perjantai 2. toukokuuta 2014

Pelottaa.

Monessa blogissa on viime aikoina ollut pelkopostauksia ja päätinpä minäkin tuoda pahimmat pelkoni julkisesti esiin.


1. Sammakot

Joo, naurakaa vaan, olen niin tottunut siihen. En jaksa enää selittää ihmisille tätä pelkoani, koska aika harva ottaa sen tosissaan. Olen kuullut varmaan satoja kertoja, että "miksi sä sammakoita pelkäät, eihän ne tee mitään". Ja yleensä se sanotaan samanlaisella äänenpainolla kuin puhuttaisiin pienelle lapselle. Ilmeisesti jos pelonkohde on vaaraton, niin silloin sitä ei saa tai voi pelätä? Tai ainakaan se ei ole järkevää. Mä en pelkää käärmeitä, en hämähäkkejä, en liskoja, en koppakuoriaisia, mä pelkään sammakoita. Olen kuullut joskus jonkun tyypin pelkäävän paidannappeja ja keitettyjä papuja, joten jos tässä aletaan vertailemaan mitkä pelot ovat niitä ns. normaaleja, niin...no joo. Jokainen pelkää mitä pelkää. Mulle on tullut tästä mun sammakkopelosta vähän sellainen, että nousen nykyään vähän takajaloilleni kun tälle aletaan naureskelemaan. Ei tunnu mukavalta kun tähän suhtaudutaan vähättelevästi ja alentuvasti.

Syytä tähän sammakkopelkooni en tiedä. Mua ei ole kukaan koskaan pelotellut sammakoilla tai vastaavaa, mutta niin kauan kuin muistan, olen niitä pelännyt. Muistan kun olin pieni tyttö ja meidän pihalla asusti sammakko, miten paljon mä pelkäsin sitä. Mulle iski ihan pakokauhu kun näin sen loikkivan. Itketti ja teki mieli mönkiä sängyn alle piiloon.

Onneksi Isäntä on meidän suhteen alusta asti ymmärtänyt tämän pelkoni, eikä ole naureskellut sitä ollenkaan. Muistan miten kerran eräänä syksynä lähdimme kauppaan ja vettä satoi ihan kaatamalla. Isäntä käveli edelläni rappukäytävässä kohti ulko-ovea ja näki ennen minua, että oven edessä ulkona tönöttää kauhea sammakonjötkäle. Hän hääti sammakon matkoihinsa ja ajoi auton oven eteen, jotta pääsin pomppaamaan autoon suoraan ulko-ovelta.

Mun pahin painajaiseni on, että joku jahtaa mua sammakko kädessä ja heittää sen mun päälle. Näen toistuvasti painajaisia juurikin tälläisestä tilanteesta. En pääse karkuun, kaadun ja sitten sataa sammakoita päälle. Mun mielestä sammakot eivät ole söpöjä, ihania, harmittomia ja mitä vaan lässynlässynlää. Mulle ne on kryptoniittia. Hyrrr.



2. Korkeat paikat / putoaminen

Mua huimaa jo Stokkan rullaportaissakin. Mihinkään ruotsinlaivan kannelle mua on ihan turha saada ihailemaan maisemia, ainakaan siihen kaiteen viereen. Mun tulee fyysisesti tosi huono olo kun ollaan korkealla. Pelkään, että alusta jonka päällä olen (esim. siis vaikka laivan kansi) pettää alta ja sitten pudotaan. Eräät ystävämme asuvat korkean mäen päällä olevassa kerrostalossa ja toiseksi ylimmässä kerroksessa. Jep, maisemat ovat huikeat kun katselee heidän ikkunoistaan ulos, mutta annas olla kun pitäis mennä partsille. Silloin kun vielä poltin tupakkaa, heidän luona röökillä käyminen oli ihan tuskaa. Teki mieli melkein kontata partsille ja mennä nurkkaan polttamaan se tupakka äkkiä.



