maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kiharaa. For good.

Olen tuskaillut luonnonkiharien hiusteni kanssa melkein koko elämäni. Tai vähintäänkin niin kauan kun olen hiuksiani laittanut ja muotoillut. Lapsena tietenkään tämä kiharapehkoni ei minua haitannut, mutta jossain kohtaa teini-ikää alkoi harmittamaan kun hiukseni vääntyivät väkisin laineille vaikka olisin niiden halunnut olevan täysin piikkisuorat. Pahimmat traumat koin about 14-vuotiaana kun yritin saada "turkutöyhtöäni" pysymään pystyssä ja suorana. Tuntui olleen mahdoton tehtävä ja sain siitä silloin kauheat teiniangstit.  Kaikki 90-luvun alun teinit varmaankin muistaa tämän kammottavan etutukkamuodin? Ystäväni ottivat omiin suoriin hiuksiinsa permanentteja ja ihailivat kateellisina kiharoitani samalla kun itse kirosin kikkuroitani alimpaan helvettiin. En voinut ymmärtää kuka olisi oikeasti voinut olla kade kiharoistani, jotka omasta mielestä olivat pahin kirous joka kohdalleni oli sattunut.

Olen siis lähes koko aikuisikäni suoristanut apinan raivolla hiuksiani ja ostanut A:sta Ö:hön kaiken maailman siloittavat ja suoristavat tuotteet. Suoristusrautojakin on käytetty loppuun jo jokunen. Ja koskaan en kuitenkaan ole ollut täysin tyytyväinen suorituslopputulokseen. Aina hiukset ovat näyttäneet suoristuksen jälkeen karvaisilta ja kuivilta. Ja kovan suoristusurakan jälkeen ei tarvita kuin yksi koiralenkki kosteassa ilmassa ja se oli sitten taas siinä. Todella turhauttavaa. Ja raivostuttavaa.

Luin tässä taannoin jostain naistenlehdestä jutun missä kehoitettiin ylistämään omia hiuksia sellaisina kuin ne luonnostaan ovat ja ottamaan kaiken irti siitä minkä luonto on niille antanut. Hymähdin tälle ajatukselle hieman katkerana, että just joo, mulla on tälläinen lampaan takapuolta muistuttava pehko johon ei saa tolkkua ei sitten niin millään. Miten ylistettävää siinä muka on? Pudistelin päätäni ja jatkoin lehden selaamista.

Sitten aloin kuitenkin miettiä, että hmm, miksi mä tosiaan aina suoristan hiuksiani? Miksi mä väen vängällä väännän niitä suoriksi ja koskaan en ole kuitenkaan tyytyväinen lopputulokseen? Miksi mä taistelen omaa luonnollisuuttani vastaan?

Eräänä iltana suihkusta tullessani päätin, että noh, kokeillaan nyt miltä tämä hiusteni luonnontila tuntuu. Suihkutin hiuksiini hoitavaa suihketta, lisäsin hieman hoitavaa öljyä ja puristelin ja pöyhin märkiä kiharoitani. Sitten vaan fööni käteen, pää alaspäin ja föönailin hiukseni kuiviksi. Peilistä katsoi tämän jälkeen aikamoinen poppanainen. Voi luoja! Tässäkö se mun luonnollisuuteni nyt sitten on? Näytin ihan avohoitopotilaalta joka on käynyt kuivausrummussa.
Otin vielä nokareen muotoiluvoidetta ja sudin sitä puolihuolimattomasti pitkin kiharapehkoani. Lopuksi sutaisin koko helahoidon löysälle Pikkumyy-nutturalle ja poistuin kylppäristä tuhahdellen luonnollisuuspuuskalleni. Näin järkyttävän lopputuloksen jälkeen ajattelin, että nämä luonnontila-kokeilut saa olla nyt tässä. Jatkan suoristamista ja piste. Kärventyköön vaikka tukka päästä, mutta tälläisenä tarhapöllönä en voi julkisesti näyttäytyä.

