maanantai 25. kesäkuuta 2012

Törkytehtaan pojat.

Kävimme tuossa reilu kaksi viikkoa sitten katsomassa Mötley Crüeta Helsingin Kaisaniemenpuistossa. Itse olen Mötiköiden kulta-aikaan ollut kiltti ala-asteikäinen tyttö joka kuunteli enemmänkin Dingoa ja Bogart Co.ta kuin tätä kyseistä laulu- ja soitinyhtyettä. Muistan tosin miten Suosikista ihailin Vincen, Tommyn, Nikkin ja Mickin meikattuja naamoja ja tupeerattuja hiuksia. Muistan, että Mötikät, W.A.S.P ja KISS olivat enemmän yläaste-ikäisten tyttöjen suosikkeja ja voisin kuvitella, että rakas äitini olisi varmaan kiikuttanut minut lasten psykologille jos olisin laittanut tälläistä heviä jauhamaan kasettisoittimestani.

Aikamoisia tarhapöllöjä, niinkuin mummo-vainaani olisi näistä karvapäistä todennut. En siis ole ollut mikään suunnaton Mötikkä-fani, mutta kun luin vuonna 2004 ensimmäisen kerran Törkytehtaan, käsitykseni bändistä muuttui. Täysin. Olin siihen asti pitänyt mm. Tommy Leetä kauheana naistenhakkaaja piripäänä, mutta kirjan luettuani käsitys herra Leestä muuttui huomattavasti positiivisempaan suuntaan.
Ja Nikki Sixx nyt vaan on sellainen uros jonka huolisin mennen tullen kakkos-aviomiehekseni. Vaikkakin miehellä on ollutkin pientä ongelmaa herskan kanssa. Mutta ah, on se vaan niin komia. Uijui.
Kirjan luettuani myös kiinnostus heidän musikilliseen antiin nousi huomattavissa määrin. Toki vanhat klassikot Smokin in the boys room, Kickstart my heart ja Girls Girls Girls olivat hyvinkin tuttuja ja paljon soittolistoillani kuunneltuja, mutta kirjan jälkeen aloin kuuntelemaan myös poikien uudempaa tuotantoa.

Kun kuulimme Isännän kanssa, että Mötikät saapuvat Suomeen, päätimme, että kyllähän niitä nyt pitää lähteä kuuntelemaan. Koskaan kun ei tiedä tulevatko nämä enää tämän jälkeen Suomeen keikalle?  Mick Marskin on jo niin haamun oloinen ihmispolo, että tiedä koska hänkin siirtyy soittelemaan kitaraa tuonne yläkerran puolelle. Ja koska toiseksi lämppäriksi ilmoitettiin yksi Isännän suokkaribändi (Hardcore Superstar), homma oli lippujen ostoa vaille valmis.  Me olemme Isännän kanssa kovia hard rock- sekä heavymusiikin ystäviä. Käymme joka vuosi katsomassa jonkun suuren metallikokoonpanon keikan mikäli sellainen vain Suomeen eksyy esiintymään. Tänä vuonna se oli Mötikät.

Matkaan mukaan otimme Isännän siskon miehensä kanssa ja heitimme siis porukalla pienen rock-henkisen road tripin Hesaan kauniina kesäkuun torstai-ehtoona.

 Kun kerran isäntä antoi luvan nassunsa julkaisuun täällä blogissani, niin tästä inspiroituneena läväytän esille jo toisen kuvan hänestä :) Tässähän me, Nonnulan asukit :)
(kuvasta puuttuu tosin yksi asukki, Herra B..)

The Lava. Samalla lavalla on taidettu tän keikan jälkeen vetää mm. Radio Aallon ilmaiskonsertti.

 Bonggaa kuvasta julccis. Kuka ensiksi tietää/arvaa oikein, saa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Kyseinen julkku kuuluu niihin ihmisiin kenen kanssa haluaisin viettää illan keskustellen kaikesta mahdollisesta ja ottaa ehkä lasin kaksi viiniä. Olen ihaillut tätä ihmistä todella pitkään ja sanoinkin ennen keikkaa, että jos tämä henkilö tulee vastaan, haluan ehdottomasti hänen kanssa yhteiskuvaan. Noh, tämän lähemmäksi en loppupeleissä häntä päässyt, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään! :)

 Vince ei ole ihan enää yhtä sutjakassa kunnossa kuin vuonna -84.

 Tyttöjä tyttöjä, tottakai.

 Ihana Nikki. Voi pusu ja halaus!

 Tommylla on menossa jokin demoninen hetki. Ilmeestä päätellen ainakin.


 Hei Nikki, täällä mä olen. Täällä takarivissä, tule hakemaan mut! Huomatkaa, ihan selkeästi hän katsoo juuri mua!


 No ni. Nyt se Nikki vilkuttaa mulle. Joo moi muru, täällä mäkin vilkutan sulle. Näetkö?


 Eiku kiitti teille pojat. Love you

 Mitä keikkoja Sinä aiot mennä katsomaan tänä kesänä? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)