maanantai 30. huhtikuuta 2012

Monipuolinen bloggaaja.




Sain tämän ihanan tunnustuksen neljältä eri bloggaajakollegaltani eli isot kiitokset Tylymuija, Nova, Tia ja imlacking

Kupletin juoni menee näin:

1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Ilmoita tunnustuksesta heille.
3. Kerro seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa.
5. Liitä tunnustuksen kuva blogiisi.

Fact 1: Minulla on laaja ystäväpiiri, mutta vain muutama hyvin läheinen ystävä joille kerron elämäni ilot ja surut. Olin nuorempana todella aktiivinen järjestämään juhlia ja hilluin mielelläni baareissa tanssimassa ystävien kanssa, mutta nykyään vietän kaikkein mieluiten koti-iltoja. Baarissa olen tainnut viimeksi olla polttareissani eli just hiljattain, vuonna 2008. Mielestäni illanistujaiset ystäväpariskuntien kanssa ovat todella kivoja! Rakastamme Isännän kanssa lautapelejä ja hyvää ruokaa. Rakastan hyviä keskusteluja ystävien kanssa ja meidän illanistujaisissa nauru raikaa ja juttu lentää. Se on aivan parasta.

Fact 2: Tulen uusioperheestä. Äitini erosi biologisesta isästäni kun olin 3-vuotias ja suhde biologiseen faijaan on ollut aina vaikea ja melko lailla etäinen. Nykyään emme ole enää missään tekemisissä. Tiedän, että hän asuu edelleen Ruotsissa, mutta siinä se sitten onkin. Isäpuoleni tuli elämäämme kun olin 7-vuotias ja pidän häntä oikeana isänäni. Joskus puhun hänestä etunimellä, mutta melkeinpä aina sanon iskä. Iskällä oli edellisestä liitostaan poika eli sain 7-vuotiaana 5-vuotiaan pikkuveljen. Kuten monilla muillakin uusioperheillä, myös meillä oli alkuun hieman sopeutumisongelmia kun jokainen perheenjäsen haki omaa paikkaansa perheessä. Pahimmat särmät hioutuivat ajan mittaan pois vaikka teini-ikäisenä nappasin enemmän yhteen iskän kuin äiskän kanssa. Broidini ja minä emme kakarana juuri muuta tehneetkään kuin kinastelimme, mutta kun tulimme teini-ikään meidän keskinäiset riidat loppuivat ja siitä asti välimme ovat olleet aivan mahtavat. Broidini on mulle yksi mun elämäni tärkeimmistä ihmisistä ja vaikka emme biologisia sisaruksia olekaan, hän on minun täysiverinen veljeni siitä huolimatta. Terkkuja J, olet rakas!
Koin jonkun verran koulukiusaamista tästä hyvästä, että olin avioerolapsi ja tulin uusioperheestä. Kun aloitin koulun vuonna 1983 ei juurikaan uusioperheitä ollut. Jos avioerosta puhuttiin oikein ääneen, sen sanan kohdalla puhe muuttui kuiskaukseksi ja katse pälyileväksi, se oli asia jota piti hävetä. Olin luokkani ainoa oppilas kenellä oli tämän kaltainen perhe ja äidilläni avioero taustalla. Ja näitähän sitten jeesusteltiin ihan opettajia myöden. Näin jälkeenpäin ajateltuna ajatusmaailma, ainakin meidän pikku paikkakunnalla, oli kuin edelliseltä vuosisadalta! Jos mulla oli jonkin oppiaineen kanssa ongelmia (toisin sanoen matikan), siihen löytyi selitys siitä, että olen avioerolapsi. Jos en suostunut syömään perunamuusia ruokatunnilla, jälleen kerran syy löytyi avioerosta. Oli asia kohdallani mikä tahansa, sen pystyi selittämään sillä, että olin avioerolapsi. Ironisinta tässä asiassa oli, että en oikeasti muistanut juurikaan mitään vanhempieni avioerosta, koska olin tosiaan ollut 3-vuotias sen tapahtuessa joten en todellakaan ollut kärsinyt siitä mitenkään. Mutta kaikki asiat jotka olivat minulle haasteellisia johtuivat kasvatustieteilijöiden mukaan vain ja ainoastaan siitä että olen uusioperheen kasvatti. Isätön lapsiparka. Olisi pitänyt vain jatkaa huonoa avioliittoa vain siksi, ettei lapsen tulevaisuus mene pilalle. Voi sentään.
Toiset oppilaat jaksoivat myös muistuttaa minua siitä, että olen isätön mikä ei pitänyt tietenkään lainkaan paikkaansa. Itseasiassa minullahan oli kaksi isää, toinen niistä vain oli läsnä lähinnä virallisissa papereissa. Ja koska olen Ruotsissa syntynyt ja sekä vanhempani että isovanhempani olivat ruotsinsuomalaisia, sitä hurriksi huutelua sai kuulla lähestulkoon lukioikäiseksi asti. Ja edelleenkin jos kerron joillekin, että olen syntynyt Ruotsissa, saan heti kuulla, että "hurri" tai että "sä olet siis ruotsalainen?" Hyvänä kakkosena tulee kysymys (yleensä riikinruotsia muistuttavalla nuotilla) talar du svenska? Voihan huokaus sanon ma.
Mitään traumoja minulle ei tästä kaikesta ole jäänyt, lähinnä nykyään huvittaa nämä ahdasmieliset 80-luvun alun asenteet. Nykyään tälläisistä asioista kukaan ei kaiketi reagoisi mitenkään. Ja omalla kohdallani tilanne rauhoittui huomattavasti kun menin lukioon vuonna 1992. Oli suorastaan huojentavaa huomata, että samalla luokalla oli melkeinpä pelkästään eronneiden jälkikasvua. Ei tarvinnut enää olla niin erilainen, ainakaan sen suhteen :)

