maanantai 9. toukokuuta 2016

Pakkotauko.


Kuvasta voi päätellä jo, että täällä ei olla kunnossa. Olen ollut pari viikkoa todella kipeänä ja viimeisimmän viikon aikana olen maannut sairaalassa tiputuksessa parikin eri kertaa. Se mikä mua vaivaa, on edelleen selvittelyn alla, mutta jotain suuntaa antavaa on jo annettu.

Kyse ei ole henkeä uhkaavasta sairaudesta, mutta kovin kipeäksi tekevästä kylläkin.

Mulla on nyt siis paukut aika lailla loppu ja jaksaminen priorisoituu täysin normiarjen pyörittämiseen. Blogi joutuu nyt hetkeksi pakkotauolle. En yhtään haluaisi, mutta nyt on niin heikko happi ja karmeat univelat ettei vaan jaksa kautta kykene.

Palaan heti mestoille kun tästä kuntoudun. Kiitos, jos jaksatte odottaa. Ootte mulle kaikki tärkeitä ja arvokkaita, muistakaahan se.

Julkaisin kauhean kasan kertyneitä kommentteja, vastailen niihinkin sitten kun jaksaminen antaa periksi.

Aurinkoa päiviinne ja kuullaan toivottavasti taas pian.

torstai 5. toukokuuta 2016

Naimisiinkirkko.



Eräänä sateisena lauantaina toteutimme meidän tytön pitkäaikaisen haaveen. Hän on vuoden ajan jo varmaan puhunut, että haluaa mennä äidin ja isin naimisiinkirkkoon. Kyseessä on siis Turun Tuomiokirkko missä meidät on vihitty isi-ihmisen kanssa vuonna 2008.



Emme olleet itsekään käyneet naimisiinmentyämme Tuomikirkossa, joten mielellämme lähdimme näyttämään tytöllemme tätä upeaa kansallispyhättöä.



Tarkalleen ottaen meidät on vihitty Tarkk'ampujan kappelissa, joka sijaitsee kirkon sisällä. Meillä oli niin pienet häät aikoinaan, että koimme tämän pienen kappelin omaksemme vihkitilaisuutta ajatellen. Samassa kappelissa on mammani päässyt vuonna 1937 ripille ja kappeli on toiminut sotilaskirkkona Toisen Maailmansodan aikaan.

Kappeli oli kiinni kun pääsimme kirkkoon, mutta ystävällinen vahtimestari päästi meidät sinne sisään kun kerroimme tyttömme toiveesta päästä kurkkaamaan missä äiti ja isi ovat menneet naimisiin.

Pikkuneiti istuskeli kauan penkillä hiljaa ja katseli kaunista kappelia haltioituneena. Meidän neitokainen on vähän harvinaislaatuinen kohta 3-vuotias. En tiedä montaakaan lasta ketkä olisi oikeasti kiinnostuneita tämän tyyppisistä asioista. Kirkoista ja museoista.

Mutta hyvä näin. Olemme ylpeitä isi-ihminen kanssa tästä neidin kiinnostuksesta.






Turun Tuomiokirkko on vaikuttava paikka ja se herättää kunnioitusta. Kiertelimme rauhassa koko kirkon läpi ja kerroimme Mimulle mitä kaikkea kirkko pitää sisällään. Aikaa olisi voinut viettää kirkossa paljon pidempäänkin, mutta meitä alkoi kutsua koti ja lounasaika.

Lupasimme neidille, että tulemme taas pian käymään täällä uudelleen.




Ennen lähtöä kotiin hän halusi vielä, että äiti ottaa hänestä kuvat kirkon portailla.
Ja äiti otti :)

Milloin sinä olet viimeksi käynyt kirkossa?

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

#MakeGlamourHappen


Meikkijätti Max Factor tuo tässä kuussa markkinoille kolme upeaa luomiväripalettia, jotka hehkuvat nuden eri sävyissä. Jokaisessa paletissa on kahdeksan sävyä, jotka ovat ruusun, kullan ja kahvin sävyissä.

