torstai 19. huhtikuuta 2012

Sallittu herkku.

Nyt hypätään hetkeksi ulos kosmetiikan maailmasta ja sukelletaan keittiöön. Älkää pelästykö, tämä blogi ei ole muuttumassa ruokablogiksi vaan tämä on juurikin vain sellainen  pieni syrjähyppy joita välillä täällä teen pois blogin ns.pääteemasta.

Olen noudattanut elokuusta 2011 asti VVH-ruokavaliota, (Vähähiilihydraattinen ruokavalio). Karppaajaksi en mielelläni itseäni kutsu, koska haluan syödä porkkanaa, marjoja, maissia ja hedelmiä. Olen ymmärtänyt, että harcore karppaajat eivät näitä paljoakaan laita suuhunsa, niiden sisältämien hiilareiden vuoksi? Noh, jokatapauksessa, itse noudatan ruokavaliota jossa vältetään leipää (+muitakin viljatuotteita), perunaa, riisiä ja tietenkin sokeria. Nopeita hiilareita niin sanotusti.
Painoni on tippunut elokuusta 17 kiloa ja aion vielä tiputtaa, noh sanotaanko, jonkin verran. Isäntä on laihtunut 28 kiloa ja alkaa olemaan aika slimmi :D Olin ennen ihan täysi karkkiaddikti, pidin huolta, että kotona piti aina olla karkkia. Jos sitä ei ollut, all Hell broke loose. Olin siis täysin riippuvainen suurista määristä sokeria. Ja niin oli Isäntäkin. Ja sehän sitten kyllä näkyi meissä kummassakin todella kiitettävästi. Sitten vaan kesäloman jälkeen Isännän kanssa päätettiin, että nyt jumankekka loppuu tämä mähkiminen ja alkaa hieman terveellisempi elämä. En ole päivääkään katunut tätä päätöstä. Voin todella paljon paremmin, ennen mua närästi monta kertaa viikossa, koska vedin leipää ihan tolkuttomia määriä päivässä. Aamulla, päivällä ja vielä illallakin. Hyvässä lykyssä leipää meni 6-8 siivua päivässä. Huh huh. Tuli siis syötyä leipää kuin leipää, kirjaimellisesti.

VHH-ruokavaliossa on se kiva, että saa syödä mm. juustoja ja partaäijä-jugurttia. Mistään ihanasta ei siis tarvitse luopua ja voi syödä itsensä kylläiseksi ja silti laihtua. Mäkin syön päivittäin Aura-juustoa ja paino vaan tippuu! Ihan mahtavaa. Hedelmissä ja marjoissa on tietenkin sokeria eli fruktoosia, mutta olen mieltänyt asian niin, että koska en ole niistä hedelmistä painoani alunperinkään kerryttänyt ylöspäin, en tee sitä nytkään. Suosin paljon sitrushedelmiä ja omenoita. Banaania syön harvemmin.

Kuitenkin tälläisen hiilarikammoisenkin mieli tekee välillä jotain makeaa, siksi ajattelinkin jakaa Teille hyvän niksin siihen mielitekoon. En tiedä löytyykö lukijoistani karppaajia tai VHH:laisia, mutta vaikka ei löytyisikään, tämä herkku on sallittu aivan kaikille!

Tarvitset kevyt tiivistemehua ja turkkijugurttia. Myös kreikkalainen tai bulgarialainen jugurtti käy. Tai mikä vaan maustamaton hapanmaitotuote, esim. rahka. Ja tietysti myös mehutiivisteen maun voi valita aivan oman maun mukaan. Mulla on tässä Pirkan persikka-passionia, joka on aivan sairaan hyvää :) Toinen loistava on Pirkan päärynä-omena tiiviste. Marlilta löytyy myös loistavia mehutiivisteitä sokerittomina, mm. ananas-sitruuna ja raparperi-mansikka.

Mehutiivistettä lorautetaan hieman jugurtin joukkoon ja sitten sekoitetaan. Se kuinka paljon tiivistettä laittaa on ihan siitä kiinni, miten makeaa halutaan lopputuloksen olevan.

Mehutiiviste sekoittuu jugurttiin hyvin ja värjää jugurttia aavistuksen verran. Sitten ei muuta kuin lusikalla ääntä kohden ja nautiskelemaan! Tämä toimii myös rahkan joukossa todella hyvin. Lopputulos muistuttaa hyvin paljon normaalia,  maustettua purkkijugurttia joka on kielletty meille VHH:sille, sen sisältämän suuren sokerimäärän vuoksi. Light/kevyt mehutiivisteissä ei ole hiilareita ja tälläinen maustamaton tuhti jugge on sallittujen listalla joten nämä kaksi yhdistämällä saadaan aikaan hirmuisen hyvänmakuista välipalaa/jälkkäriä. Tuohon päälle voi halutessaan vielä lisätä marjoja tai hedelmänpalasia.