Fact 3: Olen ylpeä ruotsinsuomalaisuudestani. Koen Ruotsin toiseksi kotimaakseni ja minulla ei koskaan ole ollut mitään vihaa Ruotsia kohtaan, niinkuin monella suomalaisella tuntuu olevan. Kovana Euroviisufanina kannustan tänä vuonna Ruotsia, ihan siitäkin syystä, että Suomen oma kappale on järkyttävän nolo ja huono ja Ruotsilla on vain yksinkertaisesti parempi. Muinakin vuosina olen liputtanut Euroviisuissa Ruotsin puolesta.
Mielestäni riikinruotsi on kauniin kuuloista, jos/kun puhun ruotsia, äännän aina riikinruotsiksi. Jonkun mielestä se voi olla teeskentelyä, mutta kieleni ei vain taivu suomenruotsiin. Sama koskee kuulonymmärrystä, ymmärrän huomattavasti paremmin kun kuulen ruotsalaisten puhetta kuin suomenruotsalaisten. Otin kouluaikoina eräätkin kerrat yhteen ruotsinmaikkojen kanssa, koska en suostunut puhumaan suomenruotsia. Olen pienestä asti kuullut riikinruotsia joten se oli minulle luontevampaa. Opettajat vain sitkeästi koittivat kitkeä sitä pois.
Minuun iskee myötähäpeä joka kerran kun joku yrittää matkia riikinruotsin nuottia, se lähinnä kuulostaa Muppet Shown ruotsalaiselta kokilta ja ei aina niinkään hyvältä. Mielestäni se on hieman sama kuin yrittäisi puhua murretta jota ei vain osaa. Itse Varsinais-Suomessa varttuneena koen samanlaista tuskaa jos joku yrittää matkia Turun murretta. Siinä tulee aina sellainen olo, että eiiiih, miksi? Ja voin kertoa, että kysymys "kummalt pual jokke?" on niiiiiiiin väsynyt. 
Varsinais-suomalaisista sanotaan aina, että olemme sisäänpäin lämpeneviä ja töykeitä. Saan aika usein kuulla, että olen epätyypillinen turkulainen. Se johtunee varmaan sukujuuristani jotka sijoittuvat Lappiin ja Karjalaan. Minussa ei virtaa v-s:laista verta kuin isoäitini puolelta, joten tämä eläväisyys on täysin ukin peruja :)

Fact 4: Parhaita asioita elämässä on mm. se, että saan tuottaa hyvää mieltä muille ihmisille. Rakastan ostaa lahjoja ja tykkään ilahduttaa läheisiäni silloin tällöin pienellä paketeilla. Isännän kanssa ostamme tämän tästä toisillemme kivoja pikku yllätyksiä. Turha kai sanoa, että varsinkin jouluisin mopedi karkaa lopullisesti käsistä. Viime joulunakin taisin ostaa Isännälle ainakin parikymmentä pakettia. Ja synttäripäivinäkin tuntuu, että yksi lahja on liian vähän. Kyllä niitä pari kolme pitää silloinkin olla :D Joulu on muutenkin sellaista aikaa meidän perheissämme, että sekä minun vanhempani että appivanhempani ostavat lahjoja runsain mitoin. Eli jostain tämän lahjahulluuden olemme Isännän kanssa perineet :)
Lahjon tämän tästä myös ystäviäni. Melkein poikkeuksetta laitan aina jotain kaupanpäällistä Avon-asiakkailleni ja kun menen jonkun luo kylään, vien mielelläni aina jotain pientä tuomista mukanani. Myös tuntemattomampia ihmisiä on ihana muistaa. Lähetin tässä hiljattain blogikollegalleni paketin minulle tarpeettomia hajuvesiä ja hän ilahtui niistä kovasti. Minulle tuli aivan mieletön fiilis siitä, että sain ilahduttaa häntä Uskon vahvasti "laita hyvä kiertämään" -ajattelumalliin.

Fact 5: Äitini on yksi parhaista ystävistäni. Olemme äidin kanssa olleet aina hyvin läheiset ja pahimpina teini-vuosinanikaan emme oikeastaan koskaan riidelleet. Äiti on minulle erittäin rakas, läheinen ja tärkeä ihminen.  Kerron äidille aina kaikki murheeni ja iloni. Me vaistoamme äidin kanssa heti toisistamme jos jokin on pielessä. Mielestäni aivan parasta ajanviettoa on kun menemme äidin kanssa yhdessä kirpputorille tai muuten vain kolppaamaan kauppoja läpi.  Voin rehellisesti sanoa, että minulla on maailman paras äiti :) Ja oikeasti, suurin osa ystävistäni on myös tätä mieltä :) Saan kuulla tämän tästä ystävättäriltäni kuin ihana äippäni on. Olen äidistäni hyvin ylpeä ja äärimmäisen onnellinen, että juuri minä saan olla niin ihanan ihmisen lapsi

Fact 6: En ole juonut 11 vuoteen enää kahvia. Siis oikeaa kahvia. Kyllä mä melkein päivittäin keitän jääcappucinot meidän Dolce Gustolla, mutta Moccamaster on Isännän vekotin.
Nykyään en juo enää oikein teetäkään. Juon vain vettä ja Pepsi Maxia johon mulla taitaa olla jonkin sortin riippuvuus :D Tykkään myös aivan hulluna Rainbown holittomasta Light Päärynä siideristä ja Mountain Dewsta. Harmillista vain, että MD:n Zero versio on aivan kamalaa ja lyijyllisessä versiossa on liikaa sokeria joka ei kuulu ruokavaliooni :/ Jos haluan joskus repäistä, ostan MD:ta tai Muumilimsaa :D Jep. Luitte oikein. Muumilimsa saisi tulla myyntiin myös 1½ litran pulloihin!

Fact 7: Käytän todella harvoin alkoholia. Tulen nykyään hirmu kipeäksi jo pienestäkin määrästä viiniä tai siideriä. Ja alkoholillinen siideri on mielestäni myös pahaa (toisin sanoen kamalia sokerilitkuja) eli jos jotain juon, juon valkoviiniä tai olutta. Minttukaakao, Caipiroska ja Campari-tuoremehu ovat suosikkejani jos oikein paukuista puhutaan.

En jaa tätä tunnustusta nyt kellekään eteenpäin, koska tämä on kiertänyt jo kaikki tuntemani blogit ja moni on saanut tämän jo muutamaankin kertaan. Joten olen tylsä ja sanon, että tämän saa tehdä ihan jokainen kuka tätä ei ole vielä tehnyt :)

Loppuun vielä terveiset meidän omalta vappuhuiskultamme


Oikein hauskaa Vappua kaikille!


perjantai 27. huhtikuuta 2012

Pugsy Pug Pug.

Perjantain kunniaksi pari kuvaa meidän Mopsi Möpsyläisestä kaikille hänen faneilleen:

 Mopsi kreiseilee.

 Kurkistus maksimus.

