perjantai 12. helmikuuta 2016

Ruusun aika.


Keväällä putkahtelee uutuustuoksuja kuin kukkasia konsanaan. Elie Saab Rose Couture edt on tämän kevään ruusuisin tuoksu. Herkän pinkki pullo ja ihanat ruusukohokuviot paketissa saa itseni kaltaisen romantikon hyvälle tuulelle.

Rose Couture on old school-tyyppinen, supernaisellinen kukkaistuoksu. Itse en kuulu ruusun tuoksun ylimpiin ystäviin, mutta tässä ruusu on ehkä vähän yllättäenkin kovin pehmeä. Tämä tuoksu ei varmastikaan valloita kaikkia, mutta ne ketkä se valloittaa, se tekee sen täysillä.


Tämä tuoksu vaatii kaverikseen helmiä ja hillittyä käytöstä. Tuoksu on sellainen, jota varmasti englantilaiset ylhäisönaiset olisivat käyttäneet 1900-luvun alkupuolella. Tässä on jotain todella kuninkaallista ja hienostunutta. Nainen, kenellä tätä on yllään, huomataan varmasti kun hän astelee sisään huoneeseen.


Rose Couturen alkutuoksussa on pionia ja ruusua. Kun iho on lämmittänyt hetken tätä ihanuutta esiin astuvat ruusun nektari ja jasmiini. Pohjatuoksussa ympyrän sulkee patsuli ja santelipuu.

Rose Couture on tuoksu naiselle, joka iloitsee naiseudestaan ja haluaa tulla huomatuksi. Se huumaa ja hivelee tuoksuaistia melko häpeilemättömästi ja koukuttaa pikkuhiljaa niin, että lopulta huomaat olevasi umpirakastunut siihen.

Elie Saab Rose Couture edt tulee myyntiin 1.3. 2016 alkaen. Tuoksu löytyy mm. Sokoksen, Stockmannin ja Kicksien valikoimasta. Myyntiin tulee kahta kokoa, 30 ml (suositushinta 51,50 €) ja 50 ml (suositushinta 75,50 €).

Pidätkö sinä kukkaistuoksuista?

Tuoksu on lehdistönäyte.

torstai 11. helmikuuta 2016

Taidenäyttely osa II: teini-ikä.


Tänään jatkuu taidenäyttely. Vuorossa teini-iän teokset! Pidemmittä puheitta siis asiaan. Ylläoleva maalaus on tehty kasiluokalla eli 14-vuotiaana. Kyseinen työ oli muistaakseni sellainen, että meidän piti jäljitellä jokin kuuluisa maalaus ja tässä minun versioni sellaisesta. Nyt pitää häpeäkseni tunnustaa, että ei ole mitään hajua mikä alkuperäinen taideteos oli, josta tämä replika on tehty. Joku enemmän taidetta harrastava voi valaista muistiani mikäli sattuu tunnistamaan mikä tämä on.



Disneyhahmot olivat yksiä mieluisampia piirrettäviä. Mulla on näitä todella iso kasa, mutta tähän valitsin nyt nämä kaksi. Iineksen ja Akun. Nämä ovat muistaakseni tehty myös joskus vuoden 1990 paikkeilla.


No niin, ahoi myötähäpeä! :D Muskelimies ja pikkuinen tipu. Olin joskus 16-vuotiaana todella viehättynyt lihaksikkaista miehistä ja tottakai niitä tuli sitten piirreltyäkin. Jean-Claude van Damme taisi olla yksi ihanimmista muskelimasoista ikinä. Nyttemmin miesmakuni on todellakin muuttunut ja ylipumpatut bodarit eivät saa sydäntä lyömään nopeammin. Mutta -92 oli tälleen.


