tiistai 13. toukokuuta 2014

Mitä meille kuuluu?

On taas aika varmaan vähän raottaa perhealbumiamme ja kertoilla kuulumisia. Siitä onkin jo aikaa kun olen tänne kertoillut arjestamme! Nyt on juhlittu pääsiäiset, vaput ja äitienpäivät joten kerrottavaa riittää!

Meillä on opittu pienen ajan sisällä vaikka mitä uutta; taputtamaan, vilkuttamaan, konttaamaan, kaivamaan nenää! Hyödyllisiä taitoja kaikki tyynni. Varsinkin tuo viimeiseksi mainittu. Tässä kuvassa ollaan ystävien mökillä käymässä huhtikuun lopulla. Meidän yleensä muuten niin hymyilevä ja aurinkoinen tyttömme vakavoituu täysin kun hänelle laittaa aurinkolasit päähän. Noin coolien lasien kanssa pitää tottakai näyttää coolilta ja eikä hymyillä ylimääräisiä, joten siinä ehkä syy tähän suht tuimaan ilmeeseen.

Vappuakin juhlittiin, eka kerran lapsiperheenä. Vapun aikoihin iski komia takatalvi joten me olimme lapsen isin kanssa viisaita jo etukäteen ja ostimme lapselle hyvissä ajoin vappupallon. Pyhä tarkoitus kun oli mennä vapputorille, mutta vakaatasossa tuleva räntäsade ei inspiroinut ketään meistä sinne. Mutta hienon vappupallon Mimu kuitenkin sai! Muumeja, tietenkin, koska ykkösvaihtoehtoja Late Lammasta tai My Little Ponyja ei ollut. Pallon maantieteellinen sijainti piti vain muuttaa tuosta kuvassa olevasta, koska illalla ei meinannut tulla uni silmään kun piti vain ihastella palloa ja vähän jutellakin sille.

Vapun aikaan oli ihana kun oli vapaa-aikaa ja silloin meillä harrastettiin pitkiä ja hitaita aamuja. Tässä isin ja tyttären sanomalehtikatsaus.


Meille on tullut makkarin ovelle uusi huvipuisto ja sen nimi on keinu. Ennenhän meillä oli tällä samalla paikalla pomppukeinu, mutta jostain syystä pikkuneitimme ei siinä sitten enää viihtynykään, joten mamma ja ukki ostivat hänelle aivan oikean keinun. Tässä irtoaa kyllä niin raikuvat kikatukset ja riemunkiljahdukset, että ei jää naapureiltakaan kuulematta kuinka kivaa meillä täällä onkaan.

Tälläistäkin on opittu! Ihan ykskaks tämäkin. Tästä se kuulkaa lähtee. Toistaiseksi olemme välttyneet suurimmilta kömmähdyksiltä, aika hyvin neiti osaa tiputtautua pepulleen ja toivomme tottakai, että sama linja jatkuisi. Äitiinsä on ilmeisesti nuori neiti tullut, koska kärsivällisyys tämänkin taidon suhteen on nolla. Pitäisi päästä juoksemaan pöytää ympäri ja mielellään niin, että ei pidetä mistään kiinni. Pientä kiukkua on heti ilmassa jos äiti yrittää näyttää, että pidä vähän kulta edes jostain kiinni... :D



Seisomaan nousemisen lisäksi meillä tosiaan halutaan kävellä. Ja ihan niin paljon kuin isin ja äidin selät ja kädet kestävät. On hauskaa harppoa pitkiä askelia tai tipitellä pikkuaskelin, melkein varpaisillaan. Kaikki se naurattaa kovin.

Tämä on myös hauskaa. Leludiving, kuten me tätä kutsumme. Suuret rokkistarathan harrastavat stage divingia, tässä vähän samaa henkeä, mutta yleisönä toimii neidin lelut. Onpa niin kiva möyriä lelujen päällä, kieriä ja samalla kikattaa.



Kuvat varmaankin kertovat mitä meillä myös tykätään tehdä. Päivittäin ja useimmiten monta kertaa päivässä neiti hakeutuu kylppäriin ja alkaa tutkimaan äidin Libresse ja Allways- varastoa. Mikään ei ole hauskempaa kuin levittää kaikki terveyssiteet ympäriinsä ja oikein välillä heitellä niitä ympäriinsä. Olemme puhuneet Isännän kanssa, että tästä tilanteesta oli vaan kertakaikkiaan pakko ottaa kuvat ja näyttää nämä sitten neidin 18-vuotissynttäreillä, että tämä oli aivan lempparipuuhaa 10 kk:n iässä :D


Meillä on alettu viihtymään myös sylissä taas enemmän. Tässä jossain kohtaa oli vaihe kun vauhtia riitti niin paljon, ettei isin tai äidin sylissä oikein maltettu olla. Nyt taas sylitellään ja se tuntuu meistä tosi mukavalta. Oman lapsen lämpö ja tuoksu ovat nitä maailman ihanimpia juttuja :)


Ja sitten. Mun eka äitienpäivä. Olihan se ihan mahtavaa juhlistaa sitä ensimmäisen kerran elämässään. Muutamia vuosia sitten en oikeasti uskonut, että tämä olisi mahdollista omalla kohdalla. Mutta ihmeitä tapahtuu ja olen tästä meidän ihmeestä enemmän kuin kiitollinen ja onnellinen.



Lahjojakin sain, vaikka paras lahja on oikeasti tuo terve, ihana lapsi. Mutta tottakai perhe halusi jotain ostaa äidille. Meidän perheessä kun ei koskaan kitsastella lahjojen määrässä ja nytkin siis mua lahjottiin oikein kolmella paketilla; ylempänä oleva Äiti-kaulakoru ja alemmassa kuvassa olevat korvikset sekä TBS:n mustikka suihkari. Ihana Hello Kitty-korttikin löytyi lahjapussukasta.

Kyllähän sitä ylpeä on kun saa olla näin ihanan tytön äiti. En vaihtaisi tätä äidin hommaa enää mihinkään. Se on paras virka koko maailmassa :)

Mitä teille kuuluu? Mitä te muut äiti-ihmiset saitte lahjaksi? :)

10 kommenttia:

  1. Mimu on kyllä niin kertakaikkisen söpö lapsi etten kestä! Aina niin iloinen ja hymyilevä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :) <3 Juu, hän ei paljon pahalla päällä ole! Isännän eräs työkaveri kommentoi just hiljattain Facebookissa johonkin Mimpen kuvaan, että hymyileekö tuo lapsi AINA?
      Jep, kyllä hän hymyilee :) aamuisinkin kun hän herää ja haen hänet omasta huoneestaan, niin siellä hän istuu useimmiten sänkynsä pohjalla, hymyilee ja vilkuttaa mulle :D

      Poista
  2. Lahjottiinpa sua mukavasti äitienpäivänä :) ihana kuva neidistä tuo viimeinen! On niin reippaan ja ison tytön oloinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin tehtiin :) kyllä mun kelpasi :)

      Kiitos ihanasta kommentista! Juu iso tyttö jo, kohta täyttää vuoden! :) Niin nopsaan on kyllä vuosi mennyt! :)

      Poista
  3. Ompas siinä ihana iloinen pieni neiti! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Hän meidän pieni sydänkäpynen :)

      Poista
  4. Ihania kuvia ja ihana Mimu ja ihana teidän perhe :) Teistä oikein hehkuu ilo, onnellisuus ja rakkaus toisianne kohtaan. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)