 Pieni Mopsi, suuret unet.

 Höh, äiti taas herätti kuvaamalla mua! 


Kaunista ja hauskaa viikonloppua kaikille!

torstai 26. huhtikuuta 2012

Home is where the heart is.

On aika jälleen viikon sisustuspostauksen. Kirjoittelin joskus parisen vuotta sitten sisustustarroista joita tilasin silloin Jenkkilästä, koska niitä ei oikein täältä kotimaastakaan tahtonut siihen aikaan saada.
Isäntä kirosi tuolloin tätä innostustani, koska tarrat oli todella haastavaa asentaa seinään. Kuvittelin silloin, että ne ovat normaaleja tarroja jotka vaan irroitetaan taustapaperista ja lätkäistään seinään. No, ihan niin yksinkertaista se ei tosiaankaan ollut ja kulutimme silloin eräänä kesäisenä iltana pari tuntia tarrojen asennuspuuhissa. Ja Isäntä sai pysyvät tarratraumat siitä asennuskeikasta.

Tätä kaikkea uhaten päätin tilata Hobbyhallista nyt lisää sisustustarroja, koska niitä näytti siellä olevan myynnissä ja melko kohtuulliseen hintaan. Ajattelin, että jos tarrat ovat samanlaisia kuspäisiä asennettavia, pyydän vaikka pitkähermoisen äitini asentamaan niitä kanssani, koska Isäntää olisi ollut aivan turha enää pyytää siihen hommaan :D

Tarrat tulivat postin mukana perille ja huomasin heti, että kiinnityssysteemi oli aivan normaali tarra, eikä mikään monimutkainen leikkaa-liimaa-irroita-kärvistele-kiroile-systeemi niinkuin nämä Jenkeistä tilatut.

Päätin siis asentaa ne ihan itse :)


Home is where the heart is-teksti pääsi meidän eteiskäytävän peilin päälle. Marilynkin moikkailee sieltä peilin kautta :) Jotenkin tunnelmaan sopii tosi hyvin peilissä roikkuvat kaksi sydäntä jotka äitini on tehnyt meille <3



Makkarimme seinään pääsi Always kiss me good night-teksti, joka on mielestäni aivan ihana <3 Me ei koskaan Isännän kanssa aleta nukkumaan ilman, että hyvän yön pusu on annettu joten tämä sopii hyvin tunnelmaan. Hyllyllä olevassa hääkuvassammekin pussaamme! :)

Mun mielestä nämä sisustustekstit on vaan niin ihania ja kivoja. Niillä saa helposti uutta ilmettä huoneeseen ja nykyään tekstejä löytyy vaikka minkälaisia. Esim. Sinooperissa on isohko valikoima sisustustarroja ja hintakaan ei ole paha, muistaakseni alle 10 euroa. Nämä tekstit maksoivat Hobbyhallissa yhteensä 12,90 €

Loppuun vielä kuva mun äidin tekemistä sydämistä jotka roikkuvat meidän Riihimäen purkeissa olkkarissa.

Miten on, sisustustarrat, Jees or Nou?

Ja pieni ilmoitusluontoinen asia vielä loppuun!
Kosmekirppikselle roudattu lisää hajuvesiä ja muutakin myyntiin! :)
Käy tsekkaamassa!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Gina Tricot Beauty aurinkopuuteri.

Poikkesin kauppareissulla Gina Tricotiin hakemaan pari pitkää toppia ja muistin samalla, että ai niin, täällähän on nykyään meikkejäkin! Pakkohan niitä oli hieman hypistellä ja pällistellä, vaikka oikeasti mä en tarvitse yhtään lisää huulipunia, kynsilakkoja (kynnet ovat ihan kamalassa kunnossa rakennekynsien jäljiltä, niitä ei voi edes lakata, koska ne ovat aivan nysät...) tai oikeastaan mitään muutakaan pakkelia.

Luomivärinapit näyttivät kivoilta, tosin niissä tuntui olevan hieman varisevan oloinen koostumus kun sormella swatchailin testereistä kämmenen päälle. Muutama hyvä "myyräsävy" siellä oli jotka jäi hieman kiinnostamaan. Mutta jätin ne toistaiseksi sinne hyllyyn. Erinomaista itsehillintää meikulta kun ottaa huomioon, että eihän nämä GT:n meikit mitään oikein maksa. Ehkä mulla on jokin järjen ääni tuolla jossain jota ehkä näköjään kuuntelen ainakin silloin tällöin.

Sitten mulle iski, että hyvänen aika, eiku kyllähän mä oikeasti tarvitsenkin jotain! En siis turhaan haahuillut siellä meikkiosastolla :)
Lumpun aukkapuuterini vetelee viimeisiään joten tarvetta uudelle kasvojen sävyttäjälle olisi! Käytän aurinkopuuteria poskipunana, varjostuksiin ja kesällä sudin sitä koko nassuun antamaan hieman päivettynyttä ilmettä.

Aurinkopuutereita oli kolmea erilaista ja päädyin tähän kuvassa näkyvään Lea Bronzer 02 Mat Tan Diva-sävyyn. Kuten nimikin jo kertoo, kyseessä on mattapuuteri. Kaksi muuta olivat niin shimmerisiä ja glitterisiä, että oikein puistatti. Eipä sillä, tykkään kyllä kimaltavasta ja säkenöivästä, mutta en niin että koko naama kimmeltää. Tarkoitus kun ei ole näyttää discopallolta.

Rasia on aika kiva, melko kullitettu, mutta ihan fine. Puuteripannu on isohko. Ja hintaa tällä oli vain 6,95 €. Mikään pigmenttihirmu tämä ei ole, mutta toisaalta hyvä niin. Eipä tule ainakaan laitettua liikaa kerralla, koska aukkapuuterin kanssa överit on jotain, noh, sanotaanko, että aika hirveetä katsottavaa. Totesin tämän ihan kelpo tuotteeksi tässä hintaluokassa. Ajaa täysin asiansa siinä tarkoituksessa johon sen ostin.


Ja in action. Hyvin toimii, kaunis sävy, ei liian tumma kun käyttää varjostuksiin ja poskipunana.
Tykkäsin! 

Oletko sinä kokeillut jotain GT:n meikkejä/vartalonhoitotuotteita?

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Paras kaksinaamainen jonka tunnen.

