perjantai 22. marraskuuta 2019

Ihonhoitosuosikkeja Dermosililta.


Dermosil on ollut pitkään yksi suosikkibrändeistäni. Tykkään sarjan monista tuotteista ja tänään ajattelin nostaa muutaman suosikkini tänne blogsan puolelle. Dermosilin tuotteet ovat erittäin kohtuuhintaisia, riittoisia ja monilla niistä on Allergia-, Iho- ja Astmaliiton Allergiatunnuksen käyttöoikeus.


Ekaksi nostan esille tämän tuotteen, Sensitive Hydrogel 0 %. Tämä tuote on todella monikäyttöinen ja tykkään tästä siksi juuri. Tuote soveltuu kaikille ihotyypeille ja jopa atoopikoille. Se on rasvaton ja se imeytyy ihoon välittömästi. Hydrogel antaa tehokosteutta koko kropalle päästä varpaisiin.

Sitä voidaan käyttää

-kuivan päänahan hoitoon
-päivä/yövoiteen alla antamaan lisäkosteutta kasvoille
-auringonoton jälkeen ihoa rauhoittamaan (voidaan säilyttää myös jääkaapissa, jos haluaa viileän tunteen iholle)
-parranajon jälkeen after shave balmina
-ihokarvojen poiston jälkeen hoitoaineena
-vartalovoiteena
-käsivoiteena

Itse käytän tätä päiväkäytössä päivävoiteen alla seerumina. Suihkun jälkeen iho on usein kiristävän tuntuinen kasvoista ja sipaisen tätä heti kasvoilleni, tunne häviää. Olen käyttänyt tätä myös lapseni atooppiseen ihottumaan, jota hänellä on käsissä etenkin näin talviseen aikaan. Riitti kun laitoin hänelle sitä parina iltana ja käsien iho oli paljon paremmassa kunnossa.

Tämä tuote saa minulta täydet pisteet ja kuuluukin niihin tuotteisiin joita tilaan vakkaristi Dermolta. Tuotteen hinta ei päätä huimaa, 4,80 € / 100 ml.


Saman sarjan Sensitive Hydrating Serum on aivan mahtava! Se kosteuttaa, pehmentää ja pitää ihonsävyn tasaisena. Käytän tätä iltaisin yövoiteen alla ja ihoni suorastaan rakastaa tätä. Tuote on tuoksuton ja se imeytyy ihoon hyvin eikä jätä ihoa tahmaiseksi tai kalvomaiseksi.

Seerumi sisältää mm.sheavoita, manteliöljyä sekä skvalaania, jota saadaan oliiveista. Tämä tuote on siitäkin erinomainen, että se sopii hyvin herkällekin iholle koska ei sisällä tuoksuja eikä ihoa ärsyttäviä ainesosia. Lisäksi se on vegaainen, joten siitä myös iso plussa!

Tuote on myös tosi edullinen, 7 € / 30 ml.


Vitamin E -sarjan kasvovesi on yksi parhaimmista kasvovesistä, joita olen koskaan käyttänyt. Olin pitkään tosi laiska käyttämään kasvovesiä ja tuntui, että osa niistä kuivatti ihoa enemmän kuin kosteutti. Sitten löysin tämän ja ah, olo oli kuin uskoontulleella.

Kasvovesi on astetta paksumpaa "vettä", se imeytyy ihon ihanasti ja tuoksuu miellyttävästi Vitamin E-sarjan ominaistuoksulle. Siitä tuoksusta tulee mieleen itselläni se aika kun asuin Espoon Leppävaarassa. Olen ilmeisesti käyttänyt silloin jotain sarjan tuotetta, koska tuoksu vie minut niihin aikoihin hyvin vahvasti.

Kasvovesi on alkoholiton, joka on itselleni iso plussa. Parhaiten tämä tuote sopii kuivalle ja ikääntyvälle iholle, mutta jos sinulla on pintakuiva, rasvoittuva iho, sanoisin että kannattaa kokeilla. Tämä nimittäin antaa tosi kivasti lisäkosteutta kasvoille ja alustaa hyvin ihon muille hoitotuotteille.

Tämäkin tuote on mukavan hintainen, 5,20 € / 250 ml.

Kannattaa kurkata siis Dermosilin verkkokauppaan. Nyt siellä onkin paljon myös joulutuotteita myynnissä, mutta myös näitä vakkarimyynnissä olevia. Nämä kolme mahtavaa tuotetta maksaa alle 20 €! Ihonhoitoa edullisesti, jokaisen kukkarolle sopivaksi.

Ovatko nämä tuttuja tuotteita? Mitkä ovat omat Dermosuosikkisi?

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Viikon ärsytykset.


Menneellä viikolla on ärsyttänyt niin monta kertaa, että päätin kirjata viikon ärsytykset tänne blogiin oikein ylös! Tiedättekö kun joskus on aikoja, että kaikki ärsyttää ja sitten kun se paska on jo osunut siihen tuulettimeen, tulee vielä meteoriitti joka tippuu talon päälle? Nämä seuraavat ärsytykset ovat sitten vaan pienen ihmisen kitinöitä sen omassa elämässä olevista asioista ja se pieni ihminen tajuaa kyllä, että nälänhätä sekä luonnonkatastrofit voittavat nämä ongelmat sata nolla. Mutta silti. Puran ärsytykseni tänne nyt. Än yy tee nyt. (Saa samaistua, mut ei oo pakko hei.) ( Teksti sisältää paljon voimasanoja, joten parental advisory -tarra tähän)