Max Factor Masterpiece Nude-paletit ovat saaneet inspiraationsa kevään/kesän 2016 muoodinmaailmasta. Sävyt ovat suunniteltu sopimaan kolmelle eri ihonsävylle; vaalealle, neutraalille ja tummalle. Paletin sävyt ovat intensiiviset, pigmenttiset ja niillä saa loihdittua lukemattoman määrän erilaisia nude-henkisiä silmämeikkejä.




Kun swatchasin paletin sävyt, en käytttänyt alla lainkaan pohjustajaa. Luomivärit ovat erittäin voimakaspigmenttisiä ja ne levittyvät hyvin. Ne eivät varise ja eivätkä ole jauhoisen tuntuisia. Vaikka itse olen vaaleaihoinen, koen nämä kaikki paletit omikseni. Suosikkini näistä kuitenkin ehdottomasti on Cappucino Nudes, jossa on kahvin sävyjä.

Näistä paleteista on tullut pienessä ajassa suosikkejani ja kun olen johonkin lähdössä, teen silmämeikkini jollain näistä. Kahdeksan sävyn valikoima on mielestäni mukavan iso ja variaatoiden mahdollisuus on laaja. Pidän myös siitä, että paleteissa on metallinhohtoisia sekä mattaisampia sävyjä. Näin silmän muotoilu on sävyjen kanssa helppoa.





Tämä silmämeikki on tehty kokonaan Cappucino-paletin sävyillä. Olen tämän sävyisessä meikissä todella syvällä omalla mukavuusalueellani ja viihdyn siellä erinomaisesti. Koen, että nämä sävyt korostavat silmieni sävyä kauniilla tavalla.

Max Factor rohkaisee naisia kokeilemaan erilaisia lookeja ja tuomaan glamouria esiin.
#MakeGlamourHappen

Paletit ovat myynnissä toukokuusta 2016 lähtien, mm. Sokos-tavarataloissa ja Emotioneissa.
Paletin suositushinta on 19,90 € kpl.

Paletit ovat lehdistönäytteitä.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Miltä aurinko tuoksuu.


Sun di Gioia on tämän kesän aurinkoisin tuoksu. Giorgio Armanin jo kauan sitten markkinoille tulleen Acqua di Gioia on saanut nyt kumppaneikseen Sun (aurinko) ja Air (ilma) -tuoksut. Vesi, aurinko ja ilma -kolme eri elämän elementtiä.


Sun di Gioia on nimensä mukaisesti auringon iloa. Jos aurinkoa saisi pullotettua tuoksun muotoon, se olisi juurikin tämä tuoksu. Ensinuuhkaisulla en rakastunut päätä pahkaa, mutta kun annoin tuoksun viipyillä ihollani hetken, tunsin tämän omakseni.

Muutama päivä myöhemmin tuoksu tulvahti nenääni paidasta ja huomasin jo kaivanneeni tätä tuoksua. Hyvä tuoksu hurmaa kantajansa myös näin. Pikkuhiljaa ja huomaamatta.


Sun di Gioia on pehmeä ja lämmin tuoksu. Se tuntuu hyvältä ja miellyttävältä. Se ei hyökkää, ei kerskaile eikä ole ylimielinen. Se on kuin lämmin huivi johon haluaa kietoutua. Se kietoo syliinsä ja pitää hellien.

Sun di Gioia tuoksuu siltä miltä auringon lämmittämä naisen iho tuoksuu.

Alkutuoksu avautuu meren lämpimien laineiden tuoksulla, raikkaalla bergamont-uutteella ja elegantilla freesialla. Sydäntuoksu hurmaa makealla frangipani-kukalla, herkullisella sambacjasmiinilla ja ylang ylangilla. Lopputuoksu alustaa koko kauneuden kookosmaidolla, miellyttävällä vaniljalla, amborxialla ja iiriksellä.