3.Kummitukset / henkimaailma

Tämä on hyvin kaksiteräinen miekka. Rakastan kauhuelokuvia ja tarinoita kummituksista, mutta en tosiaan haluaisi tavata sellaista ehkä ihan henkilökohtaisesti. Minulle on sattunut muutamia yliluonnollisia asioita ja voin kertoa niistä joskus enemmän jos jotakuta kiinnostaa? Eniten pelkään sellaisia kummituksia tai yliluonnollisia asioita jotka tapahtuvat silloin kun olen yksin kotona yötä. Onneksi olen yksin aniharvoin, mutta jos Isäntä on jossain reissussa ja olen yksin, kuulen olemattomia ja nukun tosiaan valot päällä. Mulla on todella vilkas mielikuvitus ja sen voimalla yksin ollessani näen pimeässä ihan omiani. Olen ollut tälläinen aina. Kummitukset kiehtoo ja pelottaa. Samoin henkimaailma.


4. Ampiaiset

No niin. Nyt vähän konkreettisempi eläinpelko jos jonkun mielestä sammakoita ei voi pelätä. Ampparit ovat viholliseni koska olen niin allerginen. Jos mua pistäisi ampiainen tai pahimissa tapauksessa useampikin, se olisi mulle sairaalareissu. Joo, tiedän että ei saa huitoa eikä hätistellä, mutta en mä halua että ne pörräävät mua kilometriä lähempänä.


5. Kuolema

En pelkää omaa kuolemaani, siis itse sitä tapahtumaa (kunhan se tapahtuu vasta 100-vuotiaana ja nukkuessa). Pelkään, että kuolen johonkin sairauteen tai tapaturmaisesti liian nuorena ja en pääse kokemaan sitä kaikkea mitä haluan kokea. Tätä samaa pelkään kaikkien läheisteni kohdalla. Mammani kuoli kuukausi sitten ja vaikka hän oli jo iäkäs niin silti suren hänen poismenoaan. En olisi vielä halunnut päästää mammaa pois. En tiedä onko koskaan olemassa sopivaa aikaa luopua lähimmäisistään ja rakkaistaan. Ei varmaankaan.

En tiedä johtuuko mun hurja kuolemanpelkoni siitä, että olen joutunut kohtaamaan sitä jo kovin nuorena. Ukkini ja pappani kuolivat samana keväänä kun olin ekalla luokalla. Pari vuotta myöhemmin rakas enoni kuoli 39-vuotiaana hoitovirheeseen. Äidilläni on kaksi kertaa ollut syöpä (onneksi hän on voittanut sen kummallakin kerralla!) Ennen Mimun syntymää kelasin kuolemaa ihan päivittäin. Pelkäsin, että mitä jos kuolen kohta? Kun tulin raskaaksi, se pelko vähän hälveni, kunnes se on nyt taas tullut takaisin. Nyt pelkään lähinnä sitä, että kuolen ja Mimu joutuu kasvamaan ilman äitiä. Mä luulen, että tämän tyyppinen pelko on varmaan aika tyypillinen monelle pienen (ja miksei isommankin) lapsen vanhemmalle. Pelkään myös, että Isännälle sattuu jotain ja jään leskeksi. Se olisi ihan kauheaa! Läheisten menettäminen äkillisesti yllättäen on pahinta mitä voi ajatella.



Tälläisiä pelkoja mulla. Samaistuiko kukaan?

22 kommenttia:

  1. Höjder. Jag blir yr av att klättra upp på köksstegen. Mina knän går i lås och jag får väldigt svår ångest av att vistas högt uppe någonstans. Jag känner att min säkerhet är hotad om jag förs högt upp.

    Precis som du är jag inte rädd för att dö, utan är rädd för att inte hinna uppleva allt jag önskar av livet. Ja, och så är jag rädd för att förlora kära personer. Min morfar (vaari <3) och farmor var båda väldigt gamla då de gick bort men det känns så vemodigt att inte längre kunna höra deras röster osv.

    Eftersom människan kan vara rädd för typ vad som helst är det ganska fult att skratta åt andra människors rädslor. Min bekant får obehag av andra människors bara fötter, så kanske din fobi för grodor inte är det värsta man kan vara rädd för. Och vilken tur att din man förstår din rädsla, det är väl allra viktigast :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jag känner precis likadant om jag står högt någonstans! Fötterna fungerar inte och jag känner mig yr.

      Jag tror att många är rädda för döden just på grund av detta. Man är rädd för att allt tar slut för snabbt och för tidigt. Samma sak gäller då man är rädd för att missa någon nära anhörig.

      Min åsikt är att det är fult att skratta åt någon annans rädsla, men tyvärr finns det sådana människor. Sådana människor kanske inte har några rädslor alls. Som tur är förstår min man min rädsla för grodor, han har alldrig skrattat åt den saken. Precis som du sade, det är det viktigaste av allt.

