perjantai 31. tammikuuta 2014

Pullotettua hattaraa, sateenkaarta, yksisarvisia, My Little Ponyja....ja ja ja.

Vaikka otsikosta voisi luullakin, niin EN kirjoita tätä postausta humalassa.

Kirjoitan tästä (vaikka tämä onkin jotain niin ihanaa, että tämän tuoksusta voisi päihtyäkin):

Tämä voi joistain teistä ehkä tuntua siltä kuin vääntäisin suolattua veistä avohaavassa kun kirjoitan tästä tuoksusta, nämähän siis myytiin nopeammin loppuun kuin Keekin stadionkeikat. Kysehän on siis legendaarisesta Snow Fairysta jota saa Lushilta vaan joulun aikaan. Ystäväni Kissis profetoi tämän edt:n tulemista paria viikkoa ennen huokailemalla ääneen, että kunpa Snow Fairya saisi hajuvetenä.
Ja oho! Sitten tuli ilmoitus, että sitä SAA! Talking about wish came true.

Siis onko siellä ruudun toisella puolen joku kuka EI tiedä miltä tämä tuoksuu? Jos on, niin Snow Fairy tuoksuu joltain niin hyvältä ettei sitä oikein osaa normaalisanoin edes kertoa. Otsikkoni kertoo tämän tuoksusta kaiken olleellisen. Poneja, sateenkaaria, hattaraa, vaaleanpunaisia norsuja, perhosia, kukkia, irtokarkkeja, pumpulia, paksuja untuvatyynyjä, poutapilviä ja yksisarvisia. Selkiskö?

Snow Fairy pitää kokea. Se ei ole tuoksu, se on tunnetila.

Kun nämä tuoksut tulivat myyntiin, päivystin koneella valmiina, sormet syyhyten (Luojalle kiitos äitiyslomasta!) ja klikkasin samantien yhden itselleni. Olin ehkä vähän jouko kun en ostanut kuin vaan yhden, mutta oli tässä sen verran suolainen hinta, että kaksi kappaletta olisi saattanut alkaa jo närästää. Mutta iloitsen jo tästä yhdestäkin!

Koska kuorrutin Isännänkin Snow Fairy-hysteriallani, hän oli ottanut höpinäni sen verran tosissaan, että joulupaketista löytyi tälläinen:


Ei enempää eikä vähempää kuin suurin leka Snow Fairyn suihkugeeliä! Nyt pisteitä ropisemalla rakkaalle aviomiehelleni! En ehkä itse olisi raaskinut maksaa suihkugeelistä sitä melkein 30 euroa, mutta Isäntä raaski. Whii. Ihana mies!

Onko joku muu seonnut Snow Fairyyn? (Kissis, mä tiedän että sä OOT! Sä olet vielä muakin hullumpi tämän suhteen! :D)

torstai 30. tammikuuta 2014

Niin se aika vierähtää.

Kosmetiikkapostausten väliin hieman meidän perheen kuulumisia :)

Meidän pikkuinen auringonpaiste täytti 26.1. jo 7 kk! Iso tyttö jo! Meillä yritetään jo kovasti konttauasentoa, mutta ihan vielä ei olla onnistuttu! Ja sekös syö neidin hermoja...(keltä lie perinyt huonon kärsivällisyyden...gröhöm)


Hampaita ei ole vielä(kään) tullut. Hyvä kun olemme Isännän kanssa olleet syyskuusta asti, että ihan kohta Mimulle tulee hammas...mutta ei vieläkään. Syyskuusta asti siis on kuolan määrä lisääntynyt ja nyrkkiä on syöty niin ahkerasti, että välillä on pitänyt jo rasvata rohtunutta ihoa :( Olen monesti nähnyt unta, että Mimulle tulee yhdessä yössä viisi hammasta! Tätä menoa se varmaan toteutuukin. Ja siitä yöstä tulee varmasti oikein leppoisa.


Liikkeelle meillä on kyllä lähdetty. Ei ryömimällä, mutta kierimällä. Siten pääsee oikein näppärästi eteenpäin ja etenkin äidin ja isin tv-tasolle jossa on kaikkea kivaa, kuten dvd-soitin ja kotiteatteri! Voi sitä namiskojen ja vipstaakien määrää! Ja niitä on sitten hitokseen kiva räplätä! Kumma juttu vaan, että äiti ja isi heristää sormeaa aina kun pieni neiti eksyy näiden laitteiden äärelle? Ja äiti sanoo, että nyt mie romahan.