Tämä on tuoksu naiselle, joka haluaa kesätuoksultaan jotain erilaista ja jotain hurmaavaa. Tämä ei ole karkkimainen hedelmäpommi tai raikas sitruunainen tuoksu. Tämä on pehmeä, puuterinen, valoisa, iloinen, elegantti ja aistillinen.

Giorgio Armani Sun di Gioia on tullut huhtikuussa 2016 myyntin.
Sun di Gioia EdP 30ml 49,90e
Sun di Gioia EdP 50ml 74,50e

Mikä on sinun suhteesi di Gioia -tuoksuihin? 

Tuoksu on lehdistönäyte.





maanantai 2. toukokuuta 2016

Se yksi ja ainoa.


Meidän tinttaralla täyttää kesäkuussa kolme vuotta. Kolme! Aika on vilistänyt menemään ihan kauhealla vauhdilla. Hyvä kun on perässä pysynyt.

Tänään ajattelin avautua avata vähän aiheesta, johon törmäämme Isännän kanssa todella usein. Ja mitä isommaksi tyttömme kasvaa, sen useammin tämä kysymys tavoittaa meidät:

Koska aiotte hankkia toisen lapsen?

Se kysymys ärsyttää- ja ehkä vähän loukkaakin, ainakin jossain määrin. Useimmilla ihmisillä on automaattisesti oletusarvona, että lapsia pitää aina olla parillinen määrä. Yksi ei käy, kyllä toinen pitää olla. Ja jos on kolme, on sama hankkia se neljäs. Ja oletusarvona on, että jos on yhden saanut aikaiseksi, toinen tulee tosta noin vain.

Ennen Mimua, meiltä kysyttiin jatkuvasti koska te aiotte hankkia lapsen? Meillähän ei Mimu tosiaan saanut alkuaan ihan sormia napsauttamalla, joten utelut lapsen hankkimisesta loukkasivat ja uuvuttivat. Nyt on vähän sama tilanne. Kun kerromme, että emme aio hankkia Mimulle sisarusta, saamme osaksemme hieman järkyttyneitä katseita ja henkäyksiä. Onpa joku oikein painanut käden rinnalleen ja sanonut melkein kuiskaten ette vai...? - Joo emme.


En jaksa enää selittää kaikille, että suurin syy tähän päätökseen on hepatogestoosin uusiutumisessa, koska harva tietää edes mikä se on. Sitten joudun selittämään vielä mikä kyseinen tila on kun kyselijä tavaa, että mikä hepa...hepo...mikä stoosi? Soosi? Tyydyn siis useimmiten vain sanomaan, että yhtä pyydettiin, yksi saatiin, ei pidä alkaa ahneeksi. Tosin sekään ei välttämättä riitä kyselijälle. Aina tulee vasta-argumentti siitä miten ois niin kiva kun Mimulla olisi pikkusisarus, olis seuraa ja kaikkea. 
Ette te voi jättää Mimua ainoaksi lapseksi. Ainoa lapsi ei ikinä sopeudu ryhmään. 

Kyllähän näitä toista lasta puoltavia puheenvuoroja riittää.

Se, että luulimme vuositolkulla jäävämme lapsettomiksi, jätti meihin trauman. Se aika ei ollut helppoa. Itseasiassa on vähättelyä sanoa, että se aika oli vaikeaa. Se oli jotain paljon enemmän. Kun painii monta vuotta sen lopulliselta tuntuvan ajatuksen kanssa, ettei sinusta tule ikinä äitiä/isää, ei voi sanoa että sielu olisi enää ihan ehjä. Se paine jätti pelkoja ja stressiherkkyyttä. Rehellisesti sanottuna, emme kestäisi sitä prässiä enää toista kertaa.

Ihmiset eivät välttämättä ajattele eivätkä tarkoita mitään pahaa kysyessään meiltä toisen lapsen hankkimisesta. Mutta meitä se uuvuttaa. Ja ärsyttää tosiaan siinä mielessä, että miksi yksi lapsi ei muka riitä. On jotenkin kauhean vanhanaikaista olettaa, että lapsia pitää tehdä iso liuta. Nykymaailma on niin kallis, että lapsen hankkiminen ja elättäminen eivät ole niitä kaikkein edullisimpia asioita elämässä. Kukaan kuka on vähänkään politiikkaa ja herrojen päätöksiä seurannut, ymmärtää mitä tarkoitan.



