torstai 25. elokuuta 2016

Kuolema peittää jäljet.


Jonnan lukunurkasta moikka! Tämä uusi sarja alkoi viime viikolla ja nyt on jo toisen arvion aika! Peter James Kuolema Peittää Jäljet -pokkari on tullut minulle joululahjana ystävältäni Saralta (Ps.Rakastan Kirjoja -blogista). Koska kirjailija oli minulle entuudestaan tuntematon kesti tovin ennen kuin osasin tarttua tähän. Lempparidekkaristini Mari Jungstedtin kirjoja suomennetaan niin hitaalla vauhdilla, että ihminen meinaa kuolla dekkarinälkäänsä. Onneksi hyllyssä oli siis tämä. Ikään kuin korvaushoitona.

Nappasin tämän kesälomamme alussa mökkireissulle mukaan ja jo parin ekan sivun jälkeen tiesin, että this is my thing. Nopealla googletuksella Jamesilta näytti löytyvän mukava määrä suomennoksia, joten lisää on saatavilla. Olen siitä pöhkö lukija, että jos rakastun kirjailijan tuotantoon, kerään useimmiten koko sarjan itselleni. Nyt mulla on siis Jamesin tuotanto keräilyssä ( 5 kirjaa jo haalittuna, yes!)


Kuolema Peittää Jäljet -kirjassa liikutaan kahdessa eri ajassa -vuosissa 2001 ja 2007. Tarina kuljettaa monta lankaa yhtä aikaa, mutta niin taitavasti ettei lukija mene yhtään sekaisin. Teksti on helppolukuista ja tarina koukuttava. Paikka paikoin hyvinkin ahdistava, raakakin ja jännittävä.

Olen lukenut paljon dekkareita ja murhamysteerien ratkomistaitoni ovat kehittyneet siinä määrin, että osaan arvailla syyllisiä joskus melko varhaisessakin vaiheessa kirjaa. Tässä oli niin vänkiä käänteitä etten sitä osannut tehdä. Ja aina kun käy niin, olen tyytyväinen. Inhoan sitä jos arvaan liian ajoissa loppuratkaisun.

Juoni lyhykäisyydessään on, että englantilainen pikkukonna matkustaa Nykiin ja mennäkseen liikeneuvotteluun WTC:n etelätorniin. Päivämäärä on 11.9.2001. Kuusi vuotta myöhemmin Brightonista, Englannista löytyy naisen ruumis viemäriputkesta. Vähän myöhemmin Australiasta löytyy niin ikään naisen ruumis. Ja näillä naisilla on keskenään jotain yhteistä. Kaiken kukkuraksi eräs nuori nainen pakenee henkensä edestä sadistista ahdistelijaa. Kaikissa Peter Jamesin kirjoissa seikkaileva rikosylikomissario Roy Grace alkaa ratkaista mysteeriä. Gracen omassakin elämässä on tapahtunut traagisia asioita ja menneisyyden haamut nousevat pintaan.


Kuolema Peittää Jäljet on neljäs Roy Grace -sarjan kirja. Se on itsenäinen osa, joka tarkoittaa että edellisiä kirjoja ei tarvitse olla lukenut, jotta tästä pääsee kärryille. Kirjan takakannessa luvataan, että sarjasta olisi suunnitteilla tv-sarjakin. Nopealla googletuksella jotain sellaista on ilmeisesti tekeillä ja Royta näyttelee Downton Abbeysta tuttu Hugh Bonneville.

Hauska kuriositeetti on, että kaikki Jamesin kirjat ovat nimeltään Kuolema jotain jotain.

Vahva suositus tästä sarjasta kaikille dekkarifaneille jos ette ole vielä tutustuneet tämän kirjailijan tuotantoon. Hyvin kirjoitettua tekstiä, loistavia juonenkäänteitä ja piinaavaa jännitystä.

Tuttu kirja? Mitäs pidit?


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Paras kasvoöljy ikinä.


Vähän tuli mahtipontinen otsikko, mutku en vaan keksinyt tälle mitään vaatimattomampaa. Hei tämmönen -Avon Nutra Effects Miracle Glow -kasvoöljy. Sain tämän kokeiluun ja edellisen iltaseerumin loputtua korkkasin nyt käyttöön.

Pakko muuten myöntää, että mulla ei ollut tätä kohtaan mitenkään suuria odotuksia. Kasvoöljyt eivät ole tähän asti kovastikaan kiinnostelleet, koska ihoni ei ole mitenkään superkuiva. En muutenkaan arvosta öljymäistä tunnetta iholla, koska ne öljyt joita olen testannut, ovat suurimmaksi osaksi olleet mallia imeytymätön. Siksi tartuin tähän vähän välinpitämättömällä asenteella.