Rakastin Beverly Hills 90210 -sarjaa ja tottakai se tuli myös piirroksiini. Tässä siis Brenda Walsh ja Dylan McKay. Luulenpa, että tämä kuva on ollut mallina kun olen piirtänyt tätä. Vaikka tämäkin on tehty ihan tosissaan silloin joskus, niin nyt kun tätä katsoo, niin onhan tämä aika hellyyttävä. Olisin mieluusti ottanut Dylanin omaksi poikaystäväkseni, olihan hän niin komea :)


Ja kukapa teinityttö ei olisi tykännyt Tom Cruisesta ysärillä? Niin, kuvassa on siis Tom Cruise, jos ette tunnistaneet. Vähän on ukko tyrpeän näköinen. Olen piirtänyt tämän jostain Top Gun-julisteesta muistaakseni?




Olin nuorempana aikamoinen crazy cat lady ja kissoja tuli piirreltyä paljonkin. Tässä muutama lempparityöni kissoista.





Ja sitten muuama lukioaikojen työ. Meidän lukion ykkösluokan kuviksenope oli abstraktien ystävä ja minä taas en ollut. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain 8:n kuvamataidosta ja se oli kauheaa. Onneksi tokalla luokalla meillä vaihtui ope ja numero palasi takaisin 10.

Vuonna 1992 ensi-iltansa sai Dracula-leffa, josta toinen kuva on. Inspiroiduin tuollaisista goottihenkisistä jutuista ja piirtelin niitä enemmänkin.

Alin työ on sitä aikaa kun Suomi oli menossa EU:hun mukaan. Meidät jaettiin kuvisluokassa kahteen eri ryhmään; vastustaviin ja puoltaviin. Voitte varmaan päätellä kuvasta kummassa ryhmässä itse olin :D


Ja vimpaksi kuvaksi tähän taidenäyttelyyn Nalle Puh :) ikiaikainen sankari ja suosikkini.

Ensi viikolla luvassa taidenäyttelyn vimppa osa, pysykäänhän kyydissä!

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Parhaassa seurassa.


Jos olette miettineet, että mikä banneri mulle on ilmestynyt sivupalkkiin, niin se on tämä: 40+ blogit.

40+blogit on mahtava blogiyhteisö, johon pääsin mukaan. Kyseessä on paikka, jonne on kerätty eri aihepiirien blogeja, joiden kirjoittajat ovat vähintään 40 vuotiaita. Tai ainakin lähestulkoon 40, kuten itsekin. (Noin reilun puolen vuoden päästä).

Mukana yhteisössä oli minulle entuudestaan muutamia tuttuja bloggaajia, mutta suurin osa on minulle täysin uusia tuttavuuksia. Olen viime päivinä yrittänyt ehtiä tutustumaan mahdollisimman monen kollegani blogeihin ja pitää sanoa, että huh, miten taitavassa seurassa olen! Huikeita ihmisiä ja mahtavia blogeja.

Olen ollut todella iloinen siitä miten ihanasti minut on otettu vastaan ja miten hyvä henki yhteisössä on. Ei mitään negativiisia fiboja alkuunkaan! Mahtavaa! Olen siis kovin iloinen, että pääsin mukaan näin upeaan seuraan :) Kiitokset vielä tätäkin kautta :)

Täältä pääset kurkkaamaan muut 40+blogit. Suosittelen lämpimästi tutustumaan ja ottamaan lukulistalle :)

Mukavaa keskiviikkoa!

tiistai 9. helmikuuta 2016

Ei tämmöistä olekaan.


Vartalovoidepöpilästä moikka! Ajattelin pihdata tästä kirjoittamista Parhaat-postaukseen, mutta en vaan voinut. Tämä ansaitsee oman postauksena. Nyt on kuulkaa käsillä sellainen HG-tuote, että moikkuli.

Olen aiemminkin hehkutellut Avonin Skin So Soft -sarjaa, mutta nyt jotenkin tää tuli ihan takavasemmalta ja räjäytti koko potin. Hän on siis uutukainen Avonin valikoimissa ja nimeltään Golden Bliss. Ja kun aiemmin tuolla sanoin voide, sanoin väärin. Tämä on suffle, kuten meillä Ranskassa sanotaan. Suflee kuulostaa jo ihan eri tavaralta kuin joku vaan voide.