Minä olen irtopuuterin ystävä. Paljon enemmän kuin kivipuuterin. Kivipuuteri on mulla käsilaukussa vain sitä tarkoitusta varten jos nenu alkaa kiiltää luvattoman paljon päivän aikana. Koskaan en sillä meikkiäni kiinnitä vaan suosin siinä hommassa vanhaa kunnon irtopuuteria.

Tähän ikään mennessä olen käyttänyt irtopuuterin jos toisenkin, mutta ikinä ennen en ole käyttänyt mitään niin loistavaa kunnes ostin tämän:

Too Faced Primed&Poreless Skin Smoothing Priming Powder & Finishing Veil.
Tuo nimikin kertoo jo paljon. Mua aina puhuttelee nämä "poreless"-lupaukset, koska ihoni on välillä kuin golfpallon pinta. Ja iso plussa (joskin ihan turha) on tuo kauniistakin kauniimpi pakkaus! Tuosta paljon tyttömäisemmäksi ei voi enää pakkaus muuttua, hyvän maun rajoissa ainakaan. Pakkaus tuo mieleeni vintage-tyyppisen kauneuden, jotain vanhaa Hollywood-meininkiä tässä on aivan selkeästi.


Purkki ei ole suuren suuri (vrt. esim.Grimasin irtopuuteri jota myydään lähestulkoon saavin kokoisessa purkissa), mutta puuterin koostumus on niin loistavaa, että todella pieni määrä riittää koko kasvoille, eli tämä purkki tulee kestämään käytössäni pitkään.
Sävy on translucent eli sulautuu ihon sävyyn täydellisesti. 

Koostumus on todellakin hyvin pehmeää ja tuntuu iholla silkkimäiseltä. Tekee mieli silittää omaa poskea, niin pehmeä lopputulos on :) Paketissa kerrotaan, että puuteria voi käyttää myös meikkivoiteen alla, mutta tällä tavoin en ole vielä tätä kokeillut. Jotenkin tuntuu hieman oudolta, mutta saattaahan se toimia, who knows. Ehdottomasti paras irtopuuteri jonka olen koskaan omistanut. Tällä on ilo kiinnittää meikki paikoilleen ja pysyvyys on myös huippuluokkaa. Tämän omani tilasin Nelly.comista ja aika randomina tämän valitsin, ei siis ollut mitään ennakkotietoja tuotteesta ja siksi tämä olikin todella iloinen yllätys. Hintaa tuotteella Nellyssä oli noin 32 euroa.


 And in action :) Kaunis lopputulos, meikki näyttää kuulaalta ja viimeistellyltä. Ja huokosetkin ovat hyvin piilossa :)

Onko tämä sinulle tuttu tuote?

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kiharaa. For good.

Olen tuskaillut luonnonkiharien hiusteni kanssa melkein koko elämäni. Tai vähintäänkin niin kauan kun olen hiuksiani laittanut ja muotoillut. Lapsena tietenkään tämä kiharapehkoni ei minua haitannut, mutta jossain kohtaa teini-ikää alkoi harmittamaan kun hiukseni vääntyivät väkisin laineille vaikka olisin niiden halunnut olevan täysin piikkisuorat. Pahimmat traumat koin about 14-vuotiaana kun yritin saada "turkutöyhtöäni" pysymään pystyssä ja suorana. Tuntui olleen mahdoton tehtävä ja sain siitä silloin kauheat teiniangstit.  Kaikki 90-luvun alun teinit varmaankin muistaa tämän kammottavan etutukkamuodin? Ystäväni ottivat omiin suoriin hiuksiinsa permanentteja ja ihailivat kateellisina kiharoitani samalla kun itse kirosin kikkuroitani alimpaan helvettiin. En voinut ymmärtää kuka olisi oikeasti voinut olla kade kiharoistani, jotka omasta mielestä olivat pahin kirous joka kohdalleni oli sattunut.

Olen siis lähes koko aikuisikäni suoristanut apinan raivolla hiuksiani ja ostanut A:sta Ö:hön kaiken maailman siloittavat ja suoristavat tuotteet. Suoristusrautojakin on käytetty loppuun jo jokunen. Ja koskaan en kuitenkaan ole ollut täysin tyytyväinen suorituslopputulokseen. Aina hiukset ovat näyttäneet suoristuksen jälkeen karvaisilta ja kuivilta. Ja kovan suoristusurakan jälkeen ei tarvita kuin yksi koiralenkki kosteassa ilmassa ja se oli sitten taas siinä. Todella turhauttavaa. Ja raivostuttavaa.

Luin tässä taannoin jostain naistenlehdestä jutun missä kehoitettiin ylistämään omia hiuksia sellaisina kuin ne luonnostaan ovat ja ottamaan kaiken irti siitä minkä luonto on niille antanut. Hymähdin tälle ajatukselle hieman katkerana, että just joo, mulla on tälläinen lampaan takapuolta muistuttava pehko johon ei saa tolkkua ei sitten niin millään. Miten ylistettävää siinä muka on? Pudistelin päätäni ja jatkoin lehden selaamista.

Sitten aloin kuitenkin miettiä, että hmm, miksi mä tosiaan aina suoristan hiuksiani? Miksi mä väen vängällä väännän niitä suoriksi ja koskaan en ole kuitenkaan tyytyväinen lopputulokseen? Miksi mä taistelen omaa luonnollisuuttani vastaan?

Eräänä iltana suihkusta tullessani päätin, että noh, kokeillaan nyt miltä tämä hiusteni luonnontila tuntuu. Suihkutin hiuksiini hoitavaa suihketta, lisäsin hieman hoitavaa öljyä ja puristelin ja pöyhin märkiä kiharoitani. Sitten vaan fööni käteen, pää alaspäin ja föönailin hiukseni kuiviksi. Peilistä katsoi tämän jälkeen aikamoinen poppanainen. Voi luoja! Tässäkö se mun luonnollisuuteni nyt sitten on? Näytin ihan avohoitopotilaalta joka on käynyt kuivausrummussa.
Otin vielä nokareen muotoiluvoidetta ja sudin sitä puolihuolimattomasti pitkin kiharapehkoani. Lopuksi sutaisin koko helahoidon löysälle Pikkumyy-nutturalle ja poistuin kylppäristä tuhahdellen luonnollisuuspuuskalleni. Näin järkyttävän lopputuloksen jälkeen ajattelin, että nämä luonnontila-kokeilut saa olla nyt tässä. Jatkan suoristamista ja piste. Kärventyköön vaikka tukka päästä, mutta tälläisenä tarhapöllönä en voi julkisesti näyttäytyä.

