maanantai 2. toukokuuta 2016

Se yksi ja ainoa.


Meidän tinttaralla täyttää kesäkuussa kolme vuotta. Kolme! Aika on vilistänyt menemään ihan kauhealla vauhdilla. Hyvä kun on perässä pysynyt.

Tänään ajattelin avautua avata vähän aiheesta, johon törmäämme Isännän kanssa todella usein. Ja mitä isommaksi tyttömme kasvaa, sen useammin tämä kysymys tavoittaa meidät:

Koska aiotte hankkia toisen lapsen?

Se kysymys ärsyttää- ja ehkä vähän loukkaakin, ainakin jossain määrin. Useimmilla ihmisillä on automaattisesti oletusarvona, että lapsia pitää aina olla parillinen määrä. Yksi ei käy, kyllä toinen pitää olla. Ja jos on kolme, on sama hankkia se neljäs. Ja oletusarvona on, että jos on yhden saanut aikaiseksi, toinen tulee tosta noin vain.

Ennen Mimua, meiltä kysyttiin jatkuvasti koska te aiotte hankkia lapsen? Meillähän ei Mimu tosiaan saanut alkuaan ihan sormia napsauttamalla, joten utelut lapsen hankkimisesta loukkasivat ja uuvuttivat. Nyt on vähän sama tilanne. Kun kerromme, että emme aio hankkia Mimulle sisarusta, saamme osaksemme hieman järkyttyneitä katseita ja henkäyksiä. Onpa joku oikein painanut käden rinnalleen ja sanonut melkein kuiskaten ette vai...? - Joo emme.


En jaksa enää selittää kaikille, että suurin syy tähän päätökseen on hepatogestoosin uusiutumisessa, koska harva tietää edes mikä se on. Sitten joudun selittämään vielä mikä kyseinen tila on kun kyselijä tavaa, että mikä hepa...hepo...mikä stoosi? Soosi? Tyydyn siis useimmiten vain sanomaan, että yhtä pyydettiin, yksi saatiin, ei pidä alkaa ahneeksi. Tosin sekään ei välttämättä riitä kyselijälle. Aina tulee vasta-argumentti siitä miten ois niin kiva kun Mimulla olisi pikkusisarus, olis seuraa ja kaikkea. 
Ette te voi jättää Mimua ainoaksi lapseksi. Ainoa lapsi ei ikinä sopeudu ryhmään. 

Kyllähän näitä toista lasta puoltavia puheenvuoroja riittää.

Se, että luulimme vuositolkulla jäävämme lapsettomiksi, jätti meihin trauman. Se aika ei ollut helppoa. Itseasiassa on vähättelyä sanoa, että se aika oli vaikeaa. Se oli jotain paljon enemmän. Kun painii monta vuotta sen lopulliselta tuntuvan ajatuksen kanssa, ettei sinusta tule ikinä äitiä/isää, ei voi sanoa että sielu olisi enää ihan ehjä. Se paine jätti pelkoja ja stressiherkkyyttä. Rehellisesti sanottuna, emme kestäisi sitä prässiä enää toista kertaa.

Ihmiset eivät välttämättä ajattele eivätkä tarkoita mitään pahaa kysyessään meiltä toisen lapsen hankkimisesta. Mutta meitä se uuvuttaa. Ja ärsyttää tosiaan siinä mielessä, että miksi yksi lapsi ei muka riitä. On jotenkin kauhean vanhanaikaista olettaa, että lapsia pitää tehdä iso liuta. Nykymaailma on niin kallis, että lapsen hankkiminen ja elättäminen eivät ole niitä kaikkein edullisimpia asioita elämässä. Kukaan kuka on vähänkään politiikkaa ja herrojen päätöksiä seurannut, ymmärtää mitä tarkoitan.



Totta on, että toki olisi aivan ihanaa, jos Mimu saisi pikkusisaren. Mimu on ollut niin helppo ja ihana lapsi, että mikäs siinä, -kyllähän tuollaisia samanmoisia tekisi vaikka tusinan. Mutta se ei vain mene niin yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti. Jos ei ajatella hepatogestoosin uusimista, niin faktaa on se, että täytän tänä vuonna 40. Sain kauheaa sapiskaa iästäni jo Mimua odottaessa -olinhan silloin kuitenkin, huh huh, 36-vuotias- niin mitäköhän se nyt olisikaan. Mut ohjattaisiin varmaan suoraan raskauden keskeytykseen, koska olen jo tällainen keski-ikäinen. Yli-ikäinen. Vanhus. Parasta ennen-päivämäärän ohittanut. Ainakin lapsentekomittarilla.


