lauantai 11. tammikuuta 2014

Ensimmäinen vuosi takana.

Tänään tulee täyteen vuosi siitä kun rakas Brunomme lähti Sateenkaarisillalle. Vielä näin vuodenkin jälkeen on edelleen ikävä, puhuimme juuri Isännän kanssa, että ikävä tuskin koskaan poistuu sydämestä. 






Lainasin Mopojengi-blogista kauniin runon joka sopii mielestäni myös Brunolle hyvin.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.


Äiti ja isi ikävöi sinua edelleen.


Ps. Paluu normaaliin bloggausrytmiin on jälleen viivästynyt...busy mom, what can I say. Mutta kyllä mä täältä tulen takaisin! 


18 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä niin ihanan näköinen otus! :) Varmasti rankka päivä...
    Mähän en ole koskaan ollut oikein eläinihminen. Paitsi nyt muutaman vuoden, kun oon saanut tutustua mun poikaystävän koiriin (jotka asuu toisessa kaupungissa). Oon vuosi sitten saanut myös uuden ystävän, jonka kahteen pikkukoiraan oon tutustunut. Ne on kaikki mulle kuin omia lapsia, enkä tiedä miten selviän, jos/kun jollekin käy jotain.... :/ Musta on tullut todella koirarakas, ja miehen perässä muutenkin vähän enemmän eläinihminen.... ;)

    Ja tosiaankin, tuolla Brunolla ja Mionalla on pakko olla joku yhteys, on vaan pakko olla. Ei tuota telepatiaa heidän välillä voi muuten mitenkään järjellä selittää.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin monta vuotta mielestäni enemmän kissaihminen kuin koiraihminen. Mutta kun otin ekan koirani vuonna -99, se oli menoa se. Ja Brunon myötä sydän kuuluu ikuisesti Mopseille <3

      Se on niin totta, jotenkin ihanaa tietää, että Bruno on tuolla tähden loisteessa ja tuulen henkäyksenä ja sitä kautta suojelee meitä kaikkia, eritoten meidän pientä tyttöä <3

      Poista
  2. Kyllä se kaipaus ikuisesti säilyy. Meidän koiran kuolemasta on jo 10 vuotta ja edelleen se ikävä aina välillä nostaa päätään ja monet itkut on tullut tirautettua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on ne ikuiset tassunjäljet sydämessä <3

      Poista
  3. Voi että, onko siitä jo vuosi... Näissä menetyksissä taitaa päteä sama kaava, maailma pyörii omaa vauhtiaan, mutta itsestä tuntuu siltä kuin rakkaansa olisi menettänyt vasta äskettäin ♥

    Ja niin, Marisan kommentista muistinkin sen jutun minkä kirjoitit tänne blogiin vähän aikaa sitten, ei tullut silloin kommentoitua, mutta totisesti heillä täytyy olla jokin yhteys jota ei voi sanoin selittää =')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siitä jo vuosi vierähti :( Ikävä on edelleen <3

      Totta, heillä on jokin yhteys, ihana ajatus mielestämme <3

      Poista
  4. http://www.youtube.com/watch?v=908IZPBag30

    <3

    VastaaPoista
  5. Tuo "runo" on muuten Johanna Kurkelan Prinsessalle-biisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, kiitos tiedosta. En ole niin tutustunut Kurkelan musiikkiin, joten luulin sitä tosiaan ihan runoksi.

      Poista
    2. Eäh, unohdin hymiön tuosta kommentista niin ei ollu tarkotus vaikuttaa miltään "töksäytykseltä" ;(

      Poista
    3. :) ei sun kommentti töksäytykseltä tuntunut, nou hätä :)

      Poista
  6. Tuo runo on Johanna Kurkelan Prinsessalle-biisistä. :) http://www.youtube.com/watch?v=908IZPBag30

    Herra B on aivan varmasti koko teidän perheen suojelusenkelinä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kuulemma onkin laulu eikä runo :)

      Kyllä, näin mekin uskomme <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)