      Poista
  2. Ei vitsi, ekaa kertaa kuulen jostain toisesta, jolla on myös sammakkopelko! Mulla on ollut ihan järjetön sammakko- ja rupikonnafobia (tuntuu ihan hirveältä edes kirjoittaa) ainakin 10 vuotta. Koulussa pyysin kavereita leikkaamaan inhottavat kuvat pois biologian kirjoista, mutta jopa se tieto, että leikatun kuvan paikalla oli ollut jotain pelkoa aiheuttavaa, teki oloni todella epämukavaksi. Minäkään en tiedä pelkoni alkuperää. Kummallisia juttuja nämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amen! Meitä on TODELLA vähän ketkä pelkää sammakoita! Ja hei, ihan sama juttu kaikkien kuvassa olevien tai televisiossa näytettävien sammakoiden kanssa, apua!

      Poista
    2. Ai niin, piti vielä sanoa, että kiitos kun kirjoitit asiasta. Mulle ainakin tuli helpottunut olo kun kuulin samasta pelosta joltain toiselta! :)

      Poista
    3. Hei kiitos itsellesi, että kommentoit! :) Sama juttu, ihana että ei olla yksin tämän pelkomme kanssa!

      Poista
  3. Esikoisen syntymän jälkeen minulle on myös tullut tuo kuoleman/tapaturman pelko. Ei lähinnä itsen vaan miehen,pojan tai koiramme. Välillä tuntuu että on kuin alfa susi, pitää itse suojella omaa laumaansa keinolla millä hyvänsä.
    Minä omaan myös tuon ylivilkkaan mielikuvituksen juoksun. Joskus kun pasi oli yö vuorossa niin päätin katsoa paljon kehutun kauhuelokuvan, paranormal activity. Oli niin virhe. Eihän sitä voinut keskenkään jättää kun piti nähdä kuinka se loppuu.... kun elokuva loppui olin kauhusta kankea. Piti odottaa ja pysyä hereillä niiiiin kauan että mies pääsi töistä 6 aikaan.. sitten kun nukkumaan meno aika koitti niin enhän saanut nukuttua.. koko viikkoon.. yöllä näin kun se örkki tuijotti sängyn reunalta.. hui.. en ole pystynyt katsomaan jatko-osia kyseisestä elokuvasta, paitsi yhden ja senkin päivällä :D näin täällä.. onneksi mies on,kun ymmärtää ja lohduttaa vaikka luultavasti hänen mielestään niissä ei järkeä olisikaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mulla on sama juttu tuon leffahomman kanssa! Isäntä lähti pari vuotta sitten kertaamaan ja katsottiin paria päivää ennen Insidious - Riivattu. (Youtubesta löytyy trailer...ihan kammottava leffa!) Nukuin koko viikon täällä valot päällä, en uskaltanut nukkua yksin pimeässä!

      Poista
  4. Musta on todella törkeää nauraa tai vähätellä jonkun pelkoa. Ihan suututtaa, että sulle on tehty niin. Mä esimerkiksi pelkään juurikin niitä hämähäkkejä, ja eihän nekään mitään tee, niin kuin ei sammakotkaan! Ei peloilla ole järjen kanssa mitään tekemistä, eikä se mitään auta, jos joku sanoo, että hei, toi on vaan sammakko. Jos pelottaa, niin pelottaa ja piste.

    Munkin pitää tehdä tällainen postaus, näitä on tosi kiva lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mä olen ihan samaa mieltä, niin kuin Flickalle tuolla ylempänä ruotsiksi vastasinkin, niin en ymmärrä mitä sellaiset ihmiset ovat oikeesti, eivätkö ne pelkää itse mitään?