Tykkään niin kun nykyään näihin vartalojuttuihin ympätään mukaan öljyjä. Tässäkin on, andirobaöljyä, joka on ihan superia. Poistaa tulehduksia,sisältää Omega 3:sta, auttelee psoriasis ihoa, pehmentää, silottaa, kiihdyttää solutuotantoa, häivyttää maksaläiskiä....näin muutamia mainitakseni.


Pelkään nyt jo ihan jumalattomasti, että tämä on taas joku viisi sekuntia myynnissä ja katoaa sen jälkeen pois. Avonilla on tämä paha tapa, että ensin ympätään kiva tuote ja sitten sitä ei enää kohta saakaan. Mutta toivon nyt, että Avonsedät ja -tädit tajuaisivat tämän arvon ja jättäisivät myyntiin. Ainakin nyt kun mä olen kirjoittanut tästä, koska kaikki kosmetiikkamogulithan lukee mun blogia, eiks ni? Hahaa.

Tässä on kyllä kaikki kohdillaan. Koostumus ennen kaikkea. Voide eli suffle on aavistuksen öljymäistä, mutta ei niin, että siitä jäisi iho kiiltelemään. Se imeytyy ihoon heti ja jättää ihon aivan älyttömän pehmeäksi. Ja sitten tuoksu. Voi nuuh! Kaikki tuoksufriikit ovat tästä taatusti innoissaan. Tässä on hieman sellainen gourmand-tyyppinen, todella koukuttava tuoksu. Periaatteessa menisi hajuvedestä tuosta nuin vain, jos oikein haluaisi.


Suffle on valkoista ja kuten kuvasta voi huomata, yllättävän kevyen näköistä. Silti kosteutusteho on ehkä jotain 150 % (jos 100 on maksimi.)

Mä en ehkä ikinä halua lopettaa tämän käyttöä. Pitää siis tilailla varastoon ehkä joku 700 tuubia.

Avon Skin So Soft Golden Bliss on edullinen, muistaakseni maksoin tästä noin 6 €. Samaan sarjaan kuuluu myös öljysuihke, joka myös kiinnostelisi.

Mikä on sinun voidesuosikkisi tällä hetkellä?

maanantai 8. helmikuuta 2016

Lyhyet hiukset -uhka vai mahdollisuus.


Tässä kuvassa hymyilee Jonna, 22-vuotias opiskelija Varsinais-Suomesta. Hän on käynyt hiljattain kampaajalla ja hänelle on leikattu ensimmäistä kertaa aikuisiällä lyhyet hiukset. Aika pian hiustenleikkuun jälkeen Jonna tajusi, että ei halua olla lyhythiuksinen. Itseasiassa hän vannoi, että ei ikinä leikkaa lyhyttä mallia.

Melkein 20 vuotta myöhemmin olen ollut samoilla linjoilla. Kammoan lyhyttä hiusmallia ja olen huudellut suureen ääneen täällä blogissanikin, että MINÄ OLEN PITKÄTUKKA! Leikkautin viime kesänä pitkät hiukseni (vähän pakon sanelemina) polkkapituuteen ja olin ensin, että kivakiva. Sitten iski ihan kamala ikävä pitkiin hiuksiin ja itkin ikävääni vähän niinkuin kaikille. Sain blogin kautta pidennykset testiin ja sain olla taas pitkätukka. Pahin angsti lieveni.


Nyt omat hiukseni ovat kasvaneet olkapäille asti  ja saan ne taas sykerönutturalle pään päälle ja tehtyä palmikoita ja kaikkea muutakin kivaa mitä nyt pitkätukat tekee. Pitkät hiukset ovat vaan niin helpot, ei niitä tarvitse laittaa jos ei ehdi tai tahdo. Riittää kun sutasee tukan kiinni ja se on siinä. Toimii aina.

