tiistai 26. elokuuta 2014

Aika rientää.

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma antaa kaiken parastaan, laulaa iki-inhokkibändini Suurlähettiläät. Mutta inhokilla on pointtia tuossa laulunsa sanoissaan.

Juuri oli kesäkuun loppu ja meidän ipana täytti vuoden. Tänään hän on jo 1 v 2 kk. Aika kuluu nopeaan kun on mukavaa.

Iso tyttö jo. Olen iloinen, että meillä on iloisesti pulputteleva, omin jaloin kävelevä tyttönen, mutta jotenkin olo on samalla haikea kun vauva-ajat ovat ohitse. Toki en kaipaa niitä kolme kertaa yössä heräämisiä, mutta muuten vauva-aika oli niin suloista. Meillä on ollut alusta asti niin helppo ja kiltti lapsi, että ne muutamat rankat yöheräämisetkään eivät traumatisoineet meitä Isännän kanssa yhtään.

Pieni tuhiseva vauvantuoksuinen neiti nukkui sylissä joskus parikin tuntia ja se pari tuntia meni yhdessä hujauksessa kun vaan ihasteli nukkuvaa pientä ihmistä ja nuuhkutti sitä huumaavaa tuoksua itseensä. Vauvantuoksua jos saisi pullotettuna, ostaisin heti!

Nyt syliin kiivetään jo melkein itse ja siinä viihdytään jopa ihan niinkin pitkään kuin kymmenen sekuntia kerrallaan kunnes taas leikit kutsuvat. Päiväunien jälkeen on poikkeus, silloin sylitellään joskus puolikin tuntia ja torkutaan vielä äidin olkapäätä/rintaa vasten hetki. Näplätään äidin paidan kaulusta ja hymistään ihanalla heleällä äänellä. Joskus tuijotellaan äitiä ihan läheltä ja hierotaan äidin kanssa neniä yhteen. Eskimopusuja :)

Äiti, lopeta jo se kuvaaminen....pliis.

Meillä kuunnellaan paljon musiikkia. Ihan perinteisiä lastenlauluja ja myös äidin ja isin levyjä. Isi tykkää soittaa Teflon Brotherisia ja äidin kanssa kuunnellaan kaikkia sekalaisia radiohittejä. Kaikki musiikki on mahtavaa. Musiikki laittaa tanssittamaan ja naurattamaan. Tahtia voi lyödä taputtamalla. Leikitkin sujuvat hienosti kun taustalla soi Muumihumppa tai TaoTao. Kun äiti laulaa mukana (tai tanssii), se vasta naurattaakin :) 

Mutta heti aamusta lähtien ollaan hymyssä suin. Joku kerran tässä kysyikin, hymyileekö teidän tyttö aina? Pakko melkein valehtelematta ja liiottelematta sanoa, että kyllä. Meillä ei paljon itketä, paitsi joskus jos mennään nurin tai kun ollaan oikein väsyneitä. Mutta muuten meillä kikatetaan ja hymyillään. 

On ihana huomata miten näinkin pieni ihminen osaa olla kiinnostunut jo eri asioista. Meillä lempparileikit ovat keittiöleikit. Synttärilahjaksi saatu muovinen kahviastiasto on ykkössuosikki. Kirpparilta ostetut saman sarjan muoviset paistinpannu, kattila ja paistinlastat kaivetaan joka aamu esiin ja aletaan kokkaamaan. Toinen lempiasia on pallon heittely. Etenkin Muumisuperpallon. Sitä voisi heitellä loputtomiin ja nauraa kikattaa joka kerta kun pallo pomppii.

Mutta kaikkein ihaninta äidin vinkkelistä kuultuna on se, että meillä sanotaan nykyään äiti. Kun päiväunilta herätään, omasta huoneesta kuuluu heleä äitiiii. Isikin on tosin välillä äiti, mutta se ei haittaa. Kaikki sanat tulevat aikanaan. En koskaan kuvitellut miten paljon se voi sydämessä läikähtää kun oma pieni ihminen tuo kasvot ihan lähelle, sanoo äiti ja antaa koko naaman kastelevan pusun. Mikään maailmassa ei ole suloisempaa kuin se :)

Kaunista tiistaita kaikille :) Me täällä aloitellaan päivän leikkejä yhdessä Neiti 14 kk:n kanssa :)

12 kommenttia:

  1. Ihana neiti Aurinkoinen! <3 Taidan tietää mistä teidän neidin kokkausinto on peräisin... Nimimerkillä "söin aikamoisia herkkuja koko viime viikon" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanne <3 Joo, mamman perintönä taitaa tulla :D meidän oma Junior Masterchef :)

      Poista
  2. Ei se hymyilevä suu, vaan ne sädehtivät silmät. Tuli hyvä mieli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanasti sanottu! Kiitos :) Ja mukavaa, että tuli hyvä mieli <3