Kului pari tuntia ja telkkua katsellessani räpläilin ajatuksissani nutturani auki. Kiharapehkoni valahti alas ja sivusilmällä huomasin kuinka ohimollani roikkui lähes täydellinen korkkiruuvikihara. Pinkaisin ylös sohvalta ja menin oikein peilistä ihmettelemään hiuksiani. Hyvänen aika! Kiharat olivat aivan täydelliset! Kiiltävät, kauniit eikä yhtään huonolla tavalla pörröiset. Mitä helvattua tässä parin tunnin aikana tapahtui? Olenko piilokamerassa? Mitä mitä mitä?


Pyysin Isäntää ikuistamaan tämän "ihmeen" kameralla. Tai ihme ja ihme, tälläisethan hiukseni siis oikeasti näköjään ovat. En vain ole koskaan tajunnut sitä, että luonnonkiharat voi saada näinkin kauniisti. Toiset tekevät töitä tuntikaupalla kiharasauvojen ja lämpörullien kanssa jotta lopputulos olisi kutakuinkin tämä ja itselläni tämä tulee luonnostaan. Alkoi suorastaan hävettää miksi olen aina parjannut hiuksiani ja väkisin vääntänyt niitä sellaisiksi mitä ne eivät luonnostaan ole. Shame on me. Olisko kenties aika alkaa arvostamaan sitä mitä luonto on lahjaksi antanut ja lopettaa tämä lapsellinen kiukuttelu? Ehkäpä.

Ja kuinka helppoa mun on oikeasti tämä saada aikaan! Hiustenpesu päivinä harmittiv*tutti jo etukäteen aina se valtava föönaushomma ja ajattelin monta kertaa miten siitäkin kurjuudesta pääsisi vähemmällä vaivalla. No nyt pääsee! Olen nyt tämän valaistumisen myötä laittanut hiukseni joka pesun jälkeen tällä tavalla ja hyvin toimii. Ihan sama oikeastaan mitä shampoota+hoitsikkaakin käyttää, koska lopputuloksen ei tarvitse olla silkinsileä. Jee! Pääsin siis sinuiksi hiusteni kanssa melkein 36-vuotiaana, saavustus kai sekin. Minä ja kiharapehkoni olemme nykyään ystävät, monen vihamielisen vuoden jälkeen, meistä todellakin tuli ystävät. Päivä jota en koskaan uskonut tulevan. Haluan julkisesti pyytää anteeksi rakkailta hiuksiltani niitä lukemattomia kertoja kun olen niiden toivonut olevan aivan jotain muuta kuin mitä ne ovat ja kironnut kiharageenejäni. Nöyrimmät anteeksipyyntöni siis.

Ja tätä muotoilutuotetta on tässä tapahtumien sarjassa iso kiittäminen. Ostin tämän joskus viime kesänä Hairstoren alesta ja totesin parin kokeilukerran jälkeen, että en osaa oikein tehdä tällä mitään. Koin tämän aikamoiseksi turhakkeeksi. Onneksi olin kuitenkin säästänyt kyseisen tuubin, koska nyt tässä kiharakokeilussani, tämä oli juuri se muotoiluvoide jota sutasin häthätään hiuksiini ennen Pikkumyyksi muuntautumista.
Aivan loistava tuote! Tuoksu on tosi raikas ja tekee kiharoista upeat :) Tämä toimii ns. muistavana muotoilijana, eli tämä elvyttää esiin jo kertaalleen käytetyt muotoilutuotteet hiuksissa. Ja jostain kumman syystä virkistää ainakin mun luonnonkiharat :) En ole koskaan innostunut sen enempää näistä www-sarjan tuotteista, mutta tämä kyseinen mussukka meni HG-listalleni niin että sujahti! :)

Oletko sinä sinut omien hiustesi kanssa vai käytkö ikuista jaakobin painia?

