sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Vahinko ei tule kello kaulassa.

Jos jotain tässä elämässä olen oppinut, niin sen, että älä suunnittele liikaa. Suuret ja joskus pienetkin suunnitelmat saattavat vesittyä ihan vaan sekunnin murto-osassa kun palettiin tulee pari muuttujaa.

Viime sunnuntaina kerroin Purkkimafia-postauksessani, että kirjoittelen siirtymiseen asti normaalisti, mutta nyt kerronkin, että normaali ei ole sana joka kuvaa postaustahtiani.

Koska:

Ei, minä en ole loukannut itseäni, mutta Isäntä on. Hän pääsi viime viikon alussa takaisin vakituiseen työhönsä pitkän lomautuksen jälkeen ja ehti olla siellä neljä päivää kunnes kävi pikku haaveri. Eikä niin pikkukaan.

Hän tipahti alas telineeltä,  noin metrin korkeudelta ja siinä hötäkässä polvi sanoi krutzboombang. Lanssilla äkkiä sairaalaan ja tutkimuksiin. Lopputulema on, että mitään ei ole murtunut, mutta polvesta on nivelsiteet rikki. Ja saikkua napsahti koko kevään verran.

Polvi kuvataan vielä ja tarkistetaan, että siellä ei muhi mitään yllätyspommia, mutta siihen asti mennään näillä eväillä. Isäntä ei voi ottaa yhtään painoa jalalle joten kepit ovat apuvälineenä sekä kuvassa näkyvä tuki. Isillä on robottijalka, niinkuin me Mimpelle tämän tuen esittelimme. Neiti meinaan katsoi hieman hämmentyneenä tätä aparaattia.

Seuraavat viikot olen siis meidän perheen jalat ja kädet. Koitan postailla tänne aina jossain välissä, mutta saattaa olla hiljaisempaa kuin normaalisti. Toivon mukaan pysytte silti messissä! Ja hei, kohtahan tulee se muuttokin uusille kulmille! Sitä ennen lupaan tosiaan antaa vielä lisää infoa kaikista käytännön jutuista kuten siitä miten mun juttuja voi edelleen seurata.

Purkkimafiaan siirryttäessä postaustahti palautunee normaaliksi :) Toivon mukaan Isännän jalka on jo silloin parempi. Toivon tätä ennen kaikkea hänen itsensä takia, kivun kanssa ei ole mukavaa elää, I know.

Ja ihanana pikku kuriositeettina kerron, että me asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja tässä talossa ei ole hissiä. Että semmoinen pikku kierrepallonen tähän kaikkeen vielä lisämausteeksi. Kepit ja portaat ovat aina helppo yhdistelmä. Eiku.

Mutta tämmöstä tänne. Vahingot eivät tule kello kaulassa. Muutenhan niitä ei koskaan sattuisikaan.

Mitäs teille, ootteko pysyneet ehjinä?

8 kommenttia:

  1. Auts ja outs! Se on vain hetki, kun sattuu ja sitten parannellaan pitkään. Kärisvällisyyttä ja toipumista! Itse tuli todettua, että talvi yllättää myös pyöräilijät eikä vain autoilijoita. Ensimmäisillä liukkailla nurin ja nyt on pari kuukautta polvea paranneltu leikkauksen jäljiltä. Poikki menneen eturistisiteen tilalle on rakennettu uusi jostain takareiden jänteestä ja kierukkaa korjattu. Se on muuten tosi kökköä, kun mukana ei saa kannettua mitään, vaikka jotenkin pääsee keppien kanssa liikkeelle. Nythän se vaihe on jo jäänyt jonnekin joulunjälkeiseen hämärään, mutta edelleenkin toipuminen teettää töitä = jumppaa, miettimistä, että kummalla jalalla ensin, kipuiluja ja "eikö se nyt taivu" -ahistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala :( Paranemista myös sulle! Talvi on kyllä vaarallista aikaa! Kulkeepa millä vaan :(

      Poista
  2. Hyvin tuoreessa muistissa keppeilyn aiheuttama turhautuminen! Mursin joulukuun puolessa välissä nilkkani vessassa jammaillessani ja leikkauspöydällehän sitä päädyttiin. Kipsi ja saikku kesti 6 viikkoa ja siitä ajasta 5 viikkoa tarvitsin keppejä liikkumiseen. Käytännössä en saanut kannettua itse edes vesilasia! Siinä oli lujilla sekä miehen että mun pinna. Asutaan onneksi rivitalossa, mutta asunto on kaksikerroksinen. Ja koska ulkona on ollut niin älyttömän liukasta, vietin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta 5 viikkoa neljän seinän sisällä! Oi sitä Onnea ja iloa kun vihdoin pääau töihin :D

    Tsemppiä siis sinne sekä potilaalle että hoitsulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jep, Isäntä on ollut nyt sisätiloissa neljä päivää ja huomaan hänessä jo pientä hajoilua...onneksi on enää vaan 2kk saikkua jäljellä...No ehkä hän pääsee ulos vielä sen aikana :)

      Poista
  3. Apua ja zemppiä sinne ja täällä ollaan oli hiljaista tai ei. <3 <3 Sydämellistä sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet kyllä niin ihana Tiia! <3 Kiitos ihanasta kommentista taas kerran <3 <3

      Poista
  4. Voi ei :( Tsemppiä sinne ja toipumista isännälle!

    VastaaPoista
  5. Meillä on äidillä sama homma kun teiän isännällä. Äiti on vaan neljä viikkoa edellä tapaturmassaan.... :( Tylsiä juttuja!! Äiti oli just niin innostunut käymään jumpassakin ja sit sattui haaveri. Paha mieli toisen puolesta jo ihan senkin takia.... :( Ja nyt meiän täytyy vähän järkkäillä menojamme uudestaan, kun koiranhoitaja on poissa pelistä ☺ mutta tärkeintä nyt on että äiti sais polvensa kuntoon, ei se että me saatais koira hoitoon! ☺
    Tsemppiä!!! ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)