1. Pidin viikko sitten kynttiläkutsut. En ole moisia pitänyt sitten vuoden 2008 jälkeen ja tuossa matkan varrella multa on kysytty muutankin kerran emännöisinkö sellaiset. Päätin, että vois kai sitä pitääkin pitkästä aikaa kutsut ja samalla nähdä kavereita, niitäkin keitä näkee harvemmin. Noh, vierasmäärä jäi kutsuilla tosi pieneksi, paikan päälle tuli loppujen lopuksi viisi ystävääni ja lisäksi sain pari tilausta niiltä kenellä sattui olemaan työesteitä kyseiselle päivälle. Laitoin kutsut 36 :lle ja viisi tuli paikan päälle. En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. Eihän yllättäville sairastumisille tai muille jutuille mitään voi, ne ovat ymmärrettäviä. Silti ärsytti, että niin moni ei päässyt mukaan, kuka minkäkin syyn takia. Manasinkin, että ikinä en enää järjestä mitään kutsuja, mutta olen nyt kuitenkin suunnitellut josko keväällä koittaisin saada kasaan lastenvaatekutsut? Eli näköjään olen jonkin sortin masokisti. Kynttiläkutsuja en ainakaan tältä samalta esittelijältä enää ota, hän oli jotenkin aika huoleton ja sellainen sählän oloinen. Puhumattakaan siitä, että hän oletti minun kantavan osan hänen tuotekasseistaan tänne meille kun hän vei autoa parkkiin. Lisäksi hän oli syönyt niin reilusti valkosipulia, että meinasin pyörtyä siihen käryyn tuossa meidän eteisessä. Ja lopuksi hän viivytteli kutsujen jälkeen meillä vielä kaikessa rauhassa eikä pitänyt kiirettä korjata tuotteita pois. Jouduin hienovaraisesti vihjaisemaan, että mun lapsella alkaa olemaan nukkuma-aika pikkuhiljaa (kello oli lähemmäs yhdeksän illalla...) ja hänen pitäisi syödä vielä iltapalakin. Aloitimme kutsut kuitenkin jo klo 18 joten oletin, että viimeistään klo 20 olemme valmiit. Mutta ehei. Ei tämän esittelijän kanssa ollutkaan niin. Ne olivat siis kynttiläkutsut from Hell. Olen kiitollinen kuitenkin niille kavereille ketkä tulivat ja ketkä tilasivat, muuten nämä kutsut olisivat olleet aivan tuhoon tuomitut. Mutta juu, hieman tämä kokonaisuus meni niin sanotusti tunteisiin.

2. Liian pienet perunat. Kyllä, liian pienet perunat. Ja voi tytöt ja pojat, että se voi vituttaa. Ostan usein valmiina pussukan pottuja, yleensä sellaisen 2 kilon säkin. Viime viikolla otin kauppatilaukseen just tämmösen ja voi herranenkelin perssulka, että olikin pieniä perunoita. Mistä olivatkin niin saatanan pieniä löytäneet. Voiiiii että mitä miniatyyrejä. Nukkekotiin olis ollut varmaan tosi hyviä. Kahteen kiloon perunoita muuten mahtuu yllättävän paljon sellaisia peukalonpään kokoisia minipottuja. Niitä sitten koitat kuoria ilman, että kuorit joka toisella vedolla sormenpääsi irti. Kävi vähän ärsyttämään kun seisot tiskialtaan edessä kaksi tuntia kuorimassa niitä kolmeasataa herneenkokoista perunaa.

3. Marraskuun pimeys. Aamulla on pimeää ja iltapäivällä on pimeää. Puhumattakaan illasta. Pimiää on kuin jouluna pyllyssä, sanos mun isoäitkin aina. Koko päivän väsyttää ja D-vitamiinivarastot huutaa eioota. Aina kun katsoo ulos, ilma on lonkeron värinen. Marraskuu on kyllä vuodenaikojen Juha Sipilä.

4. Juurikasvu. En ole jaksanut värjätä hiuksiani viikkoihin ja värini alkaa olemaan todella kauhea. Latvat ovat kellertävät (koska en ole jaksanut käyttää edes hopeashampoota) ja tyvi on harmaa. Ai että. Hiukseni ovat viemärirotan turkin väriset, mattinykäsblondin sävyisillä latvoilla. Koittakaa saada tämä mielikuva pois verkkokalvoilta jooko. Mäkin koitan, joka kerta kun katson peiliin. Millonkohan tämä värin irvikuva ärsyttäis niin paljon, että muistais ostaa sen hiusvärin? Ja ärsyttää ettei muista.

5. Postilakko. Pitääkö tästä edes sanoa mitään. Hyvä, että lakkoilevat, koska onhan noi Postin ideat työntekijöiden hyvinvointia katsoen ihan perseestä. Mutta silti ärsyttää kun posti ei kulje, paketit onneksi kulkee jotenkin mutta muu posti. On vaan ärsyttävää kun asiat ei ole kuin pitäis.

6. Kodin kaapit. Mua ärsyttää kotona kaikki pursuavat kaapit. Mua ärsyttää kun kaikki paikat on jotenkin taas niin täynnä. Haluan alkaa konmarittaa urakalla taas kamaa pois. Ahdistaa tavarapaljous. Ja ärsyttää. Miksi ihmisen pitää olla geeneiltään keräilijä. Miksi ei voisi olla minimalisti.


Semmosia ärsytyksiä. Kiitos kun sain oksentaa ne tänne.
Mikä sua on ärsyttänyt viime aikoina? Kommenttilootaan saa pistellä menemään!


tiistai 19. marraskuuta 2019

Viidakko kotonani.


Tai ei ehkä ihan viidakko, mutta jotain sinne päin. Mä r a k a s t a n viherkasveja. Olen monta kertaa sanonut, että jos mua haluaa ilahduttaa kukkasilla, ilahdun viherkasveista todella isosti. Olen pitkään jo miettinyt, että tahtoisin olkkariimme kultaköynnöksen. Tykkään siitä miten se alkaa rönsyilemään ja roikkumaan.

Houkuttelin perheen mun kanssa sunnuntaina Kukkataloon, ajatuksena hakea kultaköynnös. Yllätys oli tosi iloinen kun liikkeessä olikin viherkasveista -70 % ale! Hahaa! Miten sattuikin sopivasti. Kuten arvata saattaa ostin sitten muutakin kuin vaan sen kultaköynnöksen. Itse asiassa siinä suuresta aleprosentista seonneena meinasin unohtaa koko köynnöksen....mutta onneksi se kuitenkin osui sieltä silmään.  Ai niin, tuotahan mä tulikin hakemaan....