Kaikesta on kiva tarttua kiinni, etenkin äidin silmälasit ja hiukset ovat ihan ykkösjuttuja. Samoin isin iPhone. Ja isin parta. Ja isin korvikset.  Äiti on jostain syystä lopettanut korvisten käytön kokonaan! Miksköhän? Ja ah, kaukosäätimet! Molemmilla mammoilla on kaulassa kaulakorut joihin on ihan parasta tarttua ja pikkaisen kiskaista. Se naurattaa aina kovin.

Ollaan puhuttu Isännän kanssa, että todennäköisesti meidän neiti skippaa kävelyvaiheen kokonaan ja lähtee suorilta juoksemaan. Niin vinhasti nämä pienet jalat käy nyt jo.

Kaikenmoisia ilmeitä ja ääniä on myös opittu, laitetaan nenää nippuraan ja tuhistaan, nauretaan naama leveänä, pöristään, hoetaan mamamamamamamaa tai äijäjäjäääää. Tai sitten huudetaan kirkkaasti EIIIII. Myös sormilla on kivaa päristää suuta. Ja silloin se vasta kivaa onkin kun äiti/isi syöttää ja suu on täynnä puuroa/sosetta!

Mimu lähettää terkkuja ja märkiä pusuja kaikille lukijoille :)

Loppuun vielä video jossa neiti esittelee ilmerepertuaariaan :D


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Huippulöytö.

Rakastan kirpputoreja. Mielestäni parasta vapaapäivän viettoa on kierrellä kirppiksiä ja tehdä hyviä löytöjä. Viime aikoina kirppislöytöni ovat olleet lähinnä kivoja vaatteita ja leluja tyttärelle, mutta onpa joukkoon osunut äidillekin muutama kiva juttu.

Tässä yksi niistä.

Marimekon Magneettilaukku. Hintaa kirppiksellä 10 €. Sillä hintaa tämä lähti kiljuen mukaan!

Rakastan käsilaukkuja jotka saa olan yli. Joskus muinoin suosin laukkuja joita piti kantaa kahvasta, mutta ajan myötä sellaiset laukut ovat jääneet epäkäytännöllisyytensä vuoksi kaapin perälle lojumaan. Ja nyt kun on lapsi, tälläinen käsilaukku on ihan ykkönen, koska kannettavaa piisaa muutenkin kun lähdetään tytön kanssa vaikka vain kauppaan.

Laukussa on kaksi vetoketjulla suojattua välikköä. Laukku on tilava, se tuntuu mukavalta käytössä ja on eleettömän tyylikäs. Klassikko.

Laukku on nähnyt elämää ja kangas on kulunut joistain kohdin, mutta mielestäni se kuuluu asiaan. En ostanut uutta laukkua vaan käytetyn. Mielestäni laukku on kuitenkin hyvässä kunnossa ja käytän sitä ylpeänä. Tein hyvän löydön, hyvällä hintaa. (Laukun ovh on 99 €)

Muita kirppisfaneja? Onko tullut tehtyä hyviä löytöjä?

tiistai 28. tammikuuta 2014

300:n kunniaksi.

Nyt se on täällä. VIHDOINKIN! Kauan lupaamani arvonta sen kunniaksi, että jo 300 lukijaa on ottanut pienen blogini luettavakseen! Jeij! Kiitos teille kun olette pysyneet mukanani, vaikka taukojakin on välillä ollut!

Mutta nyt. Arvonnan palkinnot ovat:

 Palkinto nro 1: Beyoncén Pulse NYC -setti, jossa edt ja vartalovoide.

Palkinto nro 2: Dermosil Vanilla sokerikuorinta ja 5 kpl kukkaistuoksuisia käsilaukkukokoisia käsivoiteita.

Palkinto nro 3: Bath & Body Worksin Japanese Cherry Blossom vartalovoide ja kaksi Victoria's Secretin edt-tuoksua, Lemon Escape ja Luschious Crush.


Kupletin juoni menee näin:

1.Osallistuaksesi olet lukijani. Voit olla sitä Googlen kautta, Blogilistan kautta, Bloglovinin kautta. Kerro minulle mitä kautta seuraat blogiani. Jätä kommentiisi sähköpostiosoite josta sinut tavoittaa jos voitto osuu kohdallesi.

2.Arvonta alkaa nyt 28.1.2014 klo 7 ja päättyy 14.2.2014 klo 24 (jolloin blogini täyttää 4 vuotta!) Tällä aikavälillä tulleet osallistumiskommentit hyväksytään mukaan.