Totta on, että toki olisi aivan ihanaa, jos Mimu saisi pikkusisaren. Mimu on ollut niin helppo ja ihana lapsi, että mikäs siinä, -kyllähän tuollaisia samanmoisia tekisi vaikka tusinan. Mutta se ei vain mene niin yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti. Jos ei ajatella hepatogestoosin uusimista, niin faktaa on se, että täytän tänä vuonna 40. Sain kauheaa sapiskaa iästäni jo Mimua odottaessa -olinhan silloin kuitenkin, huh huh, 36-vuotias- niin mitäköhän se nyt olisikaan. Mut ohjattaisiin varmaan suoraan raskauden keskeytykseen, koska olen jo tällainen keski-ikäinen. Yli-ikäinen. Vanhus. Parasta ennen-päivämäärän ohittanut. Ainakin lapsentekomittarilla.


Toisen lapsen hankkiminen on myös oikeasti rahakysymys. Vaikkei tällaisia asioita voi eikä saisi mitata rahassa, niin silti se on vain pakko. Ja onhan se oikeasti myös järkevääkin. Olemme myyneet kaikki vauva-ajan tarvikkeet pois ja se tarkoittaisi koko helahoidon hankkimista uudelleen. Kaikki lapsia saaneet ainakin tietävät mikä menoerä vauvantulo on. Lisäksi meidän pitäisi mahdollisesti vaihtaa auto ja asunto. Ei ihan yksinkertaisia ja edullisia juttuja nekään. Ja kaiken kukkuraksi paluuni työelämään siirtyisi taas muutamalla vuodella eteenpäin. Ja niinhän se on, että yli 40-vuotias ei ole sitä kuuminta valuuttaa työmarkkinoilla. Tähän ainakin olen itse törmännyt kun olen töitä hakenut. Jos olisin viisi vuotta nuorempi, näitä asioita voisi katsella ihan toisesta kulmasta, mutta koska olen kohta jo 40, toisen lapsen hankkiminen ei ole mikään itsestäänselvä asia.

Lapsen hankkiminen ei koskaan saisi perustua hälläväliä-asenteeseen. Se on tilanteesta riippumatta niin iso elämänmuutos, että vähintäänkin syvällinen harkinta on paikoillaan.



Me olemme puhuneet Isännän kanssa tästä asiasta monet kerrat. Olemme pohtineet ja miettineet, että mitäs jos kuitenkin se toinen.....mutta joka kerta tulemme samaan tulokseen: ei, me emme hanki toista lasta. Joskus se ajatus surettaa, mutta toistaalta meillä on tosi hyvä olla näin. Me olemme onnellisia juuri näin. Saamme nauttia tästä yhdestä, aivan mielettömän fiksusta ja ihanasta tyttärestämme ja antaa hänelle kaikkemme. Hän on meille maailman ihanin ja rakkain lahja. Meille riittää aivan mainiosti tämä yksi kultakimpale.

Hänelle annamme niin hyvän ja kokemusrikkaan elämän kuin vain pystymme.

Aurinkoista viikkoa kaikille!


perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kymmenen faktaa.

Blogeissa kiertää aina silloin tällöin haasteita ja mielelläni osallistun niihin. Tällä kertaa minua ei ole haastettu, mutta muistan lukeneeni jonkun kollegan blogista hauskan 10 faktaa listauksen. Ajatuksena on jakaa kymmenen asiaa, joita ei ehkä ole ennen kertonut. Tai sitten on. Ei sillä niin väliä :)

Perjantain kunniaksi siis tällainen pieni haasteroinen.