17 kommenttia:

  1. Ihan huippua, että sulta tuli ulos just tää postaus, sillä olen samanlaista hiusteni hyväksymistä tässä käynyt läpi. En tosin ole ollut koskaan kummoinenkaan suoristaja, mutta alistunut siihen todellisuuteen, etten koskaan tule saamaan hiuksiini mitään kivoja, muodikkaita leikkauksia.

    En ole ennenkään käyttänyt juurikaan fööniä tai suoristusrautaa, nyt ne ovat jääneet kokonaan pois. Mitään muotoilutuotteitakaan harvemmin hiuksiini laitan. Olen vain hemmotellut kuivaa hiustyyppiäni co-pesuilla.

    Sellaisen hienoon juttuun olen törmännyt kuin Curly Girl Method; http://www.wikihow.com/Follow-the-Curly-Girl-Method-for-Curly-Hair. Varsinkin tuo polopping on osoittautunut hyväksi hommaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! :)

      Siis mulle ei myöskään sovi lyhyt hiusmalli, sitäkin on tullut joskus kokeiltua ja se on ehdoton eiei. Polkkamalli sopii, mutta ei missään nimessä siitä lyhyempi. Pitkänä hiukseni ovat parhaat :)

      Mä olen kuullut tuosta pelkällä hoitsikalla pesemisestä, mutta en ole kokeillut koskaan sitä. Vielä :)

      Poista
  2. No siis syvältähän tää karhea ja kihartuva hius on.. :D Suoristaminen on aina aikamoista vääntämistä, jos meinaa saada suorat hiukset ilman hirmuista pörröisyyttä. Mutta vähällähän tässä toisaalta sitten pääsee, jos vaan antaa hiusten olla pesun jäljiltä.. Volyymia riittää vähän liikaakin, ainakin välillä. :D

    Pidempänä hiukset on helpommin "hallittavat" kun silloin sitä painoa on enemmän ja ainakaan mulla ei sillon hiukset jaksa niin hirmuisesti kihartua. Tää nykyinen lyhyempi malli onkin ollu sitten vähän toista.. Ja sitten toisesta ääripäästä ns. poikatukka olis taas helppo kun hiukset tulis sojottamaan pystyssä ilman mitään muotoiluaineita. :D

    Eli vastaus kysymykseen... Luonnonkiharassa hiuksessa on puolensa, mutta joskus se on myös pain in the ass.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ei vaan sovi ns.poikatukka :/ Been there, done that 22-vuotiaana ja kamala oli. Pitkänä mun kiharat tottelevat parhaiten :)

      Poista
  3. Ihanat kiharat!! Vaikka niinhän se taitaa olla, että juuri sellaista hiusta hamuaa, millaista itsellä ei ole.

    Mulla ei ole suora eikä kihara. Raudan ja pitkähiuksisempana rullien kanssa täällä on siis taistelua päivästä toiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos iitu! :) <3 Niinhän se menee useimmiten, että sitä haluaa mitä itsellä ei ole eikä osaa nähdä niitä omia hyviä juttujaan. Nimimerkillä 36 vuotta omiaan hiuksiaan haukkunut.

      Poista
  4. Voi meitä tyttöjä kun oma ei koskaan hyvä,hih =)
    Itselläni piikkisuorat hevosenjouhet,ja sitä jouhta on jumalattomasti...
    Teinityttärelläni luonnonkihara tukka.
    Ja minä väketelen ajoittain käkkärää kaikin keinoin kun tytär suokkarirauta höyryten suoristaa omaansa,tasan ei käy onnen (eika tukan) lahjat..

    Hiuksissa ollut vuosien varrella kaikenmaailman värit,raidat,leikkaukset,ollut kaljukin,osakalju,irokeesi-kausikin oli,lettikampauksia,ponnareita,nutturoita,korkkiruuvikiharat,Hollywood-kiharat,pehmennyksiä,tyvikohotuksia..pla pla plaa..

