tiistai 31. heinäkuuta 2012

Oon kolmekutonen, oon kolmekutonen.

Täytin edellispäivänä 36 vuotta. Joku viisas sanoi aikoinaan mulle, että odota kun täytät 30, aika alkaa sen jälkeen juosta tuplavauhdilla. Se joku ei ihan kauhean väärässä ollut.
Justhan mä sen 30 täytin ja nyt ollaan jo 36! Whatafacka?


Eikai, vaikka aina itseäni nimitän ikäneidoksi ja ikäihmiseksi, ei tässä oikeasti edes olla vanhoja. Muistan tosin miten joskus 20-vuotiaana ajattelin, että 27-vuotiaat oli jo tosi vanhoja ja surin mielessäni sen ikäisten ihmispolojen elämää. 27 oli mulle joku ihmeellinen nuoruuden päättymisikä. Puhumattakaan yli kolkyt vuotiaista! Nehän oli jo ihan....aikuisia!
Ihan kipeetä ajattelua olen näköjään joskus harrastanut!


Noh, olen nyt ylittänyt  tuon  pelottavan iän, 27,  jo 9 vuodella ja kas kummaa kun en tunne itseäni vieläkään vanhaksi! Toki tiedostan, että olen jo keski-ikäistyvä (no hyi mikä sana!) ja yhteiskunnan silmissä minun ikäiseltäni aletaan odottaa tiettyjä asioita. Tässä iässä voisi kai oikeasti sanoa olevansa aikuinen. Aikuispisteitä olen toki kerännyt sillä, että minulla on Aino-tossut, suonikohjuja, silmälasit, minua kiinnostaa mikä veroprosenttini on ja paljonko saan ehkä palautuksia. Pelaan joskus lottoa. Jos meillä olisi sauna, kävisimme lauantaisaunassa.  En pysty juhlimaan yhtäkään iltaa enää ilman, että krapuloin 3 vkoa sen jälkeen naama vihreänä. Minulla on asuntolainaa, mutta opintolainat alkaa olemaan kohta maksettu. En roiku joka viikonloppu baareissa ja ymmärrän jättää napapaidat ja liian matalavyötäröiset pillifarkut nuorempien ostettavaksi. Nautin koti-illoista joko Isännän kanssa kaksin tai ystäväpariskunnan kanssa nelisteen pelaten lautapelejä. Herään viikonloppuisinkin monesti jo kahdeksalta aivan pirteänä. Omistan kaksi Aalto-maljakkoa ja ymmärrän arvostaa niitä. Katson uutisia ja ajankohtaisohjelmia. En kestä sanaa "ihq" tai sitä, että joku hokee koko ajan "omg" ja "niinku tiätsä". Poikabändien jäsenet näyttävät silmissäni tarhaikäisiltä ja voisin ikäni puolesta olla vaikka teinisensaatio-Robinin mutsi. En halua mennä festareille, koska olen liian mukavuudenhaluinen. Linnanmäen laitteissa minua alkaa oksettamaan. En kauhistele joka ikistä ylimääräistä senttiä kropassani vaan kun katson peiliin olen tyytyväinen näkemääni vaikka massua on juu ja peffakin on leventynyt nuoruusvuosista.


Aikuisuuttani vastaan sotii se, että rakastan pehmoleluja, kuuntelen iskelmän sijasta rämisevää heviä ja rockia, en välttämättä ymmärrä mitä tarkoittaa "hillitty meikki" (miksi meikata jos se ei mihkään näy?), värjään hiuksiani mitä villeimmillä väreillä (olen toki tässä asiassa hieman rauhoittunut, mutta edelleen ihailen jos jollain on esim. pinkkiä hiuksissaan <3 itse en enää ehkä uskaltaisi, mutta ihana katsoa jos jollakulla muulla on). En suostu leikkaamaan lyhyttä mallia hiuksiini, ns.rouvatukkaa vaan kasvatan hiuksiani koko ajan pidemmiksi ja pidemmiksi. Omistan Hello Kitty-laukkuja ja käytän niitä. Julkisesti.
Katson Gossip Girliä , Vampyyripäiväkirjoja, kaikkea pöljää realityä (mm. Suomitytöt New Yorkissa) ja tykkään niistä. Olen lukenut kaikki Twilight-kirjat ja tykkään niistä leffoistakin (paitsi Kristen Stewart on ihan jäätävän huono näyttelijä... eli go Team Rob! Hehe).
Ostan joskus esim. Avonilta lapsille tarkoitettuja suihkusaippuoita ja käytän niitä itse, koska ne tuoksuvat karkeilta. Käytän esim. Gina Tricotin t-paitoja joissa saattaa edessä lukea "Queen of everything" tai "Go Bananas". Omistan myös paidan jossa lukee " I love vampires".