Toisen lapsen hankkiminen on myös oikeasti rahakysymys. Vaikkei tällaisia asioita voi eikä saisi mitata rahassa, niin silti se on vain pakko. Ja onhan se oikeasti myös järkevääkin. Olemme myyneet kaikki vauva-ajan tarvikkeet pois ja se tarkoittaisi koko helahoidon hankkimista uudelleen. Kaikki lapsia saaneet ainakin tietävät mikä menoerä vauvantulo on. Lisäksi meidän pitäisi mahdollisesti vaihtaa auto ja asunto. Ei ihan yksinkertaisia ja edullisia juttuja nekään. Ja kaiken kukkuraksi paluuni työelämään siirtyisi taas muutamalla vuodella eteenpäin. Ja niinhän se on, että yli 40-vuotias ei ole sitä kuuminta valuuttaa työmarkkinoilla. Tähän ainakin olen itse törmännyt kun olen töitä hakenut. Jos olisin viisi vuotta nuorempi, näitä asioita voisi katsella ihan toisesta kulmasta, mutta koska olen kohta jo 40, toisen lapsen hankkiminen ei ole mikään itsestäänselvä asia.

Lapsen hankkiminen ei koskaan saisi perustua hälläväliä-asenteeseen. Se on tilanteesta riippumatta niin iso elämänmuutos, että vähintäänkin syvällinen harkinta on paikoillaan.



Me olemme puhuneet Isännän kanssa tästä asiasta monet kerrat. Olemme pohtineet ja miettineet, että mitäs jos kuitenkin se toinen.....mutta joka kerta tulemme samaan tulokseen: ei, me emme hanki toista lasta. Joskus se ajatus surettaa, mutta toistaalta meillä on tosi hyvä olla näin. Me olemme onnellisia juuri näin. Saamme nauttia tästä yhdestä, aivan mielettömän fiksusta ja ihanasta tyttärestämme ja antaa hänelle kaikkemme. Hän on meille maailman ihanin ja rakkain lahja. Meille riittää aivan mainiosti tämä yksi kultakimpale.

Hänelle annamme niin hyvän ja kokemusrikkaan elämän kuin vain pystymme.

Aurinkoista viikkoa kaikille!


perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kymmenen faktaa.

Blogeissa kiertää aina silloin tällöin haasteita ja mielelläni osallistun niihin. Tällä kertaa minua ei ole haastettu, mutta muistan lukeneeni jonkun kollegan blogista hauskan 10 faktaa listauksen. Ajatuksena on jakaa kymmenen asiaa, joita ei ehkä ole ennen kertonut. Tai sitten on. Ei sillä niin väliä :)

Perjantain kunniaksi siis tällainen pieni haasteroinen.


1. Rakastan Ruissaloa. Turun oma kansallispuisto on minulle äärimmäisen rakas paikka. Käymme joka viikonloppu siellä ajelemassa tai kävelemässä. Talvisin käymme pulkkamäessä. Ruissalossa on jotain todella rauhoittavaa ja ihanaa. Rakastan sen lehtoja, merimaisemaa, eläimiä -ihan kaikkea. Minulla on niin hyvä mieli siitä, että myös Mimu rakastaa tuota paikkaa. Olemme aloittaneet jo valkoposkihanhien (eli kanukkien) bonggauksen ja pääsimme ihastelemaan pari viikkoa sitten myös joutsenia. Ruissalo on minun happy place.


2. Minulla on muutama lempielokuva, joita katson yhä uudelleen ja uudelleen. Vuodesta toiseen. Osaan kohtaukset ja repliikit ulkoa, mutta ikinä en kyllästy. Ne elokuvat ovat; Kuutamolla, Riisuttu Mies, The Holiday, Jotain Annettavaa, Pientä Säätöä ja Pretty Woman. Isäntää huvittaa kun katselen näitä romanttisia elokuvia tämän tästä, mutta ei koskaan valita minulle siitä. Hän tietää, että tarvitsen annoksen näitä aika ajoin. Se on vain pakollista.




3. Ostan usein leikkokukkia kotimme kaunistukseksi. Useimiten maljakossa on neilikoita. Pidän niistä, koska ne ovat siroja, kauniita ja kestävät pitkään. Vaikka olen todella pienituloinen, en mielelläni tingi kukkien ostosta. En juurikaan tuhlaa itseeni rahaa ikinä; värjään itse hiukseni, kosmetiikkaa mulla on kaapit täynnä, en käy ikinä kauneushoidoissa (tosin haluaisin kyllä käydä mutku kallista), en polta enää tupakkaa, en juo kalliita viinejä tai muutakaan alkoholia....karkkia syön, mutta se onkin ainoa paheeni kukkien oston lisäksi. Vai voiko noita edes paheiksi sanoa.