Vaikka tosiaan ihoni ei ole sieltä koppuraisimmasta päästä, on kuitenkin hyvä tajuta oman ihonsa ikä. Ikääntyvä iho tarvitsee jo monenmoista vitamiinia ja kosteuspommia osakseen näyttääkseen hyvältä ja voidakseen hyvin. Tämä kyseinen kasvoöljy sisältää peräti viittä arvokasta öljyä, joilla jokaisella on oma tehtävä ihon parannusprojektissa. Babassuöljy, passionhedelmäöljy, raakakahviöljy, pellavansiemenöljy ja marulaöljy ovat yhdessä ihon oma ravintopommi. Kasvoöljy kosteuttaa, kiinteyttää, pehmentää, rauhoittaa, vahvistaa sekä vilkastuttaa kollageenin ja elastiinin tuotantoa ihossa. Ei mikään huono lupaus, vai mitä.

Öljy lupaa olla kevyt ja imeytyä nopeasti, ilman rasvaista tunnetta. Ihan en tätä allekirjoita, mutta ei se mitään. Öljy on öljy ja se jättää aina ihon pinnan jonkin verran, noh -öljyiseksi. Tämä kyseinen öljy kuitenkin imeytyy ihoon verrattain tosi hyvin ja etenkin kun tämän antaa tehdä taikojaan yön yli niin avot. Aamulla iho on supertasainen, heleä, pehmeä ja sellainen hyvinvoiva. Kuin se olisi koko yön mössinyt jotain herkkua ja aamulla hymyilisi tyytyväisenä kuin Liisa Ihmemaan Irvikissa.

Kasvoöljy on todella riittoisaa. Ainakin omalle iholleni riittää kohtuu pieni tippa, ei missään nimessä koko pipetillinen. Olen käyttänyt tätä yövoiteen alla, seerumin sijaan ja siinä hommassa tämä toimii perfecto. Kasvoöljy pitäisi laittaa yövoiteen päälle, jos ihan etiketin mukaan mennään, mutta ainakaan tämä kyseinen öljy ei toimi yhtään niin hyvin sillä tavalla. Kokeiltu on!

Kenelle tämä on hyvä? No kaikille, jotka haluavat edullisen, mutta luksustasoisen tuotteen. Kasvoöljyn normaalihinta on 16 €, mutta tarjouksella usein noin 13 € kieppeillä. Suosittelen myös muiden sekaihoisten kokeilemaan tätä ja tottakai kaikki kuivaihoiset ainakin! Merkatkaa muistiin.

Mä tykästyin kyllä ikihyviksi. Toivottavasti säilyy Avonin valikoimissa pitkään :)

Kasvoöljy -diggaatko vai dissaatko?

Tuote saatu lehdistönäytteenä.

tiistai 23. elokuuta 2016

Viikingin kutsu.

Nimittäin Ville Viikingin. Yksi tämän kesän odotetuimmista reissuista oli laivareissu. Meidän neiti 3 vee on puhunut Viking Line Kissan (tunnetaan myös nimellä Ville Viikinki) tapaamisesta koko tämän vuoden. Hän rakastaa televiossa pyörivää Viikkarin mainosta missä kyseinen kissa hyppii 70-lukulaisen discomusan tahtiin.

Pakkohan sitä kissaa oli päästä katsomaan livenä ja niinpä me varattiin matka. Ajateltiin aloittaa tämä ruotsinlaivoihin tutustuminen piknik-risteilyllä. Siinä päästäisiin laivamatkailun makuun, mutta illaksi kotiin, kuten eräs toinenkin matkailuun liittyvä firma mainostelee. 3-vuotiaan kanssa se yö laivalla on ehkä vähän turha, joten onneksi on olemassa piknik.