1. Rakastan Ruissaloa. Turun oma kansallispuisto on minulle äärimmäisen rakas paikka. Käymme joka viikonloppu siellä ajelemassa tai kävelemässä. Talvisin käymme pulkkamäessä. Ruissalossa on jotain todella rauhoittavaa ja ihanaa. Rakastan sen lehtoja, merimaisemaa, eläimiä -ihan kaikkea. Minulla on niin hyvä mieli siitä, että myös Mimu rakastaa tuota paikkaa. Olemme aloittaneet jo valkoposkihanhien (eli kanukkien) bonggauksen ja pääsimme ihastelemaan pari viikkoa sitten myös joutsenia. Ruissalo on minun happy place.


2. Minulla on muutama lempielokuva, joita katson yhä uudelleen ja uudelleen. Vuodesta toiseen. Osaan kohtaukset ja repliikit ulkoa, mutta ikinä en kyllästy. Ne elokuvat ovat; Kuutamolla, Riisuttu Mies, The Holiday, Jotain Annettavaa, Pientä Säätöä ja Pretty Woman. Isäntää huvittaa kun katselen näitä romanttisia elokuvia tämän tästä, mutta ei koskaan valita minulle siitä. Hän tietää, että tarvitsen annoksen näitä aika ajoin. Se on vain pakollista.




3. Ostan usein leikkokukkia kotimme kaunistukseksi. Useimiten maljakossa on neilikoita. Pidän niistä, koska ne ovat siroja, kauniita ja kestävät pitkään. Vaikka olen todella pienituloinen, en mielelläni tingi kukkien ostosta. En juurikaan tuhlaa itseeni rahaa ikinä; värjään itse hiukseni, kosmetiikkaa mulla on kaapit täynnä, en käy ikinä kauneushoidoissa (tosin haluaisin kyllä käydä mutku kallista), en polta enää tupakkaa, en juo kalliita viinejä tai muutakaan alkoholia....karkkia syön, mutta se onkin ainoa paheeni kukkien oston lisäksi. Vai voiko noita edes paheiksi sanoa.


4. Jos alan sisustamaan uusiksi jotain kohtaa kodissamme, haluaisin saada sen heti valmiiksi. Nyt muutoksen alla on neidin huone enkä malttaisi odottaa, että saamme sinne kaikki mööbelit, jotka olemme ajatelleet hankkia. Kannatan kierrätystä sisustuksessakin ja olemme nyt hankkineet neidin huoneeseen käytettynä huonekaluja. En pidä siitä, että kaikki pitää ostaa uutena. Kierrätettynä ja vähän käytettynä saa niin paljon käyttökelpoista tavaraa. Ja vaikka olisin miten rikas, en luovu tästä periaattestani. En kestä nykyajan kulutusjuhlia enkä sitä miten mitään ei enää vaalita kunnolla. Hyvänä esimerkkinä Mimpen polkupyörä. Se on kaunis, punainen pienen tytön pyörä, joka on täysin ehjä ja toimiva. Sellaisena Mimun ukki löysi sen heidän taloyhtiön roskiksesta. Miksi joku heittää roskiin täysin ehjän ja toimivan polkupyörän? En vain ymmärrä. Jos haluaa luopua jostain, kierrätys on se paikka, ei roskis. Itse aion lahjoittaa tänä keväänä Pelastusarmeijalle ison kasan kirjoja, joita en enää lue. Mieleenikään ei ole tullut, että heittäisin ne roskiin! Vaikka itse en niitä tarvitse, joku muu voi vielä tarvita. Roskiin voi heittää rikkinäiset ja pilaantuneet tavarat.


5. Olen alkanut juomaan jälleen kahvia. Jääkahvia ja cappucinoa. Lopetin kahvinjuonnin 15 vuotta sitten, 25-vuotiaana rankan sappirakon tulehduksen vuoksi. Sappi leikattiin vuonna 2002, mutta en palannut kahvinjuojaksi sen jälkeen. Paitsi nyt. Kun saan neidin päiväunille, teen itselleni ison mukin jääkahvia, voileivän ja katson hetken telkkaria. Ai että miten hyvältä kahvi maistuukaan kaikkien näiden vuosien jälkeen.