    Yleensä sitaisen pehkoni kireälle nutturasutturalle,enkä tajua ilmausta "hätänuttura" tai "-ponnari" ollenkaan,koska sellaiset ihan peruskampauksia mulle nykyisin.
    Töiden puolesta tukan laittaminen ei oleellista,eikä kotimammana ole viime vuosina todellakaan ensimmäisenä mielessä kampaukset =)

    Lakkapulloja olen tyhjentänyt varmaan enemmän kuin viskaalit sallisi,ja sitä extra-strong-mega-tärkkiä nimenomaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin :D

      Mä olen kans aikamoinen kameleontti värien suhteen, nyt on ollut jo tosi pitkään tuo lilanmusta, mutta noin vuosi sitten olin vielä blondi :D Nytkin suunnittelen koko ajan mitä tälle värille tekisi....

      Poista
  5. Mitäs jos et föönaisi niitä hiuksia vaan antaisit niiden kuivua itsestään? Jotain kiharanvirkistäjää ja sitten vaan puristelet siinä kuivumisen aikana. Tai laitat sen nutturan (tosin kuivuminen kestää nutturalla ikuisuuden). Henk.koht. föönillä kuivaaminen tekee hiuksista todella kuivakan hamppuisat ja jotenkin tönköt. Voisin kuvitella, että se myös rikkoo kiharaa.

    Nuorempana hiukset olivat aivan päätä myöten ja sileääkin sileämmät. Ne suorastaan nuolivat hiuspohjaa. Yksittäinen hius ohut ja silkkinen mutta niitä sitten riittikin niin, että olisin voinut puolelle kylälle jakaa ja silti mulla olis ollut ihan kunnon hiukset päässä. Vihasin piikkisuoria hiuksiani, en koskaan saanut niitä niin kuin olisin halunnut. Useampia permanentteja tuli otettua.

    Sitten kun tuli lapsia niin hiuksille tapahtui jotakin kummaa. Niistä tuli taipuisat. Ei kiharat mutta taipuisat. Yhdessä vaiheessa kuopuksen jälkeen saatoin muotoilutuotteilla saada niistä joipa ehkä vähän kiharamaiset ihan vaan puristelemalla ja varovaisen varovasti kuivaamalla. 8-| Olin todella ihmeissäni. Kummallinen lisänsä oli, kun yritin ottaa permanentin ja osa hiuksista kihartui osan jäädessä suoriksi. Sama toistui pari vuotta sitten ja silloin päätin, että ei enää permanentteja.

    Nykyään hiukseni ovat taas suorat mutta onneksi niissä on kuitenkin vähän nostetta jäljellä eli ihan päätä myöden eivät enää mene. Toki pituuttakaan ei ole eli jaksavat olla varmaan senkin takia vähän pöyheämmät. Olen ollut aina hirveän kateellinen niille, joilla on luonnonkiharat!

    Noh, viime vuosina olen kuitenkin yrittänyt ajatella positiivisesti ja keksiä hyviä puolia suorista hiuksista. Tällä hetkellä tuntuu, että no onhan mulla ihan kivat hiukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kokeiltu on :) Se, että saa aikaan kauniin kiharan ilman fööniä, vaatii hieman tököttiä (muotovaahtoa, kiharavoidetta tms.) ja pikkumyy nutturan. Mulla on vaan ongelmana, että jos en kuivaa hiuksia ja nukun märillä hiuksilla, mulla alkaa särkeä pää :/ Joten siksikin föönaan hiukset melkeinpä aina kuiviksi. Mulla on tuollainen ionisoiva(?) fööni joka ei tee hiuksesta karvaista eikä hajoita kiharaa vaan antaa sille kiiltoa ja kiharille kimmoisuutta. Älä kysy miten, en tiedä :D mutta niin siinä paketin päällä luki. Ja painettua sanaa on pakko uskoa :D

