta lapsuudesta on myös paljon kuvia ja haluan ehdottomasti, että omalla lapsellani on tämä sama etu.
Niitä kuvia katsoessa ymmärsin miten paljon pieni ihminen voi vuodessa muuttua! Vuosi sitten hän oli vielä ihan vauva ja nyt meillä juoksentelee iloinen kohta 2-vuotias pikkupimu. Joka muuten höpöttää aivan hurjasti! Ollaan naureskeltu Isännän kanssa iltaisin kun neidin huoneesta vielä nukkumaan laittamisen jälkeenkin kuuluu vajaan puolen tunnin ajan sellainen iloinen pulina ja pulputus. Käyn joinain iltoina katsomassa, että mitä hän siellä höpöttelee ja joka kerta hän yllättää minut sillä, että makoilee kiltisti peiton alla ja sieltä sitten iloisesti laulelee tai höpöttää :) Se on hänen unilauluaan selkeästi.


Isin polvi leikattiin melkein nelisen viikkoa sitten ja edelleen arki on vähän erilaista sen suhteen. Isi kulkee vielä kepeillä ja polvi on arka. Mimpe on yliliikkis kun hän hoitaa isin polvea; tuo kylmäpussia, tyynyä, silittää isin jalkaa ja välillä antaa polvelle suukonkin. Ihana katsoa kun toinen niin tosissaan haluaa auttaa vaikka ikää on vasta alle 2 vuotta.


En tiedä mistä neiti on saanut kimmokkeen, mutta hän tykkää "puhua puhelimessa". Lähestulkoon kaikki voi toimia puhelimena; kirjat, kaukosäätimet, muovihedelmät, voidetuubit, tyhjät talouspaprurullat, -you name it. Hän aloittaa puhelun yleensä kovaäänisellä MOI-sanalla, jonka jälkeen tulee "mitä kuuluu?"-kysely. Siihen päälle aikamoinen litania hänen omia sanojaan (joita kaikkia me emme ihan vielä isi-ihmisen kanssa osata kääntää suomeksi) ja loppuun vielä kuuluva MOI MOI. Kysyn aina "puhelun" päätyttyä, että kenelle soitit ja vastaus on melkein poikkeuksetta mamma tai ukki. Joskus aamuisin kun "puheluita" soitetaan potalta isin vielä nukkuessa, saattaa vastaanottajana olla myös isi.
Musiikki on edelleen kovassa nosteessa samoin tanssiminen. Keittiössä kun äiti tekee ruokaa, pitää välillä ottaa hurjat piiritanssit äidin kanssa tai sitten vaan laulaa loilottaa äidille ja pyöriä samalla ympyrää ja kertoa, että "tanssii tanssii". Yksi lempilauluista on Mustan Kissan Tango, jonka lallalla-osuutta lauleskellaan usein. Ja toki Muumibiisitkin ovat vielä in. Etenkin Muumihumppa.



Neiti on muuten innostunut todella isosti kissoista. Aina kun jossain näkyy kissan kuva, hän hokee innoissaan "kissa kissa" ja maukuu vähän päälle. Kysyimme häneltä haluaisiko hän joku päivä oman kissan ja hän vastasi myöntävästi. Kysyimme myös mikä kissan nimeksi tulisi ja hän kertoi, että "kissa". Pidetään faktat faktoina ja nimet simppeleinä :D


Tämmöisiä kuulumisia meille :) Ihanaa viikonloppua & pääsiäistä kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)