Mikakin innostui ostamaan omaan miesluolaansa kauan himoitsemansa bonsai-puun ja myrtin. Molempiin taisi jäädä hintaa alle 4 euroa kappaleelta. Tässä satsissa ei ollut kuvaa  siitä, mutta ostin myös kylppäriin saniaisen. Edellisen ostin joskus aiemmin syksyllä, mutta se kuoli. Saniainen on niin kamalan vaikea saada elämään, tai sitten mä en vaan osaa pitää sitä elossa. Päätin nyt vielä ostaa uuden ja katsoa, josko nyt se eläisi. Jos ei, enää en sitten osta saniaisia.

Iloitsen huonearaliasta! Se puhdistaa huoneilmaa ja on muutenkin tosi nätti kirjavine lehtineen. Päätettiin kokeilla myös jukkapalmua pitkästä aikaa. Mika mietti jo, että mitä sitten tehdään kun se kasvaa tuohon hyllyyn asti. Sanoin, että siihen saattaa mennä vielä hetki...joten älä vielä mieti.


Makkarin valokuvahylly sai myös vihreää osakseen. Hauska havumainen hienohelma on itselleni aivan uusi tuttavuus ja saa nähdä miten onnistun tämän kanssa! Mulla on kova halua pitää kasvini hengissä, mutta joskus ei vaan onnistu. Silti en anna periksi vaan olen päättänyt tulla kunnon viherpeukaloksi ja saada kotini viidakon kukoistamaan!



Olen joskus aiemmin hommannut palmuvehkan (onhan tämä sen niminen?) Tässä on muuten sitkas ja kestävä kasvi! Vaikka olisi syntynyt viherpeukalo keskellä kämmentä, tämän kanssa pärjää kunhan muistaa edes joskus kastella. Meidän vehka on ollut perheessämme ilmeisesti ihan onnellinen sillä se on nyt alkanut puskea uutta vartta purkista ylös. Ensin mietin onko se jokin juuri joka tursuaa ulos, koska purkki on aika nafti. Mutta ei se ollut juuri, vaan uusi varrenalku. Jeij! Vähänkö oon hyvä. Sain tämän kasvin ainakin lisääntymään!



Tämä on toinen ylpeydenaiheeni; meidän peikonlehti! Olen saanut sen elämään jo kohta vuoden ajan! Peikonlehti on myös kiitollinen kasvi jos vain muistat kastella sitä ja ehkä silloin tällöinen pyyhkiä lehdiltä pölyt. Pidän sen rennosta ilmeestä ja siitä, että se rönsyilee myös miten haluaa.

Kuvassa näkyy myös meidän uusi(vanha) jalkalamppu. Ollaan metsästetty tämän näköistä lamppua jo tovi ja sattuipa niin, että eräällä fb-kirpparilla tuli tämä vastaan. Satuin pääsemaan ekaksi ostojonoon ja nyt tämä kaunotar on meidän. Maksettiin tästä ehkä vähän enemmän kuin olimme ajatelleet, mutta ei se kyllä harmita. Myyjä kertoi mulle, että jonossa oli meidän takana lopulta 23 (!) ihmistä ja pari oli yrittänyt ostaa lampun tarjoamalla pyydetystä hinnasta 10-20 € enemmän. Onneksi myyjä oli rehti ja myi meille kun olimme kaupoista sopineet. Olen tullut siihen tulokseen, että noilla fb-kirppareilla sekä lahjoitus/kierrätysryhmissä tulee esiin ihmisten todelliset luonteet. Ahneudella ei kaiketi ole mitään rajaa ja ihmiset muuttuvat ihan alkukantaisiksi kun tappelevat jostain tuotteista. Puhumattakaan näistä ketkä varaa eivätkä kuitenkaan tule noutamaan haluamiaan juttuja. Näissä ryhmissä saa helposti verenpaineet ylös, jos on paineet liian alhaalla.

Mutta semmoista meidän kotiin! Viherpeukalo kiittää ja kuittaa tältä päivältä!
Löytyykö sun kotoa viherkasveja?

perjantai 15. marraskuuta 2019

Rakkaus on helppoa. Rakkaus on vaikeaa.


Rakkaus. Siinä on niin iso sana joka kiteyttää kaiken mikä elämässä on tärkeää. Ajattelin tänään kirjoitella ajatuksiani teille rakkaudesta, sillä alkuviikosta meille tuli Mikan kanssa yhteistä taivalta 13 vuotta täyteen. Tuntuu jotenkin aivan kauhean lyhyeltä ajalta siihen nähden miten kauan olen tuntenut sydämessäni tunteneeni tuon miehen. Mä uskon siihen, että sielu vaeltaa ja tapaamme aina elämässämme sen ihmisen, jonka olemme jo edellisessäkin elämässä tavanneet. Toki tämän voi selittää myös kemiallisilla kaavoillakin miksi joku tuntuu niin omalta ja tutulta ihmiseltä valmiiksi, mutta mä tykkään selittää sen sillä, että sielut ovat kohdanneet jo joskus ennenkin.

Meille kävi Mikan kanssa tavatessamme juurikin näin. Det sa bara klick, niinkuin Ruotsissakin eräs pariskunta aikoinaan totesi. En ollut siihen astisessa elämässä tavannut ketään toista miestä kenen kanssa juttu olisi luistanut niin luontevasti heti ensi hetkestä lähtien. Olisi kuin kotiin olisi palannut. En ole koskaan hävennyt itseäni hänen kanssaan, enkä ole koskaan pidätellyt tunteitani. Ja hän on toiminut samoin. On varmaan tosi kliseistä sanoa, että olemme kuin olisimme tunteneet aina, mutta niin se vain on.