Ihan kommelluksitta ei reissu kuitenkaan sujunut. Tai ainakaan lähtö. Menimme satamaan omalla autolla ja Isäntä yritti maksaa parkkimaksun koko päiväksi pankkikortilla. No se masiina oli jotenkin viallinen, koska se ei huolinut korttia keltään siinä samassa jonossa olevilta. Vieressä oli kyltti, että parkkiaikaa saa myös soittamalla (tai äpsillä). Mä soitin nroon ja sain ohjeet miten toimia. Juuri kun nauhoite oli luettelemassa toimintaohjeita parkkiajan asettamiseen, yhteys pätkäisi ja kuulin vain ...paina ruutunäppäintä. Painoin ja sitten kuului Kiitos, olet nyt asettanut maksimiparkkiajan, joka päättyy 23.8.klo 8.04. Voi p*rkele, että namaste vaan meille! Sanoin Isännälle, että nyt meillä on sitten parin viikon parkkiaika ja maksaa varmaan 150 euroa! Menin ihan stressiin koko asiasta. Noh, laivaan päästyämme soitin heti takaisin samaan nroon ja sieltä onneksi ystävällinen naisihminen kertoi, että ei hätää, parkkiajan saa päättymään soittamalla uudelleen heille kun oikeasti on lähdössä pois siitä parkkiruudusta. Huh!

No mutta sitten. Ilmeisesti tuo koko parkkimaksusekoilu lamautti aivoissani jotain, koska mennessämme lasten maailmaan Mimpe halusi ostaa itselleen Ville Viikinki -repun, en muistanut kassalla enää pankkikorttini tunnuslukua! Muistin kyllä kaikki siinä olevat nrot, mutta mikä järjestys? Ei mitään hajua. Tunnusluku on ollut sama varmaan kymmenen vuotta ja nyt yhtäkkiä en enää muistanut sitä. Ou jee. Yritin parilla eri vaihtoehdolla (joista toisesta olin 98 % varma, että tämä se on!). Ei ollu. No kortti meni lukkoon ja mua melkein itketti. Onneksi Isännällä oli kortti mukana, muuten ois tullut aika tyhjä reissu. Se pirun nelinumeroinen luku vaan yksinkertaisesti pyyhkiytyi päästäni pois. Hieno tunne muuten! Onko jollekulle muullekin käynyt joskus myös näin? Toivottavasti, koska muussa tapauksessa mulla on varmaan aihetta tutkituttaa pääni.

Tästä korttisekoilusta huolimatta teimme vähän ostoksiakin. Isäntä keskittyi Whisky-kokoelmansa kartuttamiseen ja minä tottakai nuuhkin kosmetiikat läpi. Olin etukäteen suunnitellut tyhjentäväni Bath & Body Worksin hyllyt Gracelta, mutta hinnat nähtyäni tulin toisiin ajatuksiin. En sinänsä kyllä yllättynyt korkeista hinnoista, nehän oli täysin arvattavissa. Harmi sinänsä koska sarja on tosi ihana, mutta en vain raaskinnut maksaa melkein kahtakymppiä yhdestä suihkugeelistä. Olin kuitenkin jo päättänyt, että en (varmaankaan) osta hajuvettä. No se päätös oli ja sitten se jo menikin menojaan. Koska BBW:t olivat niin ökyhintaisia, ajattelin että onhan tässä nyt jotain kosmea saatava! Mikä laivareissu se nyt olis jos ei mitään ostais! Joten ostin Lacosten Touch of Pinkin (postaus tulossa). Tuoksuhan on ikivanha, mutta se oli niin hyvässä tarjouksessa ettei voinut ohittaa. Loput ostoksemme olikin sitten karkkipainotteisia. Tosin niitäkin ihan maltillisesti, koska laivalla karkki vaan ei ole enää mitään edullista. Maista saa melkein edullisemmin.

Pääsimme vihdoinkin tsekkaamaan Viking Gracen. Isäntähän on ollut Gracea rakentamassa ja siksikin oli kiva päästä katsomaan miltä se näytti. Valitsimme risteilypäiväksi hääpäivämme. Tulipahan hääpäivän dinneri syötyä mukavasti laivan seisovasta pöydästä. Pitää muuten sanoa, että Viikkarilla on niin paljon paremmat ruoat kuin Siljalla. Olimme viime keväänä Siljalla ja ruoka oli aivan kauhea pettymysten kevätjuhla. Mutta Viikkari vetasi pisteet kotiin. Gracen buffa oli niin huisin hyvä, että lähdimme navat naukuen sieltä ulos.

Ruoka taisi mennä pahemman kerran isi-ihmisen päähän, koska istuessamme tanssiravintolassa syömisen jälkeen, hän kysyi minulta soiko tämä kappale meidän häissämme? Lavalla soitti humppabändi Lumilinna kappaletta Elämää Juoksuhaudoissa. Ilmeisesti meidät on vihitty Isännän muistikuvan mukaan joskus sota-aikana eikä suinkaan vuonna 2008, kuten minä asian muistan. Katsoin häntä aavistuksen pitkään, ohuelti kysyvä ilme kasvoillani. Tämä ilmeisesti riitti hänelle vastaukseksi, koska hän sanoi korvat luimussa minua nolosti katsoen, että eiiiii se tainnutkaan olla tämä....