4. Jos alan sisustamaan uusiksi jotain kohtaa kodissamme, haluaisin saada sen heti valmiiksi. Nyt muutoksen alla on neidin huone enkä malttaisi odottaa, että saamme sinne kaikki mööbelit, jotka olemme ajatelleet hankkia. Kannatan kierrätystä sisustuksessakin ja olemme nyt hankkineet neidin huoneeseen käytettynä huonekaluja. En pidä siitä, että kaikki pitää ostaa uutena. Kierrätettynä ja vähän käytettynä saa niin paljon käyttökelpoista tavaraa. Ja vaikka olisin miten rikas, en luovu tästä periaattestani. En kestä nykyajan kulutusjuhlia enkä sitä miten mitään ei enää vaalita kunnolla. Hyvänä esimerkkinä Mimpen polkupyörä. Se on kaunis, punainen pienen tytön pyörä, joka on täysin ehjä ja toimiva. Sellaisena Mimun ukki löysi sen heidän taloyhtiön roskiksesta. Miksi joku heittää roskiin täysin ehjän ja toimivan polkupyörän? En vain ymmärrä. Jos haluaa luopua jostain, kierrätys on se paikka, ei roskis. Itse aion lahjoittaa tänä keväänä Pelastusarmeijalle ison kasan kirjoja, joita en enää lue. Mieleenikään ei ole tullut, että heittäisin ne roskiin! Vaikka itse en niitä tarvitse, joku muu voi vielä tarvita. Roskiin voi heittää rikkinäiset ja pilaantuneet tavarat.


5. Olen alkanut juomaan jälleen kahvia. Jääkahvia ja cappucinoa. Lopetin kahvinjuonnin 15 vuotta sitten, 25-vuotiaana rankan sappirakon tulehduksen vuoksi. Sappi leikattiin vuonna 2002, mutta en palannut kahvinjuojaksi sen jälkeen. Paitsi nyt. Kun saan neidin päiväunille, teen itselleni ison mukin jääkahvia, voileivän ja katson hetken telkkaria. Ai että miten hyvältä kahvi maistuukaan kaikkien näiden vuosien jälkeen.


6. Mietin päivittäin miten paljon rakastan perhettäni. Tämä ei liene mikään uusi asia minusta, mutta haluan sen sanoa jälleen kerran ääneen. Meillä on taloudellisesti tiukat ajat minun työttömyyteni takia, mutta vaikka meillä ei ole tilillä miljoonia, meillä on toisemme. Teemme kaikkemme, että Mimu saa onnellisen ja hyvän lapsuuden vaikka emme pysty tällä haavaa tarjoamaan hänelle ulkomaanmatkoja tai superkalliita leluja tai vaatteita. Teemme hänen elämästään mahdollisimman kokemusrikasta monin eri tavoin. Opetamme hänelle luonnon tärkeyttä, viemme häntä luistelemaan, pyöräilemään, leikkimään....ei kaikkeen tarvita isoja summia rahaa. Haluamme opettaa hänelle rahan arvon, mutta emme sitä että raha määrää elämässä kaiken.


7. Olen innostunut ruoanlaitosta ja leipomisesta viime aikoina taas enemmän kuin pitkään aikaan. Ruokaraamattuni on Valion -sivut, joista olen ammentanut meille todella hyviä arkiruokia. Käymme kaksi kertaa viikossa kaupassa ja suunnittelemme aina etukäteen mitä viikon aikana syömme. Kaupassa on mukana kauppalappu ja ostamme tuotteet aina sen mukaan. Teen tosi usein laatikkoruokia tai keittoja, joista syö useamman päivän. Tämä tyyli sopii kukkarolle erinomaisesti eikä tule ostettua herätejuttuja lähestulkoonkaan niin paljon.


8. Rakastan suunnitella sekä toteuttaa juhlia ja tapahtumia. Viime keväänä järjestin suuren bloggaajamiitin Turussa ja sen järkkääminen oli hurjan kivaa. Kun järjestän jotain, haluan tehdä asiat niin, että ihmiset viihtyvät. Jos kutsun kotiini ystäviä, haluan kotimme olevan siisti ja tarjoilujen riittävän. Kamalin painajaiseni juhlia järkätessä on, että tarjottavat loppuisivat kesken! Mielummin överit kuin vajarit. Sama sääntö pätee myös siihen jos haluan antaa lahjan jollekulle tärkeälle ihmiselle. Minulla on tapana hemmotella ystäviäni lahjoilla ja pienillä muistamisilla, koska siitä tulee itselle niin hyvä mieli.


9. En voi sietää takinkääntöä. Enkä mielistelyä. Enkä kaksinaamaisuutta. Itse en mielistele ketään, en tavan vuoksi enkä minkään. Sanon jos on jotain sanottavaa, tykkään jos tykättävää, mutta en tee kumpaakaan sen vuoksi, että minusta pidettäisiin enemmän. Olen hieman mustavalkoinen siinä mielessä, että jos minua loukataan tai kohdellaan huonosti, suljen minua väärin kohdelleet ihmiset elämästäni täysin pois. En roikota mukanani ketään kuka rikkoo luottamukseni tai sydämeni. Uskon anteeksiantoon, mutta vain kerran. Toinen kerta on jo hyväuskoisuutta.


10. Haaveilen siirtolapuutarhamökistä. Haluaisin sellaisen kodikkaan mökin, missä voisimme perheen kesken viettää kauniiita kesäpäiviä ja istua ystävien kanssa iltaa. Saisin sisustaa mökin meidän näköiseksemme ja laittaa vähän puutarhaa. Iltaisin istua mökin rappusilla, juoda pullon vanhan ajan limoonadia ja puhua maailma paremmaksi paikaksi.






Haastan mukaan kertomaan 10 faktaa itsestään:

Jusu
Dixi
Tuija
Hanna
Mia
Nanne

Mukavaa viikonloppua ihanat! Ja hyvää vappua! :)

torstai 28. huhtikuuta 2016

Ei pöllömpi päivä.


Piipahdimme reilut pari viikkoa sitten lauantaina Turun biologisessa museossa. Se oli minulle lapsena todella ihmeellinen ja tärkeä paikka. Muistan kun äiti vei minut sinne ensi kerran, olisin voinut viettää siellä vaikka kuinka kauan ihastellen dioraamoja eri eläimistä.

Halusin ehdottomasti tutustuttaa myös meidän neidin tähän lapsuuteni lempimuseoon ja suuntasimme eräänä sateisena lauantaina katsomaan metsän eläimiä. Sattumalta juuri sinä viikonloppuna oli museossa perhepäivät ja paikalla oli paljon muitakin lapsiperheitä. Viikonlopun teemana olivat pöllöt ja jokainen lapsi pääsi aikuisen avustuksella askartelemaan itselleen hienon huuhkajanaamarin. Siitä lisää sitten tuonnempana.





Museon dioraamat saivat pienen tytön hiljaisen haltioituneeksi. Hieman hän ihmetteli, että miten eläimet ovat saatu sinne lasin taakse ja miksi ne osaavat olla niin nätisti paikoillaan. Kerroimme isi-ihmisen kanssa, että kaikki eläimet ovat eläneet pitkän elämän vapaana luonnossa ja sitten kun ne ovat tulleet vanhoiksi tai oikein kipeiksi, ne ovat päässeet lepäämään tänne museoon.







Biologisessa museossa on mielestäni paljon nähtävää monen ikäiselle lapselle. Vaikka museo on pieni, meillä ainakin vierähti mukavasti aikaa jokaisen dioraaman kohdalla kun tutkimme tarkkaan mitä kaikkia eläimiä ja lintuja niissä on. Mimpe oppi paljon uusia juttuja ja sitten mietittiin missäköhän kaikkialla Suomessa näitä eläimiä voisi nähdä.





Hirvipariskuntaa neiti katseli pitkään ja mietteliäästi. Luulenpa, että hirvien massiivinen koko aiheutti pienessä ihmisessä pohdintaa. Muistan, että nämä dioraamat ovat olleet samat jo minunkin lapsuudessani, mutta silti ne ovat edelleen hyvin kiehtovat.

Kävimme ysiluokalla bilsan tunnilla kerran luokkaretkellä biologisessa museossa ja muistan jonkun meidän luokalta kysyneen opettajalta ovatko kaikki täytetyt eläimet surmattu tätä museota varten, että ne ovat saatu näihin maisemaikkunoihin. Opettaja kertoi, että kaikki eläimet ovat löydetty luonnosta tai muualta valmiiksi kuolleina.

Löysin netistä muutama vuosi sitten kirjoitetun artikkelin museosta ja siinä on kerrottu todella hyvin museon historiasta ja toiminnasta. Klikkaa tästä, jos tykkäät lukea lisää.






Museossa on myös esillä kattava hyönteisten ja perhosten näyttely. Ehdimme tutkimaan niitäkin jonkin verran kierroksellamme.




Mutta sitten se yhdessä askarreltu huuhkaja-naamari. Kun naamari oli valmis, se päässä sai otattaa itsestään kuvan huuhkajanpöntössä. Meidän neiti vähän ujosteli pönttöön menemistä, mutta lopulta pienen suostuttelun jälkeen hän uskaltautui ja äiti-ihminen sai otettua kuvat.



Kotona irtosi hymy paljon herkemmin naamarin kanssa :)

Suosittelen todella lämmöllä tutustumaan Turun biologiseen museoon ja käymään siellä, varsinkin jos et ole koskaan käynyt. Museo on auki läpi vuoden ti-su, maanantaisin museo on suljettu. Pääsylippujen hinnat eivät päätä huimaa, aikuiset maksavat 4,50 € / hlö ja alle 4-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. 4-6 vuotiaat maksavat 0,50 € ja 7-15 vuotiaat 3 €. Todella edulliset hinnat siis!
Tässä mukava matkailuvinkki niille perheille, jotka ovat tulossa kesällä Turkuun!

Meidän perhe suunnittelee jo uutta reissua museoon.
Siitä nimittäin tuli meidän neidin uusi lempparipaikka.


keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Sameutta vastaan.


Kotimainen Lumene on tuonut tänä keväänä kolme uutta tuotetta Bright Now-sarjaan. Kaikissa tuotteissa on ihoa kirkastavaa ja heleyttävää C-vitamiinia. Talven jäljiltä iho saattaa olla samea ja väsyneen oloinen, joten pieni vitamiinipommi iholle tekee pelkkää hyvää.


Bright Now Vitamin C Hyaluronic Essence -tiiviste nousi itselläni tämän kolmikon ehdottomaksi suosikiksi. Rakastan seerumeita ja hoitotiivisteitä ihonhoidossani ja tämä oli juurikin sellainen minun makuuni sopiva. Tämä on nimenomaan tiiviste ja on koostmukseltaan seerumia kevyempi sekä vesimäisempi tuote. Se imeytyy ihoon helposti ja nopeasti.

Tiiviste on pakattu pipettipulloon, joten sitä on helppo annostella juuri oikea määrä kasvoille. Tuote lupaa kosteutusta, kiinteytystä ja kirkkautta. Käytin tätä aamuisin päivävoiteen alle ja koin tästä olleen hyötyä eniten juuri päiväkäytössä. Iho tuntui heti napakammalta ja mukavan pehmeältä. Oma ihoni ei ole superkuiva, joten kosteutustehoista en osaa sanoa kauheasti. Omalle iholleni tämä oli juuri sopivasti kosteuttavan tuntuinen tuote.

Pidin tuoksusta myös, joka on kivan sitruksinen sekä raikas. Tämän yhden pullon kokeiltuani, voisin ostaa ehdottomasti lisää. Mielestäni erinomainen hintalaatu-suhde. Hyvä tuote tutulta kotimaiselta brändiltä. Hyvä Lumene!



Bright Now 360 ° Eye Treatment -silmänympäryshoito oli myös todella kiva yllättäjä. Tuubin pakattu pumppuannostelijalla varustettu pakkaus -todella loistava! Silmänympärys hoito on tarkoitus levittää koko silmänympärysalueelle, myös silmäluomille. Itselleni tämä oli sinänsä uutta, koska yleensä voidemaiset sy-voiteet turvottavat silmäluomia herkästi. Mutta tämä ei tee niin. Itseasiassa tämä laskee turvotusta ja vaalentaa tummuutta sy-alueella. Todella kevyt, mutta tehokas voide, joka imeytyi sy-alueelle vaivattomasti.



Bright Now Vitamin C Sleeping Cream -yövoide oli itselleni haastavampi tuote sopivuuden suhteen. Voide kuvataan kevyeksi, mutta minun ihollani voide tuntui kuitenkin aika raskaalta. Kuivaihoisemmalle tämä on varmasti hyvin sopiva tuote, mutta omalle sekaiholleni tämä oli liian tuhti.

Yövoide on naamiomainen ja se lupaa hoitaa, kosteuttaa ja kirkastaa. Käytin tätä noin pari viikkoa, mutta sen aikana huomasin ettei tämä kertakaikkiaan sovi rasvoittuvalle iholleni. Annoin tämän Isännän käyttöön ja hän on pitänyt tästä oikein paljon. Meillä on kovin erilaiset ihotyypit ja Isäntä kehui tämän kosteustehoja hyviksi.


Nämä tuotteet ovat suunniteltu sopimaan kaikille ihotyypeille. Ne ovat formuloitu ilman parabeeneja, formaldehydin vapauttajia, mineraaliöljyjä sekä synteettisiä väriaineita.


Lumene Bright Now -sarjan löydät hyvin varustetuista tavarataloista ja päivittäiskaupoista.
Suositushinta tuotteille on 19,90 € kpl.



Oletko sinä löytänyt näistä omat suosikkisi jo?

Tuotteet saatu testattavaksi blogiin.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Roskapuhetta I & II.





Onko joku jo ihmetellyt missä luuraa loppuneet -postaukset? No, ne ovat vähän kuin "unohtuneet" postauskansioni uumeeniin. Tajusin tämän kun pähkäilin (jälleen kerran) mihin ängen maalis-huhtikuussa loppuneiden varaston. Olin, että hetkinen....en oo muuten kirjoittanut vielä tammi-helmikuustakaan! Oho.

Toi tyhjentyneiden varastoiminen on muuten jatkuva ongelma. En vaan keksi mitään hyvää paikkaa pussille, joka oikeasti sisältää roskia! Niin paitsi ihan oikea roskis. Mutta kun nämä pitää ensin kuvata.

Ohhoijaa, bloggajan ongelmia.
No mutta, jos nyt siis asiaan.



Avon Red Berries ja Vanilla & Orchid -kylpyvaahdot. Olen varmaan joskus aiemminkin maininnut, että käytän Avonin kylpyvaahtoja käsisaippuoina? Ne ovat edullisia, riittoisia eivätkä kuivata käsiä kuten normisaippua. Ne ovat koostumukseltaan paksuhkoja, hyvin suihkugeeli/nestesaippuamaisia ja niissä on todella laaja valikoima tuoksuja. Näistä kahdesta vaahdosta Red Berries-tuoksua ei taida enää saada (kausituote), mutta vaniljaorkideaa löytyy vielä. Kylpyvaahtoja myydään 500 ml:n ja 1000 ml:n pulloissa ja hinnat liikkuvat 2,95-5,95 € paikkeilla, kamppiksesta riippuen.

Nivea honey & milk suihkusaippua. Koko sen ajan kun mulla oli tämä käytössä, mulla alkoi aina päässä soimaan Roxetten Milk and Toast and Honey :D  Saippuana tämä oli kyllä tosi kiva, perushyvää Niveaa. Tuoksu oli vähän ehkä tavallinen, mutta ihan hyvä kuitenkin sekin.

Aroma Greenline Pomegranate & Mango suihkusaippua. Mä ostan mitä vain jos siinä lukee mango. Tai vaikka toi granaattiomppukin. Cittarista lähti Järjen Säästöjen aikaan mukaan kaksi Aroma Greenline -sarjan suihkaria ja ihan ok olivat. Vähän ehkä pliisun tuoksuisia loppupeleissä, että sen puolesta en ehkä toiste ostaisi, ainakaan tätä versiota. Vaikka mangoa onkin mukana.


Cien Q10 Eye Cream. Lidlin sy-voide, joka hakkaa laadullaan monet kalliit merkit. Oikeesti! Tämä maksaa jotain 2,95 € (vai oliko 3,95 €) ja on ihan mielipuolisen hyvä. Varmasti ostan lisää. Sopii kotiäidin kukkarolle enemmän kuin hyvin.

Joe Blasco Ultralift Serum. Aivan ihana! Kirjoitin enemmän tuotteesta täällä. Mielipiteeni on edelleen tästä sama.

Vichy Aqualia Thermal Light Cream. Käytin tämän päivävoiteena ja tämä oli ihan ookoo. En tiedä mikä siinä on, mutta en ole kunnolla päässyt Vichyn tuotteiden makuun? Siis nämä ovat ihan kivoja ja toimiviakin, mutta mun mielestä tosi markettimaisia, jos tiedätte mitä tarkoitan. Sama tuote voisi olla esim. L'Orealin voide, jota voi ostaa päivittäiskosmetiikan puolelta mistä tahansa Prismasta. Ja on hinnaltaan neljä kertaa edullisempi kuin Vichy. Ehkä olen kokeillut Vichyltä vääriä tuotteita, mutta toistaiseksi en ole kunnolla niille lämmennyt. Laadullisesti samaa kamaa kuin markettikosme.

Dermosil Cleansing Mousse. Ikisuosikkini Dermolta. Aion ostaa lisää ehdottomasti.

Avon Nutra Effects Micellar. Avonin eka miselli! Tykkäsin! Toimi kuten misellin kuuluukin. Ostan varmasti lisää.

Neutrogena Visibly Clear Pink Grapefruit puhdistusvoide. Tykkäsin tosi paljon! Nämä Neutrogenat ovat voittaneet mut puolelleen ihan täysin. Todella toimivia, edullisia, helposti saatavia tuotteita.

Dr.Schrammek Hydra Maximum Eye Fluid. Sain tämän Hannan pikkujoulujen goodiebagista ja tykkäsin tästä, mutta oikeasti tuosta näytekoosta ei riittänyt kuin ehkä kolmeen kokeilukertaan. En tiedä oliko minun pakkaukseni vajaa vai oliko siinä oikeasti tarkoituksella niin vähän tavaraa sisällä?

Dermalogica Multivitamin Power Recovery Masque. Niin ikään Hannan pikkujouluista saatu tuote. Aika hurja tuoksu, mutta ihana koostumus. Tykkään tällaisistä elvyttävistä naamioista.


Aldo Vandini Amazing Body Milk. Sain tämän ystävältäni Gdanskin tulkkuina ja voi miten ikävä mulla on jo nyt tätä voidetta! Pitäisi päästä itse käymään Tallinnassa, Saksassa tai Gdanskissa, että saisi tuotua näitä Vandineja kotiin. Vaikka nyt rekkalastillisen tai jotain.

Herbina Jalkavoide. IHANA! Musta on tullut ihan kreisi jalkojen rasvaaja ja jalkavoiteita kuuluu varmaan eniten tällä hetkellä kaikista kosmetiikoistani. Herbinan jalkavoide on edullinen ja tosi laadukas. Ostan varmasti lisää.

Freeman bare foot lime + coconut butter cream. Ja tässä toinen ihanuus! Mikä tuoksu! Freemanin tuotteet ovat kyllä aivan sairaan hyviä. Nekin ovat edullisia ja niissä on useasti todella hyvänkokoiset tuubit! Tykkään myös pakkausten värikkyydestä ja ulkonäöstä ylipäätäänkin.

Natura Siberica Hand Cream. Venäläinen kosmetiikka on vähän harvinaisempaa, ainakin omassa käytössä, mutta Natura Siberican tuotteet ovat tuttuja. Tämä käsivoide oli tosi ihanan tuoksuista ja laadukasta, että voisin kyllä hankkia lisääkin. Pakkaus oli myös kivan näköinen.


Grace Cole Boutique Nectarine Flower & Grapefruit showergel. Huh! Sarjan tuotteista olen kirjoittanut enemmän täällä. Oli kyllä ihana suihkusaippua, eikä alkanut edes kyllästyttää vaikka 500 ml:n leka olikin. Tykkäsin todella paljon.

The Bodyshop Satsuma showergel. Näitä bodarin saippoita saisi olla aina kaapissa jemeksessä. Tykkään ikuisesti, aamenplottis. Tämä kyseinen (los) satsuma(s) oli varsin ihastuttava. Omistan saman tuoksuisen vartalosuihkeen ja aina kun sitä suihkii, tuntuu ettei siitä tuoksusta saa tarpeekseen. Että sellainen positiivinen ongelma näissä piilee.

TIGI S-factor Diamond Dreams shampoo. Tigi on mulle ikisuokkari ja tämä shampoo ei hillinnyt rakkauttani merkkiin. Saman sarjan hoitoaine loppui jo aiemmin, mutta niin mulla aina. Jos shampoo & hoitsikka ovat samankokoisissa pulloissa, hoitoaine loppuu aina ensin. AINA! Se on kyllä jotenkin ärsyttävää kun sitten se shampoo jää ihan orvoksi. Mutta tästä tykkäsin kyllä. Ihana papaijan tuoksu ja tukka oli pesun jälkeen kuin unelma.

XZ Käsitellyt Hiukset Shampoo Energisoiva Hedelmä. Viime kevään XZ uutuus, jossa on hirmu ihana tuoksu. Laatu on taattua kotimaista. Olen tunnustautunut XZ-faniksi moneen kertaan ja kyllä tämän shampoon myötä fanityttöily vahvistui.


Cien Natural Minerals 48 h deo. Vaikka liputtelen Lidlin kosmetarjonnan puolesta, niin tämä dödö oli ikävä poikkeus sääntöön. En tiedä johtuiko siitä, että olen kääntynyt käyttämään suihkedödöjä vai mistä, mutta en vain päässyt ystäviksi tämän kanssa. Tuoksu oli kummallisen muovinen ja pito oli vähän niin & näin. Pidin tätä varadödönä kaapissa jonkin aikaa, kunnes tajusin että aivan turhaan. En mä tätä aio loppuun käyttää, koska en vaan tykkää. Joten roskiin ja ei jatkoon.

Dermosil Mineral Deo Stick. Tämä on erikoinen tuote, deokivi! Ostin tämän varmaan kaksi tai kolme vuotta sitten Dermolta ja olen tätä käyttänyt ahkerasti. Mutta koska kyseessä on oikeasti kivi, eihän tämä mihinkään kulu! Tuotteen säilymisaika tuli pakkauksen mukaan täyteen ja vaikka tässä nyt ei mitään kummallisempaa mädäntymisreaktiota ollut nähtävissä, päätin heittää kuitenkin menemään. Sitten tosin aloin miettimään, että pahentuuko kivi oikeasti jossain tietyssä ajassa? No ei. Mutta kaipa tämä on sitten eri asia. Kaipa tässä parasta ennen-päiväyksessä on kyse jostain bakteerien kehittymisestä tai muusta sellaisesta.
Deokivi on kyllä jotenkin hämmentävän kummallinen tuote. En oikein vieläkään tajua mihin sen toiminta perustuu, mutta siitä huolimatta on pakko myöntää tämän olleen hyvä. Enkä kyllä tajua onko joku oikeasti saanut tälläisen kulutettua loppuun? Kuuluuko tällaisen edes kulua loppuun? Koska minusta kyllä tuntui, että sen ajan mikä tämä oli käytössä, tämä oli aina samankokoinen. Todella päätä hajottava tuote. Ostaisin ehkä lisää, mutta tätä ei taida enää saada? Itse en ainkaan löytänyt tätä jokin aika sitten enää Dermon valikoimista.

Rexona Maximum Proctection deo. Tästä tykkäsin! Hyvä tuoksu ja ihan tajuton pito. Ainoa miinus oli, että tämä sotkee paidat kyllä mennen tullen ja ees taas. Hintakin on aika korkea, melkein kympin. Ja jotenkin tämä kului liian nopsasti loppuun. Oho, kylläpäs tässä nyt olikin sitten niitä huonoja puolia. Mutta jos unohdetaan kaikki nuo edellä mainitut haittapuolet, dödönä tämä ajaa asiansa kuin unelma. Tämän yksilön taisin saada Livboxista? Saatan ehkä ostaa joskus lisää, jos haluan maksaa dödöstä kympin.


Maybelline Gentle Remover Acetone Free for weak nails. Sen jälkeen kun löysin X-tra Coopin kynsilakanpoistoaineen, kaikki muut ovat tuntuneet turhilta. Tämäkin pullo on kulkenut mukana ties kuinka kauan. Päätin jossain kohtaa, että käytän pois kaikki kaapissa lojuvat kynsilakanpoistoaineet, jotka eivät ole X-tran. No tämä on yksi osa sitä projektia. Ei tämä huono ollut, mutta ei paraskaan. Tässä on kynsiin jäävä omituisen imelä tuoksu, josta en välittänyt kauhean paljoa. Ei jatkoon.


essence lash base mascara. Viime kesänä essence rantatui Suomeen ja minäkin olin siinä huumassa mukana tottakai. Silloin tuli mm. ostettua tämä ripsarin pohjustaja, josta kyllä tykkäsin. Tosin loppua kohden tämä alkoi paakkuuntumaan ja sitä myöden ripsistä alkoi tulla myös aika hirveän näköiset, joten tämän oli aika lähteä roskiin. Koska käytän suurimmaksi osaksi SOOM:n kuitumascaraa, se ei juurikaan kaipaa mitään pohjustajaa alleen. Joten ehkä en ainakaan just nyt ole ostamassa tätä lisää.

Urban Decay Eyeshadow Primer Potion. Tämä on kuulkaa hankittu jo paljon ennen kuin koko UD oli vielä nähnytkään Suomen kamaraa. Ostin tämän muistaakseni jostain ulkomaisesta nettikaupasta, enkä edes muista mistä, koska tämä on niin vanha! Mutta tulipahan loppuun! UDPP on mulle se ainoa oikea luomaripohjustaja ja onneksi tätä saa nyt Suomestakin jo. Itse tilasin Jenkeistä jossain vaiheessa varastoon jättimäisen ammattilaiskoon, jota käyttelen varmaan hetken jos toisenkin.


Sitten päästään pilaantuneisiin tuotteisiin. Näinhän voi siis käydä kun kaapeissa on liian paljon jemmoja. Kun Lumene lopetti jumalaisen puhdistusöljynsä, hamstrasin sitä kaikista alelaareista kaapit täyteen. Olen tosi ahkerasti käyttänyt jemmapullojani pois, mutta vimpan pullon kohdalla tuli aika vastaan. Ehdin kuitenkin puoleen väliin pulloa kun lopulta tajusin, että eihän tää enää ole samaa kamaa, tää on pilalla! Joten roskiin. Ei voinut minkään. Byhyy.

Voidemaiset tuotteet pilaantuvat myös herkästi ja niin oli käynyt mun Avonin Foot Worksin jalkavoiteelle, joka itseasiassa oli avaamaton tuubi. Mutta kun otin tämän käyttöön, koostumus oli puuromaista ja se oli leikkaantunut kahteen osaan; nestemäiseen ja voidemaiseen. Tuoksukin oli melko mielenkiintoinen, joten eikun roskiin.

Ikuisuusprojektini Elizabeth Ardenin Green Tea vartalovoide oli ihana kaikin puolin, mutta oli vain yksinkertaisesti liian kauan avattuna. Ja koska kyseessä on purkissa oleva tuote, bakteerit pitävät pippaloitaan tällaisessa kovin mielellään. Tällekin piti sanoa heipat.


Sitten kasa elämänsä loppuun tulleita meikkejä. Näitä en ala sen syvemmin nimeämään tai analysoimaan. Suurin osa oli iät ja ajat sitten ostettuja poskipunia, jotka eivät ole enää olleet käytössä syystä tai toisesta. Goshin huuliprimer ja Clarinsin kasvoprimer lensivät myös roskikseen, koska olivat olleet avattuna kohtuu kauan. Etenkin Clarins alkoi olemaan melko omituisen oloista tavaraa.

Ja hei mun eka loppuun kulutettu meikkimuna (vasemmalla ylhäällä)! Ajattelin, että nyt on ehkä aika vaihtaa uuteen, joten vanha sai lähteä jätemyllyyn.

Että semmoinen kasa loppuneita/pilaantuneita. Löytyikö omia suosikkeja/inhokkeja?