tiistai 15. huhtikuuta 2014

Taianomaista.

Tänään näytän teille jotain hieman erilaista. Päivän aihe ei liity mitenkään kosmetiikkaan. Hypätään välillä ihan muuhun aihepiiriin.

Monet teistä tietävätkin, että rakas isoäitini kuoli kolmisen viikkoa sitten. Olen viime viikot järjestänyt äitini kanssa mamman hautajaisia jotka olivat nyt viime perjantaina. Olemme hoitaneet myös ison määrän asioita, kuten mm. tyhjentäneet vanhainkodista mamman huoneen ja käyneet hänen tavaroitaan läpi. Olemme muistelleet, itkeneet, nauraneet. Jutelleet paljon.

Muisteluun liittyy tämäkin postaus. Nimittäin mamman tavaroissa oli paljon vanhoja valokuvia. Mamma oli kova valokuvaamaan koko elämänsä ajan joten valokuvia löytyy jo hänen nuoruusvuosiltaankin. Vaikka hänen elämänkaareen mahtui sotaa, evakkoa, muuttoa Ruotsiin ja taas takaisin Suomeen, valokuvat ovat kulkeneet hänen mukanaan ja hyvä niin. Niissä on iso pala meidän perheen historiaa ja vanhoissa kuvissa on vaan jotain niin taianomaista.

Raotan teille tänään hieman perheemme vanhoja kuvia. Toivottavasti viihdytte niiden parissa.

 Kuvassa on isomammani eli mammani äiti, Siviä. Hän oli syntynyt vuonna 1903 ja menehtyi vuonna 1991 kun olin jo 15-vuotias eli muistan isomammani oikein hyvin. Isomamma pääsi vielä minun rippijuhliinikin. Olen ollut siinä mielessä hyvin onnekas, että olen saanut tavata kaikki isovanhempani sekä myös isomammani. Mammani eli näin pitkään ja kuten aiemmin jo mainitsinkin, harvalla minun ikäiselläni on enää isovanhempia elossa ollenkaan. Olen ollut siinä mielessä hyvin etuoikeutettu.

Kuvassa on mammani vanhemmat, Siviä ja Oskari. Kuva on heidän kihlakuvansa 1920-luvulta.

Tässä kuvassa on mammani Kerttu, 15-vuotiaana ripiltä päästyään. Vuosi on 1937. Monet sanovat, että minussa on paljon mammani näköä kun mamma oli nuori. 

Mammani Kerttu, hänen vanhempansa Oskari ja Siviä sekä hänen siskonsa Anita 1930-luvulla.

Mamma 1930-luvun lopulla tai 40-luvun alussa.

Ukkini Otto ja mammani Kerttu nuorina 1940-luvun alussa.

Kihlapari 1942.


Mamman ja ukin häistä helluntaina 24.5.1942. 

Virallinen hääkuva 24.5.1942.




Rakastan näitä kuvia. Mamma ja ukki nuorina 1940-luvulla. Kuvista välittyy niin suuri rakkaus.

Ukkini Syvärillä 1942. Ukki taisteli tämän maan itsenäisyyden puolesta ja olen ylpeä siitä.

Mammani Turun hautausmaan puutarhalla. Se oli hänen ensimmäisiä työpaikkojaan :) Mamma edessä oikealla valkoinen takki päällä.

Isomamma ja isopappa 1950-luvulla.

Isopappa ja isomamma 1960-luvun alussa.

Mamma, ukki ja minun äitini Ruotsissa 1960-luvun alkupuolella.

Mamma tyylikkäänä Ruotsissa 1960-luvulla :)

Äitini 1950-luvun lopulla :)


Loppuun pari "uudempaa" kuvaa, vuodelta 1978 :) Kuvat on otettu äitienpäivänä Ruotsissa asuessamme. Olemme kahvilla mamman ja ukin luona :) Olen noin 2-vuotias :)


Tähän loppuun kerron jotain erikoislaatuista. Mamma tosiaan haudattiin viime perjantaina. Hautajaiset olivat hyvin kauniit, mutta toki kun jättää hyvästit rakkaalle ihmisille, tilaisuus on siksi myös erittäin raskas. Olen ottanut mamman poismenon hyvin raskaasti ja edelleen tämän tästä itkettää hyvinkin paljon. Mamma on ollut mielessäni paljon ja olen muistellut häntä, varsinkin iltaisin nukkumaan mennessäni. Edellisyönä näin unta missä seisoin ison pellon laidalla ja sinne pellolle lensi monta joutsenta. Ihastelin näkyä ja yhtäkkiä näin, että mamma seisoi joutsenten keskellä. Hän hymyili ja vilkutti minulle. Minulle tuli kauhean hyvä mieli siinä unessa ja vilkutin hänelle takaisin.