3.Kysy minulta jotain. Ihan mitä tahansa. Saa olla henkilökohtaistakin :) Kerään kaikki kysymykset arvonnan jälkeen ja teen niistä Q&A- postauksen. Eli vastaan jokaikiseen kyssäriin :)

4.Palkinnot lähtee vain Suomen rajojen sisälle.

5.Voit halutessasi esittää toiveen mikä palkinnoista olisi mieluisin jos arpaonni napsahtaa kohdalle.

Sitten ei muuta kuin Lycka Till! :)

maanantai 27. tammikuuta 2014

Anna olla.

Ostin varmaan jo viime kesänä (?) nämä hiustuotteet, syystä, että olin kuullut niistä positiivisia arvioita.

Kyseessä on Let me be* -hiustenhoitosarja joka on kotimainen. Pullot ovat mukavan tuntuisia käteen, pinta on astetta mattaisempaa matskua ja suihkussa näitä on kiva käsitellä kun pullo ei lipsu näpeistä. Ostin kokeiluun hoitoaineen (kosteuttava) ja kaksi hoitosuihketta (kosteuttava ja korjaava). Olen oikea hoitosuihkeiden suurkuluttaja, tykkään hölvätä niitä hiuksiini pesujenkin välissä.

Hoitoaine lupasi kosteuttaa ja pehmentää. Juuri oikeita lupauksia minun hiuksilleni jotka ovat olleet pitkään jo vaalennusprojektissa (mustasta vaaleaan..ah, niin ihanan kuluttavaa hiuksille!). Odotin tältä hoitsikalta varmaan suurempia kuin mitä se loppujen lopuksi olikaan. Hoitotulos ei ollut ihan niin hoitava kuin olisin toivonut. Itseasiassa hiukset jäivät yllättävänkin korpuiksi. Tuoksu lupasi olla omenaa ja persikkaa, mutta minun nenuuni tuli paha flashback jostain lapsuudenajan purkasta joka maistui ihan nuollulle postimerkille. Käytin tämän kuitenkin loppuun eikä mielipiteeni tästä muuttunut yhtään paremmaksi matkan varrella. Ainoa millä tähän sai hoitavampaa tehoa oli lisätä määrää pesukerralla. Kun tuotetta pursotti päähän tennispallon verran, alkoi harjakin soljua paremmin hiusten läpi. Mutta en näe mitään järkeä sellaisessa hoitoaineessa joka hupenee kolmessa pesukerrassa loppuun.

Entäs nämä suihkeet sitten? Mjaa, eipä nämäkään ihan Kuuhun mua lennättäneet. Ihan ok kamaa kumpikin, mutta ovat jääneet aika vähälle käytölle koska omistan parempiakin hoitosuihkeita. Näitä käytän lähinnä nykyään satunnaisesti ja silloin jos joku lempparisuihke on just loppunut enkä ole ehtinyt hankkia lisää. Tuoksu näissä on sama nuoltu postimerkki eli ei mikään mun tuoksuaisteja hellivä.

Mun hiuksille nää ei oikein olleet parhaimmat ja tuskin ostan näitä lisää. Kiva oli kokeilla ja pulloista annan pisteet. Kivat ja hauskat tekstit. Sisältö ei vaan rokannut.

Täältä voit lukea sarjasta lisää.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Ensimmäinen vuosi takana.

Tänään tulee täyteen vuosi siitä kun rakas Brunomme lähti Sateenkaarisillalle. Vielä näin vuodenkin jälkeen on edelleen ikävä, puhuimme juuri Isännän kanssa, että ikävä tuskin koskaan poistuu sydämestä. 






Lainasin Mopojengi-blogista kauniin runon joka sopii mielestäni myös Brunolle hyvin.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.


Äiti ja isi ikävöi sinua edelleen.


Ps. Paluu normaaliin bloggausrytmiin on jälleen viivästynyt...busy mom, what can I say. Mutta kyllä mä täältä tulen takaisin! 


torstai 2. tammikuuta 2014

Kuulumisia.

Hyvää alkanutta vuotta rakkaat lukijani. Joulukuussa flunssa takia alkanut tauko venahtikin sitten tänne uuden vuoden puolelle, mutta nyt täällä ollaan taas! Joulukiireet ottivat pahasti vallan kun flunssa alkoi helpottaa. Sitten Mimu tuli elämänsä ensimmäiseen flunssaan ja mun vanhemmat olivat melkein viikon meillä ja ja ja....kiirettä piti.