Kului pari tuntia ja telkkua katsellessani räpläilin ajatuksissani nutturani auki. Kiharapehkoni valahti alas ja sivusilmällä huomasin kuinka ohimollani roikkui lähes täydellinen korkkiruuvikihara. Pinkaisin ylös sohvalta ja menin oikein peilistä ihmettelemään hiuksiani. Hyvänen aika! Kiharat olivat aivan täydelliset! Kiiltävät, kauniit eikä yhtään huonolla tavalla pörröiset. Mitä helvattua tässä parin tunnin aikana tapahtui? Olenko piilokamerassa? Mitä mitä mitä?


Pyysin Isäntää ikuistamaan tämän "ihmeen" kameralla. Tai ihme ja ihme, tälläisethan hiukseni siis oikeasti näköjään ovat. En vain ole koskaan tajunnut sitä, että luonnonkiharat voi saada näinkin kauniisti. Toiset tekevät töitä tuntikaupalla kiharasauvojen ja lämpörullien kanssa jotta lopputulos olisi kutakuinkin tämä ja itselläni tämä tulee luonnostaan. Alkoi suorastaan hävettää miksi olen aina parjannut hiuksiani ja väkisin vääntänyt niitä sellaisiksi mitä ne eivät luonnostaan ole. Shame on me. Olisko kenties aika alkaa arvostamaan sitä mitä luonto on lahjaksi antanut ja lopettaa tämä lapsellinen kiukuttelu? Ehkäpä.

Ja kuinka helppoa mun on oikeasti tämä saada aikaan! Hiustenpesu päivinä harmittiv*tutti jo etukäteen aina se valtava föönaushomma ja ajattelin monta kertaa miten siitäkin kurjuudesta pääsisi vähemmällä vaivalla. No nyt pääsee! Olen nyt tämän valaistumisen myötä laittanut hiukseni joka pesun jälkeen tällä tavalla ja hyvin toimii. Ihan sama oikeastaan mitä shampoota+hoitsikkaakin käyttää, koska lopputuloksen ei tarvitse olla silkinsileä. Jee! Pääsin siis sinuiksi hiusteni kanssa melkein 36-vuotiaana, saavustus kai sekin. Minä ja kiharapehkoni olemme nykyään ystävät, monen vihamielisen vuoden jälkeen, meistä todellakin tuli ystävät. Päivä jota en koskaan uskonut tulevan. Haluan julkisesti pyytää anteeksi rakkailta hiuksiltani niitä lukemattomia kertoja kun olen niiden toivonut olevan aivan jotain muuta kuin mitä ne ovat ja kironnut kiharageenejäni. Nöyrimmät anteeksipyyntöni siis.

Ja tätä muotoilutuotetta on tässä tapahtumien sarjassa iso kiittäminen. Ostin tämän joskus viime kesänä Hairstoren alesta ja totesin parin kokeilukerran jälkeen, että en osaa oikein tehdä tällä mitään. Koin tämän aikamoiseksi turhakkeeksi. Onneksi olin kuitenkin säästänyt kyseisen tuubin, koska nyt tässä kiharakokeilussani, tämä oli juuri se muotoiluvoide jota sutasin häthätään hiuksiini ennen Pikkumyyksi muuntautumista.
Aivan loistava tuote! Tuoksu on tosi raikas ja tekee kiharoista upeat :) Tämä toimii ns. muistavana muotoilijana, eli tämä elvyttää esiin jo kertaalleen käytetyt muotoilutuotteet hiuksissa. Ja jostain kumman syystä virkistää ainakin mun luonnonkiharat :) En ole koskaan innostunut sen enempää näistä www-sarjan tuotteista, mutta tämä kyseinen mussukka meni HG-listalleni niin että sujahti! :)

Oletko sinä sinut omien hiustesi kanssa vai käytkö ikuista jaakobin painia?

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Uutta vanhaa.

Olen taas tänään vanhojen tavaroiden kimpussa täällä blogissani. Eli sisustusjutuista on taas kyse. Syy miksi sisustusjuttuja on ollut nyt tavallista tiuhempaan on se, että niitä on toivottu ja näin keväisin sisustelen enemmän aina kotiamme :)

Olkkarimme uusi lipasto, joka on siis vanha. Yi 100 vuotta vanha jos ihan tarkkoja ollaan. Maali on paikka paikoin rapistunut ja lipaston molemmissa päissä on pienet halkeamat, mutta ei haittaa. Isäntä oli ensin tästä hieman sitä mieltä, että ihan oikeastiko tämän nyt haluat?? Ja minä perustelin hänelle hyvin miksi nämä kaikki virheet ja rosoisuudet tekevät tästä niin ihanan vanhan huonekalun. Kun lipasto saatiin paikoilleen olkkariimme, Isäntä myönsi, että hienohan se tosiaan on :) Olisin voinut sanoa I told you so ;)



 Näkymä eteisestä olkkariin.

 Iltavalaistuksessa.

Vaikka kevät on jo näinkin pitkällä, tykkään vielä polttaa tuikkuja. Tässä tuikut Riihimäen keittiötölkeissäni antamassa tunnelmaa olkkariimme.

Ennen seuraavia kuvia haluan mainita erikseen yhden asian. En yleensä tongi roskiksia eli ns.dyykkaa, mutta taloyhtiömme roskienkeräyspisteeseen joku oli jättänyt maahan tämän kauniin esineen, se oli melkeinpä pakko pelastaa sieltä pois. Isäntä teki tämän löydön ja toi tämän meille kotiin:

Kaunis vanha kuparikuuppainen kattovalaisin.




Siitä tuli uusi lamppu meille eteiseemme Joku oli kai kokenut tämän ihanan valaisimen tarpeettomaksi ja heittänyt roskiin, koska se on täysin toimiva kuitenkin. Lampussa on ihanaa 60-luvun retrohenkeä jota rakastan. Joskus näitä hyviä löytöjä tekee ja vieläpä ihan ilmaiseksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :) 
(olen viikonloppuna paikassa jossa en välttämättä pääse tietokoneelle, joten kommenttien hyväksyminen saattaa mennä sunnuntaille, älkää antako tämän kuitenkaan häiritä vaan huikatkaa mulle kommentteja ihan niin kuin ennenkin.Hyväksyminen ei vaan tapahdu ihan reaaliajassa:))

torstai 19. huhtikuuta 2012

Sallittu herkku.