Ja on aina toisin sanoen tylsä.

Mä olen varmaan astumassa todella pahasti pois mukavuusalueeltani enkä tiedä onko se järkevää. Nimittäin olen alkanut pyöritellä päässäni ajatusta siitä, jos EN kasvattaisikaan pitkiä hiuksia vaan leikkautaisin ne lyhyiksi. Ja lyhyillä tarkoitan jotain tällaistä:





Näitä sivukalju-malleja on ollut nähtävillä jo hetken ja koska olen tällainen hitaasti lämpeävä tietyissä asioissa, olen nyt vasta alkanut himoamaan tämän tyyppistä hiusmallia itselleni. Eniten tässä pelottaa se, että kadun päätöstäni leikata hiukset ja alan kaipaamaan samantien pitkiä hiuksia. Olen tästä nyt melkein 100 pinnaa varma. En kestä sitä ahdistusta. Mutta toisaalta kaipaan muutosta ja jotain piristystä tähän pitkänä ja tylsänä roikkuvaan lettiini. Haluan tähän ryhtiä ja jonkun kunnon mallin.



Katselinpa jopa ihan näinkin lyhyitö hiusmalleja, mutta sitten ajattelin, että jos ei nyt ihan kreisiksi heittäydytä. Eivätkä nämä saaneet kovin suurta puoltoa täällä kotonakaan. Nuo aiemmat kuvat voisivat olla turvallisempia, koska niissä on vielä pituutta ja saan sen ponnarin jos niin haluan. Tai ainakin sen tyyppisen.

Mietin tässä, että sopisiko mulle tuollainen lyhyempi malli? Ihan tuollainen sivukaljukin? Olen iskostanut päähäni ajatuksen, että näytän vanhalta lyhyissä hiuksissa. Se varmaan juontaa juurensa tuohon vuoteen -98 kun lyhyt mallini oli melko täti. Jopa silloin, vaikka ysärillä kaikki näyttivät vanhoilta.

Ja eikä tässä vielä kaikki. Olen kammonnut grannyhair-trendiä alusta asti, koska en vaan ole tajunnut sen hienoutta. Nuoret naiset värjäävät hiuksensa ehdoin tahdoin harmaiksi, -hullua sanon minä! Mutta kuten monessa muussakin asiassa, myös tässä olen alkanut pyörtämään mielipidettäni. Nyt haaveilen, että jos mulla on munaa leikkauttaa tuollainen lyhyempi malli hiuksiini, haluan sen platinanvaaleaksi, jossa on harmaan-lilan vivahde! Ei hemmetti. Mut oikeesti haluan. Onko mulla joku orastava neljänkympinkriisi?

Kaivelen varmaan verta nenästäni itseni kanssa tämän hiushomman suhteen, koska pelkään ettei se malli sovikaan mulle ja enkä viihdy siinä kolmea sekuntia kauempaa. Kyse on siis enemmän nyt siitä, että uskallanko vaiko enkö. Ja jos uskallan ja alkaa kaduttaa, kestänkö sen hirveän tuskan, joka tulee kun ei viihdy omissa hiuksissaan? Vai otanko riskin ja uskon, että tää vois olla mun juttu? Voisin olla vähemmän tylsä hiusteni suhteen. Voisin ehkä viihtyä paremmin kuin uskonkaan.


First world problems, tiedetään. Mutta mitä tässä nyt pitäisi tehdä -uskaltaa vai unohtaa?
Help me!

perjantai 5. helmikuuta 2016

Tämän hetken suosikit osa 2.