Mutta joo. Olen 36. Neljän vuoden päästä 40. Muistan kun mun äiti täytti aikoinaan 40, olin silloin 18 ja ajattelin, että äiti on jo aika iäkäs. Hohhoijaa. Ei hän kyllä tainnut olla. Kohtahan mä oon itse sen ikäinen ja silti menen tuolla tukka ponnarilla, Hello Kitty-laukku olalla!

En siis nyt tällä kertaa juhlistanut syntymäpäiviäni sen suuremmin, neljän vuoden päästä ehkä pidän jotkut megabileet joissa voidaan porukalla kilistellä 40 vuotisen taipaleeni kunniaksi.
Isäntä hemmotteli minua lauantaina (synttäreideni aattona siis) viemällä minut pitkälle autoajelulle Kustaviin, haimme take-out ruokaa, katsoimme leffaa ja ihastelimme puoli yötä kerrostalomme päällä riehuvaa ukkosta.
Sunnuntaina kävimme leffassa katsomassa uusimman Bätmännin, joka oli aivan loistava! <3 Isäntä taas tapansa mukaan hemmotteli minua pilalle monin lahjoin. Kyllä, LAHJOIN. Meidän perheessä ei tunneta yksikkömuotoa kun lähdetään ostamaan lahjaa synttärisankarille tai kun joulu lähestyy. Juuei. Tajusin just, että myös yletön lahjojen määrä jouluna ei myöskään nostata mun aikuispisteitä :D Eikä kyllä Isännänkään! Tässä asiassa me todennäköisesti emme ikinä muutu.

Mutta mitä sitten sainkaan:

Nämä kaikki siis ihanalta mieheltäni <3 Michael Monroen henkilökuva kirjan muodossa, Elvis Elää?-kirja joka on hyvin mielenkiintoinen vaikka en mikään kauhean iso Elvis-fani olekaan. Tuo kirja vaan esittää argumentit siitä, että Elvis ei ehkä kuollutkaan silloin kun hänen väitetään kuolleen.
Sitten Isäntä oli ihan isse käynyt ostamassa TBS:sta mulle vartalokuorinaan <3 Myyjätyttö oli häntä vähän jeesannut kun hän oli ilmoittanut, että vaimolle pitäisi jotain kosmetiikkaa saada synttäripakettiin (ah, olen kouluttanut hänet niin hyvin, vai mitä sanotte tytöt?) Myyjä oli ehdottanut kuorintaa ja Isäntä oli aivan itse tuoksutellut eri vaihtoehtoja ja päätynyt satsumaan :)
Keskimmäisissä kuvissa onkin sitten jotain mitä en todellakaan olettanut hänen koskaan osaavan ostaa minulle. Olen joskus ääneen huokaillut, että haluaisin Shiseidon taivuttimet, mutta ensinnäkään a) en olisi kuvitellut, että Isäntä kuuntelee tuollaisia juttujani ja b) en uskonut, että hän oikeasti osaisi ostaa minulle ripsentaivuttimet! :D Mieheni siis osaa todellakin yllättää!
Vasemmassa alakulmassa on Marimekon pikkukukkaro jollaisesta olen haaveillut monesti, mutta en ole vain saanut aikaiseksi ostaa.
Oikealla alhaalla kortti joka tuli näiden lahjojen mukana ja siinä luki näin:

Jonkun mielestä ehkä ällömakeaa siirappia, mutta mun mielestä maailman ihaninta ja kauneinta tekstiä, koska tämän kortin on kirjoittanut minulle maailman rakkain ihminen <3 :)

Miten Sinä suhtaudut vanhenemiseen? Mikä ikä on Sinulle se pelottava ikä?