      Tiätkö mun muutamalle ystävälle on käynyt kans raskauksien myötä myös noin. Ennen piikkisuorat hiukset ovat menneet laineille tai jopa ihan oikein kiharaan! Hormoonit vissiin voi tehdä jotain tuollaista sitten :)

      Poista
  6. Mulla on ihan piikkisuora tukka, joten nämä kiharaongelmat on mulle vieraita. Tosin miehellä on luonnonkihara ja lyhyttukkaisena taistelee kyllä sen kanssa. Ja näyttää aina juhan af granilta aamuisin xD

    Mutta siis itellä se tukkaongelma on se, etten laita tukkaa aina. Siis haluaisin, että se ois aina aamulla nätisti ja ihanasti, eikä sotkuponnarilla. Itestähän se on kiinni, mutta kun äh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhan af Gran! :D :D :D Ihana!

      Tosiaan piikkisuorassa hiuksessa on myös omat haasteensa :/ Täydellisiä hiuksia ei varmaan ookaan :( Mutta sotkuponnari on täälläkin tuttu kampaus :D

      Poista
  7. Mä sain murrosiän jälkeen luonnonkiharaa takaraivolleni. Lapsuuden ja murrosiän olin pikkisuorassa tukassa. Ärsyttää kun taipuisuus on vain takaraivolla!!!

    Olet varmasti kokeillut kaikenlaista, mutta kirjoitan nyt kuitenkin... oletko kokeillut käyttää ammattilaismerkkien kiharoille hiuksille tarkoitettua shampoota, hoitoainetta ja kiharasuihketta tai hiuksiin jätettävää hoitosuihketta, jolla sitten puristelet hiukset? Ko. kombolla kiharoista tulee kauniita ja selkeitä, eikä sellaista pörröistä lammasefektiä.

    Itse olen nyt löytänyt tuotteet joilla saan ilman suoristusrautaa takaraivoni hiukset pysymään yhden päivän suorina. Pelkällä föönauksella ja oikeilla tuotteilla se onnistuu, mutta yhden yön nukkumisen jälkeen takaraivoni hiukset taas mutkittelevat, joten silloin laitan ne taas kiinni. Jatkuva suoristusraudan käyttö tuhoaa mun hiukset ja siksi en sitä enää käytä kuin harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on kyllä vähän hanurista, että osasta hiuksia on vain luonnonkiharat :/ Höh.

      Olen juu! TIGIä, Bonacurea, Wellaa ja Goldwelliä. Onhan noita tullut kokeiltua :D Toimii juuri noin kun sanoit :)

      Mulla oli tuo sama :/ Muutenkin luonnonkiharahius on aina kuivahko ja karhea ja tuntui, että suoristusrauta teki siitä vielä hauraamman ja karkeammat. Ei hyvä. Mitä tuotteita käytät? :)

      Poista
    2. Mulla alkaa jo pesusta se mitä hiuksiltani haluan. :D Eli jos tahdon suorat ja sileät hiukset, niin käytän hoitavampia tuotteita, kuten esim. KMS Californian Color Vitality shampoota ja hoitsikkaa tai Goldwellin 60 sec treatmentia. Suihkautan BC:n Moisture Kick hiuksiin jätettävää suihketta takaraivolleni. Koska haluan kuitenkin hieman volyymia, niin käytän jotain volyymia antavista muotoilutuotteistani. Föönaan. Kun hiukset ovat melkein kuivat, niin lisään takaraivolleni vielä BC:n Oil Miraclea ja föönaan loppuun. Öljy, joka ei kuitenkaan ole kuin perinteinen öljy, reagoi lämmön kanssa silottavasti. Oil Miraclesta tulee syventävämpi postaus Glitz & Glamiin.

      Jos haluan tehdä kiharaa, niin käytän eri shampoota ja hoitoainetta, jotta saisin kiharuutta myös hiusten sivuosiin, jotka ovat piikkisuorat. Tällöin tuotteet eivät ole yhtä hoitavia.

      Poista
  8. Sinulle olisi tunnustus blogissani <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)