Aloitellaan tämä uusi vuosi tälleen kertaamalla joulukuulumiset kera suurehkon määrän joulukuvia. Tämä joulu poikkesi aikaisemmista 37:stä joulustani niin, etten viettänyt aattoa vanhempieni kanssa. He muuttivat aiemmin syksyllä toiselle puolelle Suomea, tarkemmin sanottuna Lappiin joten vietimme yhteisen joulun hieman ennakkoon meillä täällä Etelä-Suomessa.

Normaaliin bloggaustahtiin yritän ja pyrin pääsemään ensi viikolla. Kauheasti olisi valokuvattavaa, kirjoitettavaa ja kauan lupaamani arvontakin on tulossa. Yhdestä lukijasta on kiinni ja 300 paukkuu rikki. En tosin sitä jää odottamaan, vaan järkkään arvonnan teidän iloksi heti kun pääsen kiinni takaisin normaaliin bloggausrytmiin. Luvassa on iso arvontapalkinto, sisältäen mm. hajuvesiä.

Mutta jos nyt niitä kuvia :)

Etukäteisjoulu mun vanhempien kanssa. Mimu tykkäsi kun mamma ja ukki olivat melkein viikon meillä.


Käytiin moikkaamassa mun mammaa eli Mimun isomammaa vanhainkodissa. Näillä tytöillä on ikäeroa 90 vuotta. Isomamma on aina ihan haltioissaan Mimusta. Nämä kuvat ovat mielestäni hyvin liikuttavat :') Näistä jää Mimulle ihanat muistot isomammasta. (Huomatkaa muuten, että vaikka mammani on jo noinkin iäkäs, hänellä on kynnet lakattu :) Meidän suvun naiset ovat aina pitäneet huolta ulkonäöstään ja huoliteltu pitää olla, vaikka ikää olisikin vähän enemmänkin ;))

Aattona olimme Isännän vanhempien luona ja näin jännittävät tunnelmat oli siellä. Joulupukilla oli onneksi tuttu ääni joka oli kovin samanlainen kuin ukilla..... :D Mutta neiti oli reipas eikä itkenyt yhtään! Vakavaksi tosin veti, mutta muuten hän oli ihan cool.

Isännän siskontytöt ovat Mimua jonkin verran vanhempia ja on ihana katsoa miten he tykkäävät paijata pientä serkkuaan :) Tässä ihana tonttutrio!

Ja meidän rakas pieni tonttumme :) 


Tapaninpäivänä tyttömme täytti 6 kk (hei apua, justhan mä olin synnärillä ja nyt tää tirppa on jo puolivuotias!) Sen kunniaksi otimme käyttöön syöttötuolin! Se oli jännää ja kaikkein kivointa oli kun sai heilutella jalkoja :D Annamme yhden aterian päivässä tuossa syöttötuolissa, jotta neiti tottuu siihen. Muuten emme häntä siinä istuta koska hän ei vielä osaa istua.


Nam nam. Hyvää sosetta äippä laittanu :)

Nää olis niinku nää mun rakkaat :)

Hymytyttö!

En varmaan olekaan täällä blogin puolella kertonut tästä hauskasta ja aika erikoisestakin jutusta. Meillä roikkuu eteisen peilissä Brunon kuva. Silloin kun Mimu oppi hymyilemään, hän alkoi hymyillä joka kerta eteisessä kun kuljimme tuon peilin ohi. Joskus tuli jopa ihan kikatusta ääneenkin! Ihmettelimme Isännän kanssa, että mitä tuo tyttö nauraa, kunnes tajusimme, että Brunon kuvaa! Testasimme oikein erikseen onko asia todella näin ja näinhän se oli. Samantien kun Mimu näki Brunon kuvan, leveä hymy levisi kasvoille ja iloista kikatusta perään. Jotenkin tästä tuli hyvä olla. Brunohan sairastui vakavemmin sen jälkeen kun tulin raskaaksi ja poistui koirien taivaaseen viime tammikuussa. Uskomme vahvasti siihen, että Brunolla oli iso rooli siinä, että tulimme lopulta neljän vuoden yrittämisen jälkeen raskaaksi. Se ihana pieni tuhisija poisti meiltä jonkin stressitekijän ja tuotti meille hyvää mieltä, niin että saimme tämän ihanan tytön alulle. 
Näin ollen haluamme nyt uskoa, että Bruno on suojelemassa Mimun elämää tuolta pilven reunalta ja Mimu tietää sen. Siksi hymy on niin herkässä neidillä kun hän näkee suojelusenkelinsä kuvan :) Näillä kahdella kaveruksella on jokin yhteys. Näin me ainakin uskomme :)