Nyt hypätään hetkeksi ulos kosmetiikan maailmasta ja sukelletaan keittiöön. Älkää pelästykö, tämä blogi ei ole muuttumassa ruokablogiksi vaan tämä on juurikin vain sellainen  pieni syrjähyppy joita välillä täällä teen pois blogin ns.pääteemasta.

Olen noudattanut elokuusta 2011 asti VVH-ruokavaliota, (Vähähiilihydraattinen ruokavalio). Karppaajaksi en mielelläni itseäni kutsu, koska haluan syödä porkkanaa, marjoja, maissia ja hedelmiä. Olen ymmärtänyt, että harcore karppaajat eivät näitä paljoakaan laita suuhunsa, niiden sisältämien hiilareiden vuoksi? Noh, jokatapauksessa, itse noudatan ruokavaliota jossa vältetään leipää (+muitakin viljatuotteita), perunaa, riisiä ja tietenkin sokeria. Nopeita hiilareita niin sanotusti.
Painoni on tippunut elokuusta 17 kiloa ja aion vielä tiputtaa, noh sanotaanko, jonkin verran. Isäntä on laihtunut 28 kiloa ja alkaa olemaan aika slimmi :D Olin ennen ihan täysi karkkiaddikti, pidin huolta, että kotona piti aina olla karkkia. Jos sitä ei ollut, all Hell broke loose. Olin siis täysin riippuvainen suurista määristä sokeria. Ja niin oli Isäntäkin. Ja sehän sitten kyllä näkyi meissä kummassakin todella kiitettävästi. Sitten vaan kesäloman jälkeen Isännän kanssa päätettiin, että nyt jumankekka loppuu tämä mähkiminen ja alkaa hieman terveellisempi elämä. En ole päivääkään katunut tätä päätöstä. Voin todella paljon paremmin, ennen mua närästi monta kertaa viikossa, koska vedin leipää ihan tolkuttomia määriä päivässä. Aamulla, päivällä ja vielä illallakin. Hyvässä lykyssä leipää meni 6-8 siivua päivässä. Huh huh. Tuli siis syötyä leipää kuin leipää, kirjaimellisesti.

VHH-ruokavaliossa on se kiva, että saa syödä mm. juustoja ja partaäijä-jugurttia. Mistään ihanasta ei siis tarvitse luopua ja voi syödä itsensä kylläiseksi ja silti laihtua. Mäkin syön päivittäin Aura-juustoa ja paino vaan tippuu! Ihan mahtavaa. Hedelmissä ja marjoissa on tietenkin sokeria eli fruktoosia, mutta olen mieltänyt asian niin, että koska en ole niistä hedelmistä painoani alunperinkään kerryttänyt ylöspäin, en tee sitä nytkään. Suosin paljon sitrushedelmiä ja omenoita. Banaania syön harvemmin.

Kuitenkin tälläisen hiilarikammoisenkin mieli tekee välillä jotain makeaa, siksi ajattelinkin jakaa Teille hyvän niksin siihen mielitekoon. En tiedä löytyykö lukijoistani karppaajia tai VHH:laisia, mutta vaikka ei löytyisikään, tämä herkku on sallittu aivan kaikille!

Tarvitset kevyt tiivistemehua ja turkkijugurttia. Myös kreikkalainen tai bulgarialainen jugurtti käy. Tai mikä vaan maustamaton hapanmaitotuote, esim. rahka. Ja tietysti myös mehutiivisteen maun voi valita aivan oman maun mukaan. Mulla on tässä Pirkan persikka-passionia, joka on aivan sairaan hyvää :) Toinen loistava on Pirkan päärynä-omena tiiviste. Marlilta löytyy myös loistavia mehutiivisteitä sokerittomina, mm. ananas-sitruuna ja raparperi-mansikka.

Mehutiivistettä lorautetaan hieman jugurtin joukkoon ja sitten sekoitetaan. Se kuinka paljon tiivistettä laittaa on ihan siitä kiinni, miten makeaa halutaan lopputuloksen olevan.

Mehutiiviste sekoittuu jugurttiin hyvin ja värjää jugurttia aavistuksen verran. Sitten ei muuta kuin lusikalla ääntä kohden ja nautiskelemaan! Tämä toimii myös rahkan joukossa todella hyvin. Lopputulos muistuttaa hyvin paljon normaalia,  maustettua purkkijugurttia joka on kielletty meille VHH:sille, sen sisältämän suuren sokerimäärän vuoksi. Light/kevyt mehutiivisteissä ei ole hiilareita ja tälläinen maustamaton tuhti jugge on sallittujen listalla joten nämä kaksi yhdistämällä saadaan aikaan hirmuisen hyvänmakuista välipalaa/jälkkäriä. Tuohon päälle voi halutessaan vielä lisätä marjoja tai hedelmänpalasia.

Oliko tämä niksi sinulle entuudestaan tuttu? Jos ei ollut, innostuitko kokeilemaan? :)

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Shills BB.

Kirjoittelen tänään toisesta BB-voiteesta jonka tilasin tuossa taannoin. Nämä molemmat voiteet ostin Ebaysta ja valitsin ne aika lailla randomina. Mulla ei ollut oikeastaan kovinkaan suurta tietoutta mistään tietystä merkistä ja päätin ostaa vähän niinkuin kokeilumielessä pari eri sarjan BB:tä ja katsoa onko niissä eroa toisiinsa nähden ja tietysti miten ne toimivat käytännössä.

Tämä on siis toinen Aasiasta tullut voiteeni, Shills BB 6 in 1 cream. Se mitä voide lupaa tehdä paketin mukaan on mulle täysi mysteeri, sillä ainoa enkunkieli on tosiaan tuossa tuubin päällä joka näkyy kuvassa. Paketin takana lukee kaikki sujuvasti koreaksi (?) ja sen kielen taito on mulla hieman hakusessa.
Omaan kokemukseeni perustuen voin kertoa, että voide on semipeittävää, mutta kohtuu rasvaista. Itse en ainakaan tarvitse kosteusvoidetta tämän alle. Voide levittyy tosi hyvin ja tasaisesti, mutta ei peitä ihan niin hyvin kuin Skin79 BB-voide. Tässä on myös kohtuullisen voimakas tuoksu, mutta se ei ole paha, tuote tuoksuu nimittäin kirsikankukille :) Hieman ehkä omituinen tuoksu meikkituotteessa, mutta ehkä Aasiassa se on jokin juttu, who knows. Itseäni tuoksu ei häiritse, mutta herkkänenäisiä saattaa alkaa häiritä.