Olemme näiden 13 vuoden aikana rakastaneet, riidelleet, huutaneet, itkeneet, nauraneet paljon. Ei meidän tie aina se helpoin ole ollut, ei tosiaankaan, mutta sen kulkemista on helpottanut se, että olemme olleet aina samalla puolella, emme toisiamme vastaan. Vaikka riidellessä olemme huutaneet vittusaatanaa toisillemme, olemme voineet tehdä sen rehellisesti ja avoimesti tietäen, että ei se toinen tuosta pelästy mihinkään jos sille vähän korottaa ääntään. Aina riidat eivät ole olleet niitä kaikkein aikuisimpia ja väsyneenä sitä vajoaa helposti 3-vuotiaan tasolle kun kiukuttaa, mutta niistäkin on selvitty.

Ei riitelyssä ole mitään pahaa, itse asiassa monet erot johtuvat siitä ettei riidellä tarpeeksi. Ilma ei puhdistu ja pinnan alle jää kytemään sanomattomia asioita, riitelemättömiä riitoja. Meillä on ollut aina selvät pelisäännöt alusta asti, että kun toisessa kiukuttaa jokin, se sanotaan suoraan. Ihmistä ei parane yrittää muuttaa, koska kenenkään perusluonnetta ei pysty muuttamaan, mutta tapoja voi aina hioa ja tehdä kompromisseja. Edelliset ihmissuhteet ovat opettaneet paljon, vaikka ne ovat päättyneet osa ikävästi ja osa muuten vain. Itse olen oppinut sen, että mikäli suhteessa alkaa olemaan ongelmia jotka toistuvat jatkuvasti, riidat kiertävät kehää ja kaikista yrityksistä huolimatta ei onnistuta, sitä ns.parempaa aikaa on turha jäädä odottamaan. Itse elin aikoinani hyvin epäterveessä ja väkivaltaisessa suhteessa ja kuten suomalaiseen ihmisluontoon kuuluu, periksi ei helpolla anneta vaikka syytä olisi luovuttaa. Heräsin eräänä päivänä siihen ajatukseen, että tämä ei tästä muutu, parempaa päivää ei tule tämän ihmisen kanssa. En tule kokemaan sellaista muutosta elämässäni hänen kanssaan, että voisin elää normaalisti, elää luottaen, elää rakastaen. Ja ilman pelkoa. Kun on tarpeeksi paljon ollut pahaa, se rakkauskin kuolee väistämättä. Ja kun se on kerran kuollut, se ei enää herää henkiin. Uudelleen lämmittelyt harvoin toimivat. Ne samat ongelmat nousevat ennen pitkää pintaan ja asiat valuvat samoihin uomiin kuin aikaisemminkin.

Minä lähdin aikoinani epäterveestä suhteesta enkä ole päätöstäni koskaan katunut. Sillon päätin, että koskaan en enää jää suhteeseen jos suhde jää ongelmien suhteen junnaamaan paikoilleen. En näe syytä miksi kenenkään tulisi tehdä niin. Monet jättävät eroamatta lasten takia, mikä on oikeasti maailman huonoin syy. Julmaa sanaa, ehkä näin sanottunua, mutta mä näkisin sen asian kuitenkin terveempänä että lapsella on kaksi tasapainoista kotia kuin yksi epäterve koti. Asiat toki eivät aina niin mustavalkoisia ole kuin miltä ne vierestä voivat näyttää, mutta ajatuksena näen asian näin. Lapset ovat ilmapuntareita, jotka vaistoavat vanhempiensa olotilat ja kun tunnelma on kireä, se myrkyttää koko perheen. Puhumattakaan siitä mitkä vaikutukset sillä kaikella on lasten tunne-elämään myöhemmässä vaiheessa heidän aikuisuuttaan.


Olen katsonut elämäni aikana paljon myös sivusta erilaisia ihmissuhteita ja parisuhteita. Välillä on vaikea ymmärtää sitä mitä ihmiset odottavat jäädessään niihin lässähtäneisiin tai muulla tavoin huonoihin suhteisiin. Onko se toive siitä paremman ajan saapumisesta niin suuri vai eikö siitä pysty lähtemään siksi, että se huono mutta pitkä suhde on kuitenkin jotenkin niin hurjan turvallinen? Kun tässä nyt ollaan oltu puolet aikuiselämästä niin mihis sitä sitten. Mitä sukukin sanoisi? Koko elämä menisi ihan uusiksi ja asioita tulisi liikaa hoidettavaksi. Niin. Tuntuisiko oma elämä jotenkin vaikeasti hallittavalta kun sitä tosiaan hallitsisi yksin? Itselläni on vaikeaa ymmärtää näitä ratkaisuja ja varmasti suurimmalta osin siksi, että itsellä päätös epäterveen suhteen lopettamisesta aikoinaan toi niin paljon mukanaan hyvää. Kun jää epäterveeseen suhteeseen roikkumaan, menettää elämästään aikaa, jonka voisi elää onnellisemminkin. Elämä on kuitenkin kerrallaan kovin lyhyt, sata vuottakin menee hetkessä.

On myös olemassa sellaisia suhteita missä kummankin tavat ärsyttävät niin paljon, että aina kun tapaa ystäviään, on pakko ensimmäiseksi alkaa haukkumaan omaa puolisoaan kuinka paska se paska onkaan. Olen monesti miettinyt mikä on näiden suhteiden yhdessä pitävä liima? Tottakai oma puoliso ottaa päähän aika ajoin, se on normaalia, mutta itse en koskaan hauku tai puhuu pahaa miehestäni muille. Itse olen kumppanini valinnut, ja jos sen toisen naama kyrsii niin paljon eikä se toinen ei osaa tehdä mitään oikein, miksi olla sellaisessa suhteessa?

On myös suhteita missä pariskunnat eivät tee keskenään mitään. Ikinä. Kummankin intressit eroaa toisistaan ja yhteistä aikaa ei vaan huvita viettää. Silti eletään yhdessä ja jaetaan koti. Miksi? Itse en osaisi elää niin ettemme tekisi yhdessä asioita. Tottakai teemme erikseenkin, mutta suurimman osan vapaa-ajastamme olemme yhdessä. Ja olemme, koska haluamme niin. Odotamme aina sitä, että pääsemme olemaan yhdessä ja tekemään kivoja juttuja. Mä tulen tosi surulliseksi kun näen pariskuntia, jotka elävät erillistä elämää saman katon alla. Mä olen niin toivoton romantikko, että näen että jokaisella olisi oikeus olla onnellinen ja elää sellaista elämää joka tuntuu omalta. En voi millään uskoa, että jatkuva myönnytysten tekeminen on sitä.