      Poista
  3. Ihanaa kun valoitat blogiasi välillä myös ilopillerin kuvilla. Olen seurannut blogiasi jo vuosia ja iloinnut joka hetkestä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että myös muutkin kuin kosmejutut ovat kivoja lukea :) <3

      Aivan ihana kommentti, kiitos paljon <3

      Poista
    2. Muistan kun sain tietää raskaudestasi.. Kerroin ihan täpinöissäni ilosta silloisella poikaystävälle, että nyt se Nonnu on onnistunu, se on raskaana ! Hän ei oikein osannut jakaa iloa, emmehän tunteneet sinua henkilökohtaisesti...Blogin lukeminen ei vissiin riitä ?;)
      Etsin myös sinkkuaikana poikaystävää Suomi24:sta toiveena löytää yhtä ihana isäntä kuin sullakin. Sieltä ei löytynyt, muualta kylläkin...
      Vaikka kommentit ovat ensimmäisiäni uskaltauduttuani kommentoimaan ja aktivoitumaan blogimaailmassa, olen kuitenkin seurannut blogiasi pitkään, mutta vain avaamatta sanaista arkkuani...

      Poista
    3. Et usko, miten ihana tämä kommenttisi oli lukea :') <3 Kiitos! Tuntuu mukavalta kuulla, että siellä ruudun toisella puolen myötäeletään juttuja <3 :)

      Ja todella kivaa, että tykkäät blogistani, toivon mukaan viihdyt jatkossakin täällä juttujeni parissa <3 :)

      Poista
  4. Oi! Teilläkin on eskimopusuttelua. <3 Meillä neiti 5-wee haluaa vieläkin joka ilta ja minun tai isin lähtiessä töihin tmv., eskimopusun. <3 Jäbäkin on siihen oppinut, mutta enemmän meidän pieni mies suukottelee oikein huulet töttöröllään. :D Ajatella, että teillä on jo reilun vuoden vanha ja meidän nuorempi on likemmä kaksi (1 v ja 8 kk). Aika rientää... Nyt meillä on kaikkeen vastaus EI tai EN! Tulee muuten tosi napakasti, vaikka ääni on vielä taaperolla ihanan piirroshahmomainen. :D

    Minulla on nyt todella paljon töitä, enkä näe lapsiani juurikaan. Eräs ilta jäbä ei ollut vielä nukahtanut, kun tulin töistä. Kävin hieman komentamassa häntä, että nyt nukkumaan. Oli niin hellyyttävää, kun toinen oli sängyssä kädet ojossa halia varten ja sanoi kauniilla äänellä minulle haletessa, että INANA! Uih! <3

    Tänään oli rankkaa lähteä töihin, kun isompi oli naama nurinpäin ja pienempi kiukkus, itki ja hakkas ulko-ovea minun perään. :( Onneksi tämä elokuu alkaa olla ohi ja minulla töiden määrä helpottuu. Lauantaina on ensi-ilta ja sitten ei tarvitse tehdä näin pitkiä päiviä, eikä olla töissä joka päivä. Häämeikkauksetkin hellittää. Lapseni saavat äitinsä takaisin. :D Nautin tästä, kun vielä minun seuraani niin kaivataan ja ikävöidään. Kohta ei heitä paljon äidin ja isin seura kiinnosta. :D Kunnes taas murkkuiän helpotettua. ;)

    Meilläkin isi on usein äiti, joskus iti, sisko on ILLAAAA! Mutta äiti on äiti.

    Ihanaa taaperoaikaa teille! Onneksi tämä aika on hieman pidempi, kuin vauva-aika, joka vain sujahtaa liian nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan :) ollaan eskimopusuteltu Mimun kanssa siitä lähtien kun hän oli aivan pieni :) <3

      Aattele niin ne meidän pienokaiset kasvavat! Mutta me ei vanhennuta ollenkaan ;D

      Tosi ihanaa, että sun työt helpottavat ja saat olla lapsien kanssa. Itse nautin myös nyt tästä ajasta kun olen Mimun kanssa kotona, jos mahdollista, yritän olla vielä vuoden hänen kanssaan kotosalla, hän on vain kerran pieni <3 ja koska meille ei tule toista lasta, niin pitää ottaa tästä ajasta nyt kaikki irti <3

      Poista
  5. Miksi aika menee niin nopeasti? Kohta nämä lapsukaiset jo menee kouluun, ennen kun me edes keritään tajuta, että hups, minnes 7 vuotta on hävinnyt.. :( :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika menee nopeasti kun on mukavaa <3

      No aivan! Ja sitten ne pääsee ripille ja sitten kohta ne muuttavatkin jo pois kotoa! Apua! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi :)