maanantai 8. heinäkuuta 2013

Hän on vihdoin täällä.

Viime postauksessa kerroin, että seuraavan kerran kun kirjoittelen tänne, kirjoittelen tänne äitinä. Ja näinhän se asia tosiaan on. Tämä postaus sisältää vain ja ainoastaan vauvantuoksuisia kuulumisia :)

Pieni ja kaunis tyttäremme näki päivänvalon keskiviikkona 26.6. klo 18.21. Menimme samana aamuna sairaalaan ja synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla klo 09.20. Odottelimme pari tuntia josko omat supistukseni olisivat alkaneet. Näin ne teki, mutta ne eivät olleet tarpeeksi voimakkaita joten klo 11 minulle annettiin oksitosiinia vauhdittamaan suppareita. Klo 11.10 alkoi säännölliset supistukset ja sitä myöten se olikin sitten menoa.

Homma eteni niin vauhdilla, että jo klo 14 sain epiduraalin (joka oli muuten niin maailman helpottavin tunne! Olisin voinut vaikka nukahtaa, niin hyvin se aine poisti kivun!) Sain levätä pari tuntia ja sitten taas mentiin. Supistukset kuitenkin muuttuivat taas kovin ilkeän koviksi ja epiduraalia lisättiin. Se kuitenkin vaikutti ponnitusvaiheeseen niin, että en tuntenut ponnistaessa mitään ja voimat alkoivat loppua :( Laitoin kuitenkin kaiken peliin mitä lähti ja tyttömme syntyi imukupin avustuksella klo 18.21. Hän painoi syntyessään 3740 gr ja oli 51,5 cm pitkä. Synnytykseni kesti kalvojen puhkaisusta vauvan syntymään 9 h 1 min, joka on kuulemma nopea ensisynnytys (believe me, ei se ihan nopealta kyllä itsestä tuntunut....:D) Omaa haastetta hommaan toi vielä se, että synnytyssalissa ei ollut ilmastointia ja siellä oli +30 astetta lämmintä! Kätilö sanoi, että saan extrapisteet siitä, että harva joutuu tuollaisissa lämpötiloissa synnyttymään. Siinä hommassa kun normaalistikin tulee hiki, niin nyt vasta tulikin!

Maailman onnellisin isi.


Ja maailman onnellisin äiti.

Kiehkura

Pääsimme kotiin lauantaina 29.6. eli vietimme sairaalassa kolme yötä. Vaikka tikkiä tuli ja olo oli synnytyksen jäljiltä sellainen kuin maratonin olisi juossut, toipuminen alkoi kuitenkin nopeasti ja kaipuu kotiin oli valtava. Tässä kuvassa meidän kotimatkafashionia :)

Ekana iltana kotona. Koon 50 yöpukukin on hieman liian iso :')



Ekalta kärrylenkiltä 30.6. Mulle tuli raskauskiloja koko raskauden aikana yht.9 kg joista 3 kg lähti jo loppuraskaudessa pois. Laitokselle jäi heti 8 kg ja nyt on paino tippunut vielä 4 kg eli painan vähemmän kuin ennen raskautta! Vaikka toisaalta sitä ihanaa raskausmasua on ehkä hieman ikävä, pitää myöntää että on kyllä kiva kun mahtuu taas vanhoihin vaatteisiin :)



Meille sanottiin kaikissa ultraäänissä, että "sikiöllä on poikkeuksellisen pitkät jalat". Noh, tässä meidän neiti sirosääri :) Isi on jo nyt huolissaan, että mitäs sitten kun tyttö tulee teini-ikään ja kaiken maailman karvapääkollia alkaa laukata oven takana :D  Neiti muuten pötköttää minun vanhalla peitolla, eli kuvassa on ehta retropeitto suoraan 70-luvulta! 

En koskaan voinut etukäteen kuvitella miten paljon lapsen saaminen muuttaa ihmistä. Se rakkauden määrä joka tulvii sydämeen sillä hetkellä kun se pieni ihminen pullahtaa maailmaan, on aivan järjettömän suuri. Nyt ymmärrän sen, mitä se tarkoittaa kun voisi tehdä pienen ihmisen puolesta mitä vain. Maailmassa ei tosiaan ole sellaista asiaa jota en tekisi tuon pienen tyttömme puolesta. 

Synnytyksen jälkeiset hormoonit ovat pitäneet hienosti huolta siitä, että öiset herätykset eivät tunnu ihan niin kauheilta kuin etukäteen kuvittelin. Ne ovat myös pitäneet huolta siitä, että itken ihan mistä asiasta vaan ja hyvässä lykyssä monta kertaa päivässä. Yleensä itkut liittyy puhtaasti pelkkään liikutukseen kun katselen vauvaamme kun hän nukkuu. Miten pieni ihminen voikin olla niin kaunis!
Tai jos hän on isänsä sylissä, ihastelen vain miten kaunis näky sekin on ♥.

Pieni typykkämme sanelee nyt aika pitkälti meidän elämämme aikataulun, mutta yritän jossain välissä päästä kirjoittelemaan taas vähän kosmejuttujakin teille :) Ajattelin antaa vähän väliaikakuulumisia ja kertoa, että olen maailman onnellisin äiti :)