Miten tämä sitten käytännössä toimii?

Pelottelen Teitä taas Elle Naturelle-naamallani. Kasvot ovat pesty ja olen levittänyt ainoastaan silmänympärysvoiteen. Mitään kosteusvoidetta en laittanut, koska tuo BB-voide on niin tuhtia. Muuten naama kiiltää niin, että voisin toimia majakkana pimeässä.

Tässä kasvoillani on yksi kerros voidetta, mutta ei vielä puuteria. Ihon sävy on tasaisempi ja pienet ihovirheet piilossa, isommat eivät niinkään. Sanoisin, että tämä BB-voide on ihan ok, mutta jos haluan peittävämmän lopputuloksen, käytän Skin79:iä.

Ja tässä BB-voide + valokynä + irtopuuteri + silmämeikki. Ihan ok jälki, sopii arkimeikkiin, mutta mihinkään juhlatilaisuuteen en itse lähtisi tällä välttämättä meikkaamaan, mutta mulla onkin niin kamalan korkeat kriteerit juhlameikin suhteen. Pitää muuten tässä välissä kertoa, että multa on pyydetty paljon meikkikuvia, mutta tämän kummallisempaa perusarkimeikkiä en yleensä juurikaan tee. Juu, olen tylsä. Hyvä meikkipohja, ripsari ja kulmat. Ja tietty huulipuna, (jota ei kylläkään tässä kuvassa vielä ole laitettu.) Aurikopuuteria poskipunaksi ja varjostuksiin ja siinä se on. Mä en ihan oikeasti osaa edes tehdä mitään huikeita ja kiinnostavia silmämeikkejä, mutta jos joskus yritän sellaisia saada aikaan, voin toki laittaa Teille kyllä kuvan näytille :) Joskus olen jotain laittanutkin tänne, mutta vähemmän. Jotenkaan en ole vain kehdannut näillä taidoillani paljon silmämeikkejä esitellä, koska lukijoissani ovat mm. Lazy Dynamiten Nekku,  Mustaa Kajaalia HeidiB ja Glitz&Glamin Minna jotka ovat silmämeikkivirtuooseja vailla vertaa :) Omat taidot kalpenee mennen tullen näiden friidujen osaamisen rinnalla :D Terkkuja vaan Teille tytöt! :)


Mutta juu, tälläinen voide siis tämä. Ihan ok, mutta tuskin tilaan tätä enää toiste.

Onko tämä Sinulle tuttu merkki?

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Huulikiilto mun makuun.

Olen ostanut elämässäni lukemattoman määrän huulikiiltoja, mutta siltikään en vain ole niiden ystävä. Tai en eivät ole mun ystäviä. Olen lahjoittanut vanhoja kiiltojani eteenpäin, myynyt niitä täällä blogikirppiksellä ja vaikka mitä. You name it. Huulipunapussukassani on muutama kiilto enää jäljellä ja niitäkin käytän aniharvoin.
Todella monessa huulikiillossa on sellaiset ominaisuudet jota inhoan:
-Tuntuu tahmealta
-Tuulen mukana lentävät hiustenlatvat liimautuu huuliin kiinni
-Eivät pysy huulissa tuntia pidempään
-Eivät anna tarpeeksi väriä

Mulle on sattunut tälläisiä huulikiiltoja varmaan miljoona omalle kohdalle ja olen todennutkin, että mun on aivan turha niitä ostaa, koska ne eivät vain toimi mulla.

Koska roikun vielä vasemman käteni varassa  Avon-touhuissa mukana, sain kannustimena tässä taannoin tämän:

 Avon Moisture Seduction sävyssä Pearly Pink.

En nyt suorastaan hypännyt kattoon tästä kannustimesta ja olin jo unohtanutkin mokoman putkilon aivan tyystin kunnes nyt blogikirppistuotteita inventoidessani löysin tämän. Koostumus näytti jotenkin aika hauskalta, koska se on tuollaista jännää raidallista ja ajattelin, että voi kai tätä kerran kokeilla.
Kokeiltuani yllätyin kyllä todella suuresti! Ja iloisesti!
Mulla on ollut myös monen monta Avonin huulikiiltoa ennen tätä ja ihan siihen samaan kakkakastiin ne ovat mulla menneet. Pysyvyys on vähän niin ja näin, väriä tulee juuri ehkä nimeksi ja huulet ovat tahmaiset kuin mitkäkin. Eli yäk. Siksi en todellakaan tältäkään odottanut mitään kovin kummallista.
Yllätyin heti ensimmäiseksi älyttömän suuresta pigmenttimäärästä. Herranjestas, tällähän saa siis oikeasti väriä huuliin! Kiiltopuolikin on tosi jees. Ja mikä parasta, tämä ei ole yhtään pätkää tahmainen! Huulet ovat tosi hyvin kosteutetun tuntuiset, mutta eivät liimaannu kiinni toisiinsa ja eivätkä näin ollen tunnu mitenkään päin pahalta.
Väri oli minun makuuni ehkä hieman väärä, olen enemmän lämpimien sävyjen ystävä ja tämä kyseinen Pearly Pink taittaa hyvin vahvasti kylmään. Huulissa muutenkin väri oli aika shokkipinkki! :D Ei sentään ihan Tuksu, mutta jotain sinnepäin, ehkä Henna tai Martina. Ajattelin ostaa tämän kiillon toisessa sävyssä, koska koostumus oli niin hyvä. 

Tässä tämä on sitten in action. Kuten kuvasta voi todeta, pigmenttiä ja väriä meinaan löytyy! Mutta väri on kyllä melko hurja! Itse en ole aivan sinut näin kirkkaan värin kanssa, vaikka toisaalta miksei tälläistäkin voisi opetella oikeasti käyttämään. Voisi kai sitä joskus reippaasti astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta. Ei huulien tartte olla aina niin nudet ja luonnolliset.

Ja tältä se näyttää kauempaa. Ripsarit on näköjään miten sattuu, mutta älkää välittäkö niistä, ne ovat kuvanottohetkellä olleet koko päivän silmissä ja olen tainnut nukkua niillä yhdet päikkäritkin... Itseasiassa kun mulla on näin kirkkaan väristä huulimeikkiä, mun naamasta ei oikeasti enää edes erota muuta kuin huulet :D Joten silmät jäävät huulten varjoon.

Että ei pöllömpi kiilto. Vielä kun saa itselle mieluisamman sävyn niin tästä saattaa tulla uusi suokkarituote :)

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Valkoiset legot.

Mulle ei ole ollut koskaan mitään pakkomiellettä valkaista hampaitani tai saada kauheat stressit ovatko legoni nyt tarpeeksi valkoiset. Tämä johtuu varmaan pitkälti siitä, että hammasluuni on luonnostaan melko vaalea, ei niinkään keltainen. Toki hampaissani on keltaisuutta, olen kuitenkin polttanut tupakkaa, öhöm, no, kauan. En edes kehtaa sanoa kuinka kauan, koska sitten tajuan kuinka hemmetin vanha olenkaan :D
Kahvia en ole juonut sitten joulukuun 2001 jälkeen ja teetäkin juon nykyään melko maltillisesti. Joten ainoat värjäytymät tulevat paheestani nikotiiniin.

Mutta koska olen utelias ja innostun helposti kaikesta uudesta kivasta, ostin apteekista tämän:

Yotuel Tooth Whitening Stick. Siis tuskin olisin tätä ostanut jos se ei olisi ollut kassan tuntumassa tyrkyllä ja ihan järjettömällä alennuksella. Tuotteen normihinta on noin 25 euroa ja nyt se myytiin 6 eurolla. Syynä se, että tuote kohtaa best before-päivänsä kesäkuussa. Ajattelin, että ostetaampa tämä pois kuleksimasta, kyllä mä sen nyt parissa kuukaudessa ehdin hampaisiini tahkoamaan. Ja tietenkin kiinnostuin samalla, toimiiko tämän kaltaiset valkaisusysteemit ollenkaan tai mitenkään.

Ihmeaine helppoon valkaisuun on siis tässä. Huulikiiltohylsyn näköisessä läpinäkyvässä putkilossa. Mukana tulleiden ohjeiden mukaan tököttiä voi töpötellä hampaisiin ihan niin usein kuin tahtoo. Sitä valkoisempi lopputulos on mitä useimmin jaksat tätä levittää hampaisiin. Ainoa sääntö on, että levityksen jälkeen ei saa syödä, juoda tai tupakoida 15 minuuttiin.  Itse päädyin käyttämään tätä aamulla sekä illalla harjauksen jälkeen. Ajattelin, että se riittäköön. Ja mistä tästä etukäteen tiesi kuinka tehokasta klorittia tämä ehkä on! En kuitenkaan halunnut, että lopputulos olisi jotain pimeässä fosforimaisesti hohkaavaa valkoista.

Tästä lähdettiin liikkeelle. Tässä hampaani ovat täysin valkaisemattomat ja niin tupakan kellastamat kuin ne olivat ennen tätä Yotuel-kuuria. Ei siis mikään pahin mahdollinen keltahammas, mutta toki tästäkin voi vielä parantaa.

Ja kahden viikon säännöllisen käytön jälkeen oltiin tässä. Ehkä hieman valkeammat? Ei mitään huikeaa eroa, mutta jotain ehkä kuitenkin. Ihan toimiva tuote siis, kunhan vaan muistaa säännöllisyyden. Mihinkään jatkuvaan käyttöön en tätä ottaisi jo ihan senkin pelossa, että tuo aine ei voi tehdä jatkuvassa käytössä hyvää purukalustolle, mutta tälläisenä kertaluontoisena juttuna ihan jees. Ja koska halvalla sai, kannatti kokeilla. Yli kahtakymppiä en tästä missään nimessä maksaisi, sen väärti tämä ei mielestäni ole, mutta alle kympin jutuksi toimii.



Onko joku muu valkaissut hampaitaan kotonaan näillä apteekin tuotteilla?


perjantai 13. huhtikuuta 2012

Kotona.

Monet lukijani ovat toivoneet minulta kosmetiikkapostausten lisäksi myös sisustus- ja kotipostauksia. Tänään ajattelin esitellä Teille eteisemme uuden lipaston. Tai siis lipasto on todella vanha, mutta meille se on uusi :) Minä kun olen näiden vanhojen esineiden ystävä, halusin tämän eteisemme lipastonkin olevan vanha. Siinä näkyy kymmenien vuosien elämisen jäljet, mutta niin saa näkyäkin.

 Mopsi näyttää taustalla kieltä kameralle. Eli tälläinen vanha valkoinen lipasto. Nupit menevät vaihtoon jossain kohtaa, mutta muuten en lipastoa retusoi. Maalipinta on sieltä täältä lohkeillut, mutta ei haittaa, näin saa ollakin.

Vanha lankapuhelin on pelkkä sisustuselementti, ei siis toiminnassa. Ostin tuon puhelimen joskus 6 vuotta sitten kirpparilta muutamalla eurolla. Nyttemmin niiden hinta on pompsahtanut aivan järkyttävän korkeaksi. Tein löydön siis hyvään aikaan :)

Pallomainen muovikasvi saa lähteä heti kun löydän tilalle jonkun kivan tekokasvin (tai muun tuohon kohtaan sopivan sisustusesineen). Minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo, Isäntä meillä kastelee ne vähäntkin elävät viherkasvit joita meillä on. Mun hoidossa ne kohtaisi välittömän kuoleman. Nykyään valmistetaan niin aidon näköisiä tekokukkia, että ne menevät aivan täydestä. Ja niitä ei tarvi kastella. Tuo pallokasvi on virttynyt kahden eri vihreän väriksi, se oli viime kesänä meillä partsilla ja sai vähän auringosta osumaa itseensä.

Tässä eteisemme nykylook. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Vanhat esineet vain tuovat omaa henkeään sisutukseen ja antavat hyvän kontrastin uuden rinnalle.



Pari kuvaa vielä olkkarin "kesäkukista". Nämä siis tekokukkia Tiimarista ja Ikeasta. Yleisesti ottaen kammoksun sisustuksessa silkkikukkia, mutta tälläiset aidon näköiset ja hillityt kukat ovat tosi jees. Näyttävät kivoilta maljakossa. Tai tässä tapauksessa vanhassa Riihimäen keittiötölkissä :)

Kaunista ja toivon mukaan hyvin keväistä viikonloppua kaikille!