20 kommenttia:

  1. Tämä oli hauska postaus aikuisuudesta sekä puolesta että vastaan. Ikä on tosiaan asennekysymys, kuten jo äsken Tylyn blogiinkin kirjoitin. Omassa itsessään ei ajan kulumista välttämättä aina huomaakaan, mutta missä välissä lapset oikein kasvavat? Meilläkin vanhin on jo 18 v...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, mukava kuulla! :)

      Jep, mä aina välillä mietin ikääni ja aikaa tyyliin tällä tavalla: Sinä vuonna kun olen kirjoittanut ylioppilaaksi, sinä vuonna syntyneet lapset saavat ensi vuonna ajokortin :D
      Mutta tuosta tulee äkkiä tosi iäkäs olo, joten lopetan ajattelun siihen :D

      Poista
  2. Täytin 31 kuun alussa. Ei tunnu missään. Olo on edelleen kuin 25-vuotiaalla. Ok, ehkä vähän on pitänyt alkaa ajatella tulevaisuutta. Mutta en ikinä tule olemaan niitä ihmisiä, jotka tekee viiden vuoden suunnitelmia. Elän hetkessä, koska se on kaikki mitä on! :) Ystäväpiirini koostuu pääosin yli nelikymppisistä, jotka ovat täysin samanlaisia kuin minä. And I like it!

    Ps. En koskaan olisi pitänyt sinua kolmekutosena! Olet paljon nuoremman oloinen. Ja kun meikataan, niin meikataan niin että näkyy! :)(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oij että! Iso halaus sulle! :) Kiitos, olen otettu!

      Poista
  3. Ikä...joopa joo..vuodet vierii ja kierii.
    Sitä ollaan ikäkriisissä tai sen poikasessa likimain aina.
    Ei ikääntyminen kivaa ole,en mä ainakaan ajatellut mitenkään "fucking great,mä oon hei nelkytä vee..parasta ikinä.."
    Mutta tällä mennään,ikämittari ei käänny.
    Asenteistahan se on kiinni minkä ikäinen "oikeasti" ihminen on =)

    Vierivä kivi ei sammaloidu <3

    Komiat lahjat.

    VastaaPoista
  4. Joo en todellakaan itsekään usko parin viikon päästä täyttäväni jo 29 v. Ikä todellakin on vaan numero...

    Ja onnittelut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinäkin olet jellona! :) <3

      Kiitos darling!

      Poista
  5. Aww ihania lahjoja ja ihana mies sinulla, ollaanpa me onnekkaita! Ja mä rakastan itte ällösiirappista rakkaushömppää xD <33

    VastaaPoista
  6. Synttärionnittelut Nonnu! Ihania lahjoja sait ja ihanan kortin myös! Mun mieheni on järkyttävän huono lahjanantaja, yleensä en saa siltä mitään ja joulunakin lahjat on useimmiten jotain yleishyödyllisiä. Kivojahan nekin toki on, kun käyttöön tulevat, mutta joskus sitä vaan kaipaisi jotain vähän romanttisempaa ja henkilökohtaisempaa. Itse rakastan lahjojen antamista ja jos vaan rahaa olisi niin lahjoisin koko ajan kaikkia kauheasti! :-)

    Ikä sitten, sehän on vain numeroita. Olen nyt lähiaikoina paasannut tästä aiheesta sekä Karkkipäivän että TylyMuijan kommenttibokseissa, joten taidan yrittää pitää tarinan lyhyenä. ;) Mitä aikuisuus edes on??? Minä saan näppylöitä kaikesta määrittelystä ja lokeroinnista. Minusta se on jokaisen oma asia miten elää elämäänsä ja mistä tykkää jne. eikä sillä pitäisi olla mitään tekemistä iän kanssa. Toki iän pitäisi tuoda mukanaan kokemusta, viisautta ja vastuunkantokykyä (to name a few) mutta ei ikä mielestäni velvoita ihmistä mihinkään pelkästään sen takia, että luku kasvaa. No, mä olenkin vanha kapinallinen vaikken koskaan punkkari ollutkaan. ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mohn! <3 :)

      Ihminen on just sen ikäinen kun haluaa olla, en suostu myöskään lokerointiin! :)

      Poista
  7. Paljon onnea! Itsehän olen ikäkriiseillyt 16 vuotiaasta asti ja joka vuosi vaan enemmän ja enemmän :D

    Ihania lahjoja sait, varsinkin tuo taivutin oli ihan mielettömän söötti ajatuksena :D Ihanaa huomata että miehetkin osaavat painaa mieleen tuollaisia pieniä asioita, joita ei olisi edes uskonut heidän kuuntelevan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 :)