Onnellisuus itselleni ainakin on sitä, ettei toisen naama vituta koko aikaa. Näin rouheasti sanottuna. Parisuhteeseen kuuluu ylä- ja alamäet, mutta ne on helpompi kulkea kun tietää että se toinen on siinä yhtä vakaasti kuin itsekin on. Anteeksi antaminen, toisen kunnioitus, tasavertaisuus ja luottamus on itselle tärkeitä kulmakiviä ja arvoja parisuhteessa. Ja tottakai se rakkaus toista kohtaan. Mä olen edelleen tosi rakastunut Mikaan ja olen rakastunut häneen näiden vuosien aikana monta kertaa uudelleen. Rakkauteni häneen on kasvanut, se on muuttunut, se on lujittunut, se on palanut isolla liekillä, mutta koskaan se rakkaus ei ole hiipunut. Mikassa on paljon asioita joita rakastan ja monta asiaa jotka saa mut raivon partaalle. Mutta niin sen pitääkin olla. Näiden vuosien jälkeen huomaan ikävöiväni häntä työpäivän aikana ja ajattelen aina kun näen jotain kiinnostavaa, hassua, kamalaa, mitä vain, että tämän haluan hänelle näyttää. Soittelemme päivän aikana muutamia kertoja ja lähetämme sydämiä toisillemme whatsappilla.

Tällaisia me olemme, emmekä pyydä anteeksi sitä, koska mun mielestä onnellisuutta ei koskaan tarvitse perustella eikä ainakaan pyydellä anteeksi. Mä tykkään julkisesti kertoa miksi me olemme onnellisia ja miksi tuota miestä niin rakastan. Se on kovin epäsuomalaista, koska täällä meidät kasvatetaan siihen ajatukseen, että se kell' onni on, se onnen kätkeköön. Ja paskat, sanon minä! Kyllä saa sanoa ääneen ja näyttää sen, jos menee hyvin ja on onnellinen.


Mä olen niin maailmaa syleilevä hupsu näissä parisuhdeasioissa, että soisin kaikille onnen. Toivon, että kaikki ketkä elävät jollain tapaa huonossa suhteessa, saisivat voimia lähteä omaan elämään ja antautuisi rohkeasti sille uudelle elämälle. En usko, että sellaisia ratkaisuja katuu, että tulisi kaipuu takaisin siihen tilanteeseen missä arkea joutuu raahaamaan yksin selässään kuin kivirekeä ja kaikki kommunikointi sen toisen osapuolen kanssa on vähintäänkin tahmeaa.

Rakkaus kuuluu kaikille, se on ihmisoikeus.
Muistakaa rakastaa myös itseänne, se on tärkeää!

Mitä ajatuksia tämä aihe sinussa herättää?
Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Mistä tykkään.




Keskellä viikkoa otetaan kevyesti ja nappasin taas netin syövereistä mukaani haasteen, missä luetellaan 15 asiaa, joista pitää. Saattaa olla, että tällainen luettelo täältä blogista löytyykin joltain aiemmilta vuosilta, mutta tehdään nyt kuitenkin, kun mieleni tekee luetella. Sain tämän haasteen taannoin Facebookissakin, mutta se jäi jotenkin aivan vaiheeseen. Helpompi pistää tämmöset tänne blogsan puolelle kuin someen.



UKKONEN

Kyllä. Mitä kovemmin jytisee ja salamoi, mä olen aivan onnesta soikeana. Meilläpäin ei vain ole ollut moneen kesään kunnon ukkosmyräköitä, joten tätä nautintoa on päässyt kovin vähän nauttimaan. Ymmärrän hyvin, että ukkosta voi pelätä, koska onhan se nyt voimakas luonnonvoima. Itse en osaa sitä pelätä, koska eihän sitä oikein pakoonkaan pääse.



JOULU

Oi että, joulu! Sehän on sieltä jo kovaa vauhtia tulossa ja itselläni sormet syyhyää laittaa tonttuja esille ja kuusikin pystyyn. Mika mua vähän toppuutteli, että jos nyt odotetaan sen kuusen suhteen hetki vielä..Joulu on mulle tosi tärkeää aikaa ja etenkin äidiksi tulemisen jälkeen joulunvietto on vielä entisestäänkin korostunut. Ollaan Mikan kanssa molemmat melkoisia jouluintoilijoita. Lahjoja pitää olla, hyvää ruokaa, järkyttävästi suklaata ja paljon ihania tunnelmavaloja ja tietty joululauluja. Joulu on kyllä niin ihana vuodenaika!




NETFLIX / TV 

Olen monesti tunnustanut olevani kauhea telkkarinorja. Rakastan sarjoja, elokuvia ja lifestyle/realityohjelmia. Tänä syksynä on tullut jotenkin kamala määrä kaikkea ja jopa siinä määrin, että on jo ollut vähän ähky. Tykkään tosi paljon rakkausohjelmista, kuten Maajussille Morsian, Ensitreffit alttarilla, First Date Suomi. Sarjoista seurataan Solsidania, 9-1-1, American Horror Storya, Aika on meidän, This is us. Otettiin tuossa loppukesästä Netflix ja sieltä ollaan kyylätty vaikka mitä. Suositukset menee tietty Strangers Thingsille, American Crime Storylle, The Crownille ja 13 Reasons Whylle. Ja hei tähän saa heittää suosituksia mitä kaikkea Netflixistä kannattaa katsoa, otamme vinkkejä vastaan!