6. Mietin päivittäin miten paljon rakastan perhettäni. Tämä ei liene mikään uusi asia minusta, mutta haluan sen sanoa jälleen kerran ääneen. Meillä on taloudellisesti tiukat ajat minun työttömyyteni takia, mutta vaikka meillä ei ole tilillä miljoonia, meillä on toisemme. Teemme kaikkemme, että Mimu saa onnellisen ja hyvän lapsuuden vaikka emme pysty tällä haavaa tarjoamaan hänelle ulkomaanmatkoja tai superkalliita leluja tai vaatteita. Teemme hänen elämästään mahdollisimman kokemusrikasta monin eri tavoin. Opetamme hänelle luonnon tärkeyttä, viemme häntä luistelemaan, pyöräilemään, leikkimään....ei kaikkeen tarvita isoja summia rahaa. Haluamme opettaa hänelle rahan arvon, mutta emme sitä että raha määrää elämässä kaiken.


7. Olen innostunut ruoanlaitosta ja leipomisesta viime aikoina taas enemmän kuin pitkään aikaan. Ruokaraamattuni on Valion -sivut, joista olen ammentanut meille todella hyviä arkiruokia. Käymme kaksi kertaa viikossa kaupassa ja suunnittelemme aina etukäteen mitä viikon aikana syömme. Kaupassa on mukana kauppalappu ja ostamme tuotteet aina sen mukaan. Teen tosi usein laatikkoruokia tai keittoja, joista syö useamman päivän. Tämä tyyli sopii kukkarolle erinomaisesti eikä tule ostettua herätejuttuja lähestulkoonkaan niin paljon.


8. Rakastan suunnitella sekä toteuttaa juhlia ja tapahtumia. Viime keväänä järjestin suuren bloggaajamiitin Turussa ja sen järkkääminen oli hurjan kivaa. Kun järjestän jotain, haluan tehdä asiat niin, että ihmiset viihtyvät. Jos kutsun kotiini ystäviä, haluan kotimme olevan siisti ja tarjoilujen riittävän. Kamalin painajaiseni juhlia järkätessä on, että tarjottavat loppuisivat kesken! Mielummin överit kuin vajarit. Sama sääntö pätee myös siihen jos haluan antaa lahjan jollekulle tärkeälle ihmiselle. Minulla on tapana hemmotella ystäviäni lahjoilla ja pienillä muistamisilla, koska siitä tulee itselle niin hyvä mieli.


9. En voi sietää takinkääntöä. Enkä mielistelyä. Enkä kaksinaamaisuutta. Itse en mielistele ketään, en tavan vuoksi enkä minkään. Sanon jos on jotain sanottavaa, tykkään jos tykättävää, mutta en tee kumpaakaan sen vuoksi, että minusta pidettäisiin enemmän. Olen hieman mustavalkoinen siinä mielessä, että jos minua loukataan tai kohdellaan huonosti, suljen minua väärin kohdelleet ihmiset elämästäni täysin pois. En roikota mukanani ketään kuka rikkoo luottamukseni tai sydämeni. Uskon anteeksiantoon, mutta vain kerran. Toinen kerta on jo hyväuskoisuutta.


10. Haaveilen siirtolapuutarhamökistä. Haluaisin sellaisen kodikkaan mökin, missä voisimme perheen kesken viettää kauniiita kesäpäiviä ja istua ystävien kanssa iltaa. Saisin sisustaa mökin meidän näköiseksemme ja laittaa vähän puutarhaa. Iltaisin istua mökin rappusilla, juoda pullon vanhan ajan limoonadia ja puhua maailma paremmaksi paikaksi.






Haastan mukaan kertomaan 10 faktaa itsestään:

Jusu
Dixi
Tuija
Hanna
Mia
Nanne

Mukavaa viikonloppua ihanat! Ja hyvää vappua! :)

torstai 28. huhtikuuta 2016

Ei pöllömpi päivä.