Taistoihin tiemme kun toi, missä luotien laulu vain soi....Jooei. Ei se ollut tämä. Tosin mikäs siinä, onhan tämä biisi kuultu joskus aikoinaan Tenavatähdessäkin. Miksei siis myös hääbiisinä?
Mutta eihän sitä kaikkea voi muistaa. Annetaan isi-ihmiselle anteeksi vaikka ei meidän häätanssibiisiä nyt ihan oikein muistanutkaan.

Meillä oli tosi kiva matka. Neiti jaksoi yllättävän hyvin vaikka päikkärit jäivät välistä. Hän on todella helppo matkustuskaveri. Hän ei kitissyt eikä kiukuttellut vaikka taatusti väsymys painoi pientä ihmistä, varsinkin loppumatkasta. Tosin sitä ei kyllä huomannut ollenkaan, koska hän juoksi -siis kirjaimellisesti tosiaan juoksi- kaksi tuntia putkeen paluumatkalla Gracen tanssiravintolassa tanssilattiaa ympäri. Siellä oli muitakin lapsia tekemässä samaa eli juoksemassa ja ottamassa lattiaan heijastuvia värillisiä kuvioita kiinni. Neiti paahtoi siellä posket punaisina menemään ja nauraa käkätti kun oli niin hauskaa. Voi kunpa itselläkin olisi energiaa edes puolet siitä mitä tuolla pikkuihmisellä on!

Kivaa siis oli ja tässä joku kolmesataa kuvaa todisteena siitä :) Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ja nyt vielä katsoa kuvatkin :D Mukavaa tiistaita kaikille!












































maanantai 22. elokuuta 2016

Vaaleaihoisen BB-voide.



BB-voiteissa on joskus jopa ärsyttävän suppea sävyvalikoima, ootteko huomanneet? Itse edustan iholtani todella vaaleaa sävyä, joten useimmat BB:t ja CC:t ovat mulle melkein kahvipavun tai plussapallon värisiä. Vaikka olisivat ne kaikkein vaaleimmat sävyt. Tummempi sävy lähentelee sitten jotain tummempaa kuin tummanruskea.

Iloinen yllätys oli kun sain kokeiluun Avonilta Anew Vitale -sarjan BB:n. Sävy on oikeasti vaalea ja sulautuu ihooni hyvin. Anew Vitale on tarkoitettu 25+ vuotiaille, mutta kaipa 40-vuotiaskin sellaiseksi lasketaan? 15 vuotta sinne tai tänne, kuka näitä nyt laskee.

Voide on harmaanvaaleaa, jos näin värikästä nimitystä voi käyttää. Täältä voit kurkata swatchit. (Itsehän en tajunnut sellaisia kuvata...hyvä minä!) Voide sulautuu ihoon ja blurraa mukavasti kaikkia ihon pikkuvirheitä pois.

Anew Vitale Visible Perfection BB Cream on normihinnaltaan jotain 25 € paikkeilla, mutta tarjouksessa usein alle 20 €. Meneillään olevasta kampanjasta en tätä löytänyt, mutta tiedän tämän olevan kuitenkin valikoimissa edelleen.

Tätä suositellaan kaiketi enemmän kuivaihoisille, mutta oma sekaihoni ei kyllä alkanut kiiltelemään isommin. Toki kiinnitän aina meikkipohjan mattapinnan antavalla puuterilla, joten se saattaa auttaa asiaa. Voide ei kuitenkaan ole niin rasvainen, että se olisi puskenut puuterista läpi.

Summasummaarum, tykkäsin! Ja tältä se näytti mun kasvoilla:




Meikkipohja on luonnollisen näköinen ja se pysyi kauniina koko päivän. Suosittelen tätä kaikille niille, jotka oikeasti ovat etsineet tarpeeksi vaaleasävyistä BB-voidetta ja ylipäätään suosivat juuri BB-voiteita meikkipohjanaan. Moni kokee BB:n levityksen helpoimmaksi sormin, mutta itse sain tämän tasaisimmaksi meikkimunan avulla.

Mitäs tuumaatte? Vieläkö BB-voiteet kiinnostelevat?

BB-voide saatu, mielipiteet bloggaajan omia.