      Sanos muuta! En olisi uskonut, että Isäntä osaisi ostaa mulle täysin oikeanlaiset taivuttimet, mutta kylläpä vaan osasi :)

      Poista
  8. Onnittelut nyt vielä jälkikäteen täältäkin kautta, vaikka oikeana päivänä sinua muistinkin. :)

    Itse käyn nyt paljon tuota ikäpohdintaa ja syy on varmasti siinä, että puolen vuoden päästä minä astun virallisesti 3-kybäseksi, vaikka oma elämä on ollut aika liki 3-kybäsen elämää jo silloin 20-vuotiaana.

    Paljon samoja juttuja, joita tunnistin itsestänikin. ;D Muistan, kuinka minusta 3-kybäset olivat jo parhaat päivänsä nähneitä... ja PÖH, sanoo nykyinen Minna. :) Olen huomannut, että käsitys hauskanpidosta on muuttunut. Muistan kuinka minusta ne "aikuiset" olivat niin boooooring aina. :D Ennen hauskanpitäminen tarkoitti, että isolla köörillä pää täyteen ja baariin hetkuttamaan ihan päissään, kun nykyään koti-iltamat ystävä pariskuntien kesken viiniä ja hyvää ruokaa nauttien, että pelejä tai Singstaria pelaillen on minusta kaikista hauskinta. :) On mukava jutella seurassa henkeviä ja asioita elämästä, on kiva kuulla uusia näkemyksiä ja kokemuksia, kun sitä "känni päälle ja hirvee meno" -meininkiä hirveässä metelissä, missä kaverin korvaan saa huutaa.

    Mä tiedän olevani nykyään se tylsä "aikuinen" nuorempien mielestä ja niin se kuuluu mennäkin. Niillä nuorilla on ihan sama ikä edessä ja jos kehittyvät ns. "normaalisti", niin tulevat olemaan uuden sukupolven mielestä tylsiä aikuisia. Luonnon kiertokulkua.

    Sain tänää kutsun uusilta työkavereiltani heidän lauantai-iltaan, mutta skippaan sen nyt, koska raskaana on tylsä lähteä sellaisiin. Olin kuitenkin todella otettu, sillä kutsuja on itse 19-vuotias ja muu porukka sen 19-24 -vuotiaita. Minut liki 3-kybäsen olisivat huolineet mukaan. :) Kiva tietää, ettei mua ihan kantturana nähdä kuitenkaan. :D

    Sinun miehesi on kanssa super IHQ! :) Eikö olekin ihanaa, kun mies osoittaa lahjoillaan joko sitä, että hän todella ajattelee sinua tai hän on kuunnellut ja ajatellut mitä tahtoisit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Minttura <3 :)

      Kyllä nuo miehet osaa joskus yllättää! :) Ja olin tosi iloinen, että hän siis jopa kuuntelee mun kosmetiikkahöpötyksiäni :D Hän on myös viimeaikoina lukenut enemmän blogiani, mistä olen myös kovin iloinen :)

      Poista
  9. täytin tammikuussa 30 ja nainen paranee kuin hyvä viini vanhetessaan, oikein paljon onnea muru :)

    VastaaPoista
  10. Myöhästyneet synttärionnittelut :)

    Mulla itellä oli 29-vee synttärit viime perjantaina vaikka vastahan mie täytin 18! Eikä kyllä olokaan ole sellainen että täyttäsin ens vuonna muka jo 30. Hello Kitty on pop, tykkään Harry Potterista ja Twilightista ja kaikista nuorten sarjoista ja ja ja.. pinkki on paras väri heti mustan jälkeen! :D Toki myös sekin lisää nuorekkuuden tunnetta kun oon tällanen babyface, että multa kysytään AINA paperit kun käyn Alkossa ja viime kesänä pääsin Italiassa ilmatteeks museoon kun siel pääsee alle 18-vuotiaat ilmatteeks museoihin :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 :)

      Mä olen kans tosi otettu jos multa kysytään papereit ja varsinkin tässä iässä :D Muistan kun täytin 30, samana päivänä hain Alkosta kaksi pulloa vinkkua ja se kassatyttö kysyi multa henkkarit! :D Ah, olin aika ylpeä! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi :)