maanantai 2. huhtikuuta 2012

Vanhoja esineitä.

Vaikka blogini onkin kosmepainotteinen, täällä vilahtaa silloin tällöin muutakin. Alunperinhän blogini idea oli olla Hyvän Mielen-sekablogi, mutta ajan saatossa kosmetiikka on vaan vienyt palstatilaa muita aiheita enemmän. Olen nyt kuunnellut Teidän toiveitanne blogini suhteen ja minulta on toivottu myös lisää kosmetiikan ulkopuolelta aiheita, joten tänään täytän näiden lukijoideni toiveen :)

Rakastan ylikaiken vanhoja esineitä. Olen todennäköisesti saanut sen verenperintönä äidiltäni ja yhdessä aina äidin kanssa ihastelemmekin kirppiksillä vanhoja kippoja, kuppeja, huonekaluja ja vaikka mitä missä on ajan patinaa. Isäni ei tätä ymmärrä yhtään, hänen mielestään vanhojen rojujen paikka on kaatiksella ja hän pyöritteleekin aina silmiään kun äitini rehaa kotiin milloin mitäkin vanhaa roipetta :D

Erityisesti rakastan vanhoja astioita ja esineitä jotka ovat selkeästi retroja tai jopa antiikkisia. Ne ovat mielestäni söpöjä ja kauniita ja tuovat sisustukseen hyvää kontrastia uusien tavaroiden rinnalla.




 Keittiömme hyllyllä asustaa kavalkadi vanhoja kahvikuppeja. Nämä kertovat kaikki omaa tarinaansa muotokielellään sekä värityksellään menneistä vuosikymmenistä. Ruskearaidalliset kupit ovat äitini vanhat, hän on ostanut ne ensimmäiseen omaan kotiinsa 70-luvulla :) Kupit eivät ole kaikki Arabiaa tai muutakaan arvostettua merkkiä, suurin osa näistä on jotain tsekkiläistä halpaposliinia, mutta silti ne ovat kauniita ja suurin arvo niissä on tunnearvo.

Eräs lempiteemukeistani on vanha Ruotsista ostettu Jag älskar dej-muki joka muistuttaa minua ruotsinsuomalaisuudestani. Tästä mukista tee maistuu aina hyvälle :)

Ukkini vanha herätyskello raksuttaa keittiössämme. Kelloa pitää joka päivä muistaa vääntää takana olevasta vieterinupista, muuten se pysähtyy.

Kirpparilta eurolla löytynyt vanha Twinings-peltipurkki. Sopii minunkaltaiselle teenjuojalle :)

Vanhoja Riihimäen keittiöpurkkeja, Arabian tarjoiluvati ja Ruotsista aikoja sitten ostettu vanha laatikosto ovat keittiömme aarteita. Haaveilen siirtolapuutarhamökistä jonne voisin kerätä tälläisiä vanhoja esineitä vaikka kuinka ja paljon.

 Vanha koriste-esine aasi joka vetää perässään kärryjä. Tällä ei sen suurempaa funktiota ole kuin olla vain kauniina vanhana esineenä keittiömme vitriinissä :)

Harrastatko sinä vanhojen esineiden keräämistä?


4 kommenttia:

  1. Siitä söpöstä aasista. Mun mummolla oli sellainen ja sillä oli funktio. Niissä kärryissä oli jotain, muistaakseni hammastikkuja.
    Vahat astiat ja esineet on kauniita, sääli kun niitä jossain 80-luvulla ei arvostettu yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta? Hyvä tietää :) Tuo aasi on ollut mun isovanhemmilla joten en ihan tarkkaan tiedä sen alkuperäistä käyttötarkoitusta, mutta tuo hammastikkuteline kuulostaa kyllä ihan järkeenkäyvältä :)

      Sanos muuta :( Ja vieläkin on paljon ihmisiä jotka heittää tälläisitä aarteita menemään. Osa myy niitä kirppiksillä lainkaan tietämättä niiden arvoa. Ostin nimittäin kerran Tamara Aladinin suunnitteleman Rengas-sarjan tuhkakupin kirppikseltä ja se maksoi euron!

      Poista
    2. Se tuhkakuppi oli löytö. Näinhän se menee "toisen roska on toisen aarre". Ja toivottavasti ne aarteet löytää uuden omistajansa, muuten se on kauheaa tuhlausta.

      Poista
    3. Se todellakin oli! :) Se on minulla täysin koriste-esineenä eikä missään nimessä käytössä :)

      Jotkut ihmiset ovat niin autuaan tietämättömiä jostain asioista. Eräs tuttuni (miespuolinen) kertoi joskus minulle miten hän avioeronsa jälkeen oli myynyt ison määrän "jälkiruokakuppeja" kirppiksellä euron per kuppi. Hän valitteli, että siksi myi ne pois kun ne olivat vähän liian isoja ja kaikki erinvärisiä.
      Kävi ilmi, että ne olivat Iittalan Mariskooleja.
      Siinä kohtaa melkein itkin oikeesti :D Sanoinkin hänelle, että oisit soittanut mulle, mä olisin voinut ostaa ne eurolla häneltä pois! Siinä on meinaan joku hieronut käsiään hieman yhteen kun on tehnyt tuon löydön.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)