Aamulla tämä uni mietitytti minua ja katsoin mitä joutsenet merkitsevät unessa. 
Tämä on mitä sain selville:

Joutsen on sielunkantaja. Vapauden ja kuoleman symboli yhtäaikaa. 

En ole kauhean uskonnollinen ihminen, mutta uskon, että mamma on nyt paikassa missä kaikki on hyvin ja hän tuli sen minulle uneen kertomaan. Uskon myös, että hän suojelee meitä tuolta jostain ja jonain päivänä me vielä tapaamme.

Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun asti :) Kaunista tiistaita kaikille :)

34 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, oli todella kiva postaus vaikka olen toki pahoillani mammasi poismenon johdosta. Sitä itsekin toivoisi vielä löytävän joskus tälläisiä kuva-aarteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne <3 :)

      Valokuvat ovat niin hienoja muistoaarteita, varsinkin nämä näin vanhat kuvat :)

      Poista
  2. Hienoja kuvia, itsekin pidän vanhoista kuvista paljon.

    VastaaPoista
  3. Mä niiiiin rakastan oikeen vanhoja valokuvia <3 Tosi makeita nää, kiva et jaoit mein kaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että tykkäsit tämän päivän postauksesta :) <3 tämä oli kiva jakaa lukijoiden kanssa, lämmittää mieltä, että ruudun toisella puolen arvostetaan tätä <3

      Poista
  4. Aivan ihania kuvia! Mua ihan harmittaa, että oma suku on ollut niin köyhä kuin kirkonrotta, että mummokaan ei tainnut nähdä kameraa lapsuudessaan kuin isossa naapuri talossa, kun se juhlahetkinä kaivettiin esiin. Olisi ihanaa katsella tällaisiä kuvia... <3

    VastaaPoista
  5. Ihana teksti ja aivan mahtavia kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 ihana kuulla, että ruudun toisella puolella tykättiin tästä postauksesta <3 :)

      Poista
  6. Ihania kuvia! Tekstin loppuosa sai kyyneleet silmiin ja kylmät väreet selkään. Mammasi kävi jättämässä hyvästit, kertomassa että kaikki on hyvin eikä tarvitse pelätä. <3 voimia vielä arkeenne, vielä tapaatte hänet joskus <3

    Ja tuosta samannäköisyydestä, että olet tosi paljon Mammasi näköinen, ja myös tyttäressäsi on todella paljon samoja piirteitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin uskon <3

      Joo, kun vertaa mun ja mamman rippikuvia, niin niissä voisi olla yksi ja sama ihminen :D olen kyllä perinyt hänen ulkonäköään, samoin tosiaan tyttäreni :) <3

      Poista
  7. Ihana postaus... Tätä oli mielenkiintoista lukea. Otan osaa rakkaan mammasi poismenon johdosta. Oma isoäitini täyttää kesällä 90 ja hän on minulle yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä ihmisistä maailmassa. Tiedän siis miltä sinusta tuntuu, itselleni sama asia tulee myös olemaan todella raskas paikka... Isoisäni kuolemasta tuli juuri vuosi ja hän oli kuollessaan lähes 96-vuotias ja sotaveteraani. Kestää hetki, ennenkuin menetyksen ns. hyväksyy. Mutta paremmassa paikassa he ovat, ihan varmasti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3

      On niin iso etuoikeus tavata omat isovanhemmat ja pitää heidät luonamme pitkään. Sinunkin isoisäsi on eli noin iäkkääksi! Se on hienoa <3 Toivotaan sinun isoäidille vielä paljon vuosia lisää <3

      Poista
  8. Ihania kuvia! Ja voi tuo uni sai mut pillittämään. Uskon että joillain unilla on tarkoitus eikä kaikki ole "tavallisia" unia jotka on heijastunut esimerkiksi päivän tapahtumista. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä uskon myös, että eivät kaikki unet ole vaan kertausta päivän tapahtumista. Olen nimittäin joskus aiemminkin nähnyt vastaanvanlaisia unia joilla on ollut ihan selkeästi suurempi merkitys <3

      Poista
  9. Upeita kuvia. :)
    Mietin aiemminkin FB:ssä mammasi kuvia laittaessa, että teissä on samaa näköä. Mutta nyt kun katoin näitä kuvia, ja etenkin tuota talvista kuvaa, jossa mammasi ja ukkisi ovat 40-luvulla toistensa syleilyssä (eli tuo Turku-pelastusrengaskuvan alla oleva kuva), niin hitsi vie, siinä voisit olla vaikka sinä!! :)