      Tee ihmeessä! Näitä on mielenkiintoista lukea :)

      Poista
  5. Mä ymmärrän tosi hyvin, että pelkäät sammakoita, vaikka ne ovatkin harmittomia. Itse pelkään tajuttomasti dinosauruksia, vaikka oikeaa otusta ei ikinä kävelekään vastaan. Siksi mulle naureskellaankin (tai oikeastaan uudet ihmiset) asiasta. Dinosauruksiin kun törmää oikeasti melkein päivittäin jossain muodossa. Ja mulle on ihan sama onko se piirretty vai iso vai pieni vai leikkisä, koska mä PELKÄÄN sitä :D Ja pyörryn, jos en pääse heti karkuun. En olisi oikeasti uskonut, että ihminen voi saada minkälaisen fobian vain, ennen kuin se omalle kohdalle sattui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän Satu sua tosi hyvin! Mun sammakkokammo on juurikin tuollainen mitä kuvailet dinosauruksista! :(

      Poista
  6. Mä lukisin oikein mielelläni noista yliluonnollisista asioista lisää! :)

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, että muutkin innostuivat postaukseni saattelemana näitä jakamaan.

    Mä ymmärrän tuon sammakkopelon (en itsekään erityisesti niistä pidä), taidat olla kolmas ihminen joka tuota sanoo. Entinen työkaverini pelkäsi myös ihan hirveästi, ei todellakaan ollut naurun asia. Jotenkin, kun kerroit sammakoihin liittyvistä painajaisista, nousi itsellä pintaan ne ruumiista/käärmeistä näkemäni unet. Ne on samanlailla tosi kauhistuttavia ja pelottavia.

    Mulle on sattunut muutama yliluonnollinen asia ja pelottaa-postauksessani taisin luvata niistä joskus kirjoittaa. Lukisin mielelläni myös sun kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kiitos kun aloitit tämän! Näitä on ollut mielenkiintoista lukea blogeista :)

      Pitääkin siis tehdä postaus missä käyn läpi vähän näitä mitä on sattunut kohdalle ja mitä ei pysty selittämään. Ihan ainakaan suorilta järjen kanssa.

      Poista
  8. Ihanaa kuulla, että joku muukin järkevä aikuinen nukkuu valot päällä yksin ollessaan. Olen aina ajatellut olevani aivan liian arka ja että minulla on ihan liian vilkas mielikuvitus, mutta inhoan nukkua yksin kotona! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin inhoan! Pelkään ja kuuntelen kaikki rapsahdukset! Hyi!

      Ja kiitos kun sanoit mua järkeväksi! :D Aina ei ihan itsestä tunnu siltä, mutta ihanaa kuulla, että ainakin välitän sellaista suht järkevää kuvaa itsestäni :D

      Poista
  9. Anteeks nyt kauheesti, mut repesin ihan täysiä sille et joku pelkää paidannappeja. :D Ja kyllä, joku jossain ihan varmasti oikeesti pelkää niitä, mut mua vaan nauratti se mielikuva siitä. Hyi minua! Mut joo, ekaa kohtaa lukuunottamatta yhdyn sun pelkoihin. Ja määki haluun lukee noista yliluonnollisista asioista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin kerran dokkarin missä käsiteltiin ihmisten pelkoja niin siinä ohjelmassa oli mies joka pelkäsi paidannappeja. Ja toinen pelkäsi keitettyjä papuja! Pitää myöntää, että kyllä itsekin olin hieman ihmeissäni niistä peloista, mutta meitä on moneen junaan :)

      Poista
  10. Ampiaisia pelkään noista vähiten. Sammakoita vähän inhoan, mutta en suoranaisesti pelkää, kuten monia hyönteisiä ja hämähäkkejä.

    Nuo henkimaailman jutut kiinnostaa minuakin, mutta samaa aikaan pelkään. :D Minua muuten kiinnostaisi lukea kokemuksiasi. ;)

    Kuolemaa pelkään minäkin, mutta en tosiaan omaani. Pelkään hirveästi, että lapsilleni tai miehelleni sattuu jotain. En tietenkään halua pois täältä, sillä haluan lapsenlapsia ja ja ja... kaikkea vielä. Mutta ajatuskin omien lapsien menetyksestä on liian tuskallista. Oman äitini tuskaa on ollut tuskallista nähdä. Hän menetti toisen lapsensa, kun lapsi oli vasta 25-vuotias. :( Toivottavasti omat tuskallisimmat menetykset olisi eletty jo alta 30-vuotiaan ja nyt menetykset olisi vain luonnollisia poistumia vanhuksina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää tehdä postaus noista yliluonnollisista kokemuksista :)

      Sulle on kyllä annettu elämässäsi enemmän kuin olet jaksanut kantaa :( samoin sun äidille. Mäkin toivon, että suurimmat koettelemukset olisivat sulla nyt takanapäin <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)