HAJUVEDET

Kuka on blogiani pidempään lukenut, tietää tämän. Mulla on järjeton rakkaus hajuvesiin, enkä ilman niitä osaisi varmaan elää. Jos olisin miljardööri, varmaan olisin just sellainen rahasta sekaisin mennyt hönö, joka kylpisi hajuvesissä. Mun mielestä on ihanaa tuoksua hyvältä ja sukeltaa oikein kunnolla siihen tuoksuun. Seuraankin innolla uutuustuoksujen lanseerauksia, koska haluan olla perillä siitä mitä on tulossa. Haaveena olisi joskus kehitellä oma hajuvesi. Tai vaikka useampikin.




LIVEMUSIIKKI / KONSERTIT

Me käydään Mikan kanssa paljon keikoilla ja konserteissa. Livemusiikki on meille tärkeä juttu. Kuten musiikki ylipäätäänkin. Meillä soi aina autossa musiikki ja kotonakin tosi usein. Aina kun kokataan tai siivotaan tai pelataan, musiikki on aina läsnä. Tänä syksynä on vielä luvassa vaikka mitä musaherkkua. Ensi viikolla mennään katsomaan ruotsalaista Amaranthea, jonka näkemistä olemme jo pidempään miettineet. Sitä seuraavalla viikolla on luvassa todellinen herkkujen herkku, nimittäin Ghost. Kesällä kun olimme katsomassa Metallicaa Hämeenlinnassa, Ghost oli lämppäämässä siellä ja siinähän se lopullinen rakastuminen bändiin kävi. Ostin Mikalle hääpäivälahjaksi Hartwallin keikalle liput ja sinne olemme siis menossa! Ghost on upea livebändi ja vaikka lyriikat leikkitteleekin raamatullisesti katsottuna pimeällä puolella, pitää muistaa että kyseessä ei ole mitenkään ryppyotsainen meininki vaan puhtaasti show. Olen lukenut / kuullut monta Ghostin laulajan Tobias Forgen haastattelua, ja häneltä melkeinpä aina kysytään tästä. Hän on kertonut, että viittaukset Saatanaan heidän musiikissaan on puhtaasti popkulttuurillista eikä raamatullista.
Joulukuussa pääsen katsomaan tänä vuonna jo toistamiseen rakastamaani Lauri Tähkää. Late on vaan niin upea artisti! Ensi keväänä menemme Mikan kanssa kuuntelemaan Forkin jäähyväiskeikan Helsinkiin. Se tulee olemaan kova paikka, koska olen rakastunut sitä bändiä vuosikaudet ja nyt ne lopettaa. Nyyh!


SIIVOAMINEN

Khyyllä. Ne ketkä mut tietää, tietää että tämä ei ole mitenkään epäaitoa. Mä oikeasti tykkään siivoamisesta. Tykkään, että on puhdasta ja siistiä. Ja kun siivoan, siivoan niin että oikeasti on myös puhdasta ja siistiä. En voi sietää pölyä enkä epäjärjestystä. Jos jokin paikka on epäjärjestyksessä, alan automaattisesti järjestämään sitä. Olen huomannut tämän saman piirteen lapsessani, joka usein järjestää kaupassa käydessämme ohimennen hyllyjä :D Taannoin vietin vähän pidemmän tovin jollain shampoohyllyllä ja neiti oli siinä samalla järkännyt pullot siistiin riviin vähän matkan päässä :D



PUSSILAKANAT

No niin. Olen Jonna ja olen lakanaholisti. Jos voisin, ostaisin lakanoita aivan jatkuvasti. Mulla ei ole tämän suhteen oikein mitään rajoitinta, paitsi raha ja tila. Rakastan laadukkaita petivaatteita, kuten Vallilla ja Finlayson. Kollaan aina kaupoissa lakanatarjonnan, Mikan haudatessa kasvonsa kämmeniin jossain siellä mun taustalla :D Puhtaat lakanat ovat jotain niiiiiin ihanaa. Aina kun vaihdan lakanat sänkyymme, katson tarkkaan mitkä tyynyliinat sopii minkäkin lakanan kanssa. Tässäkin asiassa olen hieman Monica Geller.




LEIPOMINEN

Mä leivon melkeipä joka viikko jotain. Pidän huolta, että ruokahävikkiä tulee meidän perheessä mahdollisimman vähän ja leivon tosi usein perunamuusin jämät rieskoiksi tai ruskettuneet banaanit joko kakuksi tai pannariksi. Tykkään kokeilla uusia reseptejä ja haastaakin itseäni välillä kunnolla. Isänpäiväksi tein Mikalle toscapiirakkaa, josta tuli aivan älyttömän hyvää. Leipominen on myös terapeuttista. Siinä unohtuu murheet ja surut kun nuolee vatkaimista taikinat ennen kuin laittaa ne tiskikoneeseen :)



KUMMITUSJUTUT / YLILUONNOLLISET ASIAT

Olen pikkutytöstä asti rakastanut kummitusjuttuja, vampyyrejä ja kaikkea yliluonnollista. Minua kiehtoo ajatus näkymättömästä rinnakkaismaailmasta, jossa henget asuvat. Yhtä kiehtova ajatus on kuoleman jälkeinen maailma, mitä se sitten kenellekin on. Tykkään hirmuisesti kauhuelokuvista, mutta en missään nimessä kaikista. Sellainen kunnon säikyttelykauhu on todella jees. Sellainen jossa iho menee kananlihalle ja tulee sellainen puistattava olo. Ai että.



KEX CHOKLAD

Jos pitäisi valita jokin suklaa mitä saisi ainoastaan syödä loppuiän ajan, se olisi mulla tämä. Sen verran olen ruotsalainen, että mulla kotimainen Kismet häviää tälle Ruotsin vastineelle. Tunnustan, että mulla on kotona aina vähän Kex Chokladia jemmassa.


RUOTSI

Ruotsi on mulle tosi rakas maa, mun toinen kotimaa. Kuvassa on synnyinkaupunkini Eskilstunan Klosters kyrka, jonka kuvasin kesällä meidän käydessä perheen kanssa Eskilstunassa. Pitkäaikainen haaveeni toteutui kun sain viedä lapseni ja mieheni katsomaan sitä kaupunkia, jossa olen syntynyt ja pikkutyttönä asunut. Ihan ei kyyneliltä vältytty, tunteet ottivat aika ison haukkauksen tilanteesta ja vanhalla kotitalolla käynti sai aikaan isommankin kyyneltulvan. Kaikkiaan olen iso Ruotsi-fani. Mulla on siellä ollessa jotenkin niin kotoisa olo ja kesäisen reissummekin jälkeen, olisin ollut valmis lähtemään sinne takaisin vaikka heti.