Oliko tämä niksi sinulle entuudestaan tuttu? Jos ei ollut, innostuitko kokeilemaan? :)

15 kommenttia:

  1. itse syön aina rasvatonta maitorahkaa johon sotken mehutiivisesttä, toimii! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimii! :) Tätä voi tosiaan varioida vaikka miten, rahkalla toimii myös :) Kokeiltu on!

      Poista
  2. Olen tällä tyyliin herkkua tehnyt.En ole karppaaja,kutsun itseäni skarppaajaksi..
    Raskausajan diabetes kun muuttui kakkostyypin diabetekseksi joten nyt tarkkana ruokien suhteen.
    En halunnut aloittaa vielä lääkitystä,joten yritän ruokavaliolla pitää sokrut kurissa.Ruokavaliosta jätin potut,riisit,makaronit,vaaleat leivät.Ja sokeripommit;karkit,keksit,perusjuksat..
    Ruisleivästä en luovu,syön palan päivässä,heikompana hetkenä kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että tämä oli tuttu resepti! :)

      Ruikkaria minunkin välillä tekee mieli! Ja hapankorppuja! :P~~ mutta olen todennut, että mun elimistö voi paremmin kun en enää leipää suuhuni laita. Sad but true.

      Poista
    2. Hapankorppuihin tulee ajoittain ihan himo..=(
      Ja mulla on karkkipäivä;en voi,en pysty,en kykene luopumaan suklaasta täysin.

      Poista
    3. No sehän se! Ja se himo on kauhia.

      En mäkään! Pakko on välillä saada suklaata, ei voi minkään! :)

      Poista
    4. Makeanhimo kun on niin se on..
      Ja jotenkin pidettävä kurissa.Jos aikoo kokonaan luopua makeasta niin ei hyvä heilu.Hetken voi totaalikieltäytyjänä olla,mutta se sitten kostautuu.
      Mä olen aina ollut "sokerihiiri".

      Poista
    5. Sama täällä! Karkit on mun paheeni! Tai en mä tiä onko mikään pahe jos se tuottaa nautintoa ;D

      Poista
  3. Elän tällä hetkellä sellaista aikaa, että yritän kovasti tarkkailla syömisiäni. Intiassa laihduin 5 kg ja no, tottakai pari kiloa tuli heti takas vaikka en juuri mitään ole syönytkään. Mutta reissun aikana pääsin irti herkuista ja jatkan nyt samalla linjalla. Leipään en ole koskaan ollut kovin kiintynyt, joten sitä en nyt syönyt oikein muutenkaan. Meikäläisellä huono syöminen näkyy valitettavasti samantien keskivartalolla, hirveänä turvotuksena. Oletan kyllä onnistuvani terveellisessä syömisessä nykyään sinkkuna entistä paremmin, sillä ne himotukset eivät kotona ole enää käden ulottuvilla...

    Mikään himoruokakyttääjä musta ei silti koskaan tule, laitan rahkaani jatkossakin hieman sokeria. Ennen kuitenkin olin samanlainen kuin sinä, aina piti kotona olla jotain herkkuja. Nykyään kierrän karkkiosaston kaukaa. Noh, ehkä jossain leffateatterissa sallin itseni hieman herkutella. :D

    Duunissa syöminen on edelleen pieni mysteeri...omia eväitä en aio roudata sillä lounas on myös sosiaalista kanssakäymistä, mutta ruoka ei ole mitään kovin terveellistä ja salaattia en aina jaksaisi pelkästään syödä. :( Mutta yritän parhaani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla se huono syöminen näkyi ihan päästä varpaisiin, semmonen tasaisen paksu pötykkä :D Onneksi nykyään vähemmän paksu, mutta pötykkä edelleen :P

      En mäkään mitään kaloreita jaksa laskea, syön niin että nälkä lähtee ja järkevästi. Herkutellakin saa, mutta kohtuudella. Jos mä alkaisin kieltää kaikki herkut itseltäni, tietäisin, että se olisi niin tuhoon tuomittua touhua. Sitä jaksaa aikansa, mutta jossain kohtaa se ratkeaminen tulee. Kun sallii vähän joskus itselleen jotain, silloin se pysyy aisoissa. Näin ainakin mulla :)

      Poista
    2. No mulla se on vähän niin, että ruuasta pitää myös nauttia eikä stressata ihan liikaa. Ja ehdottomasti pitää saada herkutella ja just noin ku sanoitkin, eli mieluummin sillon tällön pikkasen kun sit niin et kun lankee niin vetääkin helkutisti kerrallaan. :D

      Poista
    3. Just näin! Mä joskus nuorempana vetelin kaalisoppadieettejä ja kiloja lähti viikossa 5, mutta tulivat samantien takas eli aivan turhaa kärsimystä oli syödä sitä helvetin pahaa keittoa :/
      Järkevästi, oikeilla ruoka-aineilla, niin ettei ole nälkä :) Semmoinen ruokavalio passaa mulle.

      Poista
    4. Jep, tommoset kertaheitolla monta kiloa laihduttamiset ei auta mitään, heti kun rupee syömään jotenkin muuten niin kilot tulee takas.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)