Jatketaanpa tällä viikolla suosikkituotteiden läpikäyntiä. Joe Blascon Ultralift Serum on pullotettua kultaa. Seerumi toimii tuhkimotippojen tapaan eli napakoittaa väsynyttä ihoa. Itse käytän tätä iltaisin yövoiteen alla, mutta tämän käyttö olisi myös omiaan aamuisin. Seerumi on maitomaista ja aika ohutta, näin ollen se imeytyy ihoon helposti ja nopeasti. Oma ihoni on voinut tämän kanssa erinomaisesti. Parhaimpia seerumeita joita olen kokeillut.


Monissa paikoissa hehkuteltu Laveran Illuminating eye cream on kyllä kehujensa arvoinen. Todella hyvä silmänympärysvoide, joka kirkastaa silm.ymp.ihoa ja vaalentaa tummia silmänalusia. Imeytyy hyvin ja pehmittää pakkasen puremaa ohutta ihoa silmien ympärillä. Iso plussa tuubimallisesta pakkauksesta ja edullisesta hinnasta. Ei tätä voi kuin rakastaa.


Käpälää ylös kuka muistaa hoitaa myös kaulan ihoa? Niinpä. Se unohtuu helposti. Itse olen ollut kaulan alueen intohimoinen rasvaaja jo vuodesta....no kauan. Sain blogin kautta testiin luksusbrändi Sensain uudistuneen kaula- ja dekolteevoiteen ja onhan tämä ihan timanttia. Emulsiomainen, kevyt voide, joka imeytyy ihoon tuosta nuin vain. Kaulan iho on napakampi ja mukavamman tuntuinen. Sanotaan, että naisen iän näkee kaulasta ja ehkäpä juuri siksi, että naiset unohtavat laittaa voidetta kaulaansa. Ihon rypistyminen on kosteudenpuutetta, ihan vain simppelisti. Tämä Sensain voide on todellista luksusta, mutta jos kukkarosi on laihiksella, kannattaa käyttää kaulavoiteena vaikka sellainen kasvovoide, joka ei ollut ihan omiaan kasvoille. Kaulan iho kiittää kunhan se saa vain kosteutta. Olen eräätkin Rocherin ilmaisvoiteet tahkonnut kaulaani ja hyvin ovat siinä asiansa ajaneet. Mutta jos tahdot panostaa kunnon kaulavoiteeseen, hanki silloin tämä. Rakastut varmasti.


Kärsiikö joku miliumeista eli luufinneistä? Jos nyökkäsit, silloin kannattaa lukea tämä. Mulle on tullut Mimpen syntymän jälkeen kasvoihin todella paljon luufinnejä ja voin kertoa, että vihaan niitä. Joulukuussa kun olin Hannan pikkujouluissa, paikalla oli Dermalogican edustaja, joka teki meille ihoanalyysit. Valittelin hänelle luufinniangstiani ja hän laittoi minulle testattavaksi tämän, Daily Microfoliant-kasvokuorinnan. Kuorinta on vähän työläs käyttää, koska se on jauhetta ja se tulee sekoittaa veden kanssa sopivan tuntuiseksi vaahdoksi. Mutta kuulkaa se kaikki vaiva kannattaa. Kun olin käyttänyt tätä pari viikkoa, mun miliumit alkoivat kadota! En oikeasti melkein uskonut, mutta totta oli. Kuorinta on näytekoko, mutta yllättävän kauan tästä on käyttänyt. Käytin tätä aluksi joka aamu, noin parin viikon ajan, mutta nyttemmin käytän muutaman kerran viikossa. Kuorinnassa on vähän puuromainen tuoksu, mutta teho on täyttä hunajaa.

Löytyikö myös sinun suosikkeja?

torstai 4. helmikuuta 2016

Piirtäminen.

Piirtäminen on yksi vanhimmista ja rakkaimmista harrastuksistani. Olen pienestä asti ollut todella innokas piirtäjä ja onneksi minulla on tallessa suurin osa myös sen ajan teoksistani. Ajattelin nyt jakaa teidän kanssa vähän töitäni. Ensin näitä lapsuuden juttuja, sitten teini-iän raapusteluja ja lopuksi niitä mitä olen aikuisena piirtänyt. Kolmessa eri osassa pidetty taidenäyttely :)

Tänään on vuorossa siis lapsuuteni piirrokset ja askartelut. Tässä on vain murto-osa kaikista niistä mitä olen oikeasti tehnyt, mutta hommaa oli pakko vähän rajata.




Olen ollut pienestä asti melko eläinrakas ja se tottakai näkyi myös piirrustuksissani. Äiti on kirjoittanut näihin vuosiluvun -82 eli olen ollut 6-vuotias nämä piirtäessäni. Huomatkaa alimmassa kuvassa olevalla lehmällä hienot ripset :D






Tässä muutamia askartelutöitä, joita tehtiin päiväkodissa ollessani. Alimmassa kuvassa on kotikaupunkini Kaarinan vaakuna. Vertailun vuoksi tältä se näyttää oikeasti. Sen yläpuolella oleva kissamainen olento oli muistaakseni sellainen, että saimme suunnitella itse hahmon, jonka sitten äiti/isoäiti toteutti käsinukeksi. Muistan, että äiti teki minulle tuon näköisen käsinuken :) se taitaa olla vieläkin tallessa. Poliisisetä on hieno marionette, mutta valitettavasti ajan saatossa langat ovat osittain menneet poikki ja hän ei ihan toimi kuten pitäisi.



Piirsin lapsena ja piirrän edelleenkin kaikkein mieluiten naishahmoja. Näissä kuvissa on ainakin  ihanat ripsarit piirtämilläni naisilla. Ja upeat puhvihihat alimmaisella naisella.


Kesällä 1985 täytin 9 vuotta ja olin silloin nuoresta iästäni huolimatta todella kova Dingo-fani. Sain kuvassa näkyvän vihon lahjaksi ja otin sen tottakai piirrustusvihokseni saman tien. Kurkataanko sen sisään?


Jos vihon kannessa on kuva Dingosta, tottakai on luonnollista, että ekalla sivulla on piirros Neumannista. Tässä minun näkemykseni hänestä. Hienot on meikit ja korut. Etenkin nuo poskipunat ja turkoosit kajalit. Puhumattakaan hiuksista. Tämä on 9-vuotiaan fanitytön rakkaudenosoitus idolilleen ja näin yli 30 vuotta myöhemmin tämä muisto hymyilyttää.






Seuraavilla sivuilla on muita innostuksen kohteita, kuten hevoset ja eläimet. Niin ja Barbapapat. Tai no BARBABABBAT. Hedelmäkorin piirtäminen inspiroitui varmaan jostain ihan oikeasta taulusta. Ja mitäs tykkäätte muuten eri maiden lipuista? :D Ranskan lipun kanssa on vielä vähän petrattavaa.



Nämä piirrokset ovat ala-asteen viidenneltä ja kuudennelta luokalta. Olimme vitosen keväällä leirikoulussa Ylläksellä ja siellä inspiroiduin Lapin luonnosta kuten alinna olevasta kuvasta voi nähdä. Yläpuolella oleva piirros on ilmeisesti joku kuviksen työ, jossa piti piirtää sarjakuva, näin muistelisin. Huvittaa, että tuo norsu vaihtaa yhtäkkiä väriä yhdessä kuvassa :D :D


Tässä vesivärityö kuudennelta luokalta eli vuodelta 1988. Katselin tätä pitkään kun kuvasin tämän nyt blogia varten ja mietin, että tämä ei ole pöllömpi työ noin niinkuin 12-vuotiaan tekemäksi. Tämän voisi laittaa vaikka kehyksiin Mimun huoneeseen jossain kohtaa? Kukkasia oli niin ihana maalata :)

Semmoisia piirroksia olin lapsena piirtänyt. Ajattelin ensi viikolla näyttää teille teini-iässä tekemiäni piirroksia, miltä kuulostaa?

Onko piirtäminen sinun juttusi?