    Sinulle tosiaan tapahtuu näitä "yliluonnollisia" juttuja ja se on minusta todella upeaa! Itsekin alan uskoa tällaisiin tapahtumiin ihan eri tavalla, kun luen kokemuksiasi. Mulla ei ole itellä tällaisia kokemuksia juurikaan, vain yksi. Näin joskus kauan aikaa sitten pelottavan unen, jossa mummoni kuoli. Kukaan lähipiiristäni ei ollut koskaan kuollut ja mummo oli silloin täysissä voimissaan. Meni vuosia, ehkä n. 8-10 vuotta, kun mummoni tosiaan kuoli. Ja ensimmäisenä meidän perhepiiristä ja samalla ensimmäinen minulle läheinen ihminen. Muistin heti tuon uneni ja tuntui epätodelliselta... Tuli jotenkin "syyllinen" olo, mikä on naurettavaa. Kaikkea jännää sitä tapahtuukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, moni sanoo, että olen äitini näköinen, mutta omasta mielestäni olen kyllä mammani näköinen kaikkein eniten :)

      Pakko on alkaa itsekin uskomaan, että kaikki mitä silmällä nähdään ei välttämättä ole sittenkään se kaikki mitä täällä on. Mulla on näitä yliluonnollisia kokemuksia enemmänkin, tarttis varmaan tehdä niistä oma postaus :)

      Poista
  10. Ihania kuva-aarteita! Tällaisia syvällisempiäkin postauksia on mukava lueskella kosmetiikkapostausten ohella :)

    VastaaPoista
  11. Aivan ihana postaus..! <3 Upeita kuvia ja tyylikkäitä ihmisiä. :)
    Olen itse 19-vuotias ja isovanhempani lähentelevät 80 ikävuotta. Erityisesti mummuni on minulle hyvin rakas, kuin toinen äiti. Voin siis vain kuvitella, miten raskasta menettäminen voi olla.
    Kyynel tipsati poskelle, kun luin unestasi, tosi kaunista. Se on hienoa, miten unet voivat tehdä niin suuren vaikutuksen. Mummuni kertoi, että eräänä iltana he olivat miettineet papan kanssa, menisivätkö ystävien luo kylään vai mummun vanhempien luo. He menivät ystävien luo, ja ikävä kyllä sinä yönä mummuni isä kuoli. Mummu vain toivoi, että näkisi unessa isänsä joku yö. Ja niin hän kuulemma näki, ja sai niin sanotusti rauhan. :)

    VastaaPoista
  12. Ihana postaus. Olet todellakin isoäitisi näköinen :)

    VastaaPoista
  13. Olipas kiva postaus! Vanhat valokuvat on mielettömän ihania!

    Juu, samaa näköä löytyy kyllä sinusta ja mammastasi. Se on toisaalta niin kummallista miten saman näköisiä eri sukupolvet voivatkin olla. Minä olen hyvin paljon saman näköinen kuin oma Mummuni ja äitini. Löysin joskus teininä äitini rippikuvan ja hetken aikaa hyvin hämilläni mietin, että koska minusta oli sellainen kuva otettu. ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat valokuvat ovat niin ihania <3

      :D joo, tuolla ylempänä taisinkin mainita, että kun katsoo mun ja mamman rippikuvia, niin niissä voisi olla yksi ja sama henkilö. Se vaan, että toinen kuva on mustavalkoinen ja toinen värillinen :)

      Poista
  14. Ihania kuvia kaikki, mutta varsinkin tuo kihlajaiskuvan yläpuolella oleva, jossa nuoripari makoilee nurmikolla. Jotenkin mahtava fiilis siinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on kyllä niin kesäinen fiilis ja näkee, että mamma ja ukki ovat vastarakastuneita <3 :)

      Poista
  15. <3 Tästä ihanasta postauksesta ja sen lopusta tuli mieleen kun rakas kummitätini kuoli ollessaan vasta 53 vuotias. Hänen poikansa, serkkuni sanoi että kun hautajaisten jälkeen hän oli ensimmäisen kerran käynyt äitinsä haudalla, oli ollut pilvinen päivä, mutta juuri silloin oli pilvipeite hieman rakoillut ja auringon säteet oli osunu suoraan kummitätini haudalla olevaan väliaikaiseen ristiin. Mulle tuli itku ja sanoin että Riitta-täti halusi ilmoittaa päässeensä turvallisesti taivaaseen... minun isin luo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 :' ) mä uskon, että läheiset ihmiset voivat kuoleman jälkeen ilmoittaa meille tuollaisin merkein, että kaikki on hyvin <3 se antaa lohtua.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)