KYNTTILÄT

Poltan kynttilöitä lähestulkoon läpi vuoden. Ja kynttilöissäkin rakastan tuoksuja. Hamstraan kaappiin ihania tuoksukynttilöitä, joita polttelen pikkuhiljaa pitkin vuotta. Tykkään hirmuisesti kynttilöiden tuomasta tunnelmasta ja lämmöstä.  Meillä palaa talviaikaan aina kynttilät, etenkin olkkarissa.



DEKKARIT

Koska olen lukutoukka, dekkarit ovat mun herkkuni. Luen pelkästään melkeinpä dekkareita, elämänkertojen ja kauhukirjojen lisäksi. Lempparidekkaristit ovat Mari Jungstedt ja Peter James. Tykkään uppoutua kirjojen maailmoihin, rakastan hyviä juonenkäänteitä ja yllätyksellisiä loppuja.



LAHJOJEN OSTAMINEN

Tässä mä olen hyvä. Mun on helppo keksiä ihania lahjoja ihmisille ja tykkään antaa lahjoja läheisilleni. Olen aivan elementissäni kun saan suunnitella lahjoja milloin kenellekin. Joululahjojen ostamisen / tekemisen aloitan aina hyvissä ajoin syksyllä ja itse asiassa mulla on tilanne tällä hetkellä se, että olen ostanut kaikille läheisilleni jo lahjat :D Nyt vaan odotan, että pääsen laittamaan ne kauniisiin paketteihin ja antamaan ne.


LINNUT

Linnut ovat mulle tärkeitä. Lempilintujani ovat joutsenet, pöllöt, valkoposkihanhet, pääskyset, kotkat, korpit, talitintit. Linnut edustavat minulle myös tietynlaista viestien välittämistä. Sanotaan, että linnut ovat kissojen lisäksi niitä, jotka liikkuvat näkyvän ja näkymättömän maailman väliä. Minulle on tullut joutsenesta hyvin symbolinen lintu, jonka näkeminen tarkoittaa aina minulle jotain. Linnut ovat lisäksi kauniita ja niiden bonggaaminen luonnossa on aina ihanaa.



Semmosia tykkäyksiä meikällä! Osuiko joku tai jotkut samoihin just sun kanssa?

Kivaa keskiviikkoa!

maanantai 11. marraskuuta 2019

Paras meikinalusvoide.


Muistattekos kun reilu kaksi vuotta sitten kohistiin Nivean Men After Shave Balmista, kuinka se on hyvä meikin alle? Itsekin liityin ylistyskuoroon ja olen edelleenkin sitä mieltä, että loistavaa kamaahan se onpi. Koska kyseessä on kuitenkin miesten tuote, tuotteessa on tottatoki miesmäinen tuoksu. Itseäni tuoksu ei häirinnyt eikä häiritse vieläkään, koska se tuoksu häviää iholta hetkessä. Mutta paljon kuulin kovimman hypetyksen aikaan krittiikkiä miesmäisestä tuoksusta ja monille se osoittautui sellaiseksi vedenjakajaksi ettei tuotetta tehnyt mieli käyttää ollenkaan, vaikka asiansa muuten hyvin ajoikin.

Tänään mulla onkin  teille kaikille hyviä uutisia! Ja etenkin teille, jotka ette välittäneet Nivean version miestuoksusta. Löysin nimittäin Niveaakin pätevämmän tuotteen, joka sopii meikin alle täydellisesti : LV MEN AFTER SHAVE BALM. Kotimaisella LV:llä on myös after shave balm, ja tämäpä onkin hajusteeton! Hahaa! Ei siis enää miestuoksuja kasvoille, jos sellaiset käyvät ärsyttämään. Tämä tuote ajaa asiansa meikin alla aivan käsittämättömän hyvin. Se kosteuttaa ja supistaa huokosia ja pitää meikin paikoillaan jopa 12 h. Tuote sisältää allatoiinia ja bisabololia, jotka rauhoittavat ja pehmentävät ihoa.

LV MEN after shave balm on pakattu tuubiin, josta sitä on kätevä annostella. Tuotteen koostumus on geelimäistä ja melko löysää, mutta se imeytyy iholle ihanasti ja tekee meikkipohjalle mukavan pinnan tarttua kiinni. Oma kuvassa näkyvä tuubini oli alunperin tarkoitettu Mikalle testattavaksi, kun taannoin sain LV:n miesten sarjaa testiin, mutta se päätyikin mulle primerin hommiin. Tuubi on tosi riittoisa ja kuten kuvasta näkyy, oma kappaleeni on jo vähän nuhjaantunut meikkipussukan pyörteissä. Kovassa käytössä aina kun meikkaan!


Pakko sanoa, että en muuta primeria käytäkään enää. Tämä on osoittautunut niin loistavaksi monella eri tapaa, että pois en vaihda. Tuote ei tosiaan sisällä hajusteita eikä väriaineita eli vaikka kyseessä on MEN-sarjan tuote, tässä ei ole mitään joka estäisi naisia käyttämästä tätä meikin alla. Tuubi on kooltaan 75 ml ja sen hinta on noin 5,90 € eli käy varmasti kaikkien kukkarolle.

Itse olen ollut tähän äärimmäisen tyytyväinen ja meikki pysyy nättinä aamusta iltaan. Tätä on testattu kesähelteellä juhlameikissä, arkena arkimeikissä, talvella pikkujoulumeikissä. Kaikissa on toiminut paremmin kuin hyvin.

Jos tykkäsit Nivean After Shave Balmista, tulet rakastamaan tätä. Ja veikkaan, että et enää muuta primeriä halua käyttää :)

Onko after shave balm käyttö primerina sulle tuttua hommaa? Jos ei, aiotko kokeilla?
Kivaa viikkoa kaikille!

Tuote saatu pr-näytteenä.

perjantai 8. marraskuuta 2019

Kuinka usein?


Bongasin ihanaisen Sarin blogista kuinka usein -listauksen ja ajattelin perjantain kunniaksi huitasta ilmoille tämmösen oman listan! Eli kuinka usein mitäkin! Tämän myötä muksaa viikonloppua tyypit!
  
Vaihdat lakanat.
-Kahden viikon välein, kesällä tosin mennään jopa viikon vaihtovälillä. En pysty ymmärtämään pidempää vaihtoväliä kuin kaksi viikkoa.

Vaihdat pyyhkeet. 
 -Kerran viikossa, viikkosiivouksen yhteydessä.

Peset hiukset.
-Joka toinen päivä.

Soitat isälle/äidille.
-Isälle harvemmin, ehkä kerran muutamassa kuukaudessa. Emme ole kauhean läheisiä. Äidille soitan melkeinpä joka päivä.

Näet vanhempiasi.
-Isää näen tosi, tosi vähän. Viime kerrasta on jo yli vuosi. Äitiä näen myös harvoin, koska hän asuu meistä katsottuna aivan liian kaukana.

Käyt leffassa.
-Käydään muutamia kertoja vuodessa, useamminkin olisi kiva, mutta ne leffalippujen hinnat ovat kamalat.

Föönaat hiukset.
-Ainakin pari kertaa viikossa. Muuten annan kuivua omia aikojaan.

Putsaat lattiakaivot.
-Gröhöm, tosi harvoin koska Mika hoitaa tämän puolen yleensä :)

Käyt metsässä.
-Liian harvoin! Voisi käydä kyllä paljon useammin.

Käyt suihkussa.
-Joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

 
Sanot läheisillesi, että rakastat heitä.  
-Mikan kanssa sanotaan joka päivä ja Mionalle myös. Emme ala iltaisin nukkumaan ennen kuin olemme sanoneet, että rakastamme toisiamme.

Sanot miehellesi, että rakastat tätä.
 

-Joka päivä. Ja ilta :) 

Tarkistat kuivakaapin sisällön.  

-Kollaan sen läpi kuukausittain ja heitän aina jotain pois. Se kaappi kerää sisäänsä ihmeellisiä juttuja :D

Luuttuat lattiat.  

-Joka viikko viikkosiivouksen yhteydessä.

Peset vessan.  

-Pari kertaa viikossa.

Puhdistat liesituulettimen.  

-Viikottain.

Syöt noutoruokaa.  

-Kerran kuukaudessa, about.

Valehtelet.  

-En valehtele. Inhoan epärehellisyyttä.

Riitelet suhteessa.  

-Aina kun tulee jotain riideltävää :D Ei onneksi liian usein, mutta riitely on välillä ihan puhdistavaakin.

Sheivaat.  

-Kerran viikossa. 




Vaihdat hammasharjan.

-Vaihdan sähköhammasharjaani pään kun siniset harjakset haalistuvat. Se on suunniteltu niin, että harja ilmoittaa vaihdosta haalistamalla harjakset.

Käyt kirjastossa.
-Pari kertaa viikossa, about.

Syöt herkkuja.
-Liian usein varmaankin :D

Peset peitot ja tyynyt.
-Ostan uudet tyynyt tietyin aika välein, samoin peitot. Pesen niitä harvoin.

Soitat anopille.
-Soitan useammin appiukolle, mutta anopille soitan about kerran kuussa?

Peset rintsikat.
-Kerran viikossa.

Leivot.
-Kyllä mä viikottain jotain leipasen :)

Siivoat jääkaapin.
-Tämäkin on Mikan hommia, mutta tämä tehdään yleensä vähintään puolen vuoden välein.

Käyt puntarilla.
-En koskaan. En edes tiedä mitä painan, koska puntari ei kerro sitä onko sinulla hyvä olla.



Komennat miestäsi.
 -En koskaan, koska koen että aikuiset voivat keskustella asioista.

Syöt irtokarkkeja.
 -Nykyisin harvemmin. Tästäpä tulikin mieleeni, että voisi ostaa irtokarkkeja pitkästä aikaa :D

Vierailet isovanhempiesi luona.
-Nykyisin vierailen heidän haudallaan. Mammani ja ukkini ovat haudattu samaan hautaan ja vien heille kynttilöitä vähintään kerran kuussa. He olivat minulle todella rakkaita ihmisiä.

Peset pyykkiä
-Joka päivä!

Imuroit kotisi.
-Kolme neljä kertaa viikossa. En voi sietää pölyä ja hiuksia lattialla.

Perheessä kinataan vaatetuksesta.
-Kinasteleeko joku tämmöisesta asiasta?

Käyt kaupassa.
-Kerran viikossa about. Haetaan jotain täydennystä, koska käytämme Cittarin kauppapalvelua ja kauppatilaus tuodaan meille kotiin viikottain.

Peset ikkunat.
-Mika pesee kaksi kertaa vuodessa.

Vaihdat sukat.
-Joka päivä.

Olet eri mieltä miehesi kanssa.
-Aina välillä, mutta aika harvoin. Me ollaan yleensä samaa mieltä tosi monesta asiasta.

Ostat uusia vaatteita.
-Riippuu vähän, joskus kuukausittain, joskus harvemmin.



Siivoat.
 -Kerran viikossa teen viikkosiivouksen mutta joka päivä mä jotain luutuan kuitenkin :D

Olet tehnyt raskaustestin.

-Monta kertaa ja kerran se oli plussa :)

Tarkistat toimiiko palovaroitin.
-Mika tsekkaa nämä.

Peset autosi.
-Joka kesä pesen meidän auton mökillä, muuten pesetämme sen.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit.
-Kerran muutamassa kuukaudessa.

Siivoat lääkekaapin.
-Ehkä kerran kuukaudessa.

Puhdistat hiukset harjasta.
-Joka aamu.