Piipahdimme reilut pari viikkoa sitten lauantaina Turun biologisessa museossa. Se oli minulle lapsena todella ihmeellinen ja tärkeä paikka. Muistan kun äiti vei minut sinne ensi kerran, olisin voinut viettää siellä vaikka kuinka kauan ihastellen dioraamoja eri eläimistä.

Halusin ehdottomasti tutustuttaa myös meidän neidin tähän lapsuuteni lempimuseoon ja suuntasimme eräänä sateisena lauantaina katsomaan metsän eläimiä. Sattumalta juuri sinä viikonloppuna oli museossa perhepäivät ja paikalla oli paljon muitakin lapsiperheitä. Viikonlopun teemana olivat pöllöt ja jokainen lapsi pääsi aikuisen avustuksella askartelemaan itselleen hienon huuhkajanaamarin. Siitä lisää sitten tuonnempana.





Museon dioraamat saivat pienen tytön hiljaisen haltioituneeksi. Hieman hän ihmetteli, että miten eläimet ovat saatu sinne lasin taakse ja miksi ne osaavat olla niin nätisti paikoillaan. Kerroimme isi-ihmisen kanssa, että kaikki eläimet ovat eläneet pitkän elämän vapaana luonnossa ja sitten kun ne ovat tulleet vanhoiksi tai oikein kipeiksi, ne ovat päässeet lepäämään tänne museoon.







Biologisessa museossa on mielestäni paljon nähtävää monen ikäiselle lapselle. Vaikka museo on pieni, meillä ainakin vierähti mukavasti aikaa jokaisen dioraaman kohdalla kun tutkimme tarkkaan mitä kaikkia eläimiä ja lintuja niissä on. Mimpe oppi paljon uusia juttuja ja sitten mietittiin missäköhän kaikkialla Suomessa näitä eläimiä voisi nähdä.





Hirvipariskuntaa neiti katseli pitkään ja mietteliäästi. Luulenpa, että hirvien massiivinen koko aiheutti pienessä ihmisessä pohdintaa. Muistan, että nämä dioraamat ovat olleet samat jo minunkin lapsuudessani, mutta silti ne ovat edelleen hyvin kiehtovat.

Kävimme ysiluokalla bilsan tunnilla kerran luokkaretkellä biologisessa museossa ja muistan jonkun meidän luokalta kysyneen opettajalta ovatko kaikki täytetyt eläimet surmattu tätä museota varten, että ne ovat saatu näihin maisemaikkunoihin. Opettaja kertoi, että kaikki eläimet ovat löydetty luonnosta tai muualta valmiiksi kuolleina.

Löysin netistä muutama vuosi sitten kirjoitetun artikkelin museosta ja siinä on kerrottu todella hyvin museon historiasta ja toiminnasta. Klikkaa tästä, jos tykkäät lukea lisää.






Museossa on myös esillä kattava hyönteisten ja perhosten näyttely. Ehdimme tutkimaan niitäkin jonkin verran kierroksellamme.




Mutta sitten se yhdessä askarreltu huuhkaja-naamari. Kun naamari oli valmis, se päässä sai otattaa itsestään kuvan huuhkajanpöntössä. Meidän neiti vähän ujosteli pönttöön menemistä, mutta lopulta pienen suostuttelun jälkeen hän uskaltautui ja äiti-ihminen sai otettua kuvat.



Kotona irtosi hymy paljon herkemmin naamarin kanssa :)

Suosittelen todella lämmöllä tutustumaan Turun biologiseen museoon ja käymään siellä, varsinkin jos et ole koskaan käynyt. Museo on auki läpi vuoden ti-su, maanantaisin museo on suljettu. Pääsylippujen hinnat eivät päätä huimaa, aikuiset maksavat 4,50 € / hlö ja alle 4-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. 4-6 vuotiaat maksavat 0,50 € ja 7-15 vuotiaat 3 €. Todella edulliset hinnat siis!
Tässä mukava matkailuvinkki niille perheille, jotka ovat tulossa kesällä Turkuun!

Meidän perhe suunnittelee jo uutta reissua museoon.
Siitä nimittäin tuli meidän neidin uusi lempparipaikka.